Systemoituun kirjallisuuskatsaukseen «Gerritsen AE, Allen PF, Witter DJ ym. Tooth loss a...»3 tehtiin haku Cochrane, Pubmed, Medline ja Embase -tietokannoista vuodesta 1990 vuoden 2009 heinäkuuhun. Katsaukseen otettiin mukaan englanninkieliset satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset, poikkileikkausatutkimukset, tapausverrokkitutkimukset, tapaussarjat ja kohorttitutkimukset, jotka käsittelivät hampaiden puutoksen vaikutusta suun terveyteen liittyvään elämänlaatuun. Mukaan valikoitui 35 tutkimusta. Ensisijainen tulosmuuttuja oli suun terveyteen liittyvä elämänlaatu (OHRQoL) ja tutkimukset jaoteltiin meta-analyyseihin sen mukaan mitä mittaria niissä oli käytetty. Kaikissa 6 meta-analyysissä todettiin hampaiden menetyksen huonontavan suun terveyteen liittyvää elämänlaatua. Viidestä tutkimuksesta 4:ssa todettiin etuhampaiden puutoksen heikentävän elämälaatua eniten (verrattuna väli- ja poskihammasalueiden hammaspuutoksiin).
Tämän kohorttitutkimuksen «Gilbert GH, Meng X, Duncan RP ym. Incidence of too...»1 tarkoituksena oli määrittää hampaan menetyksen ja sitä korvaavan proteettisen rakenteen vaikutusta puremisongelmien alkamiseen suun terveyteen liittyvän elämänlaadun (OHRQoL) näkökulmasta. Tutkimukseen osallistui 873 potilasta, iältään 45-vuotiaita tai vanhempia, joilla oli vähintään yksi hammas, keskimäärin 21 kpl ± 7. Potilaat haastateltiin, ja heille tehtiin kliininen tutkimus tutkimuksen alkaessa ja 24 kuukauden kuluttua. Joka kuudes kuukausi suoritettiin puhelinhaastattelu näiden käyntien välillä. Potilaita haastateltiin puremisongelmien alkamisajankohdasta, jonka katsotaan olevan tärkeä osa suun terveyteen liittyvää elämänlaatua. Ensisijaisena tulosmittarina käytettiin puremisindeksiä.
Tutkimuksen aikana 22 % tutkittavista menetti hampaita. Kiinteä protetiikka oli tavallisin korvaamismuoto. Potilailla, jotka ilmoittivat tutkimuksen aikana menettäneensä hampaita, oli 2,7 kertaa todennäköisemmin pureskeluongelmia kuin potilailla, jotka eivät menettäneet hampaita. Heillä, joilla alkutilanteessa oli vähemmän vastakkain purevia hammaspareja, oli tilastollisesti merkitsevästi suurempi todennäköisyys raportoida myöhemmin tutkimuksen aikana alkavista pureskeluongelmista. Jos purentapareja oli alkutilanteessa 0–8, 28 %:lla ilmeni pureskeluongelmia, kun vastaavasti, jos purentapareja oli 13–16, 8 % raportoi pureskeluongelmista (p < 0,05). Potilaat, jotka hoidettiin osaproteesilla, raportoivat vähemmän pureskeluongelmia kuin ne, jotka eivät saaneet korvaavaa hoitoa.
Yhteenvetona todettiin, että hampaan tai hampaiden menettäminen ja irtoproteesit ovat vahvoja ennustavia tekijöitä määritettäessä puremisvaikeuksia ja ne ovat tärkeä osa suun terveyteen liittyvää elämänlaatua.
Ei-sokkoutettu poikkileikkaustutkimus «Armellini DB, Heydecke G, Witter DJ ym. Effect of ...»2, jonka tarkoituksena oli määrittää lyhentyneen hammaskaaren (SDA:n) ja irtoproteesilla hoidetun SDA:n merkitystä suun terveyteen liittyvään elämänlaatuun (OHRQoL) käyttämällä validoituja kyselytutkimuksia: spesifinen OHIP (Oral Health Impact Profile) ja yleinen SF-36 (Short-Form Health Survey). Nollahypoteesina oli, että suun terveyteen liittyvä elämänlaatu ei poikkea yksilöillä, joilla on SDA, SDA ja irtoproteesi tai täyshampaisto. Tutkimus suoritettiin kahdessa eri hammaslääketieteen laitoksessa. Laitokselle hakeutuneista potilaista tutkimukseen kutsuttiin 196 täyshampaiston, SDA:n ja SDA:n + etualueen aukkoa omaavaa potilasta. Näistä 160:sta saatiin täydelliset aineistot, loput suljettiin ulkopuolelle.
Potilaat jaettiin viiteen ryhmään: 1) lyhentynyt hammaskaari (n = 44); 2) lyhentynyt hammaskaari ja etualueen aukko (n = 21); 3) lyhentynyt hammaskaari ja osaproteesi (n = 25); 4) lyhentynyt hammaskaari, etualueen aukko ja osaproteesi (n = 32) tai 5) täyshampaallinen (n = 38).
Verrattuna kontrolliryhmään (5) kaikilla tutkimusryhmillä oli korkeammat arvot (valittivat enemmän) OHIP:ssa koskien toiminnallisia rajoituksia, psykologista epämukavuutta ja fyysistä vajavuutta. Ryhmässä 2 kaikki arvot olivat korkeimmat kaikissa kategorioissa (valittivat eniten).
Yhteenvetona katsottiin, että potilaat hyötyvät elämänlaadullisesti osaproteesista ainoastaan silloin, jos heillä on aukko myös ns. kosmeettisella alueella eli etualueen aukko.
Kommentti
Systemaattisen kirjallisuushaun pohjalta tehty kuvaileva katsausartikkeli «Tan H, Peres KG, Peres MA. Retention of Teeth and ...»4 totesi, että vuosina 2004–2015 julkaistun kirjallisuuden perusteella näyttää olevan tilastollisesti merkitsevä yhteys hampaiden lukumäärän ja suun terveyteen liittyvän elämänlaadun välillä. Mitä enemmän hampaita puuttui, sitä huonommaksi suun terveyteen liittyvä elämänlaatu koettiin. Ikä, sukupuoli, kulttuuri ja maantietteellinen sijainti vaikuttivat siihen, miten monen hampaan puutos koettiin elämänlaatua heikentäväksi. Merkittäväksi koettiin myös vastakkain purevien hammasparien lukumäärä ja se mistä hampaita puuttui. Vastakkain purevien etuhammasparien puutos vaikutti eniten suun terveyteen liittyvään elämänlaatuun. Katsaus totesi myös, että henkilöt, joilla oli lyhentynyt hammaskaari (SDA), eivät raportoineet huonompaa suun terveyteen liittyvää elämänlaatua kuin henkilöt, joilla oli irtoproteesi.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: