Takaisin Tulosta

Lasten ja nuorten ADHD:n hoidossa käytettyjä kognitiivis-behavioraalisen terapian menetelmiä

Lisätietoa aiheesta
Anita Puustjärvi
13.12.2016
  • ADHD:n kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa tavallisimpia työskentelyn kohteita ovat itsesäätely, sosiaalisten tilanteiden ongelmanratkaisu ja sosiaaliset taidot, oman toiminnan arviointi ja säätely sekä ADHD:n ydinoireiden hallinta.
  • ADHD-oireisiin liittyy kognitiivisen prosessoinnin ongelmia, jotka vaikeuttavat erityisesti toiminnan suunnittelua, ohjausta ja arviointia sekä käyttäytymisen seurausten arviointia «Fredriksson J. Lasten kognitiivinen psykoterapia. ...»1, «Ervin RA, Bankert CL, DuPaul GJ. Treatment of atte...»2.
    • Oman toiminnan havainnoinnin ja arvioinnin opettelua harjoitellaan esimerkiksi seuraavasti:
      • Lapsi havainnoi ja kirjaa sovittuja osa-alueita käyttäytymisestään mahdollisimman objektiivisesti esimerkiksi oppituntitilanteessa ja arvioi onnistumistaan asetettuun tavoitteeseen nähden.
      • Onnistumisista lapsi tai nuori palkitsee itseään (tai palkkio tulee myös opettajalta tai vanhemmalta). Palkkio voi tulla myös vasta tietyn onnistumismäärän saavuttamisen jälkeen. Palkkion ei tarvitse olla konkreettinen esine tai asia, vaan se voi olla esimerkiksi mukavaa yhdessä tekemistä.
      • Pelkkä itsehavainnoinnin opettelu ei näytä olevan yhtä tehokas kuin sen liittäminen toiminnan arviointiin ja vahvistamiseen palkkion avulla.
    • Toiminnan ohjauksen taitoja voidaan harjoitella laatimalla erilaisia toimintastrategioita (listat, kuvatarinat, ohjeet, tehtävien priorisointi) ja harjoittelemalla niiden mukaista toimintaa. Myös pysähtymistä ennen toimintaa (pysähdy, mieti, toimi) voidaan harjoitella.
    • Vastaavuuksien harjoittelussa (correspondence training) lapsi tai nuori opettelee verbaalisen ilmaisun ja nonverbaalin tekemisen välistä yhteyttä «Paniagua FA. Verbal-nonverbal correspondence train...»3.
      • Erityistä huomiota kiinnitetään sanallisesti ilmaistun aikomuksen (ajatus tai puhe) ja aikeen toteuttamisen (käyttäytymisen) vastaavuuteen sekä käyttäytymisen vaikutuksiin vuorovaikutustilanteissa. Tämän ajatellaan auttavan erityisesti impulsiivisuuden ja huonon itsehallinnan suhteen.
      • Hyötyä on myös tunnetyöskentelystä, jonka tavoitteena on auttaa lapsia tiedostamaan ja erottamaan toisistaan erilaisia tunteita «Stallard Paul. Ajattelemalla iloa. Kognitiivista k...»4. Tunnetyöskentelyssä voidaan käyttää välineenä erilaisia tunnekortteja, ilmepiirroksia, sarjakuvia, käsinukkeja tai muita leluja sekä kirjoja.
    • Itsesäätelyprosessiin vaikuttavia ohjelmia ja terapiamalleja on useita erilaisia.
      • Useimmat pohjautuvat Meichenbaumin ja Goodmanin vuonna 1971 «Meichenbaum DH, Goodman J. Training impulsive chil...»5 kehittämään malliin, jossa käytetään mallittamista, sanallistamista ja strategian harjoittelua. Yleensä prosessi on seuraava «Hinshaw SP, Erhardt D. Attention-deficit hyperacti...»6:
        • terapeutti muotoilee sanalliset tehtäväohjeet
        • lapsi tai nuori toimii terapeutin ääneen lausumien ohjeiden mukaan
        • lapsi tai nuori ohjaa toimintaansa itse ääneen puhuen
        • lapsi tai nuori kuiskaa ohjeet itselleen toimiessaan
        • lapsi tai nuori toimii sisäisen puheen ohjaamana.
    • Itsesäätelyä ja itseohjausta voidaan harjoitella terapiassa myös erilaisten pelien ja leikkien avulla.
  • Terapiatuloksen pysyvyyttä edistää palkitseminen onnistuneesta suorituksesta «Ervin RA, Bankert CL, DuPaul GJ. Treatment of atte...»2 sekä harjoittelun laajentaminen terapiatilanteen ulkopuolelle (kouluun, kotiin).
  • Vanhempien tukeminen diagnoosin hyväksymisessä ja lapselle tai nuorelle suositeltujen hoitojen toteuttamisessa on tärkeä osa lapsen tai nuoren terapiaa. Myös vanhempien mahdollisten ADHD:tä, sen hoitoa tai kasvatusta koskevien haitallisten uskomusten tai pelkojen työstäminen kuuluu usein osana lapsen tai nuoren terapiaan «Anastopoulos AD. Facilitating parental understandi...»7.
  • Sosiaalisten tilanteiden ongelmien ratkaisemiseksi lasta tai nuorta opetetaan toimimaan systemaattisesti seuraavasti «Fredriksson J. Lasten kognitiivinen psykoterapia. ...»1:
    • tunnistetaan ja määritetään ongelma
    • luodaan erilaisia toimintavaihtoehtoja
    • arvioidaan eri vaihtoehtojen mahdolliset seuraukset
    • valitaan ja toteutetaan kokeiltava vaihtoehto ja
    • arvioidaan valitun toiminnan seuraukset tai palaute.
  • Sosiaalisten taitojen harjoittelussa voidaan käyttää myös erilaisia roolipelejä ja mallittamistekniikoita, joissa lapsi tai nuori voi havainnoida tilannetta eri näkökulmista ja kokeilla erilaisia rooleja ja ratkaisuja leikin avulla «Stallard Paul. Ajattelemalla iloa. Kognitiivista k...»4.
    • Ongelmatilannetta voidaan käsitellä "rikastamalla" sitä liittämällä mukaan lapsen tai nuoren eri vaiheissa kokemat tunteet ja niiden voimakkuus sekä lapsen tai nuoren arvioimat muut toimintavaihtoehdot ja pohdinta niiden seurauksista.
    • Pelkkä sosiaalisten taitojen harjoittelu ei yleensä ole riittävä interventio ADHD-oireiden hoidossa.
  • Masentuneella, ahdistuneella tai aggressiivisella ADHD-oireisella lapsella tai nuorella voi olla erilaisia vääristäviä uskomuksia, jotka saattavat vaikuttaa kokemuksiin ja tulkintoihin vuorovaikutustilanteesta.
    • Usein tarvitaan myös sosiaalisen tilanteen uudelleen määrittelyä, jossa kuvataan tilannetta eri ihmisten näkökulmista, mikä mahdollistaa uudenlaisen tulkinnan tilanteesta.
    • Myös erilaisten stressinhallintakeinojen opettelusta on hyötyä.

Kirjallisuutta

  1. Fredriksson J. Lasten kognitiivinen psykoterapia. Kirjassa: Kognitiivinen psykoterapia. Kähkönen S, Karila I, Holmberg N (toim.) Kustannus Oy Duodecim 2002:287-97
  2. Ervin RA, Bankert CL, DuPaul GJ. Treatment of attention-deficit/hyperactivity disorder. Kirjassa: Cognitive Therapy with Children and Adolescents. Reinecke MA, Dattilio FM, Freeman A (toim.) New York, The Guilford Press, 1996:38-61
  3. Paniagua FA. Verbal-nonverbal correspondence training with ADHD children. Behav Modif 1992;16:226-52 «PMID: 1580895»PubMed
  4. Stallard Paul. Ajattelemalla iloa. Kognitiivista käyttäytymisterapiaa lapsille ja nuorille. Työntekijän opas, työkirja. Psykologien Kustannus 2010
  5. Meichenbaum DH, Goodman J. Training impulsive children to talk to themselves: a means of developing self-control. J Abnorm Psychol 1971;77:115-26 «PMID: 5550424»PubMed
  6. Hinshaw SP, Erhardt D. Attention-deficit hyperactivity disorder. Kirjassa: Child and adolescent behaviour therapy: cognitive-behavioural procedures. Kendall PC (toim.) Guilford Press, New York, 1991:98-130
  7. Anastopoulos AD. Facilitating parental understanding and management of attention-deficit/hyperactivity disorder. Kirjassa: Cognitive Therapy with Children and Adolescents. Reinecke MA, Dattilio FM, Freeman A (toim.) New York, The Guilford Press 1996:327-43