Meta-analyysissa «Law J, Garrett Z, Nye C. Speech and language thera...»1 selvittiin puheterapian vaikuttavuutta 7 kuukauden – 15 vuoden ikäisillä lapsilla, joilla on primaari puheen ja kielen kehityksen viivästymä tai häiriö (haku: vuosilta 1867–2002; valitut artikkelit ajalta 1959–2001). Tiedonhaku ja katsauksen tekemisen vaiheet oli selvitetty tarkasti. 630 hakutuloksesta valittiin otsikoiden ja abstraktien perusteella 49 tutkimusta, joista 25 tutkimusta täytti sisäänottokriteerit (satunnaistettu kontrolloitu tutkimus lapsilla tai nuorilla, joilla on primaari puheen ja kielen kehityksen viivästymä tai häiriö).

Puheterapian sisällön mukaan artikkelit oli jaettu seuraaviin ryhmiin:

1. puheäänteiden ymmärtäminen tai tuotto
2. sanojen ymmärtäminen tai tuotto ja
3. lauseiden ja kieliopin ymmärtäminen tai tuotto.

Analyysissa tehtiin kolmenlaisia vertailuja:

a) terapiaa saaneita lapsia verrattiin myöhemmin tai ei lainkaan terapiaa saaneisiin lapsiin

b) terapiaa saaneita verrattiin lapsiin, jotka saivat jotain muuta vastaavaa toimintaa, mutta joiden tavoite ei ollut sama kuin varsinaisen terapian

c) verrattiin esimerkiksi kahdenlaista terapiaa toisiinsa (tutkittava terapiamenetelmä vs perinteinen terapia tai kontrolliterapiamuoto).

Terapian tuloksellisuutta arvioitiin sekä yksittäisissä tutkimuksissa raportoitujen testien yms. antamien tulosten mukaan sekä seuraavilla kolmella tasolla:

1. intervention tavoitteen tasolla
2. kielellisen toiminnan tasolla ja
3. laajemman kielellisen toiminnan tasolla.

Tulokset osoittivat, että puheterapia oli tehokasta lapsilla, joilla oli ongelmia fonologiassa (SMD = 0,44; 95 % luottamusväli 0,01–0,86) tai sanaston hallinnassa (SMD = 0,89; 95 % luottamusväli 0,21–1,56). Puheterapiasta ei ollut hyötyä puheen ymmärtämisen ongelmissa (SMD = -0,04; 95 % luottamusväli -0,64–0,56). Kieliopillisten taitojen ilmaisun kuntoutuksesta oli ristiriitaisia tuloksia (SMD = 1,02; 95 % luottamusväli 0,04–2,01). Tilastollisesti merkitsevää eroa ei ollut sen suhteen, oliko intervention tekijä ammattihenkilö vai tiettyä harjoitusta tekemään opastettu vanhempi. Myöskään ryhmä- ja yksilökuntoutuksen kesken ei löydetty tilastollisesti merkitseviä eroja (SMD = 0,01; 95 % luottamusväli 0,26–1,17). Tässä vertailussa ongelmana oli tutkimusten vähäisyys ja rajoittuneisuus pääasiassa fonologisten taitojen kuntoutukseen.

Kuntoutuksen kestojen vertailussa havaittiin, että yli 8 viikkoa kestävä kuntoutus oli tehokkaampaa kuin alle 8 viikkoa kestävä. Katsauksessa olleiden tutkimusten perusteella normaalin puheen ja kielen omaavien lasten antama kielellinen malli olisi hyödyllistä kielellisessä erityisvaikeudessa (SMD = 2,29; 95 % luottamusväli 1,11–3,48).

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
• Kommentit: Katsauksen kysymys oli varsin rajattu, käytetyt artikkelit oli valittu RCT-tasoisista tutkimuksista, poissulkukriteerit oli selvitetty hyvin. Katsauksen ulkopuolelle tosin jäi paljon tutkimuksia, joissa koeasetelma ei ollut RCT-tyyppinen. Kuntoutustutkimusten toteutus on vaativaa ja aikaa vievää, joten RCT-tason tutkimusten tuottaminen ei ole läheskään aina mahdollista. Katsauksen ulkopuolelle jäi tasokkaita kliinisiä perustutkimuksia. Katsauksessa käsitellyt artikkelit oli huolellisesti analysoitu ja luokiteltu. Tulososuudessa katsauksen tekijät osasivat kriittisesti arvioida tuloksia ja esittivät tarpeen lisätutkimuksiin. Katsauksen perusteella voidaan vetää johtopäätöksiä koskien puheterapiaa tai kielellisen kuntoutuksen vaikuttavuutta primaarin puheen ja kielen kehityksen tai häiriön kohdalla. Muun muassa puheen fonologian ja sanaston (sanavarasto, käsitteet yms.) kuntouttamisesta on hyötyä, ja pidempikestoinen kuntoutus on tehokkaampaa kuin lyhytkestoinen. Normaalin kielen ja puheen kehityksen omaavien lasten antama kielimalli tukee kielihäiriöisten lasten kielellisten taitojen ja puheen kehitystä (vrt. esimerkiksi suomalainen päivähoito).

Kielihäiriöisten lasten puheen ilmaisun ja selkeyden kuntoutuksen vaikuttavuutta on raportoitu myös englantilaisessa vuonna 2011 julkaistussa satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Broomfield J, Dodd B. Is speech and language thera...»2. Tutkimuksessa arvioitiin puheterapian vaikuttavuutta primaarin puheen ja kielen kehityksen vaikeudesta kärsivillä lapsilla verrattuna lapsiin, jotka eivät saaneet terapiaa (odotusryhmä), 3 eri osa-alueella: kielellinen ymmärtäminen, ilmaisu ja puheen selkeys.

Tutkimuksen mukaan yksilöllinen ja/tai pienryhmämuotoinen harjoittelu (0–24 tuntia/6 kuukautta, lasten tarpeiden mukaan valikoitu harjoittelu) kohensi kielihäiriöisten lasten puheilmaisua (t = 4,66; 175,64 d.f.; p < 0,001) ja puheen selkeyttä (t = 10,17; 310,78 d.f.; p < 0,001) verrattuna kontrolliryhmään, joka ei saanut kuntoutusta tutkimusajankohtana.

Tämä tutkimus on tarkemmin arvioituna näytönastekatsauksessa "Puheen ymmärtämisen kuntoutus" «Puheterapeuttisilla menetelmillä ilmeisesti edistetään SLI-lasten puheen ymmärtämisen taitoja, ja visuaalisten vihjemallien ja mielikuvien sekä toiston käyttöön perustuvat harjoittelumenetelmät ilmeisesti auttavat SLI-lasten ohjeiden muistamista ja puheen ymmärtämistä.»B.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus: kohtalainen