Järjestelmällisessä kirjallisuuskatsauksessa «Rintala A, Hakala S, Paltamaa J ym. Effectiveness ...»1 selvitettiin teknologisiin sovellutuksiin perustuvan etäkuntoutuksen vaikutusta fyysiseen aktiivisuuteen ja kävelyyn MS-taudissa. Kirjallisuushaut tehtiin syyskuuhun 2016 saakka. Katsaukseen valikoitui PICO-kriteerien mukaisesti 11 tutkimusta, joissa osallistujat oli satunnaistettu interventio- ja vertailuryhmiin. Tutkimusten menetelmällinen taso arvioitiin Furlanin suosituksen ja Anttilan kriteerien mukaisesti (tasokas/kelvollinen/heikko). Sisäänottokriteerit täyttävissä tutkimuksissa oli 657 MS-tautia sairastavaa potilasta, 308 harjoittelu- ja 349 kontrolliryhmässä (eri tutkimuksissa 18–130 osallistujaa). Tutkimusten laatu oli kelvollinen. Seuranta-aika oli 6–24 viikkoa (keskiarvo 13,4). MS-tautiin liittyvä haitta kuvattiin lieväksi tai kohtalaiseksi (EDSS ≤ 6,5 tai PDSS ≤ 6,0). Iän keskiarvo oli 41,0 (SD 4,6) vuotta. Tutkimuksissa käytettiin kaikkiaan 8 tulosmuuttujaa. Kaikki tutkimukset käyttivät vuorovaikutteista kommunikaatiota, jonka pituus oli keskimäärin 11 (SD 3,5) viikkoa. Tutkimuksista 5 käytti Internet-sovellusta (Skype, chatti, videovalmennus, sähköinen palaute) tai Internet-sovellusta yhdistettynä muuhun teknologiaan, kuten askelmittariin tai puhelimeen. 2 tutkimuksessa puhelinta käytettiin yksin ja 4:ssä puhelinta yhdistettynä muuhun teknologiaan, kuten askelmittariin tai Nintendo Wii Balance Boardiin. Tutkimuksista 6/11 arvioi vaikutusta fyysiseen aktiivisuuteen käyttämällä kyselylomakkeita (GLTEQ, IPAQ) ja 7/11 vaikutusta kävelyyn (MSWS-12, 25-FW, 6 minuutin kävelytesti, DGI).
Meta-analyysin mukaan harjoittelun vaikutus fyysiseen aktiivisuuteen oli suuri (keskiero (SMD) 0,59; 95 % luottamusväli 0,38–0,79, p = 0,00001) verrattuna tavanomaiseen tai vähäiseen hoitoon sekä verrattuna ei-hoitoon (SMD 0,59; 95 % luottamusväli 0,34–0,83, p = 0,00001). Eri teknologioista Internetin ja askelmittarin yhteiskäyttö oli erityisen tehokasta (SMD 0,68; 95 % luottamusväli 0,37–0,99, p = 0,0001). Meta-analyysissa tutkimukset vaikuttivat riittävän homogeenisilta (I2= 0 %) yhdistämisen kannalta. Etäkuntoutuksella ei ollut vaikutusta kävelyyn verrattuna ei-hoitoon, tavanomaiseen hoitoon tai ratsastusterapiaan.
Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa ja meta-analyysissä «Di Tella S, Pagliari C, Blasi V, ym. Integrated te...»2 tutkittiin etäkuntoutuksen (Integrated Telerehabilitation Approach, ITA) vaikutusta ja tehoa motorisiin ja kognitiivisiin oireisiin sekä osallistumiseen MS-tautia sairastavilla henkilöillä. Katsauksessa ITA:lla käsitettiin sairaalaympäristön ulkopuolista kuntoutusta, jossa teknologian sallimia menetelmiä käytettiin avuksi mahdollistamaan kommunikaatio sairaalan tai kuntouttajan ja potilaan välillä ja molemmat osapuolet osallistuivat keskusteluun (double communication loop). Systemaattinen katsaus tehtiin PRISMA (Preferred Reporting Items for Systematic Reviews and Meta-Analyses) -käytäntöjen mukaisesti, ja protokolla oli rekisteröity PROSPERO (the International Prospective Register of Systematic Reviews) -tietokantaan. Katsaukseen otettiin mukaan tutkimuksia, jos ne täyttivät seuraavat kriteerit: alkuperäistutkimus, tutkimushenkilöillä oli todettu MS-tauti, tutkimuksessa oli kuvattu käytetty teknologinen (ITA) menetelmä. Poissulkukriteereinä olivat: tutkimus ei ollut satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, lapsipotilaita ei otettu mukaan, lääketutkimus, muulla kuin englannin kielellä kirjoitettu tutkimus, interventiota ei ollut toteutettu kotona, ei teknologista interventiota mukana sekä se, että tutkimuksen kirjoittajat eivät suostuneet lähettämään puuttuvaa tietoa.
Kirjallisuushaku tehtiin PubMed- ja Web of Science -tietokannasta vuoden 2018 loppuun saakka. Tutkimusten lopputulosmuuttujat muutettiin arvioiksi 1) motorinen häiriö, 2) potilaan raportoima motorinen kyvyttömyys, 3) kognitiivinen suorituskyky ja 4) osallistuminen. Mukaan otettujen tutkimusten laatua arvioitiin PEDro-asteikolla (Physiotherapy Evidence Database). Motoriset lopputulosmuuttujat käsittivät motoriset häiriöt (tasapaino ja liikkuvuus) sekä potilaiden raportoimat motoriset häiriöt. Kognitiiviset lopputulosmuuttujat käsittivät toiminnanohjauksen, prosessointinopeuden, sanasujuvuuden, visuaalisen muistin ja työmuistin. Osallistumisen lopputulosmuuttujat käsittivät fatiikin, päivittäisen toimintakyvyn, elämänlaadun, luottamuksen omiin kykyihin (self-efficacy) ja masennuksen. Yhdeksän tutkimusta, joissa oli yhteensä 716 MS-tautia sairastavaa henkilöä (371 interventioryhmässä ja 345 kontrolliryhmässä, kontrolliryhmissä oli joko muut tietokonepelit, ei-interventiota, kotiharjoitukset ilman yhteyttä terapeuttiin, muu tietokonepohjainen kognition harjoitus, odotuslista, tavanomaisen käytännön mukainen interventio ja vapaasti tietokonepelejä tai jokin omatoiminen opiskelu) otettiin mukaan meta-analyysiin. Näistä seitsemän tutkimusta arvioitiin PEDro-asteikolla laadukkaiksi ja kaksi heikoiksi. Valtaosa tutkimuksista oli tehty Yhdysvalloissa tai Australiassa. Seuranta-aika vaihteli tutkimusten välillä kuudesta viikosta kuuteen kuukauteen. Käytettyjä teknologisia menetelmiä olivat: tietokoneohjelma kognitio- tai toimintakykyharjoittein (BrainHQ- tai COGNI-TRAcK -ohjelma, MAPSS-MS), Internet-pohjainen fyysinen harjoitus (MS-HAT tai kestävyyden ja voiman e-harjoittelu), web-kameran käyttö ohjauksessa, interaktiiviset exergame Internet-ohjelmat/pelit ja puhelimessa tapahtuva ohjaus.
Analyysissä käytettiin standardoitua keskieroa (standardized mean difference, SMD) pre- ja postinterventiotulosten välillä. Efektikoon ilmoittamiseksi käytettiin Hedgesin g -arvoa: g ≤ 0,30 pieni efektikoko, g > 0,30 kohtalainen efektikoko ja g ≥ 0,60 suuri efektikoko. ITA:n vaikutus motorisiin lopputulosmuuttujiin oli suuri ja tilastollisesti merkitsevä: (g = 1,05; 95 % luottamusväli 0,22–1,88, p = 0,013). Heterogeenisyyttä oli kohtalaisesti (I2 = 61,51 %, Q = 7,37, df = 3, p = 0,061), suppilokuvio (funnel plot, julkaisuharhan riskin arviointiin) oli symmetrinen. Kognitiivisen suorituskyvyn osalta (tulokset viidestä tutkimuksesta) ITA:n vaikutus oli pieni eikä tilastollisesti merkitsevä (g = 0,16; 95 % luottamusväli -0,01–0,42, p = 0,237), heterogeenisyys oli vähäistä (I2 = 0 %, Q = 1,72, df = 4, p = 0,787). Suppilokuviossa oli vähäistä asymmetriaa, ja vain yhdessä tutkimuksessa oli suuri efektikoko. Osallistumisen tai osallisuuden suhteen (tulokset kuudesta tutkimuksesta) ITA:n vaikutus oli vähäinen eikä tilastollisesti merkitsevä (g = 0,15; 95 % luottamusväli -0,11–0,41, p = 0,259). Heterogeenisyys oli vähäistä (I2 = 0 %, Q = 1,16, df = 4, p = 0,884). Suppilokuvio oli symmetrinen.