Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset)

Käypä hoito
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lihavuustutkijat ry:n ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä
20.3.2024

Ota käyttöön

 

Miten viitata Käypä hoito -suositukseen? «K1»1

Keskeinen sanoma

  • Suositus koskee lasten, nuorten ja aikuisten lihavuuden ehkäisyä ja hoitoa.
  • Lihavuus on pitkäaikaissairaus, jossa kehon rasvakudoksen määrä on liian suuri.
  • Lihavuuden ehkäisy ja hoito on tärkeää kaikissa ikäryhmissä, koska lihavuudella on merkittäviä fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia sekä yksilöille että yhteiskunnalle.
  • Lihavuuden ehkäisyn ja hoidon tavoitteena on estää lihavuuden paheneminen, auttaa potilasta painonhallinnassa, ehkäistä ja hoitaa lihavuuden aiheuttamia sairauksia sekä parantaa työ- ja toimintakykyä ja elämänlaatua.
    • Lihavuuden hoidon tulee olla kiinteä osa terveydenhuollon toimintaa. Tämä edellyttää alueellisten moniammatillisten hoito-ohjelmien ja hoitoketjujen luomista, henkilökunnan jatkuvaa kouluttamista sekä laihdutus- ja painonhallintaryhmien järjestämistä. Pääosa lihavuuden hoidosta toteutetaan perusterveydenhuollossa.
  • Hoito on potilaslähtöistä: potilas itse ja lasten ja nuorten osalta lisäksi hänen perheensä osallistetaan hoidon suunnitteluun ja kannustetaan omahoitoon.
  • Lapset ja nuoret:
    • Äidin raskaudenaikainen lihavuus ja useat siihen liittyvät häiriöt edistävät syntyvän lapsen lihomistaipumusta.
    • Lapsuusiän lihavuudella on merkittävä taipumus jatkua aikuisikään. Painon kehitystä on tärkeää seurata koko lapsuuden ja nuoruuden ajan.
      • Lapsilla lihavuuden arvioimiseen käytetään sekä pituuspainoa että painoindeksiä (ISO-BMI eli aikuista vastaava painoindeksi).
    • Lapsen lihominen tulee tunnistaa varhain, sillä varhainen hoito on tehokkainta.
    • Erikoissairaanhoitoa tulee konsultoida, jos lapsen lihavuus on vaikea-asteinen, herää epäily lihavuutta aiheuttavasta sairaudesta tai lapsella todetaan merkkejä lihavuuden liitännäissairauksista.
    • Lihavuuteen liittyviä sairauksia ja muita valtimotaudin riskitekijöitä voidaan todeta jo lapsuusiässä ja niitä voidaan vähentää elintapamuutosten avulla.
    • Lasten ja nuorten lihavuuden ehkäisy ja hoito perustuvat elintapamuutosten tukemiseen.
    • Ensisijainen hoitotavoite ovat elintapojen pysyvät muutokset
    • Toissijainen hoitotavoite on yksilöllisen painotavoitteen saavuttaminen.
  • Aikuiset:
    • Lihavuuden kokonaisarvioon liittyvät painoindeksin (BMI, body mass index) lisäksi vyötärönympäryksen mittaaminen sekä lihavuuden liitännäissairauksien ja niiden keskeisten vaaratekijöiden selvittäminen.
    • Terveydenhuollossa lihavuutta tulee ehkäistä ja hoitaa erityisen aktiivisesti
      • henkilöillä, joilla on lihavuuden lisäksi liitännäissairauksia tai niiden vaaratekijöitä
      • henkilöillä, joilla on vaikea lihavuus (BMI ≥ 35 kg/m2)
      • naisilla, jotka ovat lihavia ja suunnittelevat raskautta tai ovat raskaana tai on vaikeuksia raskaaksi tulemisessa
    • Ensisijainen hoitomuoto on suunnitelmallinen, usealla tapaamiskerralla toteutettava elintapaohjaus (elintapahoito), jossa huomioidaan ruokatottumukset, liikunta, uni, päihteet, psyykkinen hyvinvointi ja voimavarat sekä käsitellään syömiseen ja painonhallintaan liittyviä ajatuksia, tunteita, asenteita ja käyttäytymistä.
    • Aikuisilla elintapahoitoa tukevia menetelmiä voivat olla erittäin niukkaenergiainen dieetti (ENED) ja lääkitys.
    • Potilaat, joilla on monia tai hankalasti hoidettavia sairauksia, lähetetään erikoissairaanhoitoon, jos hoito perusterveydenhuollossa ei tuota tavoiteltua tulosta.
    • Sairaalloista lihavuutta voidaan hoitaa kirurgisesti, jos asianmukainen konservatiivinen (ei-kirurginen) hoito ei tuota pysyvää laihtumistulosta.

Tiivistelmä ja potilasversio

Tavoitteet ja kohderyhmät

  • Suositus koskee lapsia, nuoria ja aikuisia. Sen tavoitteena on edistää lihavuuden ja siihen liittyvien sairauksien tunnistamista, ehkäisyä ja hoitoa Suomessa.
  • Suositus on tarkoitettu terveydenhuollon ammattilaisille perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon sekä kaikille, jotka voivat edistää terveyttä ja painonhallintaa tukevien elintapojen toteutumista.

Lihavuuden määritelmä ja luokitus

Lapset ja nuoret

Taulukko 1. Kliiniseen käyttöön soveltuvat suomalaisten lasten ja nuorten ylipainon ja lihavuuden kriteerit
Ylipaino Lihavuus
* Yli 2-vuotiailla lapsilla ISO-BMI (aikuista vastaava painoindeksi) kuvaa painoindeksiä, joka lapsella on tulevaisuudessa aikuisena, jos hänen painoindeksinsä pysyy ikätovereihin verrattuna samalla tasolla «Saari A, Sankilampi U, Hannila ML ym. New Finnish ...»1
ISO-BMI (≥ 2 v)* 25–29,9 kg/m2 ≥ 30 kg/m2
Pituuspaino < 7 v 10–20 % > 20 %
Pituuspaino ≥ 7 v 20–40 % > 40 %

Aikuiset

  • Lihavuus on pitkäaikaissairaus, jossa rasvakudoksen määrä on energiansaannin ja -kulutuksen epäsuhdan vuoksi lisääntynyt liiallisesti.
  • Lihavuus voidaan luokitella painoindeksin ja vyötärönympärysmitan mukaan.
  • Lihavuuden vaikeusasteen kokonaisarviossa otetaan huomioon liitännäissairauksien esiintyvyys.
Kuva 1.

Vyötärönympäryksen mittaamiskohta. Horisontaalinen mittaustaso on alimman kylkiluun alareunan ja suoliluun harjun yläreunan puolivälissä.

Painoindeksin (BMI) laskeminen

Taulukko 2. Aikuisten lihavuuden luokitus painoindeksin (BMI, kg/m2) perusteella
*BMI-rajat aasialaistaustaisille: ylipainon alaraja on BMI 23 kg/m2 ja lihavuuden alaraja 27,5 kg/m2
Normaalipaino Ylipaino*
Lihavuus*
Vaikea lihavuus Sairaalloinen lihavuus
18,5–24,9 25,0–29,9 30,0–34,9 35,0–39,9 40 tai yli

Vyötärönympäryksen mittaaminen

  • Vatsaonteloon ja sisäelimiin kertynyt liiallinen rasvakudos (viskeraalirasva) ilmenee vyötärönympäryksen suurenemisena eli vyötärölihavuutena.
  • Viskeraalirasva on aineenvaihdunnallisesti aktiivisempaa kuin ihonalainen rasvakudos (esim. lantiolle ja reisiin kertyvä). Se on myös vaarallisempaa terveydelle kuin ihonalaisrasva «Bigaard J, Frederiksen K, Tjønneland A ym. Waist c...»13.
  • Vyötärönympäryksen mittaaminen täydentää BMI:n määritystä erityisesti silloin, kun BMI on < 30 kg/m2. Ks. lisätietoa aiheesta «Painoindeksi ja vyötärön ympärys»2 ja kuva «Vyötärönympäryksen mittaamiskohta»1.
    • Kliinisessä työssä merkittävän vyötärölihavuuden alarajana voidaan pitää miehillä arvoa 100 cm ja naisilla 90 cm. Nämä mukailevat kansainvälisiä metabolisen oireyhtymän määrityksessä käytettyjä raja-arvoja. Ks. lisätietoa aiheesta «Painoindeksi ja vyötärön ympärys»2.

Kehon koostumuksen arviointi

  • Rasvakudoksen määrän osuus painosta ("rasvaprosentti") ja lihasmassan määrä voidaan arvioida, jos arviolle on selkeä kliininen tarve ja käytettävissä on luotettava kehonkoostumusmittari.
  • Kliininen tarve voi esiintyä esimerkiksi lihavuusleikkauksen tai muun nopean laihtumisen ja siitä mahdollisesti syntyvän lihaskadon arviossa.
  • DEXA (kaksoisenergiaiseen röntgenabsorptiometriaan perustuva koko kehon mittaus) kuuluu luotettavimpiin kehonkoostumuksen mittausmenetelmiin.
  • Bioimpedanssimittauksiin (BIA) on suhtauduttava varauksellisesti, koska kehon nestepitoisuus ja siten kehonkoostumustulos vaihtelevat herkästi päivästä toiseen. Kaupallisissa laitteissa olevat yhtälöt myös vaihtelevat, joten laitetta vaihtamalla yleensä saadaan myös erilainen tulos.

Lihavuuden esiintyvyys

Lapset ja nuoret

  • Koko Suomen kattavaa tietoa lasten ja nuorten ylipainon ja lihavuuden yleisyydestä on tähän asti ollut saatavissa vähän. Valtakunnallisen perusterveydenhuollon avohoidon hoitoilmoitusrekisterin (Avohilmo) kattavuuden parantuessa voidaan tulevaisuudessa saada vuosittain päivittyvää valtakunnallista ja kuntakohtaista tietoa lasten ja nuorten lihavuuden esiintymisestä ja kehityksen muutoksista.

Aikuiset

  • Kansallisen FinTerveys 2017 -tutkimuksen tulosten perusteella Suomessa on arviolta 2,5 miljoonaa vähintään ylipainoista (BMI vähintään 25 kg/m2) 30 vuotta täyttänyttä aikuista «Lundqvist A, Männistö S, Jousilahti P ym. Lihavuus...»16, ja heistä noin miljoona on lihavia (BMI vähintään 30 kg/m2). Tulokset perustuvat mitattuihin paino- ja pituustietoihin.
    • Miesten painoindeksi oli keskimäärin 27,7 kg/m2 ja naisten 27,5 kg/m2.
    • Vähintään ylipainoisten miesten osuus oli 72 % ja naisten 63 %. Joka neljäs mies (26 %) ja nainen (28 %) oli lihava. Vaikeasti lihavia (BMI vähintään 35 kg/m2) miehiä oli noin 6 % ja sairaalloisen lihavia (BMI vähintään 40 kg/m2) miehiä 1 %. Vastaavat osuudet naisilla olivat 10 % ja 3 % (taulukko «Painoindeksin (kg/m2) jakauma (%) ikäluokittain miehillä ja naisilla, FinTerveys 2017 -tutkimus ...»3).
    • Lähes puolet suomalaisista oli vyötärölihavia (vyötärönympärys naisilla > 90 cm ja miehillä > 100 cm).
    • Ikäryhmittäin tarkasteltuna miesten keskimääräinen painonnousu taittui alaspäin 70-vuotiaana. Naisilla vastaava taittumista ei tapahtunut; keskimääräinen painoindeksi oli yli 28 kg/m2 kaikissa ylimmissä ikäryhmissä (vähintään 50-vuotiaat).
    • Koulutusryhmien välillä oli eroa lihavuuden esiintyvyydessä. Perusasteen koulutuksen saaneista kolmannes oli lihavia, kun korkea-asteen koulutuksen saaneista heitä oli alle neljäsosa.
    • Työikäisten painoindeksi ja vyötärönympärys kääntyivät vuosikymmenen kestäneen tasaisemman vaiheen jälkeen nousuun vuosien 2011 ja 2017 välisenä aikana.
    • Lihavuus oli yleisempää 65 vuotta täyttäneillä naisilla kuin työikäisillä naisilla. Miehillä osuus oli samansuuruinen. Vyötärölihavia oli 65 vuotta täyttäneistä miehistä ja naisista yli 50 %. Naisten vyötärönympärys suureni vuosien 2011 ja 2017 välisenä aikana. Sen sijaan naisten painoindeksi ja miesten vyötärönympärys pysyivät ennallaan.
    • Vähintään 80-vuotiaista miehistä vähintään ylipainoisia oli 71 % ja lihavia 17 %. Vastaavat luvut naisilla olivat 78 % ja 35 %.
    • Jos vähintään 65 vuotta täyttäneillä käytetään suositeltavan BMI:n alueena 23–29 kg/m2:aa, ylipainon ja lihavuuden osuudet eroavat edellä esitetystä.
  • Suomalaisten aikuisten keskimääräinen painoindeksi ja vyötärönympärys suurenivat FINRISKI-tutkimuksen tutkimusalueilla vuosien 1992–2017 aikana (n = 31 400). Vuonna 1997 miehistä ja naisista noin 15 % oli lihavia (BMI ≥ 30 kg/m2), kun vuonna 2017 osuus oli 23 %. Tulokset perustuvat mitattuihin paino- ja pituustietoihin. Keskimäärin suomalaisen työikäisen ikävuosittainen painonousu oli 300–500 g «Pajunen P, Vartiainen E, Männistö S ym. Intra-indi...»17.
  • Korkeakouluissa opiskelevista miehistä 36 % ja naisista 26 % oli vähintään ylipainoisia. Lihavia oli sekä miehistä että naisista 8 %. Ylipainoisuus oli yleisempää ammattikorkeakouluopiskelijoilla kuin yliopisto-opiskelijoilla «Kunttu K, Pesonen T, Saari J. Korkeakouluopiskelij...»18. Tulokset perustuivat itseilmoitettuihin pituus- ja painotietoihin.
  • THL:n perinataalitilastojen itseilmoitettujen pituus- ja painotietojen mukaan vuonna 2017 kaikista synnyttäjistä 38 % oli vähintään ylipainoisia ja 14 % oli lihavia. Vastaavat osuudet 35 vuotta täyttäneillä synnyttäjillä olivat 43 % ja 17 % «Perinataalitilasto – synnyttäjät, synnytyks...»19, «http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018103146930»4.
  • Suomessa on tehty vähän tutkimuksia etnisistä ryhmistä ja maahanmuuttajataustaisesta väestöstä. Maahanmuuttajien terveys- ja hyvinvointitutkimus ja Romanien hyvinvointitutkimus osoittivat, että etnisillä ryhmillä voi olla terveyteen liittyviä erityistarpeita, jotka eri toimijoiden on hyvä huomioida «Castaneda A, Rask S, Koponen P ym. Maahanmuuttajie...»20, «Weiste-Paakkanen A, Lämsä R, Kuusio H, (toim.). Su...»21. Esimerkiksi somali- ja kurditaustaisilla naisilla ylipaino ja lihavuus olivat yleisiä. Myös Romanien hyvinvointitutkimukseen osallistuneilla ylipaino ja lihavuus olivat yleisempiä kuin koko väestöllä keskimäärin. Tulokset perustuivat mitattuihin paino- ja pituustietoihin. Lähi-Idästä ja Afrikasta tulevilla naisilla liikunta oli vähäistä. Afrikkalaistaustaiset myös käyttivät vähän tuoreita kasviksia, hedelmiä ja marjoja.
Taulukko 3. Painoindeksin (kg/m2) jakauma (%) ikäluokittain miehillä ja naisilla, FinTerveys 2017 -tutkimus «Lundqvist A, Männistö S, Jousilahti P ym. Lihavuus...»16
a) ikävakioitu
b) sukupuoli-ikä-yhdysvaikutus
30–39 40–49 50–59 60–69 70–79 80+ 30+ vuottaa)
Miehet
< 18,5 0,1 1,2 . 0,4 0,8 . 0,4
18,5–24,9 38,0 25,8 22,8 25,6 25,2 29,4 27,7
25,0–29,9 39,7 49,1 43,3 44,1 52,3 53,8 45,8
30,0–34,9 16,7 17,8 26,0 23,8 17,9 13,4 20,2
35,0–39,9 4,1 5,2 5,9 4,8 3,3 2,5 4,6
≥ 40,0 1,4 0,9 2,0 1,3 0,6 0,9 1,3
Naiset
< 18,5 1,4 0,8 0,6 1,5 0,7 1,0 1,0
18,5–24,9 54,4 40,1 33,3 28,9 24,8 21,4 35,7
25,0–29,9 26,1 35,4 34,7 39,8 42,1 42,6 35,8
30,0–34,9 10,6 15,9 20,2 18,6 23,4 25,5 18,0
35,0–39,9 5,0 5,2 7,6 7,0 7,2 7,8 6,5
≥ 40,0 2,5 2,7 3,8 4,3 1,8 1,8 3,0
p < 0,001 b)

Lihavuuden tausta- ja riskitekijät

  • Lihavuus on seurausta pitkäaikaisesta liiallisesta energiansaannista suhteessa energiankulutukseen. Käytännössä lihavuuden taustatekijät ovat moninaiset ja siihen vaikuttavat monet yksilölliset ja yhteiskunnalliset tekijät.
  • Lihavuudelle altistavan ympäristön muodostumiseen vaikuttavat useat yhteiskunnan rakenteisiin ja toimintoihin liittyvät tekijät. Ympäristö vuorovaikutuksessa ihmisen biologisten ja psykologisten ominaisuuksien sekä sosiaalisten ja taloudellisten olosuhteiden kanssa altistaa monet terveydelle haitalliselle painon nousulle.
    • Väestön lihomisen taustalla on ennen kaikkea elinympäristön ja elintapojen muuttuminen lihomista edistäviksi. Elintapoihin vaikuttavat sekä ihminen itse että lihavuudelle altistava ympäristö. Lihavuudelle altistavat muun muassa työ- ja arkiliikunnan väheneminen sekä runsaasti energiaa sisältävien ruokien helppo saatavuus, laajat tuotevalikoimat, edulliset hinnat sekä suuret annos- ja pakkauskoot «Styne DM, Arslanian SA, Connor EL ym. Pediatric Ob...»2, «Sørensen TI. Conference on "Multidisciplinary appr...»22, «Vandevijvere S, Chow CC, Hall KD ym. Increased foo...»23.
    • Jopa pääosa väestön lihomisesta viimeisten 30–40 vuoden aikana voi selittyä siitä, että ruokaympäristö on muuttunut liialliseen energiansaantiin houkuttelevaksi «Mustajoki P. Ruokaympäristön muutos selittää pääos...»24. Pelkkä elintapaohjaus ja hoitojärjestelmän kehittäminen eivät siten enää riitä, vaan lihavuusepidemian taltuttamiseksi tarvitaan myös laajempia yhteiskunnallisia toimia.
    • Edellä mainittujen syiden vuoksi maailman terveysjärjestö (WHO) suosittaa jäsenmailleen muun muassa lisättyyn sokeriin, suolaan ja tyydyttyneeseen rasvaan kohdistuvien haittaverojen käyttöönottoa, jonka tavoitteena on vähentää myös väestöryhmien välisiä terveyseroja.

Perimä

Psykososiaaliset tekijät

Ruokatottumukset ja syömiskäyttäytyminen

Fyysinen aktiivisuus

Uni

Lasten ja nuorten erityispiirteet

Aikuisten erityispiirteet

  • Mitä enemmän alkoholista saadaan energiaa, sitä suurempi on lihavuuden todennäköisyys «Shelton NJ, Knott CS. Association between alcohol ...»111. Etenkin suuria määriä alkoholia kuluttavat ja suuria määriä kerralla juovat ovat alttiita painon nousulle «Sayon-Orea C, Martinez-Gonzalez MA, Bes-Rastrollo ...»112. Tutkimusnäyttö alkoholin ja painon välisistä yhteyksistä on kuitenkin ristiriitaista, ja tutkimuksissa on paljon sekoittavia tekijöitä. Luultavasti enintään kohtuullisesti alkoholia käyttävät elävät keskimäärin muutenkin terveyttä edistävällä tavalla, mikä voi suojata lihavuudelta «Traversy G, Chaput JP. Alcohol Consumption and Obe...»113.
  • Vuorotyön tekeminen on yhteydessä painon nousuun. Etenkin yötyötä tekevillä on muita suurempi lihomisen, erityisesti vyötärölihavuuden kehittymisen, riski «Sun M, Feng W, Wang F ym. Meta-analysis on shift w...»114. Työajat vaikuttavat terveyteen työn ja muun elämän yhteensovittamisen sekä unen että palautumisen kautta, ja ne liittyvät vuorotyöhön, ylitöihin ja työhön sidoksissa olevaan aikaan. Myös unihäiriöt ovat vuorotyötä ja epäsäännöllistä työtä tekevillä selvästi yleisempiä kuin päivätyötä tekevillä. Matkatyöt ja toisaalta myös työtehtävät, jotka vaativat paljon istumista (paikallaanoloa), voivat vähentää liikunnallista aktiivisuutta ja vaikeuttaa aterioiden rytmittämistä ja siten altistaa lihomiselle.

Lihavuuden ehkäisy

Yleistä

Ruokatottumukset ja syömiskäyttäytyminen

Fyysinen aktiivisuus

  • Painonhallintaa edistävät päivittäinen arkiaktiivisuus, istumisen ja muun paikallaanolon vähentäminen ja vapaa-ajan liikunta.
  • Terveydenhuollon ammattilaisten tehtävä on ottaa liikuntatottumukset puheeksi, kirjata tiedot ja kannustaa liikkumaan. Erityisesti tuetaan sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole fyysisesti aktiivisia tai eivät liiku liikuntasuositusten mukaisesti. On hyvä hyödyntää myös kuntien, kolmannen sektorin ja yksityisen sektorin liikuntaneuvonnan tarjoamia palveluja.
  • Arkiaktiivisuutta voidaan lisätä esimerkiksi valitsemalla portaat hissin sijasta sekä liikkumalla työ-, koulu- ja asiointimatkat ainakin osittain jalan tai polkupyörällä.
  • Kansallisissa suosituksissa istumisen ja muun paikallaanolon vähentämiseksi korostetaan tauottamaan istumista ja paikallaanoloa aina, kun se on mahdollista, ja työskentelemään vaihtelevissa asennoissa «Sosiaali- ja terveysministeriö. Istu vähemmän - vo...»158.
  • Maailman terveysjärjestö WHO on julkaissut fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi toimintasuunnitelman vuosiksi 2018–2030 «World Health Organization. Global action plan on p...»144. Suunnitelma sisältää 4 tavoitetta ja 20 niihin liittyvää poliittista toimenpidettä, joissa huomioidaan aktiivinen yhteiskunta, aktiivinen ympäristö, fyysisesti aktiiviset kansalaiset ja erityisryhmät.
  • Yhdysvaltalainen suositus painottaa kodeissa, kouluissa, yhteisöissä ja seuroissa tapahtuvan liikunnan lisäämisen merkitystä lasten lihomisen ehkäisyssä «Council on Sports Medicine and Fitness., Council o...»159.
  • Lapset
    • Runsas istuminen ja muu paikallaanolo (sedentary behavior) valveilla saattavat edistää lasten lihavuuden kehittymistä «Runsas istuminen ja muu paikallaanolo (sedentary behaviour) valveillaoloaikana saattavat edistää lihavuuden kehittymistä.»C.
    • Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suomalaisessa suosituksessa alle 8-vuotiaille suositellaan joka päivä vähintään 3 tuntia kaikenlaista liikkumista, joka sisältää pari tuntia kevyttä liikkumista ja ulkoilua sekä tunnin verran reipasta ja vauhdikasta aktiivisuutta. Liikunta on lasta osallistavaa ja monipuolisesti motorisia taitoja harjaannuttavaa. Lisäksi kehotetaan välttämään pitkiä, yli tunnin istumisjaksoja «Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset ...»161.
    • Kouluikäisten fyysisen aktiivisuuden suomalaisessa suosituksessa 7–18-vuotiaille suositellaan vähintään 1–2 tuntia liikuntaa päivässä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla. Yli 2 tunnin pituisia istumisjaksoja tulee välttää, ja ruutuajaksi viihdemedian ääressä suositellaan enintään 2 tuntia päivässä «Opetusministeriö ja Nuori Suomi. Fyysisen aktiivis...»162.
    • Fyysinen aktiivisuus edistää painonhallintaa 3–17-vuotiailla «Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset ...»161.
      • Suurempi liikunnan määrä on yhteydessä vähäisempään riskiin liiallisen painon ja rasvakudoksen määrän kertymiseen 3–6-vuotiailla. Tietoa ei ole riittävästi, jotta voitaisiin arvioida tarkasti, millainen liikuntamäärä tarvitaan painon ja rasvakudoksen määrän vähentämiseksi. Kansanterveysvaikutusten näkökulmasta olisi kuitenkin tärkeää, että lapset lisäisivät liikkumistaan noin 3 tuntiin päivässä (sisältää kevyen ja vauhdikkaan liikkumisen), jos he liikkuvat tätä vähemmän.
      • Suurempi liikunnan määrä on yhteydessä vähäisempään kehon painoon ja rasvakudoksen määrään sekä seurannassa vähäisempään painon ja rasvakudoksen määrän lisääntymiseen 7–17-vuotiailla.
      • Raskas liikunta (esim. rasittavuudeltaan hölkkää tai juoksua vastaava liikunta) on painon ja rasvakudoksen määrän myönteisen kehittymisen kannalta hyödyllisempää kuin kevyempi liikunta (esim. kävelyä vastaava liikunta «Ramires VV, Dumith SC, Gonçalves H. Longitudinal A...»164).
  • Aikuiset

Uni

  • Painonhallintaa edistävät jokaöinen riittävän pitkä ja riittävän hyvälaatuinen uni sekä säännöllinen uni-valverytmi nukkumaanmenoaikojen ja heräämisaikojen osalta «Unihäiriöt lihavuudessa»7.
  • Painonhallinnan interventiot ovat harvoin koskeneet pelkästään nukkumista, vaan useimmiten unen kohentaminen on näissä satunnaistetuissa tutkimuksissa ollut yksi useammasta samaan aikaan tavoiteltavista elintapamuutoksista «Univelka ja sen vaikutus painoon»9.
  • Terveydenhuollon ammattilaisten tehtävänä on ottaa nukkumistottumukset puheeksi, kirjata tiedot ja kannustaa nukkumaan tarpeeksi. Erityisesti tuetaan niitä, jotka nukkuvat liian vähän (univaje) tai joiden uni-valverytmi on huomattavan epäsäännöllinen (esim. sosiaalinen jetlag). Vuorotyötä ja etenkin yötyötä tekeville tulee suunnata lihavuutta ehkäiseviä toimenpiteitä.
  • Lapsilla sopiva unen määrä on yksilöllinen, kouluikäisillä 8–11 tuntia vuorokaudessa ja nuoremmilla suurempi «Hirshkowitz M, Whiton K, Albert SM ym. National Sl...»168.
  • Aikuisille suositellaan säännöllistä 7–9 tunnin yöunta «Riittävä uni»10.

Lihavuuden vaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin

Lihavuuden psykososiaaliset vaikutukset

Lihavuuteen liittyvät sairaudet lapsilla ja nuorilla

Kuva 2.

Acanthosis nigricans niskassa. Insuliiniresistenssiin liittyvä ihomuutos teini-ikäisellä pojalla, jolla todettiin tyypin 2 diabetes.

Lähde: Lääkärikirja Duodecim -kuvat, 24.9.2013, Sirpa Tenhola, Artikkelin tunnus: ldk00611, Kustannus Oy Duodecim

Lihavuuteen liittyvät sairaudet aikuisilla

Kuva 3.

Lihavuuteen liittyviä terveydellisiä ongelmia. Kuvaan on merkitty sinisellä tekstillä lihavuuden metabolisia, punaisella mekaanisia ja vihreällä mielenterveydellisiä seurauksia. Mustalla merkityssä astmassa on sekä metabolisia että mekaanisia tekijöitä.

Kuva muokattu lähteestä: Pitkäaikaissairaudet-tietokanta. Lihavuus. Terveysportti, Duodecim. Lihavuuteen liittyvät terveyshaitat. kuva 6.05. Kuvan alkuperä: Tiina Ripatin piirros. Tietokannan sisältö löytyy myös painettuna Pietiläinen K, Mustajoki P, Borg P (toim.). Lihavuus. Kustannus oy Duodecim, 2015, 1. painos

Taulukko 4. Lihavuuteen liittyvien sairauksien riskit aikuisilla verrattuna normaalipainoisiin
Sairaus Riskin suureneminen Kirjallisuutta
Tyypin 2 diabetes 10-kertainen «Jung RT. Obesity as a disease. Br Med Bull 1997;53...»201, «Lehtovirta M, Pietiläinen KH, Levälahti E ym. Evid...»202, «Guh DP, Zhang W, Bansback N ym. The incidence of c...»203
Rasvamaksa 5–10-kertainen «Loomis AK, Kabadi S, Preiss D ym. Body Mass Index ...»204, «Scheen AJ, Luyckx FH. Obesity and liver disease. B...»205
Obstruktiivinen uniapnea 5–10-kertainen «Tufik S, Santos-Silva R, Taddei JA ym. Obstructive...»206, «Bixler EO, Vgontzas AN, Lin HM ym. Prevalence of s...»207
Sepelvaltimotauti 4–5-kertainen «Guh DP, Zhang W, Bansback N ym. The incidence of c...»203, «Wilson PW, D'Agostino RB, Sullivan L ym. Overweigh...»208, «Romero-Corral A, Montori VM, Somers VK ym. Associa...»209
Nivelrikko 4–5-kertainen «Zheng H, Chen C. Body mass index and risk of knee ...»210
Kohonnut verenpaine 3-kertainen «Wilson PW, D'Agostino RB, Sullivan L ym. Overweigh...»208, «Mokdad AH, Ford ES, Bowman BA ym. Prevalence of ob...»211
Keuhkoembolia 3-kertainen «Guh DP, Zhang W, Bansback N ym. The incidence of c...»203
Kihti 2–3-kertainen «Aune D, Norat T, Vatten LJ. Body mass index and th...»212
Rasva-aineenvaihdunnan häiriöt 2-kertainen «Mokdad AH, Ford ES, Bowman BA ym. Prevalence of ob...»211
Sappikivitauti 2-kertainen «Everhart JE. Contributions of obesity and weight l...»213
Laskimotukokset 2-kertainen «Ageno W, Becattini C, Brighton T ym. Cardiovascula...»214
Muistisairaus 2-kertainen «Loef M, Walach H. Midlife obesity and dementia: me...»215, «Whitmer RA, Gustafson DR, Barrett-Connor E ym. Cen...»216, «Kivipelto M, Ngandu T, Fratiglioni L ym. Obesity a...»217
Astma 2-kertainen «Beuther DA, Sutherland ER. Overweight, obesity, an...»218
Eteisvärinä Noin 1,5-kertainen «Wanahita N, Messerli FH, Bangalore S ym. Atrial fi...»219
Aivoinfarkti Noin 1,5-kertainen «Guh DP, Zhang W, Bansback N ym. The incidence of c...»203
Munuaissairaus Noin 1,5-kertainen «Guh DP, Zhang W, Bansback N ym. The incidence of c...»203
Eräät syövät (mm. menopaussin jälkeinen rintasyöpä, paksusuolisyöpä, ruokatorvisyöpä, munuaissyöpä, haimasyöpä, endometriumsyöpä) Noin 1,5-kertainen «Guh DP, Zhang W, Bansback N ym. The incidence of c...»203, «Bhaskaran K, Douglas I, Forbes H ym. Body-mass ind...»221, «Basen-Engquist K, Chang M. Obesity and cancer risk...»222, «MacInnis RJ, English DR. Body size and composition...»223, «Berrington de Gonzalez A, Sweetland S, Spencer E. ...»224, «Kalliala I, Markozannes G, Gunter MJ ym. Obesity a...»225, «Larsson SC, Wolk A. Overweight and obesity and inc...»226, «Bergström A, Hsieh CC, Lindblad P ym. Obesity and ...»227, «Wolk A, Gridley G, Svensson M ym. A prospective st...»228, «Harvie M, Hooper L, Howell AH. Central obesity and...»229, «Kubo A, Corley DA. Body mass index and adenocarcin...»230, «Larsson SC, Wolk A. Obesity and the risk of gallbl...»231
Masennusoireet Noin 1,5-kertainen «Luppino FS, de Wit LM, Bouvy PF ym. Overweight, ob...»232, «Mannan M, Mamun A, Doi S ym. Is there a bi-directi...»233, «Pereira-Miranda E, Costa PRF, Queiroz VAO ym. Over...»234, «Onyike CU, Crum RM, Lee HB ym. Is obesity associat...»235

Lihavuus ja lisääntymisterveys

Lihavuuteen liittyvä kuolleisuus

Lasten ja nuorten lihavuuden hoito

Hoidon järjestäminen

  • Päävastuu lihavuuden ehkäisyn ja hoidon toteuttamisesta kuuluu perusterveydenhuollolle.
    • Terveydenhuolto voi toimia käytännön järjestelyissä yhteistyössä kunnan ja ulkopuolisten palveluntarjoajien kanssa.
  • Hoito organisoidaan paikallisen ja alueellisen hoitoketjun mukaan. Niiden laatimisesta ja ylläpidosta huolehtii moniammatillinen tiimi.
    • Hoitoresurssien tarvetta voidaan arvioida seuraamalla lihavien lasten osuutta ikäluokasta.
  • Hoidossa korostuvat hoitohalukkuus, perhekeskeisyys, asiakaslähtöisyys, tavoitteellisuus, toiminnan jatkuvuus ja moniammatillinen asiantuntemus.
  • Hoito voidaan toteuttaa ryhmä- tai yksilömuotoisena tai niiden yhdistelmänä.
  • Lihomisen seulonta, ehkäisy ja oikea-aikainen puheeksi ottaminen ovat osa neuvoloiden ja kouluterveydenhuollon terveydenedistämistyötä.
  • Perheiden elintapa- ja käyttäytymisen muutosta tukeva ohjaus järjestetään perusterveydenhuollossa moniammatillisena yhteistyönä.
  • Lihavuuden hoidossa on syytä käyttää ainakin lääketieteen, ravitsemustieteen, käyttäytymistieteiden ja fysioterapian asiantuntemusta.
  • Ravitsemusterapeutin tulisi olla mukana jokaisessa lihavuuden hoitotiimissä hoidon suunnittelun asiantuntijana.
    • Hoidon toteutus on lisäksi myös toisen hoitoon hyvin perehtyneen terveydenhuollon ammattilaisen vastuulla.
    • Ravitsemusterapeutille tulisi lähettää
      • perusterveydenhuollossa lapsipotilaat paikallisen hoitoketjun mukaan, jolloin lähettämisen kriteerinä voivat olla painoon tai painokehitykseen pohjautuvat kriteerit tai lihavuuden liitännäissairauksiin pohjautuvat kriteerit
      • erikoissairaanhoidossa lihavuuden vuoksi hoidossa olevat lapset ja nuoret.
  • Erikoissairaanhoidon konsultaatioon ja hoitoon kuuluvat erityisesti ne lapset ja nuoret, jotka ovat vaikeasti lihavia tai joilla lihavuuden erotusdiagnostiikka vaatii lisätutkimuksia tai joilla on lihavuuteen liittyviä sairauksia.
    • Alueelliset hoitoketjut ohjaavat erikoissairaanhoitoon lähettämistä.
  • Erikoissairaanhoitoon lähettämisen kriteerit ovat
    • vaikea lihavuus (ISO-BMI ≥ 35 kg/m2) tai hyvin nopea lihominen
    • hidastuva pituuskasvu ja samanaikainen lihominen ennen murrosiän loppuvaihetta
    • henkisen kehityksen viive tai poikkeavat kasvojen tai raajojen piirteet
    • kohonnut verenpaine
    • dyslipidemia
    • poikkeava glukoosiaineenvaihdunta
    • suurentunut ALAT-arvo (> 80 U/l)
    • unenaikaiset hengityshäiriöt
    • epäsäännölliset kuukautiset, vaikea akne tai hirsutismi tytöllä
    • lihavuusleikkausarvio murrosiän jälkeen.

Esitiedot ja tutkiminen

  • Lapsen tai nuoren perheolot, kouluolot, mahdolliset muut oireet ja sairaudet, käytössä olevat lääkkeet sekä suvussa esiintyvät sairaudet selvitetään.
  • Elintavat kartoitetaan esimerkiksi motivoivan haastattelun avulla.
  • Pituuden ja painon kehitystä arvioidaan kasvukäyrien avulla.
  • Kliinisen tutkimisen tavoitteena on löytää lihavuuden liitännäissairauksiin viittaavia löydöksiä ja tunnistaa sinänsä harvinaiset endokriiniset sairaudet ja lihavuusoireyhtymät.
  • Verenpaine mitataan oikeasta olkavarresta. Mansetin koko tulee tarkistaa: kumipussin leveyden tulee vähintään 40 % olkavarren pituudesta ja pituuden vähintään 80 % olkavarren paksuimman kohdan ympärysmitasta.
  • Insuliiniresistenssiin viittaava taivetummuus (acanthosis nigricans) tarkastetaan kainaloista ja kaulan alueelta «Niskan acanthosis nigricans (taivetummuus) teini-ikäisellä pojalla»2.
  • Kilpirauhanen palpoidaan autoimmuunityreoidiitin aiheuttaman struuman toteamiseksi.
  • Selän ryhti ja alaraajojen nivelten liikkuvuudet, virheasennot ja aristukset tutkitaan.
  • Lapsella, jonka murrosikäkehitys ei ole vielä alkanut, voi olla androgeenivaikutuksen merkkejä (tavallisimmin kainalohikoilu ja hiusten rasvoittuminen), jotka alle 8-vuotiaalla tytöllä ja alle 9-vuotiaalla pojalla viittaavat ennenaikaiseen adrenarkeen.
  • Murrosiän kehitys arvioidaan Tannerin asteikolla.
    • Alkava rintarauhasen kehitys tytöllä ja gynekomastian toteaminen pojalla vaatii inspektion lisäksi palpaation, jotta rauhaskudos voidaan erottaa rasvakudoksesta.
  • Tytöllä on huomioitava karvoituksen esiintyminen kasvojen alueella tai häpykarvoituksen leviäminen vatsan tai reisien alueelle (hirsutismi).
    • Munasarjaperäiseen hyperandrogenismiin murrosikäisellä tytöllä voi viitata myös vaikea akne.
  • Jos lapsella on vaikea päänsärky, silmänpohjat tulee tutkia pseudotumor cerebrin mahdollisuuden vuoksi.
  • Kliiniset löydökset ja toimintaohjeet lasten ja nuorten tutkimiseen kuvataan taulukossa «Kliiniset löydökset ja toimintaohjeet lasten ja nuorten tutkimiseen...»5.
Taulukko 5. Kliiniset löydökset ja toimintaohjeet lasten ja nuorten tutkimiseen
2 h OGTT, 2 tunnin sokerirasituskoe; P-Gluk, plasman glukoosi; T2DM, tyypin 2 diabetes; ADA, American Diabetes Association; WHO, Maailman terveysjärjestö
* Äidin raskautta edeltävä diabetes tai raskausdiabetes, T2DM ensimmäisen tai toisen asteen sukulaisella, suurentuneeseen diabetesriskiin liittyvä etninen tausta, merkkejä insuliiniresistenssistä, kuten acanthosis nigricans, hypertensio, dyslipidemia, monirakkulaiset munasarjat ja pieni syntymäpaino (SGA) «American Diabetes Association.. 2. Classification ...»292.
Löydös Toimintaohje
  • Vaikea lihavuus (ISO-BMI ≥ 35 kg/m2) tai hyvin nopea lihominen
  • Erikoissairaanhoidon arvio, ellei paikallisesti toisin sovittu.
  • Varhain alkanut vaikeaksi kehittynyt lihavuus
  • Henkisen kehityksen viive tai poikkeavia kasvojen tai raajojen piirteitä
  • Kyseessä voi olla geenimutaatiosta tai oireyhtymästä johtuva lihavuus.
  • Erikoissairaanhoidon arvio.
  • Hidastuva pituuskasvu ja samanaikainen lihominen ennen murrosiän loppuvaihetta
  • Määritetään tyreotropiinin ja vapaan tyroksiinin pitoisuus.
  • Erikoissairaanhoidon arvio.
  • Kohonnut verenpaine (neljä peräkkäistä kaksoismittausta):
    • yli 115/75 mmHg alle kouluikäisellä
    • yli125/85 mmHg alakouluikäisellä
    • yli 140/90 mmHg murrosikäisellä
  • Erikoissairaanhoidon arvio.
  • Jos kokonaiskolesterolipitoisuus ≥ 6,0 mmol/l tai LDL-kolesterolipitoisuus ≥ 4,0 mmol/l, lähete erikoissairaanhoitoon.
  • Jos löydökset ovat normaalit, tutkimukset uusitaan vähintään 3 vuoden välein.
  • Jos yksi tai useampi T2DM:n riskitekijä*, tehdään 2 h OGTT (P-Gluk 0 min ja 120 min, laskimonäytteet) ja tutkitaan HbA1c.
  • HbA1c yksin mitattuna ennustaa huonosti esidiabetesta tai T2DM:aa lapsilla ja nuorilla.
  • P-Gluk-paastoarvo ≥ 5,6 mutta < 7,0 mmol/l lapsella, jolla ei ole akuuttia sairautta
  • Esidiabetes (ADA), arvio erikoissairaanhoidossa
  • 2 h OGTT, 120 min P-Gluk ≥ 7,8 mutta < 11,1 mmol/l
  • Esidiabetes (ADA). Heikentynyt glukoosinsieto (WHO).
  • Arvio erikoissairaanhoidossa.
  • 2 h OGTT, P-Gluk-paastoarvo ≥ 7,0 tai 120 min arvo ≥ 11,1 mmol/l
  • Diabetes (ADA, WHO). Lähetetään erikoissairaanhoitoon.
  • Diagnoosin varmistamiseksi 2 h OGTT toistettava, ellei kiistatonta hyperglykemiaa ole.
  • ALAT tutkitaan yli 10-vuotiailta lapsilta. Tavoitetasot < 26 U/l pojilla ja < 23 U/l tytöillä.
  • Suurentunut arvo voi viitata maksan rasvoittumiseen. Jos ALAT on > 50 U/l, kontrolloidaan tulos 6 kuukauden kuluttua ja järjestetään elintapaohjaus. Jos arvo on kontrolloidusti > 80 U/l, arvio ja hoito järjestetään erikoissairaanhoidossa.
  • Unenaikaiset hengityshäiriöt (voimakas, lähes jokaöinen kuorsaus tai epäsäännöllinen hengitys kuorsatessa)
  • Epäsäännölliset kuukautiset murrosikäisellä tytöllä yhdessä vaikean aknen tai hirsutismin kanssa

Hoidon yleisperiaatteet

  • Hoidon edellytyksenä on, että
    • lapsi on lihava tai
    • lapsi on ylipainoinen ja hänen pituuspainonsa, ISO-BMI:nsä tai ikään suhteutettu BMI:nsä kasvukäyrällä on jatkuvassa nousussa tai
    • lapsi on ylipainoinen ja hänellä on merkkejä lihavuuden liitännäissairauksista.
  • Lihomisvaaran varhainen tunnistaminen ja terveellisiin elintapoihin kannustaminen ovat tärkeitä, koska jo lihoneen lapsen menestyksekäs painonhallinta on vaikeaa «Styne DM, Arslanian SA, Connor EL ym. Pediatric Ob...»2.
  • Hoidon tarkoituksena on parantaa toimintakykyä ja elämänlaatua sekä ehkäistä ja hoitaa lihavuuteen liittyviä vaaratekijöitä ja sairauksia. Tavoitteen saavuttamisen edellytyksiä ovat pysyvät painonhallintaa tukevat elintavat.
  • Hoidon tulee olla riittävän yksilöllistä «Lasten lihavuuden hoidon yksilöllisyys»15. Lapsen, nuoren ja perheen osallistaminen ja motivoiminen perustuvat yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden huomioimiseen.

Puheeksi ottaminen ja lähestymistapa

Taulukko 6. Lasten ja nuorten lihavuuden puheeksi ottaminen ja hoito-ote
Puheeksi ottaminen ja keskustelu «McPherson AC, Hamilton J, Kingsnorth S ym. Communi...»299
  • Ota lapsen painoon liittyvät asiat puheeksi varhain ja palaa niihin säännöllisesti. Huomioi painon erityisyys puheenaiheena «Painon puheeksi ottaminen lihavan potilaan hoidossa»1.
  • Ota asia puheeksi vanhemman tai vanhemman ja lapsen kanssa, ei koskaan vain lapsen kanssa.
  • Nuoren (n. 12 vuoden iästä alkaen) kanssa keskustelun voi aloittaa kysymällä hyvinvoinnista ja elintavoista.
  • Ole havainnollinen ja selvennä kaikki käyttämäsi käsitteet. Hyödynnä esimerkiksi kasvukäyrää. Vältä ylipainoa ja lihavuutta kuvaavia kiertoilmauksia ja selvitä, mitä sanoja kukin perhe itse haluaa käyttää.
  • Selvitä lapsen tai nuoren lihavuuteen ja sen hoitoon liittyvät perheen huolet, toiveet ja tarpeet.
Hoidon hyvinvointilähtöinen lähestymistapa «Hayes JF, Fitzsimmons-Craft EE, Karam AM ym. Disor...»301, «Golden NH, Schneider M, Wood C ym. Preventing Obes...»302
  • Edistä lapsen tai nuoren itsetuntoa ja painosta riippumatonta myönteistä kehonkuvaa.
  • Kannusta perhettä elintapojen muutoksiin hyvinvointilähtöisesti, älä painolähtöisesti.
  • Auta perhettä löytämään lapselle tai nuorelle mielihyvää tuottavia asioita syömisen ja istumisen ja muun paikallaanolon tilalle ja kannusta lasta kaverisuhteisiin.
  • Kannusta perhettä välttämään huomion kiinnittämistä lapsen tai nuoren painoon.
Hoitohalukkuuden ja muutosvalmiuden herättely
  • Tutki ja herättele hoitohalukkuutta ja muutosvalmiutta. Voit hyödyntää esimerkiksi motivoivaa haastattelua yhteistyön rakentamisessa.
  • Vanhempia voivat motivoida lapsen tai nuoren painonhallintaohjelmaan osallistumiseen huoli tämän terveydestä ja hoidon elintapamuutoksia painottava lähestymistapa «Kelleher E, Davoren MP, Harrington JM ym. Barriers...»300.
  • Luo luottamusta ja ilmaise kunnioitusta kuuntelemalla perheen näkemyksiä aktiivisesti, tekemällä avoimia kysymyksiä ja keskittymällä perheen vahvuuksiin.
Perhetilanteen kartoittaminen ja etenemisestä sopiminen
  • Kartoita lapsen tai nuoren vointia sekä perheen elämäntilannetta ja voimavaroja.
  • Selvitä, onko lapsella tai nuorella tarvetta psyykkiseen tai sosiaaliseen tukeen.
  • Selvitä, onko lapsella tai nuorella syömishäiriö.
  • Sovi lapsen tai nuoren ja perheen kanssa etenemisestä, joko hoidosta tai seurannasta.
  • Huomioi lapsen tai nuoren perhetilanne ja laadi yhdessä riittävän yksilöllinen suunnitelma «Lasten lihavuuden hoidon yksilöllisyys»15. Tue vanhemmuutta.

Elintapahoito

  • Elintapahoitoon sisältyvät (ks. taulukko «Lasten ja nuorten elintapahoidon osatekijät ja periaatteet, joita voidaan soveltaa myös lihavuuden ehkäisyssä...»7)
    • perhetilanteen ja elintapojen selvittäminen
    • elintapamuutosten ja motivaation edistäminen sekä tavoitteiden asettaminen
    • painonhallintaa edistävät ruokailutottumukset ja syömisen hallinnan vahvistaminen
    • fyysisen aktiivisuuden lisääminen ja paikallaan olon vähentäminen
    • riittävä uni ja lepo
    • painon seuranta
    • pitkän aikavälin hoitosuunnitelma.
  • Keskeistä on perheen omahoitovalmiuksien vahvistaminen.
  • Hoitomuodon valintaan vaikuttavat perheen tarpeet, toiveet ja valmiudet sekä lapsen tai nuoren lihavuuden aste ja samanaikaiset sairaudet. Lapsille ja nuorille soveltuvat hoitomuodot ovat mini-interventio eli omatoiminen painonhallinta tai useita ohjauskertoja sisältävä strukturoitu elintapahoito. Niiden tukena voidaan käyttää mobiilisovelluksia ja tekstiviestejä.
  • Painonhallinnan ohella tulee kiinnittää huomioita elämänlaatuun, psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin ja toimintakykyyn sekä myönteisen kehonkuvan muodostumiseen.
  • Jokaisella hoitoon osallistuvalla ammattilaisella tulee olla riittävästi osaamista painonhallintaa edistävistä elintavoista ja käyttäytymismuutosten tukemisesta ja kannustava asenne «Stewart L, Reilly JJ, Hughes AR. Evidence-based be...»304.
Taulukko 7. Lasten ja nuorten elintapahoidon osatekijät ja periaatteet, joita voidaan soveltaa myös lihavuuden ehkäisyssä
Hyvinvointia ja painonhallintaa edistävät elintavat
Perhetilanteen ja elintapojen selvittäminen
  • Yksilöllinen lapsen tai nuoren tarpeiden ja mukainen ohjaus edellyttää tarkkaa alkukartoitusta.
    • Selvitä, mitä on mahdollisesti jo tehty painonhallinnan osalta.
    • Kartoita muutosta tukevia tekijöitä (sosiaalinen tuki, vahvuudet, aiemmat onnistumiset) ja muutoksen esteitä (perheen taloudelliset ja sosiaaliset tekijät, lapsen tai nuoren masennus, kuormittuneisuus ja riittämätön uni).
Elintapamuutosten ja motivaation edistäminen ja tavoitteiden asettaminen
  • Motivoiminen alkaa hyvän vuorovaikutussuhteen luomisella, joka puolestaan lähtee potilaan kuuntelemisesta «Painon puheeksi ottaminen lihavan potilaan hoidossa»1, «Motivoiva haastattelu ja ratkaisukeskeinen työskentelytapa»14.
    • Vahvista potilaan tai perheen luottamusta omiin kykyihinsä kiinnittämällä huomiota siihen, mitkä asiat elintavoissa ovat jo hyviä.
    • Pohdi elintapojen muutostarpeita ja -mahdollisuuksia yhdessä potilaan tai perheen kanssa. Apuna voit soveltuvin osin käyttää aikuisille suunnatun 6-FQ-kyselyn väittämiä «Validoitu 6-FQ-kysely potilaslähtöisen ja yksilöllisen elintapaohjauksen työkaluna»18.
    • Tue itsemääräämistä vaihtoehtojen ja valinnanvapauden tarjoamisen avulla.
    • Kannusta muutosten kokeiluun.
    • Auta realististen muutostavoitteiden asettamisessa.
    • Kannusta pohtimaan muutoksen mahdollisia hyötyjä ja esteitä (muutokseen liittyvät asenteet, tunteet ja toiveet).
    • Auta tunnistamaan muutoksen pysyvyyttä uhkaavia tekijöitä ja miettimään niihin ratkaisuja jo etukäteen.
    • Anna tilaa muutokseen liittyville ristiriitaisille ajatuksille.
    • Kannusta ja anna myönteistä palautetta.
Painonhallintaa edistävät ruokatottumukset ja syömisen hallinnan vahvistaminen
  • Selvitä
  • Tavoitteena on, että energian saanti vähenee jonkin verran mutta ravintoaineiden saanti on riittävää.
  • Painonhallintaa edistävät «Painonhallintaa tukevat ruokailutottumukset lapsilla»6:
    • kasvisten, marjojen ja hedelmien lisääminen ruokailuun
    • runsaasti rasvaa tai sokeria sisältävien tuotteiden ja juomien käytön vähentäminen
    • maltilliset annoskoot (ml. pienemmät tarjoilu- ja ruokailuastiat).
  • Syömisen hallintaa edistävät «Painonhallintaa tukevat ruokailutottumukset lapsilla»6:
    • säännöllinen, mieltymykset huomioiva ateriarytmi
    • syömisen hallinnan riskitekijöiden tunnistaminen (tilanteet, tunteet ja mieliteot) ja niihin vaikuttaminen
      • joustava ja maltillinen herkkujen syöminen
      • tunteiden hallintakeinojen löytäminen, jos lapsella tai nuorella on stressiä tai tunnesyömistä
    • naposteluun houkuttelevien elintarvikkeiden (esim. keksit, perunalastut, sokeriset juomat) kotona säilyttämisen välttäminen
    • syömiseen keskittyminen, esimerkiksi ulkopuolisten ärsykkeiden, kuten TV:n, älypuhelimen ja tabletin, sulkeminen ruokailun ajaksi.
  • Etsi yhdessä lapsen tai nuoren ja perheen kanssa syömisen hallinnan keinoja (aloita ateriarytmin säännöllisyydestä).
  • Mieltymykset ja mahdollisuudet huomioiva joustava ja nautintoa tuova ruokailu edistää pysyviä muutoksia.
  • Ravitsemussuositusten mukainen ruokailu tukee kokonaisterveyttä.
  • Proteiinin sopivaa saantia arvioitaessa on huomioitava lapsen tai nuoren ikä «Beyerlein A, Uusitalo UM, Virtanen SM ym. Intake o...»306, «Pimpin L, Jebb SA, Johnson L ym. Sources and patte...»307:
    • varhaislapsuudessa on varottava runsasta proteiinin saantia
    • nuorilla on kiinnitettävä huomiota riittävään proteiinin saantiin, jos ruokavalio on niukkaenergiainen.
  • Varmista suosituksen mukainen D-vitamiinivalmisteen käyttö.
  • Monivitamiinivalmisteen käyttö on suositeltavaa, jos lapsi tai nuori syö yksipuolisesti.
Fyysisen aktiivisuuden lisääminen ja paikallaan olon vähentäminen
  • Ohjaus aloitetaan nykyisen fyysisen aktiivisuuden ja paikallaan olon selvittämisestä, minkä lisäksi huomioidaan yksilölliset liikkumista koskevat toiveet ja rajoitukset (ks. «Liikuntaan ohjauksen apukysymyksiä»19).
  • Selvitä kaikki jo toteutuva aktiivisuus ja anna myönteistä palautetta.
  • Kysy, miten potilas tai perhe haluaisi lisätä fyysistä aktiivisuuttaan ja mikä on sen esteenä.
  • Anna konkreettisia esimerkkejä arkiaktiivisuuden lisäämisestä ja paikallaan olon vähentämisestä
    • päiväkoti- ja koulumatkojen (tai osan niistä) kulkemisesta jalan tai polku pyörällä
    • koulussa ja vapaa-aikana aina, kun se on mahdollista «STM. ISTU VÄHEMMÄN – VOI PAREMMIN! Kansalli...»308
      • tietokoneen, television ja mobiililaitteiden käytön säännöllinen tauottaminen
    • portaiden käyttämisestä
    • koti- ja pihatöistä.
  • Esittele liikunnan lisäämiseksi erilaisia vaihtoehtoja ja paikallistarjontaa, joista lapsi tai nuori ja perhe voi valita mieleisensä:
    • lajikokeilut
    • yksin, perheen, ystävien tai lemmikkieläimen kanssa liikkuminen
    • luonnossa liikkuminen
    • liikunnallisten konsoli- tai mobiilipelien pelaaminen vaihtoehtona fyysisesti täysin passiivisille peleille
  • Tavoitteena on, että liikunta on mieluisaa, kiinnostavaa ja iloa tuottavaa ja että siitä on mahdollista saada onnistumisen kokemuksia.
  • Kannusta maltilliseen liikunnan lisäämiseen siten, että ensin lisätään liikuntakertojen lukumäärää, sitten kestoa ja lopuksi tehoa.
  • Fyysisen aktiivisuuden seurannassa voidaan käyttää apuna esimerkiksi liikuntapäiväkirjaa, liikunta-aktiivisuussovelluksia ja askel- tai kiihtyvyysmittareita.
  • Vanhemmat tukevat lastensa liikuntaa kannustamalla sekä liikkumalla yhdessä lasten kanssa
  • Tue lasten tai nuorten luontaista leikkimistä ja liikkumista.
  • Kannusta lasta tai nuorta leikkimään ja liikkumaan ulkona kaikkina vuodenaikoina, koska ulkona fyysinen aktiivisuus lisääntyy luonnostaan.
  • Poistetaan turhat rajoitukset ja kiellot, jotka estävät lasta tai nuorta liikkumasta kotona ja kodin ulkopuolella.
  • Sovi lasten ja nuorten kanssa pelisäännöistä ruudun ääressä istumisesta ja pelaamisesta.
  • Tue vanhempien vastuun ottoa fyysisestä aktiivisuudesta.
Riittävä uni ja lepo
Painon seuranta
  • Lapsen tai nuoren pituus ja paino mitataan terveydenhuollossa ja painon kehittymistä seurataan kasvukäyrän avulla.
Pitkän aikavälin hoitosuunnitelma
  • Suunnittele yhdessä perheen kanssa tapaamisten useus ja aihepiiri, hoidon kesto ja seuranta.

Mini-interventio

  • Mini-intervention tavoitteena on motivoida ja tukea perhettä omatoimiseen painonhallintaan «Rose SA, Poynter PS, Anderson JW ym. Physician wei...»293. Lisäksi perheellä tulee olla aina mahdollisuus myös terveydenhuollon järjestämään painonhallinnan ohjaukseen.
  • Mini-interventio toteutetaan lääkärikäynnillä tai terveydenhoitajan käynnillä tai sitä varten varataan erillinen aika muulle terveydenhuollon ammattilaiselle. Mini-intervention toteutumista voidaan tukea muutaman seurantakäynnin avulla.
  • Mini-interventioon sisältyvät «Lihavuuden mini-interventio»20

Strukturoitu elintapahoito

  • Strukturoidussa elintapahoidossa perheelle tarjotaan useita ohjauskertoja ryhmässä, yksilöllisesti tai näiden yhdistelmänä. Ohjaus voidaan toteuttaa lähiohjauksena, etäohjauksena tai internetin välityksellä.
  • Hoidon suunnittelussa on tärkeää tiedostaa, että perhe on päävastuussa painonhallinnasta hoidon alusta alkaen. Hoidossa käytetään samoja potilaslähtöisen ohjauksen keinoja kuin mini-interventiossa yksilöllisten tarpeiden, tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan.
  • Yksilöohjauksen sisältö suunnitellaan yhteistyössä perheen kanssa. Ryhmäohjauksen painotus valitaan ryhmän tarpeiden mukaisesti. Myös ryhmäohjaukseen osallistujat asettavat muutostavoitteensa yksilöllisesti.
  • Jotta hoito olisi motivoivaa, ohjauksessa tulee huomioida yksilölliset tarpeet «Lasten lihavuuden hoidon yksilöllisyys»15.

Painoneutraali lähestymistapa

  • Kun tavoitteena on pituuspainon säilyttäminen, ohjaukseen voidaan valita painoneutraali lähestymistapa.
  • Lähestymistapa keskittyy erityisesti elämänlaadun parantamiseen, terveyden edistämiseen sekä terveyttä edistävien elintapojen lisäämiseen ja terveysriskien vähentämiseen painosta riippumatta «Tylka TL, Annunziato RA, Burgard D ym. The weight-...»310. Keskeisiä periaatteita ovat kokonaisvaltainen (sosiaalinen, emotionaalinen, henkinen, fyysinen) hyvinvointi, jota tavoitellaan intuitiivisen syömisen (nälän ja kylläisyyden tunnistaminen ja kuunteleminen) ja liikunnan ilon kautta. Keskeistä on myös kaiken kokoisten ihmisten arvostus ja kunnioitus.
  • Lähestymistavasta on tutkimusnäyttöä varsin vähän ja vain aikuisten osalta (ks. kohta Aikuisten painoneutraali lähestymistapa «A3»4). Tutkimukset kuitenkin viittaavat, että se voi edistää erityisesti osallistujien psyykkistä hyvinvointia (mm. masentuneisuus ja koettu stressi vähenevät ja itsetunto ja elämänlaatu paranevat) «Ulian MD, Aburad L, da Silva Oliveira MS ym. Effec...»311.

Elintapamuutosten tukeminen

Elintapahoidon vaikuttavuus ja siihen liittyvät tekijät

Lääkehoito

Leikkaushoito

  • Nuoruusikäisille (13–18-vuotiaat) potilaille voidaan harkita lihavuuskirurgiaa, jos lihavuuden konservatiivinen hoito ei ole ollut tuloksellista ja lihavuus heikentää merkittävästi nuoren elämänlaatua tai aiheuttaa liitännäissairauksia.
  • Nuorten arvioimisessa lihavuusleikkauksen osalta noudatetaan samoja periaatteita kuin aikuisilla.
  • Leikkaushoitoa voidaan harkita, jos nuoren ISO-BMI on yli 35 kg/m2 ja hänellä on lihavuuteen liittyvä tyypin 2 diabetes, uniapnea, kohonnut verenpaine tai muu vaikea liitännäissairaus «Styne DM, Arslanian SA, Connor EL ym. Pediatric Ob...»2.
  • Leikkaushoitoa voidaan harkita myös ilman lihavuuteen liittyviä sairauksia, jos ISO-BMI on yli 40 kg/m2 ja lihavuudesta aiheutuu vaikea elämänlaadun haitta.
  • Ennen lihavuuskirurgiaa nuorta tulee hoitaa konservatiivisesti samoin periaattein kuin aikuisilla.
  • Ennen lihavuuskirurgiaa nuorta tulee arvioida moniammatillisesti asiaan perehtyneen pediatrin johdolla. 16–17-vuotiaiden leikkausharkinnassa on mukana joko pediatri tai lihavuuden hoitoon perehtynyt sisätautilääkäri tai endokrinologi.
  • Nuoren tulee olla riittävän kypsä harkitsemaan itse lihavuuskirurgiaa, ja hänen tulisi olla puberteettikehitykseltään asteella Tanner 4–5.
  • Nuoren leikkausharkintaa tehtäessä on huolellisesti arvioitava kokonaistilanne, perheen tuki, nuoren psykologinen kypsyys ja mahdollisuus huolehtia jatkohoidosta myös mahdollisten komplikaatioiden tullen.
  • Potilaan tulee olla sitoutunut lihavuuskirurgian edellyttämiin muutoksiin ruokavaliossa ja liikunnassa sekä säännölliseen seurantaan.
  • Nuorella ei saa olla päihdeongelmaa, ja tupakointi on syytä lopettaa kuukausi ennen leikkausta.
  • Lihavuusleikkauksen jälkeen on olemassa mielialaongelmien riski «Järvholm K, Karlsson J, Olbers T ym. Characteristi...»343.
  • Lihavuuskirurgian tulokset nuoruusikäisillä ovat ilmeisesti vastaavat kuin aikuisilla «Lihavuuskirurgia ilmeisesti aikaansaa samankaltaisen painonlaskun nuoruusikäisillä (13–18-vuotiailla) kuin aikuisilla.»B, joskin uusintaleikkauksia tehtäneen nuoruusikäisille aikuisia enemmän.
  • Leikkaukset tehdään aina niihin erikoistuneissa yksiköissä, joissa toimii moniammatillinen hoitotiimi.
  • Lihavuusleikkauksen jälkeen seurannan tulee jatkua läpi eliniän samoin periaattein kuin aikuisilla.

Aikuisten lihavuuden hoito

Hoidon järjestäminen

  • Lihavuuden hoidon tulee olla kiinteä osa terveydenhuollon toimintaa samalla tavalla kuin muiden pitkäaikaissairauksien, kuten diabeteksen ja kohonneen verenpaineen, hoidon. Tämä edellyttää alueellisten moniammatillisten hoito-ohjelmien ja hoitoketjujen luomista, henkilökunnan jatkuvaa kouluttamista sekä laihdutus- ja painonhallintaryhmien organisointia.
  • Pääosa lihavuuden hoidosta tapahtuu perusterveydenhuollossa (terveyskeskukset ja työterveyshuolto), jossa sen toteutuksesta vastaavat lihavuuden hoitoon perehtyneet terveydenhuollon ammattilaiset.
  • Ks. kohta Erikoissairaanhoitoon lähettämisen kriteerit «A4»5.
  • Lihavuuden hoitosuunnitelma tehdään yhdessä potilaan kanssa. Painonhallinta edellyttää pitkäaikaista omaseurantaa ja mahdollisuutta terveydenhuollon tukeen onnistuneen laihtumistuloksen jälkeenkin. Elintapamuutosten onnistumista ja ylläpitoa tulee seurata ja tukea terveydenhuollon kontaktien yhteydessä.
  • Aikuisilla lihavuuden hoitovaihtoehtoja ovat elintapahoito, erittäin niukkaenergiainen dieetti (ENED), lääkkeet ja lihavuusleikkaus.
  • Hoito voidaan toteuttaa kasvokkaisin yksilötapaamisin, painonhallintaryhmissä, etävastaanottoina tai internetpohjaisten hoitomuotojen avulla (esim. Terveyskylän Painonhallintatalo «https://www.terveyskyla.fi/painonhallinta/»11).
  • Ryhmäohjauksen tulee olla säännöllistä terveydenhuollon toimintaa, jonka toteutuminen tulee varmistaa riittävällä ryhmäohjauksen toteutukseen tarvittavilla henkilö- ja aikaresursseilla.
  • Lihavuuden hoito on moniammatillista, mikä parantaa hoidon tuloksellisuutta «Tapsell LC, Lonergan M, Batterham MJ ym. Effect of...»344, «Peckmezian T, Hay P. A systematic review and narra...»345, «Montesi L, El Ghoch M, Brodosi L ym. Long-term wei...»346. Sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa tiimiin kuuluvat lihavuuden hoitoon hyvin perehtyneet lääkäri, sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja ja ravitsemusterapeutti. Lisäksi ryhmään tulisi kuulua psykologi ja fysioterapeutti tai muu liikunnan asiantuntija, tai heitä voidaan konsultoida. Myös perhe- ja sosiaalityöntekijää sekä toimintaterapeuttia voidaan konsultoida tarvittaessa. Kätilö on keskeinen henkilö äitiys- ja perheneuvolassa.
  • Lihavuuden hoitotyötä tekevillä tulee olla vähintään perustietämys lihavuudesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä sekä osaamista yksilö- ja ryhmäohjauksesta. Heidän suhtautumisensa lihavuutta sairastaviin tulee olla myönteinen.
  • Pääosa hoidosta voidaan toteuttaa hoitajan tai ravitsemusterapeutin vetämänä.
  • Ravitsemuksellisissa erityistapauksissa konsultoidaan aina ravitsemusterapeuttia. Ks. lisätietoa ravitsemusterapeutille lähettämisestä osana lihavuuden hoitoa «Ravitsemusterapeutille lähettäminen osana lihavuuden hoitoa»22.
  • Myös psykologin konsultaatio on monille potilaille tarpeellinen sekä taustalla mahdollisesti olevien mielenterveysongelmien tunnistamiseksi että syömisen hallinnan parantamiseksi ja lihavuudesta johtuvan psykologisen taakan työstämiseksi.
  • Kaikki lihavuuden hoitomuodot (elintapahoito, ENED ja lääkehoito) leikkauksia lukuun ottamatta voidaan toteuttaa perusterveydenhuollossa.
  • Lihavuuden leikkaushoito keskitetään yliopistosairaaloihin tai muihin leikkaushoitoon perehtyneisiin sairaaloihin
  • Lähetteet erikoissairaanhoitoon (myös lähetteet lihavuusleikkausarvioon) tehdään alueelliseen endokrinologian tai sisätautien poliklinikkaan.
  • Erikoissairaanhoitoon lähettämisen kriteerit aikuisilla ovat
    • 1. lihavuusleikkausarvio elintapahoidon jälkeen (ks. Lisäkriteerit alempana ja Leikkaushoidon aiheet «A5»6) tai
    • 2. hankalahoitoinen lihavuus tai vaikeat lihavuuden liitännäissairaudet, joiden hoito perusterveydenhuollossa ei ole mahdollista tai tuottanut tulosta
    • sekä 1. että 2. kohdan lisäksi:
      • BMI ≥ 35 kg/m2, jos potilaalla on lihavuuden liitännäissairaus (kuten tyypin 2 diabetes tai sen esiaste, kohonnut verenpaine, metabolinen oireyhtymä, rasvamaksa, uniapnea, kantavien nivelten nivelrikko, munasarjojen monirakkulatauti), tai BMI ≥ 40 kg/m2 ilman liitännäissairauksia ja
      • potilaalla halukkuus ja valmius lihavuuden hoitoon.
  • Lisäkriteereitä lihavuusleikkausarvioon lähettämiseksi:
    • Lihavuusleikkausarviota voidaan harkita myös, jos potilaalla on tyypin 2 diabetes ja BMI ≥ 30 kg/m2 eikä lihavuuden ja diabeteksen konservatiivinen hoito ole tuottanut riittävää tulosta.
    • Ennen lihavuusleikkausarvioon lähettämistä potilaan on tullut laihduttaa noin 5 % painostaan, minkä tarkoituksena on todentaa potilaan sitoutuminen lihavuusleikkauksen edellyttämiin elintapamuutoksiin sekä yhteistyöhön terveydenhuollon kanssa.
    • Ks. lihavuusleikkauksen tarkemmat kriteerit kohdasta Leikkaushoidon aiheet «A5»6.
  • Jos lähete palautuu erikoissairaanhoidosta takaisin perusterveydenhuoltoon, perusterveydenhuollon tulee järjestää asianmukainen lihavuuden hoito. Tarvittaessa hoidon järjestämisestä voidaan konsultoida erikoissairaanhoitoa.

Potilaan tutkiminen

Taulukko 8. Lihavuuden tutkiminen ja kokonaisarvio
Tutkimus/tieto Selvitettävät asiat ja lisätietoa
Paino, pituus, vyötärönympärys «Painoindeksi ja vyötärön ympärys»2
Ikä Ks. kohta Yli 65-vuotiaiden painonhallinta «A1»2
Elintavat
  • Ruokatottumukset
  • Syömisen hallinta ja mahdollinen syömishäiriötyyppinen syömiskäyttäytyminen
  • Liikunta ja muu fyysinen aktiivisuus
  • Uni, stressinhallinta
  • Tupakka
  • Alkoholi
  • Muut päihteet
Tyypin 2 diabetes Diabetesriskitesti «http://www.diabetes.fi/diabetestietoa/diabeteksen_ehkaisy/riskitesti»12
Sukuanamneesi
  • Lihavuus
  • Valtimosairaudet
  • Diabetes
  • Syövät
Lipidi- ja glukoosiaineen- vaihdunta
  • Kokonaiskolesteroli, HDL-kolesteroli, LDL-kolesteroli, triglyseridit
  • Paastoglukoosi, 2 tunnin glukoosirasitus, HbA1c
Verenpaine
Muut sairaudet Rasvamaksa: Depressio ja muut psyykkiset sairaudet
Syömishäiriöt
TULES (miten vaikuttaa liikkumiseen ja sen lisäämiseen)
Epäily uniapneasta Yöpolygrafia
Epäily endokrinologisesta sairaudesta
Valmiudet omahoitoon Halukkuus ja voimavarat laihduttamiseen tai painonhallintaan

Hoidon tavoitteet ja yleisperiaatteet

Hoitoon valinnan perusteet

  • Hoitoon valinnan perusteita:
    • lihavuuden määrä:
      • mitä enemmän ylipainoa, sitä suurempi sairauksien vaara ja enemmän muita haittoja
    • vyötärölihavuus:
      • viskeraalirasvaan liittyvä suurentunut sairastumisvaara; ks. kohta Lihavuuteen liittyvät sairaudet aikuisilla «A6»7
    • lihavuuden liitännäissairaudet tai niiden vaaratekijät:
      • tyypin 2 diabetes tai sen esiaste
      • kohonnut verenpaine
      • dyslipidemia
      • rasvamaksa
      • uniapnea
      • sepelvaltimotauti
      • kantavien nivelten nivelrikko
      • astma
      • munasarjojen monirakkulatauti (PCOS)
    • diagnoosin ajankohta:
      • Otollinen lähtökohta lihavuuden hoidolle on sairaus, jonka vaikeusastetta voidaan laihdutuksella helpottaa (etenkin tyypin 2 diabetekseen äskettäin sairastuneelle, joka on lihava, tulisi aina tarjota lihavuuden hoitoa).
    • ikä:
      • Mitä nuorempi potilas on, sitä tärkeämpiä ovat lihomisen tai painon nousun ehkäisy ja lihavuuden hoito.
      • Yli 65-vuotiailla lihavuuden hoito on aiheellista vain, jos laihtumisella arvioidaan olevan myönteinen vaikutus terveyteen ja toimintakykyyn.
    • raskauden toive, raskaus tai imetys:
    • koko perheen ylipaino; lihavien vanhempien elintapahoito tukee lasten ylipainon hoitoa ja ehkäisyä
    • potilaan valmius ja halukkuus hoitoon.

Hoitomenetelmän valinta

  • Hoitomenetelmän valintaan vaikuttavat potilaan omat toiveet, elämäntilanne, voimavarat, lihavuuden määrä ja samanaikaiset sairaudet.
  • Hoitomenetelmä valitaan aina yhdessä potilaan kanssa keskustelemalla.
  • Ehdotettavat hoitomenetelmät ovat (taulukko «Aikuisten lihavuuden hoitomenetelmän valintaperiaatteet (++ ensisijainen, + mahdollinen hoitomuoto)...»9)
    • omatoimiseen lihavuuden hoitoon motivointi eli mini-interventio «Lihavuuden mini-interventio»20 tai
    • useita ohjauskertoja sisältävä tavoitteellinen elintapahoito. Myös jatkuvuus hoitosuhteessa on tärkeää.
      • Elintapahoito voidaan toteuttaa yksilö- tai ryhmäohjauksena ja siinä voidaan hyödyntää internetpohjaista ja etäohjaustekniikkaa.
  • Jos tavoitteena on laihduttaminen, elintapahoidon ohessa voidaan käyttää erittäin niukkaenergiaista dieettiä (ENED), lääkitystä tai leikkaushoitoa.
  • Sekä hoidon suunnittelu- että toteutusvaiheessa on tärkeää selvittää, onko potilaalla syömishäiriöille altistavia ajatusmalleja ja syömishäiriöoireita, koska tiukka laihduttaminen voi provosoida syömishäiriötyyppistä ajattelua ja käyttäytymistä. Mahdollinen ahmintataipumus tulee selvittää ennen hoidon aloittamista «Ahminnan ja tunnesyömisen huomioiminen osana lihavuuden hoitoa»16.
Taulukko 9. Aikuisten lihavuuden hoitomenetelmän valintaperiaatteet (++ ensisijainen, + mahdollinen hoitomuoto)
Painoindeksi (BMI) ja lisätekijät Mini-interventio tai elintapahoito ENED a) ja elintapahoito Lääkitys + elintapahoito Leikkaus b) + elintapahoito
a) ENED, erittäin niukkaenergiainen dieetti
b) Ks. kohta Leikkaushoidon aiheet «A5»6. BMI 30–34,9 kg/m2 koskee tyypin 2 diabetesta.
c) Tyypin 2 diabetes tai sen esiaste, kohonnut verenpaine, metabolinen oireyhtymä, rasvamaksa, uniapnea, kantavien nivelten nivelrikko, munasarjojen monirakkulatauti (PCOS) tai muita lihavuuden liitännäissairauksia
d) BMI vähintään 27 kg/m2 (paitsi orlistaatilla vähintään 28 kg/m2)
Aasialaistaustaisilla ylipainon raja-arvo on BMI 23 kg/m2 ja lihavuuden raja-arvo 27,5 kg/m2.
BMI 25–29,9 kg/m2 ++
Lisäksi vyötärölihavuus tai liitännäissairauksiac) ++ + d)
BMI 30–34,9 kg/m2 ++ + +
Lisäksi liitännäissairauksia c) ++ + + + jos tyypin 2 diabetes b)
BMI 35–39,9 kg/m2 ++ + +
Lisäksi liitännäissairauksiac) ++ + + +
BMI 40 kg/m2 tai yli ++ + + +

Lihavuuden puheeksi ottaminen ja hoidon toteutus

  • Lihavuuden hoidon tarve otetaan esille hyvän puheeksi ottamisen periaatteita noudattaen (esim. kysy–kerro–kysy) «Painon puheeksi ottaminen lihavan potilaan hoidossa»1. Sillä, että terveydenhuollon ammattilainen ottaa puheeksi lihavuuden hoidon, on merkittävä vaikutus potilaan painonhallintaan ja siihen pyrkimiseen «Rose SA, Poynter PS, Anderson JW ym. Physician wei...»293. Keskeistä on välttää syyllistämistä. Lihavuudesta ja sen hoidosta keskustellaan potilaan kanssa positiivisesti ja kannustavasti käyttämällä potilaskeskeistä työskentelytapaa, esimerkiksi motivoivaa haastattelua «Motivoiva haastattelu ja ratkaisukeskeinen työskentelytapa»14, «Samdal GB, Eide GE, Barth T ym. Effective behaviou...»351, «Absetz P, Hankonen N. How to help patients adopt a...»352.
  • THL, HUS ja Sydänliitto ovat julkaisseet lyhyen oppaan painon puheeksi ottamisesta, ks. «http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021081243185»14.
  • Potilaskeskeinen keskusteleminen tarkoittaa omista, potilasta koskevista ennakko-oletuksista luopumista, kysymysten esittämistä ja kiinnostuksen osoittamista. Olennaista on selvittää, mitä potilas itse ajattelee painostaan ja mitä hän mahdollisesti jo on tehnyt tai kokeillut saadakseen painonsa hallintaan.
  • Jos potilas on kiinnostunut, hänelle annetaan tietoa tarjolla olevista hoitomahdollisuuksista (taulukko «Aikuisten lihavuuden hoitomenetelmän valintaperiaatteet (++ ensisijainen, + mahdollinen hoitomuoto)...»9) ja pohditaan yhdessä, mitkä vaihtoehdot tulevat kysymykseen hänen tapauksessaan.
  • Lihavuuden hoitoon halukkaille ja siihen valmiille potilaille varataan käynti lihavuuden hoitoon perehtyneelle terveydenhuollon asiantuntijalle niin sanottuun lihavuuden hoidon mini-interventioon «Lihavuuden mini-interventio»20 tai suunnitelmalliseen elintapahoitoon.
  • Ellei potilas ole halukas lihavuuden hoitoon, hänelle annetaan tietoa siitä, minne hän voi ottaa yhteyttä, jos hän myöhemmin kokee tarvitsevansa hoitoa. Potilaan torjuva reaktio on harvoin merkki hoitomotivaation puutteesta. Ennemminkin se voi kertoa onnistumisen uskon vähäisyydestä tai painosta keskustelemisen nostattamista vaikeista tunteista. Torjuvaa suhtautumista kannattaa pitää senhetkisenä kokemuksena, joka johtuu esimerkiksi elämäntilanteesta. Potilasta ymmärtävä ja hänen valinnanvapauttaan arvostava suhtautuminen voi edistää potilaan omaehtoisen motivaation ja muutosvalmiuden lisääntymistä.
  • Jos potilaalla on ahmintataipumusta, tiukkaa laihduttamista ei suositella vaan tavoitteena on ensisijaisesti painonhallinta ja täsmäsyömisen harjoittelu (säännöllisesti, riittävästi, monipuolisesti, sallivasti). Mahdollinen ahmintataipumus tulisikin selvittää ennen hoidon aloittamista «Ahminnan ja tunnesyömisen huomioiminen osana lihavuuden hoitoa»16.
  • Pitkäaikaisen hoitosuunnitelman, seurannan ja hoidon tehostamisen tarve korostuu erityisesti silloin, kun taustalla on painonvaihtelua.
  • Sekä painonhallinnassa että laihduttamisessa ammattilaisen keskeinen tehtävä on potilaan omahoitovalmiuksien vahvistaminen.
  • Ruoka- ja liikuntatottumusten lisäksi tarkastellaan myös muita painoon ja painonhallintaan vaikuttavia tekijöitä, kuten unta, elämäntilannetta ja voimavaroja, sekä syömisen hallintaan vaikuttavia tekijöitä, kuten tunnesyömistä ja ahmintaa.

Mini-interventio

  • Mini-intervention tavoitteena on motivoida potilasta omatoimiseen lihavuuden hoitoon, mikä voi jo itsessään auttaa potilasta «Rose SA, Poynter PS, Anderson JW ym. Physician wei...»293. Potilaalla tulee olla kuitenkin aina mahdollisuus myös lihavuuden muihin hoitovaihtoehtoihin.
  • Mini-interventio toteutetaan lääkärikäynnin yhteydessä tai sitä varten varataan erillinen aika asiaan perehtyneelle terveydenhuollon ammattilaiselle. Mini-intervention toteutumista voidaan tarvittaessa tukea muutaman seurantakäynnin avulla. Mini-intervention suunnitelma ja toteutus kirjataan potilastietojärjestelmään.
  • Mini-interventioon sisältyvät «Lihavuuden mini-interventio»20
    • lihavuuden ja elintapojen puheeksi ottaminen potilaslähtöisesti «Painon puheeksi ottaminen lihavan potilaan hoidossa»1
    • lihavuuden arvioiminen (paino, pituus, BMI, vyötärönympärys, lihavuuden liitännäissairaudet ja näiden tietojen kirjaaminen potilastietojärjestelmään)
    • keskustelu lihavuudesta, siihen vaikuttavista tekijöistä sekä sen vaikutuksesta potilaan hyvinvointiin
    • konkreettinen omahoitosuunnitelma
    • paikkakuntakohtaisesti tarjolla olevien painonhallinnan ja laihdutuksen keinojen esittely painonhallinnan ja laihdutuksen tueksi ja toteuttamiseksi (huomioidaan myös kansanterveysjärjestöjen, kolmannen sektorin ja muiden toimijoiden tarjoamat palvelut)
    • kirjallinen ja sähköinen materiaali elintapamuutosten ja painonhallinnan tueksi (ks. lisätietoa aiheesta «Ylipainoisille ja terveydenhuoltohenkilöstölle suositeltavaa kirjallisuutta»25).

Elintapahoito

Elintapahoidon toteutus

  • Elintapahoito voidaan toteuttaa moniammatillisena yksilö- tai ryhmäohjauksena. Yksilö- ja ryhmäohjaus saattavat olla yhtä tehokkaita «Ryhmä- ja yksilöneuvonta saattavat olla yhtä tehokkaita lihavuuden hoidossa.»C. Vertaistuen saaminen ja antaminen, kokemusten vaihtaminen ja yhdessä oppiminen sekä kustannustehokkuus puoltavat ryhmäohjauksen käyttöä.
  • Hoidon toteutus yksilöohjauksena on aiheellista, jos tarjolla ei ole sopivaa ryhmäohjausta tai potilaalla on terveyteen tai ajankäyttöön liittyviä, psyykkisiä tai muita syitä, joiden perusteella ryhmäohjaus ei ole sopiva vaihtoehto.
  • Laihdutuksen ja painonhallinnan yksilö- ja ryhmäohjauksen toteuttamiseen on tarjolla koulutusta. Ks. lisätietoa aiheesta «Painonhallintaan liittyvä koulutus»26
  • Elintapahoidon ohjauskertojen määrä ja hoitoaika pohditaan yksilöllisesti. Ohjauskertojen määrään ja hoitoaikaan vaikuttavat lihavuuden vaikeus, liitännäissairaudet, muut sairaudet ja käytettävissä olevat resurssit.
  • Elintapahoidon ohjaussisältö ja -menetelmät tulee suunnitella yksilöllisesti sopiviksi siten, että huomioidaan potilaan elämäntilanne, voimavarat ja kognitiivinen kapasiteetti. Esimerkiksi masennus- ja ahdistuneisuushäiriöitä sairastavilla fyysinen ja sosiaalinen aktiivisuus ovat terveitä henkilöitä vähäisempää «de Wit LM, Fokkema M, van Straten A ym. Depressive...»356, mikä tulee ottaa huomioon ohjauksessa. Tämä koskee sekä yksilö- että ryhmähoidon suunnittelua ja toteutusta.
  • Laihdutus- ja painonhallintaohjauksen voi toteuttaa myös internetin välityksellä tai esimerkiksi videovälitteisenä etäohjauksena. Niiden tuloksellisuus vaihtelee käytetyn menetelmän ja sisällön mukaan, mutta ne voivat tuoda uusia mahdollisuuksia elintapahoidon toteutukseen tai tehostamiseen.
  • Lihavuuden hoito edellyttää pitkäaikaista omaseurantaa onnistuneen laihtumistuloksen jälkeenkin. Elintapamuutosten onnistumista ja ylläpitoa tulee seurata ja tukea terveydenhuollon kontaktien yhteydessä. Mitä pidempään seuranta jatkuu, sitä paremmin saavutettu laihtumistulos ylläpidetään «Jensen MD, Ryan DH, Apovian CM ym. 2013 AHA/ACC/TO...»353, «Webb VL, Wadden TA. Intensive Lifestyle Interventi...»355.
  • Ohjaajan antama tuki osoittautui tärkeimmäksi ja hyödyllisimmäksi ohjauksen elementiksi painonhallintaohjelmiin osallistujien kokemuksia tutkittaessa. Hyvä suhde ohjaajaan ja ryhmäohjelmissa myös muihin osallistujiin näyttivät lisäävän muutosmotivaatiota «Osallistujien näkökulma: mikä painonhallintaohjelmissa auttaa?»27.

Elintapahoidon sisältö

  • Yksilöohjauksessa elintapahoidon sisältö suunnitellaan yhteistyössä potilaan kanssa.
  • Ryhmäohjaus voidaan toteuttaa erilaisilla sisällöillä, joissa painotus valitaan ryhmän tarpeiden mukaisesti. Ryhmäohjausta voidaan tukea lyhyillä yksilövastaanotoilla. Myös ryhmäohjauksessa olevien muutostavoitteet asetetaan yksilöllisesti.
  • Potilasta ohjataan maltillisiin elintapamuutostavoitteisiin ja tuetaan muutosten toteutumisessa. Yksilöllisten muutostarpeiden tunnistamisessa voidaan käyttää apuna validoidun 6-FQ-kyselyn (six-factor questionnaire) väittämiä «Validoitu 6-FQ-kysely potilaslähtöisen ja yksilöllisen elintapaohjauksen työkaluna»18. Kyselyssä on eritelty kuusi tyypillistä painonhallintaa vaikeuttavaa tekijää: vaivattomuuden arvostaminen, kiireisyys, alttius houkutuksille, liikunnan harrastamisen haasteet, itsearvostuksen puute ja mustavalkoinen ajattelu. Väittämien tarkka pisteyttäminen ei ole olennaista, vaan tärkeää on keskustella aiheista siten, että potilas voi itse oivaltaa, mitkä ovat juuri hänen henkilökohtaiset haasteensa.
  • Onnistumiseen vaikuttavat tekijät ovat yksilöllisiä, joten ohjauksenkin tulee olla yksilölliset tarpeet huomioivaa ja siinä tulee huomioida myös psykologiset tekijät. Ohjattavien itsemääräämisen tunteen, onnistumisen uskon ja myönteisen kehonkuvan tukeminen on keskeistä, sillä ne näyttävät ennustavan painon laskua ja sen pysyvyyttä «Painonhallinnan onnistumisen psykologisia tekijöitä»28.
  • Elintapahoitoon sisältyvät (taulukko «Aikuisten lihavuuden elintapahoidon osatekijät ja periaatteet. Näitä periaatteita voidaan soveltaa myös lihavuuden ehkäisyssä...»10)
    • potilaan tilanteen kartoittaminen
    • elintapamuutosten ja motivaation edistäminen sekä tavoitteiden asettaminen
    • syömisen hallinnan vahvistaminen
    • painonhallintaa tukevat ruokatottumukset
    • fyysisen aktiivisuuden lisääminen ja paikallaan olon vähentäminen
    • riittävä uni
    • painon seuranta.

Elintapahoito: ruokatottumukset ja syömisen hallinta

  • Lihavuuden elintapahoitoon kuuluvat aina olennaisesti ruokatottumusten tarkastelu ja painonhallintaa edistävien ja estävien ajatusten, tunteiden, asenteiden ja toimintamallien tunnistaminen ja ohjaaminen painonhallintaa ja syömisen hallintaa tukeviksi (ks. taulukko «Aikuisten lihavuuden elintapahoidon osatekijät ja periaatteet. Näitä periaatteita voidaan soveltaa myös lihavuuden ehkäisyssä...»10). Laihtumista ja painonhallintaa tukevan ruokailun voi toteuttaa monella tapaa «Painonhallintaa tukevat aikuisten ruokailutottumukset aikuisilla»29.
  • Keskeisenä pyrkimyksenä ruokatottumusten muutoksessa on parantaa syömisen hallintaa (esim. säännöllinen syöminen, rauhallinen syömisnopeus, kasvisten syönti, riittävä proteiininsaanti), vähentää vähäravinteisia energianlähteitä ja turvata riittävä ravintoaineiden (vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet, proteiini ja hyvälaatuinen rasva) saanti.
  • Painonhallintaa tukevat parhaiten ruokatottumukset, jotka ovat pitkälläkin aikavälillä realistiset ja huomioivat potilaan terveydentilan ja henkilökohtaiset mieltymykset. Painonhallinnan onnistumisen näkökulmasta ruokavalion energiaravintoainekoostumusta tärkeämpää on se, että tavoiteltu terveyttä edistävä ruokavalio toteutuu «Painonhallinnan onnistumisen näkökulmasta ruokavalion tiettyä energiaravintoainekoostumusta tärkeämpää on se, että ruokavalio toteutuu.»A.
  • Kun tavoitteena on painon väheneminen, ruokavalion energiamäärän tulee olla pienempi kuin energiankulutus. Käytännössä tarkat energiarajoitukset eivät useinkaan ole tarpeen vaan sekä painon vähentämistä että pysyvää painonhallintaa tukeva ruokailu toteutuu
    • syömällä säännöllisesti
    • rauhallisella syömisnopeudella
    • suosimalla elintarvikkeita, joissa on pieni energiatiheys, erityisesti kasviksia
    • pienentämällä runsaasti energiaa sisältävien ruokien annoskokoja
    • vähentämällä runsaasti sokeria tai alkoholia sisältävien juomien käyttöä
    • huolehtimalla ruokavalintojen monipuolisuudesta
    • syömällä riittävästi proteiinia.
  • Jos tarvitaan tarkempaa energiarajoitusta, on tärkeää, ettei energiarajoitus syömisen hallinnan tukemiseksi ole liian tiukka. Alle 1 200 kcal (5,0 MJ) vuorokaudessa sisältävää ruokavaliota ei suositella, ellei kyseessä ole erittäin niukkaenergiainen dieetti (ENED).
  • Ruokavalion energiamäärästä riippumatta on tärkeä huolehtia riittävästä mutta kuitenkin kohtuullisesta proteiinin saannista, sillä proteiinilla on useita myönteisiä, laihtumista ja sen jälkeistä painonhallintaa tukevia vaikutuksia «Proteiinin tarve painonhallinnassa»30.
  • Nykyisiä ruokatottumuksia voi arvioida haastattelemalla, ruokapäiväkirjalla tai erilaisilla ruoankäyttökyselyillä, joita on esimerkiksi Terveyskylä Pro -sivuilla (Virtuaalikeskukset/Lihavuuden hoito/Ohjausmateriaali, vaatii käyttöoikeuden). «https://ammattilaiset.terveyskyla.fi/oppaat-ja-valmennukset»16, materiaalipankin kohta 1.9. Syömiskäyttäytymisen arviointi.
    • Yliopistosairaanhoitopiirien työntekijät kirjautuvat palveluun organisaatiotunnuksella.
    • Muut terveydenhuollon ammattilaiset kirjautuvat palveluun VRK-henkilökortilla (terveydenhuollon varmennekortti).

Elintapahoito: fyysinen aktiivisuus

Elintapahoito: uni

Taulukko 10. Aikuisten lihavuuden elintapahoidon osatekijät ja periaatteet. Näitä periaatteita voidaan soveltaa myös lihavuuden ehkäisyssä
Elintapahoidon keskeiset sisällöt
Potilaan tilanteen kartoittaminen
  • Yksilöllinen, potilaan tarpeiden ja edellytysten mukainen ohjaus edellyttää huolellista alkukartoitusta. Huomioi painon erityisyys puheenaiheena ja kiinnitä huomiota painon puheeksiottotapaan «Painon puheeksi ottaminen lihavan potilaan hoidossa»1.
    • Selvitä potilaan painonkehitys lapsuudesta nykypäivään.
    • Kysy, mitä potilas itse ajattelee painostaan «Painon puheeksi ottaminen lihavan potilaan hoidossa»1.
    • Selvitä, mitä potilas on mahdollisesti jo tehnyt painonhallinnan hyväksi.
    • Kartoitetaan elämäntilannetta ja vointia muutoshalukkuuden ja -valmiuden selville saamiseksi.
    • Kartoita muutosta tukevia ja vaikeuttavia tekijöitä ja voimavaroja (mm. sosiaalinen tuki, vahvuudet, aiemmat onnistumiset, mahdolliset masennusoireet, kuormittuneisuus ja uni).
    • Keskustele, millaista apua potilas toivoo ja onko tarvetta psyykkiseen tukeen.
    • Selvitä potilaan aiemmat laihdutuskokemukset (toimineet ja toimimattomat keinot, painonvaihtelu, mahdolliset syömishäiriöt).
Elintapamuutosten ja motivaation edistäminen ja tavoitteiden asettaminen
Syömisen hallinnan vahvistaminen
  • Selvitä, mikä ruokailussa on jo hyvin.
  • Selvitä, mitä haasteita potilas tunnistaa syömisen hallinnassa (esim. suuret annoskoot, aterioiden väliin jättäminen, tunnesyöminen ja ahminta).
  • Arvioi mahdollinen ahmintataipumus (BES-kysely, «Ahminnan ja tunnesyömisen huomioiminen osana lihavuuden hoitoa»16).
  • Tunnista mahdollinen tunnesyöminen «Ahminnan ja tunnesyömisen huomioiminen osana lihavuuden hoitoa»16.
  • Etsi toimivia syömisen hallinnan keinoja yhdessä «Lihavuuden mini-interventio»20.
  • Ohjaa potilasta joustavaan syömisen hallintaan, jossa keskeisiä ovat
    • säännöllinen, yksilölliset mieltymykset ja tottumukset huomioiva ateriarytmi
    • nälän ja kylläisyyden tunteiden tunnistaminen ja niiden mukaan syöminen
    • maltilliset tarjoilu- ja annoskoot (tarjoilu- ja ruokailuastiat mukaan luettuina)
    • syömisen hallinnan riskitilanteiden ja -tekijöiden tunnistaminen (tilanteet, tunteet, ajatukset ja mieliteot) ja niihin vaikuttaminen
      • joustava ja maltillinen herkkujen syöminen ja juominen
      • muiden keinojen miettiminen stressin ja tunteiden hallintaan, jos ilmenee stressiin liittyvää syömistä tai tunnesyömistä
      • naposteluun houkuttelevien tuotteiden, kuten keksien, perunalastujen ja sokeristen juomien, kotona säilyttämisen välttäminen.
    • syömiseen keskittyminen (hitaampi syöminen ja ulkopuolisten ärsykkeiden, kuten TV:n, älypuhelimen ja tabletin, sulkeminen syömisen ajaksi)
    • tietoisen syömisen lisääminen
      • Tietoisen syömisen avulla voidaan nostaa esiin syömiseen liittyviä jännitteitä, ajatuksia ja kehollisia tuntemuksia, joiden huomaaminen voi auttaa tulevaa painonhallintaa.
Painonhallintaa tukevat ruokatottumukset
  • Painonhallintaa tukevat parhaiten sellaiset ruokatottumukset, jotka on mahdollista toteuttaa ja pitää yllä myös pitkällä aikavälillä «Painonhallintaa tukevat aikuisten ruokailutottumukset aikuisilla»29, «Painonhallintaa tukevat ruokailutottumukset lapsilla»6.
  • Ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio tukee painonhallintaa kokonaisterveyden näkökulmasta.
  • Ruokatottumusten ohjaus pohjautuu tämänhetkisten tottumusten selvittämiseen:
    • Ruokatottumuksia voi arvioida haastattelun lisäksi ruokapäiväkirjalla tai ruokatottumusten arviointilomakkeella Terveyskylä Pro -sivuilla (Virtuaalikeskukset / Lihavuuden hoito / Ohjausmateriaali, vaatii käyttöoikeuden) «https://ammattilaiset.terveyskyla.fi/oppaat-ja-valmennukset/»17, Materiaalipankin kohta 1.9. Syömiskäyttäytymisen arviointi
    • Mikä ruokatottumuksissa on jo hyvää?
    • Mitä potilas itse toivoo tai kokee ongelmalliseksi?
  • Tavoitteena ovat ruokatottumukset, joiden seurauksena energiansaanti jonkin verran vähenee mutta tärkeiden ravintoaineiden (proteiini, ravintokuitu, vitamiinit, kivennäisaineet ja välttämättömät rasvahapot) saanti on riittävää.
  • Ruokavalion energiarajoituksen määrä tulee harkita yksilöllisesti ja tarpeenmukaisesti.
  • Suositeltava ruokavalio koostuu kasviksista, marjoista, hedelmistä, täysjyväviljatuotteista, kalasta, vähärasvaisista liha- ja maitovalmisteista ja pehmeästä rasvasta.
  • Painonhallintaa tukevat käytännössä
    • säännöllinen ateriarytmi.
    • kasvisten, marjojen ja hedelmien lisääminen ruokavalioon
    • runsaasti rasvaa tai sokeria sisältävien tuotteiden ja juomien käytön vähentäminen ja niiden annoskokojen pienentäminen
    • proteiinin lisääminen ruokavalioon
  • Ruokavalion voi toteuttaa monella tapaa. Parhaiten pysyviä muutoksia tukevat henkilökohtaiset mieltymykset ja mahdollisuudet huomioiva ruokavalio.
  • Kasvisruokaan (lakto- ja lakto-ovovegetaarinen) perustuva ruokailu on painonhallinnan ja terveyden kannalta yhtä suotuisa kuin suositusten mukaiseen sekaruokaan perustuva ruokavalio «Burke LE, Warziski M, Styn MA ym. A randomized cli...»375. Siinä on kuitenkin tarkkaan huomioitava riittävä proteiininsaanti «Proteiinin tarve painonhallinnassa»30.
  • Yksipuoliset ruokavaliot (ns. muotidieetit) eivät tue pysyvää painonhallintaa.
  • Alkoholin käyttöä tulee välttää.
  • Jos ruokavalio on yksipuolinen tai sen energiamäärä on hyvin vähäinen, joidenkin ravintoaineiden saanti saattaa jäädä liian vähäiseksi. Monivitamiinivalmisteen käyttö on tällöin suositeltavaa. Erityisen tärkeää on huolehtia kalsiumin ja D-vitamiinin sekä muiden rasvaliukoisten vitamiinien riittävästä saannista.
  • Proteiininsaanti jää usein vajaaksi niukkaenergiaisissa ruokavalioissa, minkä vuoksi proteiininsaanti tulee tällöin erikseen laskea ja sen tulee olla painon mukaan noin 80–130 g/vrk «Proteiinin tarve painonhallinnassa»30.
  • Huomioi yli 65-vuotiailla mahdollisen vajaaravitsemuksen riski ylipainosta huolimatta.
Fyysisen aktiivisuuden lisääminen ja paikallaanolon vähentäminen
  • Aloita ohjaus nykyisen fyysisen aktiivisuuden ja paikallaanolon selvittämisestä. Lisäksi huomioi yksilölliset liikkumistoiveet ja terveydentilan aiheuttamat liikuntarajoitukset (ks. «Liikuntaan ohjauksen apukysymyksiä»19).
  • Selvitä kaikki jo toteutuva aktiivisuus ja annetaan siitä myönteistä palautetta.
  • Kysy, miten potilas haluaisi lisätä fyysistä aktiivisuuttaan ja mikä on sen esteenä.
  • Anna konkreettisia esimerkkejä arkiaktiivisuuden lisäämisestä ja paikallaanolon vähentämisestä
    • työ- tai asiointimatkojen (tai osan niistä) kulkemisesta jalan tai polkupyörällä
      • auton pysäköinti kauemmaksi kohteesta
    • istumisen vähentämisestä ja tauottamisesta koulussa, töissä ja vapaa-aikana aina, kun se on mahdollista «STM. ISTU VÄHEMMÄN – VOI PAREMMIN! Kansalli...»308
      • tietokoneen, television ja mobiililaitteiden käytön säännöllinen tauottaminen
    • portaiden käyttämisestä
    • koti- ja pihatöistä.
  • Esittele liikunnan lisäämiseksi erilaisia vaihtoehtoja ja paikallistarjontaa, joista potilas voi valita mieleisensä:
    • lajikokeilut
    • yksin, perheen, ystävien tai lemmikkieläimen kanssa liikkuminen
    • luonnossa liikkuminen
    • liikunnallisten konsoli- tai mobiilipelien pelaaminen.
  • Tavoitteena on, että liikunta on mieluisaa, kiinnostavaa ja iloa tuottavaa ja että siitä on mahdollista saada onnistumisen kokemuksia.
  • Kannusta maltilliseen liikunnan lisäämiseen siten, että ensin lisätään liikuntakertojen lukumäärää, sitten kestoa ja lopuksi tehoa.
  • Fyysisen aktiivisuuden seurannassa voi käyttää apuna esimerkiksi liikuntapäiväkirjaa, liikunta-aktiivisuussovelluksia ja askel- tai kiihtyvyysmittareita.
  • Ohjaa yli 65-vuotiaille ylipainoisille ja lihaville erityisesti tasapainoa ylläpitävää ja kehittävää liikuntaa sekä lihasvoimaharjoittelua, sillä ylipaino suurentaa kaatumisriskiä «Ambrose AF, Paul G, Hausdorff JM. Risk factors for...»376 Raskausaikana säännöllinen kohtuukuormitteinen liikunta on useimmille odottajille suositeltavaa ja auttaa painonhallinnassa. Ks. raskausaikaa koskevat liikuntasuositukset ja liikuntaa koskevat vasta-aiheet (Käypä hoito -suositus Liikunta «Liikunta (ylläpito lopetettu)»8).
  • Suosittele ENE-dieetin aikana jatkamaan liikuntaa voinnin mukaan. Energiavajeen takia liikunnan tehoa tulee lisätä maltillisesti.
Riittävä uni
  • Selvitä potilaan kanssa, mikä on hänelle riittävän pitkä yöuni. Huomioi, että yöunen pituudessa on samanikäisten, terveidenkin ihmisten kesken huomattavaa vaihtelua «Riittävä uni»10.
    • Kiinnitä huomiota paitsi yöunen pituuteen myös yöunen laatuun. Arvioi yöunen pituutta ja laatua uni-valvepäiväkirjan avulla «hoi50067a.pdf»4.
    • Painonhallintaa edistävän nukkumisen toteutus tarkoittaa käytännössä nukahtamista houkuttelevien keinojen löytämistä ja uni-valverytmin säännöllistämistä «Lisää unta painonhallinnan tueksi»8.
Painon seuranta
  • Säännöllinen painon seuranta edistää painonhallintaa ja antaa tietoa elintapamuutosten vaikuttavuudesta ja tarpeesta «Shieh C, Knisely MR, Clark D ym. Self-weighing in ...»377
    • Jos potilaalla on ahmintaa, painon seuranta on pakonomaista tai se vaikeuttaa joustavaa suhtautumista syömiseen ja sen hallintaan, painon seuranta ei ole suositeltavaa.
  • Painon seurannan toteutuksen ja useuden tulee olla yksilöllisesti suunniteltuja.
  • Mittaa paino aina samantyyppisissä vaatteissa (esim. kevyet sisävaatteet) samaan aikaan vuorokaudesta, mieluiten aamulla.
  • Muutosta voi arvioida myös
    • mittaamalla vyötärönympärystä
    • seuraamalla vyön pituutta
    • seuraamalla vaatekoon muutoksia
    • seuraamalla koetun toimintakyvyn muutoksia (esim. jalkineiden pukeminen, liikkumisen helpottuminen portaiden nousussa ja vireystilan paraneminen).

Lihavuuden elintapamuutoksen ohjaustyöhön sopivat lähestymistavat

Painoneutraali lähestymistapa

  • Jos tavoitteena ovat nykyisen painon säilyttäminen ja painonnousun ehkäisy, ohjaukseen voidaan valita painoneutraali lähestymistapa. Lähestymistavasta käytetään myös nimitystä "terveyttä kaiken kokoisena" (Health At Every Size®).
  • Painoneutraali lähestymistapa on hyvä valinta, jos potilaalla on vaikeaa ahmintaa tai hänellä on ollut lukuisia epäonnistuneita laihdutusyrityksiä «Bacon L, Stern JS, Van Loan MD ym. Size acceptance...»374.
  • Painoneutraali lähestymistapa keskittyy erityisesti elämänlaadun parantamiseen ja terveyden edistämiseen sekä terveellisten elintapojen lisäämiseen ja terveysriskien vähentämiseen nykyisestä painosta riippumatta «Tylka TL, Annunziato RA, Burgard D ym. The weight-...»310. Lähestymistavan keskeinen periaate on kokonaisvaltainen (sosiaalinen, emotionaalinen, henkinen ja fyysinen) hyvinvointi, jota tavoitellaan intuitiivisen syömisen (nälän ja kylläisyyden tunnistaminen ja kuunteleminen) ja liikunnan ilon kautta. Keskeistä on myös erikokoisten kehojen arvostus ja kunnioitus.
  • Painoneutraalia lähestymistapaa edustaneista tutkimuksista tehdyn, 14 tutkimusta sisältäneen systemaattisen katsauksen mukaan lähestymistavan mukaisella ohjauksella on edullinen vaikutus syömiskäyttäytymiseen (mm. syömisen tietoinen kontrollointi ja ahminta vähenevät), energiansaantiin, ruokavalion laatuun sekä erityisesti psyykkiseen hyvinvointiin (masentuneisuuden ja koetun stressin väheneminen sekä itsetunnon, yleisen hyvinvoinnin ja elämänlaadun paraneminen) «Ulian MD, Aburad L, da Silva Oliveira MS ym. Effec...»311. Myös terveyttä kuvaavissa kliinisissä muuttujissa, kuten valtimotautien riskitekijöissä (mm. verenpaine, veren lipidit), on havaittu terveydelle edullisia muutoksia «Ulian MD, Aburad L, da Silva Oliveira MS ym. Effec...»311, «Khasteganan N, Lycett D, Furze G ym. Health, not w...»378.

Erittäin niukkaenergiainen dieetti (ENED)

  • Lihavuuden elintapahoidon tukena muun elintapahoidon rinnalla voidaan toteuttaa muutaman viikon (enintään 16 viikkoa) niin sanottu erittäin niukkaenergiainen dieetti eli ENE-dieetti (ENED; engl. VLED tai VLCD eli very low energy/calorie diet) «ENE-dieetin käytännön toteutus»39.
  • ENE-dieetin aikana potilas laihtuu aluksi tavallisesti 1,5–2,5 kg viikossa, mutta ruokavaliojakson loppua kohden laihtuminen hidastuu. Laihtumistulos 8–16 viikon aikana on yleensä 15–21 kg.
  • ENE-dieetillä voidaan tehostaa laihtumista ja vähentää lihavuuteen liittyviä liitännäissairauksia «ENE-dieetillä voidaan tehostaa laihtumista ja vähentää lihavuuteen liittyviä liitännäissairauksia, mutta saavutettu laihtumistulos tarvitsee pysyäkseen rinnalle myös elintapahoitoa.»A. Sitä ei tule toteuttaa ainoana lihavuuden hoitomuotona eli ilman asianmukaista elintapaohjausta ja seurantaa. Ainoana hoitomuotona se tuottaa vain lyhytaikaisen laihtumisen «Wadden TA, Stunkard AJ, Liebschutz J. Three-year f...»379.
  • ENE-dieetti suositellaan toteutettavaksi terveydenhuollon ammattilaisen arvioinnissa ja ohjauksessa, koska se ei sovellu kaikille ja voi väärin toteutettuna aiheuttaa terveysriskejä.
  • ENE-dieetin soveltuvuus tulee arvioida ennen sen aloittamista ja tarvittaessa varmistaa sopivuus lääkäriä konsultoiden.
  • ENE-dieetin vaikutukset potilaan lääkitykseen tulee arvioida ja lääkärin tehdä niihin tarvittaessa muutoksia. Ks. lisätietoa «ENE-dieetin vasta-aiheet, lääkitysmuutokset ja haittavaikutukset»40.
  • ENE-dieetillä on myös joitakin haittavaikutuksia, joista tulee keskustella potilaan kanssa etukäteen.
  • ENE-dieetti ei sovellu käytettäväksi lihavuuden hoitomuotona
    • tyypin 1 diabeetikoille
    • normaalipainoisille (painoindeksi < 25 kg/m2)
    • raskaana oleville tai imettäville naisille
    • potilaille, joilla on kliininen hoitamaton syömishäiriö
      • ENE-dieetti ei sovi potilaille, joilla on merkittäviä syömisen hallinnan vaikeuksia, vaikkei heillä olisikaan kliinistä diagnoosia. Ruokavalion soveltuvuutta tulee harkita myös silloin, jos potilaalla on aiemmin ollut syömishäiriö.
    • potilaille, joilla on vaikea akuutti sairaus, kuten epästabiili angina pectoris, aivoverenkierron häiriö, tai huomattava munuais- tai maksasairaus tai vaikea infektio.
  • ENE-dieetin soveltuvuutta tulee harkita tarkemmin, jos
    • potilas on alle 18- tai yli 65-vuotias
    • potilaan painoindeksi on 25–30 kg/m2
    • potilaalla on kihti tai sappikivet
    • potilaalla on vaikeuksia tulla raskaaksi.
  • ENE-dieetti perustuu vähentyneeseen energiansaantiin. ENE-valmisteet sisältävät vuorokaudessa energiaa noin 800 kcal, hiilihydraatteja 35–80 grammaa, proteiinia noin 60 g, välttämättömiä rasvahappoja vähintään kolme grammaa sekä tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet. Vähäisen proteiinimäärän vuoksi ENE-valmisteiden lisäksi suositellaan proteiinilisää (20–70 g/vrk) kehon koon mukaan. Ks. lisätietoa proteiinintarpeesta «Proteiinin tarve painonhallinnassa»30.
  • ENE-dieetin voi toteuttaa kaupallisilla valmisteilla tai tavallisella ruoalla «ENE-dieetin käytännön toteutus»39.
  • ENE-dieetin käyttöaika on 4–10 viikkoa ja enimmillään 16 viikkoa. Jakson pituus riippuu lihavuuden määrästä: mitä vaikea-asteisempi lihavuus on kyseessä, sitä pidempi käyttöaika on mahdollinen. ENE-dieetti lopetetaan vaiheittain 2–5 viikon aikana «ENE-dieetin käytännön toteutus»39, jolloin vähitellen siirrytään syömään tavallista ruokaa siten, että energiamääriä kasvatetaan maltillisesti. Myös tänä aikana on tärkeää seurata painoa ja antaa ohjausta ruokatottumusten muutokseen ja syömisen hallintaan. Ks. esimerkki ENE:n purusta ja suunnitelmasta painon takaisinnousun varalle «ENE-dieetin käytännön toteutus»39.
  • ENE-dieetin jälkeen potilas tarvitsee edelleen elintapaohjausta ja seurantaa pysyvien painonhallintaa edistävien ruoka- ja liikuntatottumusten sekä ruokasuhteen kehittymiseksi «Painonhallintaa tukevat aikuisten ruokailutottumukset aikuisilla»29. Laihtuminen ENE-jakson jälkeen on edelleen mahdollista, mutta ennen kaikkea on tärkeää pyrkiä säilyttämään saavutettu laihtumistulos terveyttä edistävällä ruokavaliolla.
  • Tutkimukset ENE-dieetin turvallisuudesta ja tehosta rajoittuvat aikuisikäisiin potilaisiin, jotka ovat lihavia (BMI yli 30 kg/m2) «Amatruda JM, Richeson JF, Welle SL ym. The safety ...»380, «Mulholland Y, Nicokavoura E, Broom J ym. Very-low-...»381. Heille nykyään käytössä olevat ENE-valmisteet ohjeen mukaisesti toteutettuina ovat osoittautuneet turvallisiksi.
  • Yli 65-vuotiaat:
  • ENE-dieetillä saavutettava nopea laihtuminen, liitännäissairauksien oireiden lievittyminen ja metabolian paraneminen voivat vähentää lääkityksen tarvetta ja parantaa fyysistä toimintakykyä ja elämänlaatua. ENE-dieetin vaikutuksia tyypin 2 diabeetikoilla on kuvattu viitteissä «Lean MEJ, Leslie WS, Barnes AC ym. Durability of a...»348, «Snel M, Sleddering MA, Vd Peijl ID ym. Quality of ...»382.
  • Lisätietoa ja tarkemmat ohjaajan oppaat löytyvät internetosoitteesta TerveyskyläPro / Virtuaalikeskukset / Lihavuuden hoito, «https://ammattilaiset.terveyskyla.fi/oppaat-ja-valmennukset/»17 (vaatii käyttöoikeuden).
    • Yliopistosairaanhoitopiirien työntekijät kirjautuvat palveluun organisaatiotunnuksella.
    • Muut terveydenhuollon ammattilaiset kirjautuvat palveluun VRK-henkilökortilla.

Painonhallinta ja raskaus

Yli 65-vuotiaiden painonhallinta

Lihavuuden elintapahoidon vaikutus painoon

Laihtumisen vaikutus sairauksiin, lisääntymisterveyteen ja kuolemanriskiin

  • Laihtumisen myönteisistä vaikutuksista sairauksiin on runsaasti kliinistä näyttöä ja kokemusta. Seuraavassa esitellään satunnaistettuja hoitotutkimuksia, joiden kesto on ollut yleensä vähintään yksi vuosi.
    • Lääkehoidon vaikutuksista ks. kohta Lihavuuden lääkehoito «A8»9.
    • Kirurgisen hoidon vaikutuksista ks. kohta Lihavuusleikkauksen vaikutus lihavuuden liitännäissairauksiin, lisääntymisterveyteen, elämänlaatuun ja kokonaiskuolleisuuteen «A14»10.

Diabetes ja sen esiaste

Rasvamaksa

Dyslipidemia

Kohonnut verenpaine

Valtimosairaudet

Uniapnea

Astma

Polvi- ja lonkkanivelrikko

Lisääntymisterveys

Kuolemanriski

  • Painonlaskuun tähtäävien elintapahoitotutkimuksien meta-analyysissä, jossa potilaiden BMI oli > 25 kg/m2 ja pitkäaikaissairaudet, kuten diabetes, oli suljettu pois, elintapahoitoa saaneiden ennenaikaisen kuoleman riski ei eronnut verrokeista «LeBlanc ES, Patnode CD, Webber EM ym. Behavioral a...»421.
  • Meta-analyysi satunnaistetuista hoitotutkimuksista osoitti, että painonlaskuun tähtäävä elintapahoito (koostui vähän rasvaa ja vähän tyydyttynyttä rasvaa (< 10 E %) sisältävästä ruokavaliosta liikunnan kanssa tai ilman sitä) vähentää ennenaikaisen kokonaiskuoleman riskiä henkilöillä, joiden BMI oli ≥ 30 kg/m2, tavalliseen hoitoon verrattuna «Ma C, Avenell A, Bolland M ym. Effects of weight l...»444. Suhteellisen riskin pienenemä oli 18 % (54 tutkimusta, 30 206 henkilöä, 685 tapahtumaa, RR 0,82, 95 %:n luottamusväli 0,71–0,95). Tutkimusten mediaanikeston (2 vuotta) aikana todettiin elintapahoidolla keskimäärin 6 kuolemaa vähemmän 1 000 henkeä kohden (95 %:n luottamusväli 2–10).
    • Elintapahoidolla ei todettu vaikutusta valtimotauti- tai syöpäkuolemiin eikä uusien valtimotapahtumien tai syöpien ilmaantumiseen.
  • Väestötutkimusten mukaan laihtuminen pienentää ennenaikaista kuolemanriskiä lihavilla tyypin 2 diabeetikoilla ja niillä ylipainoisilla, joilla on muita lihavuuden liitännäissairauksia «Williamson DF, Pamuk E, Thun M ym. Prospective stu...»457, «Williamson DF, Thompson TJ, Thun M ym. Intentional...»458.

Laihduttamisen mahdolliset haittavaikutukset

Painonvaihtelu (weight cycling)

Lihaskato

  • Laihdutettaessa pyritään rasvakudoksen määrän vähentämiseen siten, että samalla säästetään lihaskudosta. Näin pidetään yllä lihasmassaa, mikä parantaa perusaineenvaihduntaa (lepoenergiankulutusta). Perusaineenvaihdunta vähenee ruokavaliolla laihdutettaessa, etenkin jos syntyy lihaskatoa. Tällöin painonhallinta vaikeutuu.
  • Lihaskatoa tapahtuu erityisen herkästi lihavuusleikkauksen ja erittäin niukkaenergiaisen dieetin (ENED) aikana, jolloin paino laskee nopeasti ja proteiininsaanti voi olla puutteellista.
  • Vähäinen fyysinen aktiivisuus laihduttamisen aikana jouduttaa lihaskatoa.
  • Lihaskato on erityisen haitallista iäkkäille.
  • On arvioitu, että laihdutettaessa menetetystä painosta noin 20–25 % saisi olla lihasmassaa (rasvatonta kudosta) «Webster JD, Hesp R, Garrow JS. The composition of ...»467, koska tämä on tavanomainen suhdeluku rasvattoman kudoksen osuudesta ylimääräistä painokiloa kohden.
  • Lihaskadon riskistä kannattaa keskustella potilaan kanssa, ja lihaskatoa kannattaa arvioida vastaanotolla, vaikka karkeastikin (esim. raajojen lihasvoimien testaus). Bioimpedanssimittareiden antamiin lukemiin on kehon nestepitoisuuden vaihtelun vuoksi suhtauduttava varauksellisesti.
  • Suurempi energiarajoitus, nopeampi painonlasku ja vähäinen fyysinen aktiivisuus saattavat lisätä lihaskatoa laihdutuksen aikana «Suurempi energiarajoitus, nopeampi painonlasku ja vähäinen fyysinen aktiivisuus saattavat lisätä lihaskatoa laihdutuksen aikana.»C.
    • Liiallisen lihaskadon vaara saattaa olla suuri, jos
      • energiarajoitus on tiukka (alle 1 500 kcal/vrk) ja laihtuminen nopeaa (yli 1 kg viikossa)
      • laihduttajan fyysinen aktiivisuus on vähäinen tai
      • ravinnossa on tarpeeseen nähden jatkuvasti liian vähän proteiinia (alle 60 g/vrk) «Proteiinin tarve painonhallinnassa»30.
  • Lihaskadon vähentämiseksi suositellaan
    • maltillista laihdutusvauhtia (noin 0,5–1 kg viikossa)
    • liikuntaa, erityisesti lihasvoimaharjoittelua
    • ruokavalion riittävän proteiinimäärän varmistamista. Ks. lisätietoa aiheesta «Proteiinin tarve painonhallinnassa»30.

Sappikivitauti

Osteoporoosi

Syömishäiriöt

Lihavuuden lääkehoito

  • Lääkehoito voi osalla potilaista tukea elintapamuutosta. Lääkehoitoon liitetään aina elintapahoito, ja se voidaan toteuttaa yksilö-, ryhmä-, etä- tai internetpohjaisena hoitona. Lääkehoito voidaan myös aloittaa painonlaskun jälkeen tukemaan painonlaskun pysyvyyttä.
    • Keskimäärin paino vähenee tutkimuksissa 12 kuukauden aikana noin 4–12,4 % eli 2,6–12,7 kg enemmän kuin lumelääkkeellä, mutta paino pyrkii usein nousemaan lääkehoidon loputtua «Khera R, Murad MH, Chandar AK ym. Association of P...»482, «Wilding JPH, Batterham RL, Calanna S, ym. Once-Wee...»483.
    • Ensimmäinen seuranta lääkkeen sopivuudesta on hyvä järjestää jo noin kuukauden kohdalle hoidon aloituksesta.
    • Jos lääkehoidolla ei saavuteta painon vähenemistä, kylläisyyden paranemista tai liitännäissairauksien lievittymistä 3–6 kuukauden aikana, lääkehoidon lopettamista harkitaan. Tällöin kuitenkin muiden hoitovaihtoehtojen läpikäyminen on tarpeen.
    • Liitännäissairauksien lievittyminen, ruokahalun hallinta ja elämänlaadun paraneminen painonlaskun myötä voivat olla hoidon tavoitteita ja aihe jatkaa lääkehoitoa.
  • Lääkehoidon tulisi olla riittävän pitkäaikaista.
    • Lihavuus on pitkäaikaissairaus, minkä vuoksi myös sen lääkehoito (yhdistettynä elintapahoitoon) suunnitellaan pitkäkestoiseksi. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole riittävää tieteellistä näyttöä hoidon optimipituudesta tai siitä, voiko hoidon suunnitella elinikäiseksi, kuten muiden pitkäaikaissairauksien kohdalla tehdään.
    • 1–4 vuoden pituisissa lääketutkimuksissa painon väheneminen toteutuu yleensä 6–12 kuukauden aikana, minkä jälkeen jatkuu painonhallintavaihe.
    • Painon takaisinnousun riski on huomioitava, jos lääkehoidon päättämistä suunnitellaan. Lääkehoidon mahdollinen lopettaminen on tehtävä harkiten, annosta hitaasti laskien ja painoa seuraten, jotta on mahdollista vähentää painon takaisinnousutaipumusta.
  • Hyöty-haittasuhdetta tulee arvioida laihdutuslääkekohtaisesti siten, että huomioidaan potilaan liitännäissairaudet.
  • Lääkehoidon aihe on BMI ≥ 30 kg/m2 tai liitännäissairauksien kanssa ≥ 27 kg/m2 (orlistaatilla ≥ 28 kg/m2).
  • Lääkevaihtoehtoina ovat liraglutidi, semaglutidi, naltreksonin ja bupropionin yhdistelmävalmiste (slow release, SR) sekä orlistaatti.
    • Lääketutkimuksissa kaikki potilaat (myös lumeryhmä) ovat saaneet elintapaohjausta (noin 500 kcal:n energiavaje/vrk ja fyysisen aktiivisuuden lisääminen), yleensä yksilöhoitona noin 2 viikon–kuukauden välein.
    • Kaikki edellä mainitut lääkkeet ovat tutkimuksissa osoittaneet tehonsa lumeeseen verrattuna, eli merkittävästi useampi lääkeryhmässä saavuttaa 5 %:n painon vähenemisen vuoden kuluttua. Meta-analyysissä, jossa 5 %:n painon vähenemisen saavutti lumeryhmässä 23 % (mediaani) potilaista, oli vastaava tulos liraglutidiryhmässä 63 %, naltreksoni-bupropioniryhmässä 55 % ja orlistaattiryhmässä 44 %. Vastaavasti vuoden kuluttua painon väheneminen oli liraglutidilla keskimäärin 5,3 kg, naltreksoni-bupropionaatilla 5,0 kg ja orlistaatilla 2,6 kg enemmän kuin lumeryhmässä «Khera R, Murad MH, Chandar AK ym. Association of P...»482. Semaglutidi 2,4 mg:n tutkimuksessa 5 % painonlaskun saavuttaa noin 86 % potilaista «Wilding JPH, Batterham RL, Calanna S, ym. Once-Wee...»483
    • Haasteina ovat tutkimuksen keskeyttäneiden määrä (noin 30–45 %) ja lääkkeiden haittavaikutukset. Meta-analyysissä lääkkeeseen liittyvien haittavaikutusten johdosta tutkimuksen keskeyttämisen vaara oli suurin liraglutidiryhmässä ja naltreksoni-buprionaattiryhmässä (noin 3,0- ja 2,6-kertainen) lumeryhmään verrattuna «Khera R, Murad MH, Chandar AK ym. Association of P...»482. Semaglutidi-tutkimuksessa 5 % lääkeryhmäläisistä ja 7 % lumeryhmäläisistä keskeytti tutkimuksen.
    • Orlistaatista on tutkimustietoa 4 vuoden hoidon tehosta ja turvallisuudesta, liraglutidista 3 vuoden, semaglutidista 2 vuoden ja naltreksoni-bupropionista 1 vuoden.
  • Ks. lisätietoa lääkkeistä «Juonala M, Niskanen L. Lihavuuden lääkehoito. Duod...»484.

GLP-1 analogit

  • Liraglutidi ja semaglutidi ovat GLP-1:n (glukagonin kaltainen peptidi 1) analogeja, jotka vähentävät ruokahalua.
  • Liraglutidin aloitusannos on 0,6 mg s.c. kerran päivässä, ja annosta suurennetaan asteittain, esimerkiksi 1–2 viikon välein ad 3,0 mg s.c. kerran päivässä.
  • Semaglutidin aloitusannos on 0,25 mg s.c. kerran viikossa, ja annosta suurennetaan 16 viikon aikana 2,4 mg s.c. kerran viikossa ylläpitoannokseen.
  • 68 viikon tutkimuksessa semaglutidi 2,4 mg -ryhmässä paino laski 14,9 % ja lumeryhmässä 2,4 %. Vastaavasti painonlaskut 104 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa olivat 15,2 % semaglutidi 2,4 mg-ryhmässä ja 2,6 % lumeryhmässä. Semaglutidin vaikuttavuuteen ja turvallisuuteen liittyviä tietoja tullaan täydentämään Käypä hoito -suositukseen suosituksen päivityksen yhteydessä.
  • Liraglutidi 3 mg s.c. kerran päivässä vähentää painoa ja parantaa painonlaskun pysyvyyttä lumeeseen verrattuna lihavilla potilailla, sekä tutkittavilla, joilla ei ole tyypin 2 diabetesta kuin tyypin 2 diabetesta sairastavilla «Liraglutidi 3,0 mg s.c.»A.
  • Liraglutidi 3 mg/vrk ja sen käyttöön liittyvä laihtuminen voi ehkäistä tyypin 2 diabeteksen kehittymistä henkilöillä, jotka olivat ylipainoisia ja joilla oli lähtötilanteessa diabeteksen esiaste «le Roux CW, Astrup A, Fujioka K ym. 3 years of lir...»488.
  • Tyypin 2 diabetesta sairastavilla liraglutidi 3 mg/vrk edistää laihtumista ja parantaa glukoositasapainoa.
    • Vaikutusmekanisminsa takia liraglutidi ja semaglutidi ovat mielekkäitä valintoja henkilöille, joilla on lihavuus ja tyypin 2 diabetes tai esidiabetes.
  • Tavallisimmat haittavaikutukset ovat pahoinvointi, oksentelu, ripuli, ummetus ja närästys. Pahoinvointi useimmiten helpottaa muutaman kuukauden kuluessa annosnoston päätyttyä. Pahoinvointia ja muita haittoja kannattaa hillitä hidastamalla annoksen nostoa.
  • Kardiovaskulaariturvallisuus ja teho lumeeseen verrattuna on osoitettu semaglutidi 2,4 mg -lääkkeellä tutkittavilla, joilla ei ollut diabetesta «Lincoff AM, Brown-Frandsen K, Colhoun HM, ym. Sema...»489. Vakavien sydänperäisten haittatapahtumien (MACE, major adverse cardiac events) riski oli merkitsevästi pienempi lääkeryhmässä (6,5 %) kuin lumeryhmässä (8,0 %). Suhteellinen riski oli 0,80 eli 20 % vähentynyt lääkeryhmässä.
  • Liraglutidi on rajoitetusti peruskorvattava lääke lihavuuden hoidossa 1.7.2021 alkaen. Ks. lisätietoja «https://www.kela.fi/laake3051»10.
  • Semaglutidi ei tällä hetkellä (18.1.2024) ole peruskorvattava lääke lihavuuden hoidossa.

Naltreksoni-bupropioni

Orlistaatti

Lihavuuden hoidossa ja ehkäisyssä huomioitavat muut lääkkeet

Lihavuuden leikkaushoito

Leikkaushoidon aiheet

  • Kirurgista hoitoa harkitaan aina yksilöllisesti.
  • Leikkaushoidon edellytyksenä on asianmukainen aikaisempi konservatiivinen (ei-kirurginen) hoito.
    • Käypä hoito -työryhmän harkitsema sovelias konservatiivinen hoito on esimerkiksi seuraava: terveydenhuollon toimintayksikön toteuttama noin 6 kuukauden yksilö-, ryhmä- tai internetpohjainen hoito, joka on johtanut elämäntapamuutoksiin ja noin 5 %:n suuruiseen laihtumiseen mutta jonka tulos ei ole ollut riittävä terveyden kannalta tai jonka jälkeen paino on noussut uudestaan. Kriteerin tarkoituksena on varmistaa potilaan sitoutuminen hoitoon sekä leikkauksen edellyttämiin ruoka- ja liikuntatottumusten muutoksiin. Hoidosta ei saisi olla kulunut yli 5 vuotta.
    • Keskeistä on se, että potilas on osoittanut pystyvänsä tekemään elintapamuutoksia eikä laihtumistulos ole pelkästään esimerkiksi ENE-dieettiin liittyvä painon väheneminen.
    • Edellä mainittu konservatiivinen hoito toteutetaan ensisijaisesti perusterveydenhuollossa ennen erikoissairaanhoitoon lähettämistä.
  • Keskeisintä potilasvalinnassa ovat potilaan vakaa ja riittävän pitkäaikainen harkinta, potilaan tieto lihavuusleikkauksen jälkeisistä muutoksista ravitsemuksessa ja potilaan sitoutuminen leikkauksen edellyttämiin muutoksiin ruoka- ja liikuntatottumuksissa.
  • Leikkaushoidon painoindeksirajat «Fried M, Hainer V, Basdevant A ym. Interdisciplina...»507, «NIH conference. Gastrointestinal surgery for sever...»508:
    • Painoindeksi on
      • yli 40 kg/m2 tai
      • yli 35 kg/m2 ja potilaalla on lihavuuden liitännäissairaus tai sen vaaratekijöitä, kuten tyypin 2 diabetes, hypertensio, uniapnea, kantavien nivelten nivelrikko, munasarjojen monirakkulatauti (PCOS), tai muu sairaus, jonka voidaan olettaa lievittyvän lihavuusleikkauksella (esim. refluksitauti, kun potilaalle suunnitellaan mahalaukun ohitusleikkausta).
    • Tyypin 2 diabetesta sairastavalla voidaan lisäksi harkita leikkausta jo painoindeksillä 30–35 kg/m2, jos lihavuuden ja diabeteksen konservatiivinen hoito ei ole tuottanut riittävää tulosta, sillä satunnaistetuissa tutkimuksissa näillä potilailla tulokset ovat olleet vastaavia kuin potilailla, joiden painoindeksi on yli 35 kg/m2 «Lihavuusleikkauksen vaikuttavuus diabetekseen ja painoon on ilmeisesti samankaltainen potilailla, joiden painoindeksi on 30–35 kg/m², kuin potilailla, joiden painoindeksi on yli 35 kg/m².»B.
    • Painoindeksinä käytetään leikkausharkintaa edeltävää painoindeksiä. Jos potilas laihduttaa tämän jälkeen niin, että painoindeksi on ennen leikkausta pienempi kuin edellä mainitut rajat, leikkaus voidaan tehdä potilaan niin toivoessa.
  • Lihavuuskirurgiaa suositellaan ensisijaisesti alle 65-vuotiaille potilaille.
  • Lihavuusleikkausta voidaan harkita tietyin edellytyksin 13–17-vuotiaille nuorille.
    • Ks. kohta Lapset ja nuoret, Leikkaushoito «A10»12.
  • Leikkauksen edellytyksenä on, ettei potilaalla ole päihdeongelmaa.
    • Ks. AUDIT-kysely alkoholiongelman seulontana «AUDIT-kysely»2.
    • Tarvittaessa konsultoidaan päihdeklinikkaa.
  • Tupakointi on syytä lopettaa vähintään kuukautta ennen leikkausta. Tupakointi hidastaa GI-saumojen parantumista ja suurentaa leikkauksen riskejä.
  • Syömishäiriöissä ja vakavissa mielenterveysongelmissa tulee käyttää erityistä harkintaa ja konsultoida psykiatria.
  • Ennen leikkausta arvioidaan potilaan kyky muuttaa ruokailutottumuksiaan leikkauksen edellyttämällä tavalla.
    • Edellytyksiä ovat säännöllinen ruokailu, pienet annoskoot, terveellinen, proteiini-, vitamiini- ja kivennäisainepitoinen ruoka ja herkkujen syömisen hallinta.
    • Tunnistetaan tunnesyöminen ja ahminta «Ahminnan ja tunnesyömisen huomioiminen osana lihavuuden hoitoa»16 ja ohjataan tarvittaessa potilas ravitsemusterapeutin tai psykologin ohjaukseen ennen leikkauspäätöksen tekemistä.
    • Onnistumisen kannalta keskeisintä lienee potilaan perinpohjainen harkinta ja valmius huomattavasti aikaisempaa pienempään ateriakokoon, terveelliseen ruokavalioon ja ruumiinkuvan huomattavaan muutokseen «Ikonen TS, Anttila H, Gylling H ym. Sairaalloisen ...»510.
  • Kirurgin harkinnan perusteella tarvitaan 2–6 viikon ENE-dieetti välittömästi ennen leikkausta maksan koon pienentämiseksi ja leikkausturvallisuuden parantamiseksi «Holderbaum M, Casagrande DS, Sussenbach S ym. Effe...»511.
  • Leikkausta edeltävät muut tutkimukset päätetään paikallisten hoitokäytäntöjen mukaan:
    • hoitamattoman uniapnean diagnosointi ja hoito
    • gastroskopia (limakalvotilanne, hiatushernia, Barrettin ruokatorvi).
  • Ks. Lisäkriteereitä lihavuusleikkausarvioon lähettämiseksi kohdasta Hoidon järjestäminen «A11»13.

Leikkaushoidon toteuttaminen

  • Lihavuuden leikkaushoito tulee keskittää yliopistosairaaloihin tai muihin sellaisiin sairaaloihin, joissa on alan asiantuntemusta.
  • Sairaaloiden tulee seurata lihavuuden leikkaushoidon tuloksia ja komplikaatioita.
  • Lihavuuskirurgisiin yksiköihin on perustettava moniammatillinen lihavuuden hoidon työryhmä, jossa on ainakin kirurgian, sisätautien, ravitsemusterapian ja fysioterapian asiantuntemusta.
    • Psykologia tai psykiatria konsultoidaan tarvittaessa.
  • Ennen leikkausta sisätautilääkäri tai endokrinologi ja kirurgi arvioivat potilaan leikkaushoidon aiheet ja turvallisuuden moniammatillisen työryhmän asiantuntijoita konsultoiden.
  • Liikunnan lisäämistä suositellaan kaikille potilaille jo leikkaukseen valmistautuessa.
  • Ennen leikkausta ravitsemusterapeutti ohjaa preoperatiivisen ENE-dieetin toteutuksen (jos ENED valitaan) sekä leikkauksen jälkeiset ruokavaliomuutokset «Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Sairaalloinen l...»512.
  • Erikoissairaanhoidon tulee järjestää seurantakäynnit 12–24 kuukauden ajan leikkauksen jälkeen
    • kirurgille, sisätautilääkärille tai endokrinologille, ravitsemusterapeutille ja fysioterapeutille
    • tarvittaessa psykologille tai psykiatrille.
  • Erikoissairaanhoidon seurannan loppuessa potilas varaa vuosittain seurantakäynnin perusterveydenhuollon lääkärille. Ks. kohta Seuranta leikkauksen jälkeen «A9»11.

Leikkaushoidon menetelmät

Kuva 4.

Lihavuuden leikkaushoidon menetelmät.

A) Mahalaukun ohitusleikkaus. B) Mahalaukun kavennusleikkaus.

Lähde: Kauhanen S, Helmiö M, Salminen P. Sopivimman lihavuuskirurgisen leikkausmenetelmän valinta. Duodecim 2019;135:1507-12

Ravitsemus ja ruokavalio lihavuusleikkauksen jälkeen

  • Lihavuusleikkauksen jälkeinen laihtuminen perustuu siihen, että pienemmän mahalaukun ja lisääntyneen suolistohormonien erityksen myötä ruokahalu vähenee ja kerralla syötävän ruoan määrää on helpompi rajoittaa. Heikentyneen ruokahalun ja tietoisen rajoittamisen myötä ruokailu voi kuitenkin olla laadultaan yksipuolista tai jäädä niin niukaksi, että potilaalle kehittyy aliravitsemustila.
  • Leikkaus ei estä uudelleen lihomista, vaan pysyvään laihtumiseen tarvitaan pysyvät painonhallintaa edistävät muutokset ruokailutottumuksiin. Lihavuusleikkauksen jälkeen onkin tärkeää kiinnittää huomiota riittävän pieneen annoskokoon myös vuosia leikkauksen jälkeen sekä riittävään proteiinin, hyvälaatuisten rasvojen, vitamiinien ja kivennäis- ja hivenaineiden saantiin ja syömisen joustavaan hallintaan «Lihavuusleikkauksen jälkeinen ruokailu»44.
  • Laihtumista edistävän ja kuitenkin ravintoarvoltaan riittävän ruokailun toteutumiseen tuleekin kiinnittää erityistä huomiota.
  • Lihavuusleikkauksen jälkeisestä ruokavalion ohjauksesta ja ruokavalion toteutumisen seurannasta vastaa ravitsemusterapeutti «Busetto L, Dicker D, Azran C ym. Obesity Managemen...»518. Ravitsemusohjauksen ajankohdat suunnitellaan muiden seurantakäyntien yhteyteen ja tarvittaessa ravitsemusohjausta tehostetaan potilaskohtaisesti.
  • Perusterveydenhuollossa toteutettavassa pitkäaikaisseurannassa (esim. vuosiseurannat) ravitsemusterapeuttia on konsultoitava, jos herää epäily ruokavalion ravitsemuksellisesta riittävyydestä.
  • Ravitsemusohjauksessa huomioidaan leikkauksen aiheuttamat muutokset ravitsemustilassa sekä muutostarpeet ruokailutottumuksissa ja syömiskäyttäytymisessä. Ks. lisätietoa «Lihavuusleikkauksen jälkeinen ruokailu»44.
  • Keskeisiä ruokailutottumusten muutoksia ovat pienet annoskoot (aluksi 0,5–1 dl/ateria), huolellinen pureskelu, säännöllinen ja tavanomaista tiheämpi ateriointi (6–7 ateriaa/vrk) sekä ruokavalintojen monipuolisuus ja terveellisyys. Juomat nautitaan aterioiden välillä.
  • Ensimmäisen kuukauden aikana ruoka on rakennemuutettua, ja se vaihdetaan vaiheittain nestemäisestä sosemaiseen, pehmeään ja normaalirakenteiseen siten, että noin kuukauden jälkeen ruoka on rakenteeltaan tavanomaista.
  • Ravintosisällön osalta erityistä huomiota kiinnitetään riittävään proteiinin ja hyvälaatuisen rasvan sekä vitamiinien ja kivennäis- ja hivenaineiden saantiin. Ruokavalio pidetään mahdollisimman monipuolisena ja terveyttä edistävänä. Turhia rajoituksia vältetään.
    • Riittävän proteiinin saannin on havaittu säästävän lihaskudosta, helpottavan ruokavalion noudattamista ja edistävän laihtumista, koska proteiini pitää hyvin yllä kylläisyyden tunnetta ja lisää jonkin verran energiankulutusta «Martens EA, Westerterp-Plantenga MS. Protein diets...»519. Proteiinin saanti on yleensä riittävää, jos se on keskimäärin 80–130 g/vrk. Yksilöllisesti proteiinin tarpeeksi voidaan arvioida 1,0–1,5 g mukautettua painokiloa kohden. Arvioinnissa huomioidaan myös ylipainon määrä. Ks. lisätietoa aiheesta «Proteiinin tarve painonhallinnassa»30.
  • Leikkaus voi heikentää joidenkin ravintoaineiden (B12-vitamiini, kalsium ja rauta) imeytymistä ja aiheuttaa niiden puutosoireita, minkä vuoksi ruokavaliota täydennetään vitamiini- sekä kivennäis- ja hivenainevalmisteilla. Kaikille leikatuille suositellaan pysyvästi
    • monivitamiinivalmistetta (1 tabletti/vrk)
    • 1 mg B12-vitamiinia sisältävää B-vitamiinivalmistetta tai 1 mg/3 kk lihakseen pistettävää valmistetta
    • kalsium- (1 000 mg/vrk) ja D-vitamiinilisää (20 µg/vrk eli 800 IU/vrk)
    • rautaa (50 mg/vrk, menstruoivat naiset).
      • Edellä mainitut vitamiini- ja kivennäisainevalmisteet on mahdollista ostaa erikseen tai lihavuusleikatuille suunniteltuina yhdistelmävalmisteina.
      • Osa potilaista tarvitsee lihakseen pistettävän B12-vitamiinilisän, jos suun kautta annettava valmiste ei riitä.
  • Raudanpuuteanemia on yleistä myös miehillä. Sen syy tutkitaan ja puutos korjataan suun kautta otettavalla rautalääkkeellä, jonka tarve voi olla pysyvä. Vaikeassa raudanpuutteessa käytetään rautapistoksia.
  • Erityistilanteet, joissa voidaan tarvita vitamiini- ja kivennäisainetäydennystä:
  • Leikkauksen jälkeen voi esiintyä joitakin syömiseen liittyviä ongelmia.
    • Pahoinvointi ja oksentelu ovat yleisiä heti leikkauksen jälkeen mutta yleensä hallittavissa annoskoon, huolellisen pureskelun ja säännöllisen syömisen keinoin.
    • Niin sanottuja dumping-oireita, kuten hikoilua, heikotusta, sydämentykytystä, vatsavaivoja, pahoinvointia ja ripulia, voi ilmetä. Niitä aiheuttavat erityisesti runsassokeriset juomat ja ruoat, liian nopea syöminen ja suuret annoskoot.
    • Suolen tukkeumariski on suurimmillaan kuukauden ajan leikkauksesta, jolloin on hyvä välttää yleisesti tukkeumavaaraa aiheuttavia ruokia. Myöhemmin riittää niiden huolellinen pureskelu
    • leikkauksen jälkeinen reaktiivinen hypoglykemia, ks. lisätietoa «Lihavuusleikkauksen jälkeinen hypoglykemia»46.
    • Alkoholinkäyttö voi joissain tapauksissa lisääntyä leikkauksen jälkeen «Busetto L, Dicker D, Azran C ym. Obesity Managemen...»518. Alkoholinkäyttö tulee arvioida, ja sen mahdolliset negatiiviset vaikutukset leikkauksen jälkeen tulee käydä läpi jokaisen potilaan kanssa.
  • Lihavuusleikkaus ei paranna tunnesyömistä tai ahmintaa. Jos niitä esiintyy leikkauksen jälkeen, tilanne tulee arvioida ja järjestää riittävää yksilöllistä hoitoa. Myös ruokailun liiallinen rajoittaminen tulee huomioida ja arvioida, ja tarvittaessa tulee järjestää riittävää yksilöllistä hoitoa. Ks. lisätietoa ruokavaliosta lihavuusleikkauksen jälkeen «Lihavuusleikkauksen jälkeinen ruokailu»44.
  • Lihavuusleikkauksella hoidettujen ravitsemustilaa tulee seurata säännöllisesti, ja havaitut puutostilat tulee niistä aiheutuvien vakavien komplikaatioiden ehkäisemiseksi hoitaa.

Fyysinen aktiivisuus lihavuusleikkauksen jälkeen

Seuranta leikkauksen jälkeen

  • Lihavuusleikkauksen jälkeen potilaita tulisi seurata vähintään vuoden ajan erikoissairaanhoidossa «Expertgruppsrekommendationer. Nordiska riktlinjer ...»526 tai leikkaavassa yksikössä.
    • Seurantakäynteihin kuuluvat sisätautilääkärin, ravitsemusterapeutin sekä tarvittaessa kirurgin ja fysioterapeutin vastaanottokäynnit.
    • Erikoissairaanhoidossa tai leikkaavassa yksikössä potilaille järjestetään yleensä seurantakäynti 2–3, (6,) 12 (ja 24) kuukauden kuluttua leikkauksen jälkeen.
    • Jos potilas kokee leikkauksen aiheuttavat muutokset psyykkisesti kuormittaviksi, hänelle tulisi tarjota mahdollisuutta psykologin, psykiatrin tai psykoterapeuttikoulutuksen saaneen ammattihenkilön säännöllisiin tapaamisiin.
  • Kun sairaalaseuranta on päättynyt, lihavuusleikkauspotilas tarvitsee vuosittaisen seurannan perusterveydenhuollossa. Perusterveydenhuollon seurantakäyntiin kuuluvat lääkärin ja tarvittaessa ravitsemusterapeutin, fysioterapeutin ja psykologin vastaanotto.
  • Seurannan yhteydessä tehtävät laboratoriotutkimukset:
    • Laboratoriotutkimukset vaihtelevat keskuksittain ja seuranta-ajankohdittain, mutta useimmiten määritetään ainakin
      • perusverenkuva
      • plasman kreatiniini
      • plasman kalium ja natrium
      • plasman albumiini
      • seerumin 25(OH)D-vitamiini, seeruminCa-ion
      • seerumin B12-vitamiini
      • plasman ferritiini
      • plasman glukoosi, HbA1c
      • plasman lipidit.
    • Tarvittaessa voidaan tutkia myös plasman PTH, magnesium, B1-vitamiini sekä seerumin tai erytrosyyttien folaatti.
  • Ravitsemustilan säännöllinen seuranta on tärkeää, sillä lihavuusleikkauksen jälkeen pitkän ajan seurannassa saattaa ilmaantua puutoksia vitamiineissa, kivennäis- ja hivenaineissa sekä osteoporoosia.
  • Leikkauksen jälkeiseen painonhallintaan tulee kiinnittää erityistä huomiota. Potilasta tulee ohjata huomaamaan mahdollinen vähittäinen annoskoon kasvu, joka on yleisin syy painon takaisin nousuun. Painonhallinnassa huomioidaan tavanomaiset konservatiivisen hoidon elintapa-asiat (ks. kohta Elintapahoito «A13»15), alkoholinkäyttö mukaan luettuna.
  • Ongelmat:
    • ongelmat ruokailussa:
      • yksipuolinen ruokavalio tai ruokahaluttomuus. Potilasta ohjataan käyttämään yksilöllisesti sopivia ja maistuvia ruokavalintoja, joilla ruokavalio monipuolistuu.
      • voimakas uudelleen lihomisen pelko. Potilasta ohjataan joustavaa suhtautumista painoon ja ruokailuun. Tarvittaessa pyydetään psykiatrin konsultaatio mahdollisen syömishäiriön tunnistamiseksi ja hoitamiseksi.
    • lihaskato
    • painon takaisin nousu tai vaatimaton laihdutustulos:
      • Tilanteen mukaan potilas ohjataan painonhallintaryhmään, yksilöohjaukseen tai internetpohjaiseen ohjelmaan tai harkitaan lihavuuslääkkeen käyttöä.
    • Hypoglykemiaoireilu «Salehi M, Vella A, McLaughlin T ym. Hypoglycemia A...»527:
      • Lihavuusleikkauksen jälkeisellä reaktiivisella hypoglykemialla tarkoitetaan mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeistä, noin 2 tuntia aterian jälkeen ilmaantuvaa hypoglykemiaa, johon liittyy neuroglykopeenisia oireita, joita ovat esimerkiksi hikoilu, vapina, heikkous, uneliaisuus ja sekavuus.
      • Lihavuusleikatun hypoglykemia on seurausta muuttuneesta anatomiasta ja glukoosiaineenvaihduntaa säätelevän järjestelmän voimistuneesta vasteesta hiiihydraattien syömiseen (aterianjälkeisen insuliini- ja inkretiinivaikutuksen voimistuminen).
      • Oireet häviävät glukoosipitoisuuden suurentuessa.
      • Muut syyt on suljettava pois (lääkkeet, insulinooma).
      • Hoitona on ruokavalio, erityisesti hiilihydraatin rajoitus 30 g:aan hiilihydraattia ateriaa kohden (20 g hiilihydraattia välipalaa kohden) ja nopeasti sokeristuvien hiilihydraattien minimointi.
      • Ks. lisätietoa «Lihavuusleikkauksen jälkeinen hypoglykemia»46.
    • raskausajan erityisvaatimukset:
    • alkoholin liikakäyttö:
      • Riippuvuus voi kehittyä helposti, tavallisesti 2 vuoden kuluessa leikkauksesta.
      • Alkoholin liikakäytön terveyshaitoista tulee antaa tietoa riippumatta potilaan leikkausta edeltäneistä alkoholinkäyttötottumuksista.
    • mielialaongelmat: itsemurhariski «Peterhänsel C, Petroff D, Klinitzke G ym. Risk of ...»528:
      • Lihavuusleikatuilla potilailla itsemurhariski on todennäköisesti suurempi kuin normaaliväestöllä. Potilaan psyykkisen voinnin seuranta seurantakäyntien yhteydessä on siten tärkeää, ja tarvittaessa potilas ohjataan psykiatrille.
    • luusto:
      • Nikamanulkopuolisten murtumien riski on suurentunut lihavuusleikkauksen jälkeen «Zhang Q, Chen Y, Li J ym. A meta-analysis of the e...»529. Kalsiumin ja D-vitamiinin säännöllistä käyttöä tulee siten korostaa potilaille, ja harkinnan mukaan tehdään luuston tiheysmittaus.
      • Jos PTH on suurentunut, tarkistetaan verikokeesta D-vitamiini- ja Ca-ion-pitoisuus, vaihdetaan kalsiumvalmiste Ca-sitraattimuotoiseen ja tarvittaessa selvitetään hyperparatyreoosin mahdollisuus.

Leikkaushoidon vaikutus painoon

Lihavuusleikkauksen vaikutus lihavuuden liitännäissairauksiin, lisääntymisterveyteen, elämänlaatuun ja kokonaiskuolleisuuteen

Diabetes

Munasarjojen monirakkulatauti (PCOS)

Raskaus

  • Raskautta ei suositella 1–2 vuoden kuluessa leikkauksesta, joskin näyttö raskauden optimaalisesta ajankohdasta on puutteellista «Karmon A, Sheiner E. Timing of gestation after bar...»534, «Shawe J, Ceulemans D, Akhter Z ym. Pregnancy after...»535. Tästä tulisi keskustella hedelmällisessä iässä olevien potilaiden kanssa ennen leikkausta ja varmistaa luotettavan raskaudenehkäisymenetelmän (esim. hormonikierukka) käyttö. On toivottavaa, että paino on tasaantunut ja asianmukaiset ravintolisät ovat säännöllisessä käytössä ennen raskauden ehkäisymenetelmien pois jättämistä.
  • Vaikka lihavuusleikkaus vähentää joidenkin lihavuuteen liittyvien raskaus- ja synnytyskomplikaatioiden todennäköisyyttä, se myös lisää tiettyjen komplikaatioiden vaaraa. Laajassa ruotsalaisessa rekisteritutkimuksessa lihavuusleikatuilla äideillä tavattiin vähemmän raskausdiabetesta ja suuripainoisia vastasyntyneitä ja enemmän pienipainoisia vastasyntyneitä kuin leikkausta edeltävän painoindeksin mukaan kaltaistetuilla leikkaamattomilla verrokeilla. Synnynnäisissä epämuodostumissa ei havaittu eroja. Perinataalikuolemia oli leikkausryhmässä 10/596 (1,7 %) ja vertailuryhmässä 17/2356 (0,7 %) «Johansson K, Cnattingius S, Näslund I ym. Outcomes...»536.
  • Systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä, joka sisälsi 20 kohorttitutkimusta ja 2,8 miljoonaa tutkittavaa, joista lihavuusleikattuja oli 8 364, lihavuusleikatuilla äideillä esiintyi vähemmän raskausdiabetesta (odds ratio, OR 0,20), suurikokoisia vastasyntyneitä (OR 0,31), verenpainekomplikaatioita (pre-eklampsiaa lukuun ottamatta) (OR 0,38), synnytyksen jälkeisiä verenvuotoja (OR 0,32) ja keisarileikkauksia (0,50) kuin verrokeilla, jotka oli kaltaistettu lihavuusleikkausta edeltävän painoindeksin mukaan. Vastasyntyneen pienipainoisuuden (OR 2,16), sikiön kasvuhidastuman (OR 2,16) ja ennenaikaisen synnytyksen (1,35) todennäköisyys oli kuitenkin suurentunut «Kwong W, Tomlinson G, Feig DS. Maternal and neonat...»537.
  • Mahalaukun ohitusleikkaukseen liittyy suurempi sikiön pienipainoisuuden riski kuin mahalaukun kavennusleikkaukseen, ja ilmeisesti myös suosituksia pienempi painonnousu raskauden aikana suurentaa riskiä «Shawe J, Ceulemans D, Akhter Z ym. Pregnancy after...»535, «Kwong W, Tomlinson G, Feig DS. Maternal and neonat...»537, «Akhter Z, Rankin J, Ceulemans D ym. Pregnancy afte...»538.
  • Riskien huomioimiseksi lihavuusleikatulle odottajalle tehdään alkuraskaudessa neuvolasta lähete erikoissairaanhoitoon äitiyspoliklinikkaseurannan järjestämiseksi.
  • Ks. käytännön ohjeita ravintolisistä «Lihavuusleikatun naisen raskaus»45.

Uniapnea

Elämänlaatu

Kokonaiskuolleisuus

Leikkauskomplikaatiot

  • Lihavuusleikkauksen mahdollisia haittavaikutuksia ovat suoliston kiinniketukokset, sisäisten tyrien aiheuttamat suoliston kiertymät (tukokset yhteensä 2–8 %), saumojen ahtaumat (noin 3 %) ja jäännösmahalaukun haavat (noin 4 %) «Ikonen TS, Anttila H, Gylling H ym. Sairaalloisen ...»510.
  • Leikkauskuolleisuus oli suuressa ruotsalaisessa SOS-tutkimuksessa 0,25 %. Yleisimmät leikkauskomplikaatiot olivat keuhko-ongelmat (6,1 %), syvät tulehdukset (2,1 %), haavakomplikaatiot (1,8 %), laskimotukos tai keuhkoembolia (0,8 %) ja vuoto-ongelmat (0,5 %) «Sjöström L, Lindroos AK, Peltonen M ym. Lifestyle,...»539.
  • Ruotsalaisessa SOREG-rekisterissä «Sundbom M, Hedberg J, Marsk R ym. Substantial Decr...»540, joka sisälsi yli 24 000 potilasta, leikkaukseen liittyvä kuolleisuus oli 0,04 %. Sauman pettämisriski oli 1,8 % ja kokonaiskomplikaatioriski noin 9 %, ja vakaviksi luokiteltuja komplikaatioita oli 3 %:lla potilaista.
  • Meta-analyysissa «Chang SH, Stoll CR, Song J ym. The effectiveness a...»541 (16 1756 potilasta vuosilta 2003–2012) leikkaukseen liittyvä kuolleisuus oli 0,08 % ja jokin komplikaatio oli 17 %:lla potilaista. Uusintaleikkauksia tehtiin 7 %:lle potilaista.
  • Ks. lisätietoa leikkauksen jälkeisestä oireilusta «Lihavuusleikkauksen jälkeen oireilevan potilaan hoito»47.
    • Lihavuusleikkauksen jälkeisistä oireista kannattaa herkästi konsultoida leikannutta yksikköä.
    • Ensimmäisen kuukauden aikana ilmenevistä merkittävistä akuuteista vatsaoireista tulisi olla yhteydessä leikanneeseen yksikköön.
    • Tiheä oksentelu ei kuulu leikkauksen normaaliin jälkitilaan. Siitä kärsivä potilas tulisi ohjata tutkimuksiin vatsaelinkirurgiseen (yleensä leikanneeseen) yksikköön päivystystapauksena, jos hän on merkittävästi kuivunut, ja hänelle tulisi aloittaa B1-vitamiinin korvaus.
    • Päivittäinen kipu ei kuulu leikkauksen normaaliin jälkitilaan.
      • Lievemmin ja vaihtelevasti kipeä potilas kannattaa ohjata polikliinisiin selvittelyihin vatsaelinkirurgiseen (yleensä leikanneeseen) yksikköön.
      • Hyvin kivulias potilas tulee lähettää päivystystapauksessa sairaalaan.

Leikkaushoidon kustannusvaikuttavuus

  • Suomalaisessa systemoidussa katsauksessa «Ikonen TS, Anttila H, Gylling H ym. Sairaalloisen ...»510 lihavuusleikkaus arvioitiin kustannusvaikuttavaksi keskimääräisillä suomalaisilla potilailla.
    • Arvio tehtiin kustannus-utiliteettianalyysina käyttämällä 10 vuoden aikahorisonttia.
      • Hoidon vaikuttavuutta mitattiin laatupainotteisina lisäelinvuosina.
      • Kustannukset arvioitiin terveydenhuollon näkökulmasta, eli muita lihavuudesta yhteiskunnalle aiheutuneita kustannuksia tai sen hoidon tuottamia kustannussäästöjä ei otettu huomioon.
  • Luodussa mallissa mahalaukun ohitusleikkauksella hoidettujen arvioidut kustannukset olivat 10 vuoden aikana 10 000 euroa pienemmät kuin tavanomaista (avoterveydenhuollon) seurantaa saaneilla (oletukset: BMI keskimäärin 47 kg/m2, diabetes 55 %:lla potilaista).
  • Yhdysvaltalaisessa mallinnuksessa, joka perustui käytettävissä olevaan tutkimustietoon aina 12 vuoden seurantapisteeseen saakka ja jossa huomioitiin vaikuttavuus, komplikaatiot ja kokonaiskustannukset, todettiin, että lihavuuskirurgia on kustannustehokkaampi kuin lihavuuden hoitamattomuus. Mallinnus perustui yhdysvaltalaisiin kustannuksiin ja seurantaohjelmaan, jossa esimerkiksi ohitusleikkauspotilaille laskettiin 9 käyntiä ensimmäisen vuoden ajalle (joka on suurempi määrä kuin Suomessa). Mahalaukun ohitusleikkaus oli kustannusvaikuttavin vaihtoehto muissa potilasryhmissä paitsi potilailla, joiden BMI oli 35–39,9 kg/m2, jolloin kavennusleikkauksen kustannusvaikutus oli hiukan suurempi. QALY-hinta (quality-adjusted life-years) oli ohitusleikkaukselle 5 446 dollaria ja kavennusleikkaukselle 7 655 dollaria verrattuna ei hoitoa -vaihtoehtoon. Mallinnus saattaa aliarvioida lihavuusleikkauksen vaikuttavuutta, koska konservatiivisessa ryhmässä painon oletettiin säilyvän 12 vuoden seuranta-aikana samana ja liitännäissairauksien entisen kaltaisina «Alsumali A, Eguale T, Bairdain S ym. Cost-Effectiv...»542.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lihavuustutkijat ry:n ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä

Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset) -suosituksen historiatiedot «Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset), Käypä hoito -suosituksen historiatiedot»48

Puheenjohtajat:

Kirsi Pietiläinen, LT, ETM, kliinisen metabolian professori, ylilääkäri; Lihavuustutkimusyksikkö, Helsingin yliopisto ja Lihavuuskeskus, Vatsakeskus, HUS

Riitta Veijola, LT, lastentautiopin professori, ylilääkäri; Oulun yliopisto ja OYS

Kokoava kirjoittaja:

Katriina Kukkonen-Harjula, LKT, dosentti, liikuntalääketieteen erikoislääkäri, ylilääkäri; Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri (Eksote), kuntoutus, Käypä hoito -toimittaja

Jäsenet:

Susanna Anglé, PsT, psykoterapeutti, tutkija; Tampereen yliopisto

Mikael Fogelholm, ETT, ravitsemustieteen professori; Helsingin yliopiston elintarvike- ja ravitsemustieteiden osasto

Satu Jyväkorpi, FT, dosentti, tohtoritutkija; Helsingin yliopisto

Jarmo Jääskeläinen, LT, professori, lastentautien erikoislääkäri, lastenendokrinologi; KYS ja Itä-Suomen yliopisto

Marja Kalavainen, FT, laillistettu ravitsemusterapeutti; KYS

Leila Karhunen, FT, dosentti, laillistettu ravitsemusterapeutti, yliopistonlehtori; Itä-Suomen yliopiston kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö

Renja Karhunen, fysioterapeutti; KYS

Miira Klemetti, LT, MPH, erikoistuva lääkäri, postdoctoral research fellow; HYKS Naistenklinikka ja Lunenfeld-Tanenbaum Research Institute, Mount Sinai Hospital, Toronto, Kanada

Vesa Koivukangas, LT, dosentti, gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri, apulaisylilääkäri; OYS

Heli Kuusipalo, ETM, erikoistutkija; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Kansanterveyden edistämisen yksikkö

Merja Laine, LT, dosentti, yleislääketieteen erikoislääkäri, diabeteksen hoidon erityispätevyys, haavanhoidon erityispätevyys, lääkärikouluttajan erityispätevyys, koulutusylilääkäri; HUS ja Helsingin yliopisto

Satu Männistö, ETT, dosentti, tutkimuspäällikkö; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Kansanterveyden edistämisen yksikkö

Harri Niinikoski, LT, professori, lastentautien erikoislääkäri, lastenendokrinologi; TYKS ja Turun yliopisto

Timo Partonen, LT, dosentti, psykiatrian erikoislääkäri, tutkimusprofessori; Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Kansanterveysratkaisut, mielenterveys

Tuula Pekkarinen, LT, dosentti, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri, osastonylilääkäri; Satakunnan keskussairaala, Pori

Timo Strandberg, LKT, professori, sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri; Helsingin yliopisto, HYKS Sisätaudit ja kuntoutus ja Oulun yliopiston elinikäisen terveyden tutkimuksen yksikkö

Tuija Tammelin, FT, tutkimusjohtaja; LIKES-tutkimuskeskus

Anna-Maria Teeriniemi, FT, laillistettu ravitsemusterapeutti; KYS

Mika Venojärvi, FT, dosentti, yliopistonlehtori; Itä-Suomen yliopisto, biolääketiede

Asiantuntija:

Marja Vääräsmäki, dosentti, osastonylilääkäri, naistentautien, synnytysten ja perinatologian erikoislääkäri; OYS

Sidonnaisuudet

Sidonnaisuusilmoitukset on kerätty 3.3.2020 julkaistun suosituksen laatimisen yhteydessä.

Susanna Anglé: Sivutoimet: Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteiden tiedekunta (aiemmin Terveystieteiden yksikkö), vapaa tutkija.

Mikael Fogelholm: Muut sidonnaisuudet: S-ryhmän yhteiskuntavastuun Advisory Boardin jäsen (ei palkkioita).

Satu Jyväkorpi: Tutkimusrahoitus: Ravitsemuksen tutkimussäätiö, apuraha

Jarmo Jääskeläinen: Luottamustoimet: STM, harvinaissairauksien ohjausryhmä; potilasvahinkovakuutus, pysyvä asiantuntija.

Marja Kalavainen: Sivutoimet: Itä-Suomen yliopisto, tuntiopetusta; Diabetes-kirja (Duodecim), kirjoittaja.

Leila Karhunen: Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Dieettimedia Oy, Valtakunnalliset Ravitsemuspäivät.

Renja Karhunen: Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Pohjois-Savon Sydänyhdistys. Korvaukset koulutus- ja kongressikuluista: Bittium, Sydänfysioterapian ammatillinen täydennyskoulutus. Ohjaushankkeet: Virtuaalisairaala -hanke.

Miira Klemetti: Tutkimusrahoitus: Kulttuurirahastolta/Säätiöiden Postdoc -Pool, Biomedicum Helsinki -säätiö.

Vesa Koivukangas: Sivutoimet: Terveystalo, vastaanotto ja leikkauksia. Luottamustoimet: Suomen gastrokirurgit ry puheenjohtaja 2016–2018.

Katriina Kukkonen-Harjula: Korvaukset koulutus- ja kongressikuluista: Viipurin tuberkuloosisäätiön matka-apuraha 2016–2019. Muut sidonnaisuudet: Suomen Lihavuustutkijat ry:n hallituksen jäsen 1/19 alkaen.

Heli Kuusipalo: Ei sidonnaisuuksia.

Merja Laine: Sivutoimet: Mehiläinen Töölö Diabetesklinikka, diabeteslääkäri (ammatinharjoittaja). Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Amgen, Ascencia, AstraZeneca, BI, Novo Nordisk Farma Oy, Pfizer, sanofi, Fioca. Luottamustoimet: SYLY:n hallituksen jäsen; Suomen Hammaslääkäriliiton ja Diabetesliiton yhteistyöryhmän jäsen; Haavanhoidon erityispätevyys -työryhmän jäsen; Diabetesliiton lääkärineuvoston varapuheenjohtaja. Ohjaushankkeet: Syventävien opintojen ohjaus; tohtorikoulutettavien ohjaus; väitöskirjatutkijoiden seurantaryhmän jäsen.

Satu Männistö: Sivutoimet: Helsingin yliopisto, ravitsemustieteen dosentti. Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Suomen gynekologiyhdistyksen koulutuspäivät, lihavuuden epidemiologia -esitys. Luottamustoimet: Pohjoismaisen ravitsemussuosituksen (NNR6) ohjausryhmä, Pohjoismaiden ministerineuvosto, jäsen; Kansallinen lihavuuden ehkäisyn asiantuntijaryhmä, THL, jäsen; Valtion ravitsemusneuvottelukunta, Maa- ja metsätalousministeriö, jäsen (2015–2018); Jäsen, Apurahatoimikunnan (kliininen ja epidemiologinen tutkimus) asiantuntija, Syöpäjärjestöt, jäsen; THL Biopankin asiantuntijaryhmä, THL, varajäsen (2015–2018); Kansallinen lihavuusohjelma, THL, jäsen (2015–2018); Ravitsemuksen asiantuntijaryhmä, Sydänliitto, jäsen.

Harri Niinikoski: Sivutoimet: TYKS lasten ja nuorten klinikka, erikoislääkäri. Korvaukset koulutus- ja kongressikuluista: Alexion, Sanofi Genzyme, Novo Nordisk, PerkinElmer, Pfizer.

Timo Partonen: Sivutoimet: Annals of Medicine, päätoimittaja. Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Helen, Merck Life Science, Speakersforum Finland. Luottamustoimet: Suomen Psykiatriyhdistyksen Lääkehoidon ja biologisen psykiatrian työryhmä, puheenjohtaja. Ohjaushankkeet: Kansallinen itsemurhien ehkäisytyötä koordinoiva verkosto, puheenjohtaja. Muut sidonnaisuudet: Orion osakeomistus.

Tuula Pekkarinen: Sivutoimet: Endokrinologia, vatsakeskus, Meilahden sairaala, HUS, vs osastonlääkäri (20 %), Aava Kamppi, yksityislääkäri 3h/kk. Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Alexion, Amgen, Eli Lilly, Kyowa Kirin, Novartis, Novo Nordisk, Sanofi, Suomen Luustoliitto. Korvaukset koulutus- ja kongressikuluista: Amgen, Ipsen, MSD, Novo Nordisk.

Kirsi Pietiläinen: Sivutoimet: HYKS, Endokrinologian klinikka, Lihavuuskeskus, ylilääkäri. Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: MSD, Novo Nordisk, Sanofi, AstraZeneca, Navamedic. Korvaukset koulutus- ja kongressikuluista: MSD, Novo Nordisk, Sanofi, AstraZeneca.

Timo Strandberg: Sivutoimet: HUS, ylilääkäri. Tutkimusrahoitus: Amgen, MSD, NovoNordisk, Sanofi. Luento-, koulutus- ja asiantuntijapalkkiot: Amgen, Boehringer, MSD, NovoNordisk, Orion, Sanofi, Servier. Korvaukset koulutus- ja kongressikuluista: NovoNordisk. Luottamustoimet: EUGMS.

Tuija Tammelin: Ei sidonnaisuuksia.

Anna-Maria Teeriniemi: Sivutoimet: Oulun yliopisto, Avoin yliopisto. Luottamustoimet: ESDN Obesity Committee jäsen. Ohjaushankkeet: Virtuaalisairaala-hanke, Lihavuuden hoidon ammattilaisosion tekeminen (TerveyskyläPro).

Riitta Veijola: Sivutoimet: Oulun yliopistollinen sairaala, ylilääkäri. Tutkimusrahoitus: Janssen Research & Development sponsored clinical trial CNTO148DML1001. A Phase 1b Study to Evaluate SIMPONI (golimumab) Therapy in Children, Adolescents and Young Adults with Pre-Symptomatic Type 1 Diabetes.No personal compensation or interest is included. Luottamustoimet: Medical Research Center Oulu, johtokunnan jäsen; Lastentautien tutkimussäätiö, apurahalautakunnan jäsen; Alma och KA Snellman säätiö, apurahalautakunnan jäsen; Sosiaali- ja terveysministeriö, kliinisten lääketutkimusten EU-asetuksen täytäntöönpanon työryhmä; FinPedMed, lasten lääketutkimusverkoston ohjausryhmän jäsen.

Mika Venojärvi: Ei sidonnaisuuksia.

Kirjallisuusviite

Lihavuus (lapset, nuoret ja aikuiset). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lihavuustutkijat ry:n ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2024 (viitattu pp.kk.vvvv). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi

Tarkemmat viittausohjeet: «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/viittaaminen»22

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.

Tiedonhakukäytäntö

Systemaattinen kirjallisuushaku on hoitosuosituksen perusta. Lue lisää artikkelista khk00007

Kirjallisuutta

  1. Saari A, Sankilampi U, Hannila ML ym. New Finnish growth references for children and adolescents aged 0 to 20 years: Length/height-for-age, weight-for-length/height, and body mass index-for-age. Ann Med 2011;43:235-48 «PMID: 20854213»PubMed
  2. Styne DM, Arslanian SA, Connor EL ym. Pediatric Obesity-Assessment, Treatment, and Prevention: An Endocrine Society Clinical Practice Guideline. J Clin Endocrinol Metab 2017;102:709-757 «PMID: 28359099»PubMed
  3. Pietrobelli A, Faith MS, Allison DB ym. Body mass index as a measure of adiposity among children and adolescents: a validation study. J Pediatr 1998;132:204-10 «PMID: 9506629»PubMed
  4. Laitinen J, Power C, Järvelin MR. Family social class, maternal body mass index, childhood body mass index, and age at menarche as predictors of adult obesity. Am J Clin Nutr 2001;74:287-94 «PMID: 11522550»PubMed
  5. Fuentes RM, Notkola IL, Shemeikka S ym. Tracking of body mass index during childhood: a 15-year prospective population-based family study in eastern Finland. Int J Obes Relat Metab Disord 2003;27:716-21 «PMID: 12833116»PubMed
  6. Cole TJ, Bellizzi MC, Flegal KM ym. Establishing a standard definition for child overweight and obesity worldwide: international survey. BMJ 2000;320:1240-3 «PMID: 10797032»PubMed
  7. Browning LM, Hsieh SD, Ashwell M. A systematic review of waist-to-height ratio as a screening tool for the prediction of cardiovascular disease and diabetes: 0·5 could be a suitable global boundary value. Nutr Res Rev 2010;23:247-69 «PMID: 20819243»PubMed
  8. Revicki DA, Israel RG. Relationship between body mass indices and measures of body adiposity. Am J Public Health 1986;76:992-4 «PMID: 3728773»PubMed
  9. Garrow JS, Webster J. Quetelet's index (W/H2) as a measure of fatness. Int J Obes 1985;9:147-53 «PMID: 4030199»PubMed
  10. Obesity: preventing and managing the global epidemic. Report of a WHO consultation. World Health Organ Tech Rep Ser 2000;894:i-xii, 1-253 «PMID: 11234459»PubMed
  11. Clinical Guidelines on the Identification, Evaluation, and Treatment of Overweight and Obesity in Adults--The Evidence Report. National Institutes of Health. Obes Res 1998;6 Suppl 2:51S-209S «PMID: 9813653»PubMed
  12. American Diabetes Association. Standards for medical care in diabetes–2015. Diabetes Care 2015;38(Suppl 1):S1–S94
  13. Bigaard J, Frederiksen K, Tjønneland A ym. Waist circumference and body composition in relation to all-cause mortality in middle-aged men and women. Int J Obes (Lond) 2005;29:778-84 «PMID: 15917857»PubMed
  14. Lundqvist A, Jääskeläinen S. Lasten ja nuorten ylipaino ja lihavuus. Tilastoraportti 9/2019. FinLapset. THL 2019; «http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019042413181»23
  15. Vuorela N, Saha MT, Salo MK. Change in prevalence of overweight and obesity in Finnish children - comparison between 1974 and 2001. Acta Paediatr 2011;100:109-15 «PMID: 20712840»PubMed
  16. Lundqvist A, Männistö S, Jousilahti P ym. Lihavuus. Kirjassa: Koponen P, Borodulin K, Lundqvist A, Sääksjärvi K ja Koskinen S, (toim). Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa – FinTerveys 2017-tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Raportti 4/2018 Helsinki 2018
  17. Pajunen P, Vartiainen E, Männistö S ym. Intra-individual changes in body weight in population-based cohorts during four decades: the Finnish FINRISK study. Eur J Public Health 2012;22:107-12 «PMID: 21126985»PubMed
  18. Kunttu K, Pesonen T, Saari J. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 48. Arkmedia Oy 2017
  19. Perinataalitilasto – synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet 2017. Tilastoraportti 38/2018, 31.10.2018. Suomen virallinen tilasto, Perinataalitilasto – synnyttäjät, synnytykset ja vastasyntyneet. THL.http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018103146930
  20. Castaneda A, Rask S, Koponen P ym. Maahanmuuttajien terveys ja hyvinvointi.Tutkimus venäläis-, somalialais- ja kurditaustaisista Suomessa. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen raportti  61/2012. Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy. Tampere 2012
  21. Weiste-Paakkanen A, Lämsä R, Kuusio H, (toim.). Suomen romaniväestön osallisuus ja hyvinvointi. Romanien hyvinvointitutkimus Roosan perustulokset 2017-2018. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen raportti 15/2018. PunaMusta Oy. Helsinki University 2018;
  22. Sørensen TI. Conference on "Multidisciplinary approaches to nutritional problems". Symposium on "Diabetes and health". Challenges in the study of causation of obesity. Proc Nutr Soc 2009;68:43-54 «PMID: 19079823»PubMed
  23. Vandevijvere S, Chow CC, Hall KD ym. Increased food energy supply as a major driver of the obesity epidemic: a global analysis. Bull World Health Organ 2015;93:446-56 «PMID: 26170502»PubMed
  24. Mustajoki P. Ruokaympäristön muutos selittää pääosan väestöjen lihomisesta. Duodecim 2015;131:1345-52 «http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu/artikkeli?tunnus=duo12373»24
  25. Loos RJ. The genetics of adiposity. Curr Opin Genet Dev 2018;50:86-95 «PMID: 29529423»PubMed
  26. Goodarzi MO. Genetics of obesity: what genetic association studies have taught us about the biology of obesity and its complications. Lancet Diabetes Endocrinol 2018;6:223-236 «PMID: 28919064»PubMed
  27. den Hoed M, Ekelund U, Brage S ym. Genetic susceptibility to obesity and related traits in childhood and adolescence: influence of loci identified by genome-wide association studies. Diabetes 2010;59:2980-8 «PMID: 20724581»PubMed
  28. Silventoinen K, Rokholm B, Kaprio J ym. The genetic and environmental influences on childhood obesity: a systematic review of twin and adoption studies. Int J Obes (Lond) 2010;34:29-40 «PMID: 19752881»PubMed
  29. Pietiläinen KH, Kaprio J, Rissanen A ym. Distribution and heritability of BMI in Finnish adolescents aged 16y and 17y: a study of 4884 twins and 2509 singletons. Int J Obes Relat Metab Disord 1999;23:107-15 «PMID: 10078843»PubMed
  30. Haworth CM, Carnell S, Meaburn EL ym. Increasing heritability of BMI and stronger associations with the FTO gene over childhood. Obesity (Silver Spring) 2008;16:2663-8 «PMID: 18846049»PubMed
  31. Wardle J, Carnell S, Haworth CM ym. Evidence for a strong genetic influence on childhood adiposity despite the force of the obesogenic environment. Am J Clin Nutr 2008;87:398-404 «PMID: 18258631»PubMed
  32. Locke AE, Kahali B, Berndt SI ym. Genetic studies of body mass index yield new insights for obesity biology. Nature 2015;518:197-206 «PMID: 25673413»PubMed
  33. Russell CG, Taki S, Laws R ym. Effects of parent and child behaviours on overweight and obesity in infants and young children from disadvantaged backgrounds: systematic review with narrative synthesis. BMC Public Health 2016;16:151 «PMID: 26875107»PubMed
  34. Wang Y, Lim H. The global childhood obesity epidemic and the association between socio-economic status and childhood obesity. Int Rev Psychiatry 2012;24:176-88 «PMID: 22724639»PubMed
  35. Ball K, Crawford D. Socioeconomic status and weight change in adults: a review. Soc Sci Med 2005;60:1987-2010 «PMID: 15743649»PubMed
  36. Chen Y, Qian L. Association between lifetime stress and obesity in Canadians. Prev Med 2012;55:464-7 «PMID: 22944151»PubMed
  37. Parks EP, Kumanyika S, Moore RH ym. Influence of stress in parents on child obesity and related behaviors. Pediatrics 2012;130:e1096-104 «PMID: 23090343»PubMed
  38. Sinha R, Jastreboff AM. Stress as a common risk factor for obesity and addiction. Biol Psychiatry 2013;73:827-35 «PMID: 23541000»PubMed
  39. Pervanidou P, Chrousos G. Stress and Pediatric Obesity: Neurobiology and Behavior. Family Relations 65 (February 2016);85-93
  40. Needham BL, Epel ES, Adler NE ym. Trajectories of change in obesity and symptoms of depression: the CARDIA study. Am J Public Health 2010;100:1040-6 «PMID: 20395582»PubMed
  41. Lojko D, Buzuk G, Owecki M ym. Atypical features in depression: Association with obesity and bipolar disorder. J Affect Disord 2015;185:76-80 «PMID: 26148463»PubMed
  42. Lampard AM, Franckle RL, Davison KK. Maternal depression and childhood obesity: a systematic review. Prev Med 2014;59:60-7 «PMID: 24291685»PubMed
  43. Marmorstein NR, Iacono WG, Legrand L. Obesity and depression in adolescence and beyond: reciprocal risks. Int J Obes (Lond) 2014;38:906-11 «PMID: 24480863»PubMed
  44. Byrne ML, O'Brien-Simpson NM, Mitchell SA ym. Adolescent-Onset Depression: Are Obesity and Inflammation Developmental Mechanisms or Outcomes? Child Psychiatry Hum Dev 2015;46:839-50 «PMID: 25666100»PubMed
  45. Lauder W, Mummery K, Jones M ym. A comparison of health behaviours in lonely and non-lonely populations. Psychol Health Med 2006;11:233-45 «PMID: 17129911»PubMed
  46. Peltzer K, Pengpid S. Overweight and obesity and associated factors among school-aged adolescents in Ghana and Uganda. Int J Environ Res Public Health 2011;8:3859-70 «PMID: 22073017»PubMed
  47. Pérez-Escamilla R, Obbagy JE, Altman JM ym. Dietary energy density and body weight in adults and children: a systematic review. J Acad Nutr Diet 2012;112:671-84 «PMID: 22480489»PubMed
  48. Fogelholm M, Anderssen S, Gunnarsdottir I ym. Dietary macronutrients and food consumption as determinants of long-term weight change in adult populations: a systematic literature review. Food Nutr Res 2012;56: «PMID: 22893781»PubMed
  49. Frantsve-Hawley J, Bader JD, Welsh JA ym. A systematic review of the association between consumption of sugar-containing beverages and excess weight gain among children under age 12. J Public Health Dent 2017;77 Suppl 1:S43-S66 «PMID: 28556932»PubMed
  50. Bucher Della Torre S, Keller A, Laure Depeyre J ym. Sugar-Sweetened Beverages and Obesity Risk in Children and Adolescents: A Systematic Analysis on How Methodological Quality May Influence Conclusions. J Acad Nutr Diet 2016;116:638-59 «PMID: 26194333»PubMed
  51. Ovaskainen M, Paturi M, Harald K ym. Aikuisten ruokavalinnat ja sosioekonomiset erot Suomessa.  . Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2012;49:132-9
  52. Raulio S, Tapanainen H, Männistö S ym. Ravitsemuksessa eroja koulutusryhmien välillä – Finravinto -tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksesta tiiviisti 26, joulukuu 2016. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki 2016; «http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-754-1»25
  53. Hollands GJ, Shemilt I, Marteau TM ym. Portion, package or tableware size for changing selection and consumption of food, alcohol and tobacco. Cochrane Database Syst Rev 2015;:CD011045 «PMID: 26368271»PubMed
  54. Syrad H, Llewellyn CH, Johnson L ym. Meal size is a critical driver of weight gain in early childhood. Sci Rep 2016;6:28368 «PMID: 27321917»PubMed
  55. Kral TV, Hetherington MM. Variability in children's eating response to portion size. A biobehavioral perspective. Appetite 2015;88:5-10 «PMID: 25305465»PubMed
  56. English L, Lasschuijt M, Keller KL. Mechanisms of the portion size effect. What is known and where do we go from here? Appetite 2015;88:39-49 «PMID: 25447010»PubMed
  57. Cox DN, Hendrie GA, Carty D. Sensitivity, hedonics and preferences for basic tastes and fat amongst adults and children of differing weight status: A comprehensive review . Food Qual Prefer 2016;48:359-67
  58. Deglaire A, Méjean C, Castetbon K ym. Associations between weight status and liking scores for sweet, salt and fat according to the gender in adults (The Nutrinet-Santé study). Eur J Clin Nutr 2015;69:40-6 «PMID: 25074389»PubMed
  59. Lampuré A, Castetbon K, Deglaire A ym. Associations between liking for fat, sweet or salt and obesity risk in French adults: a prospective cohort study. Int J Behav Nutr Phys Act 2016;13:74 «PMID: 27378200»PubMed
  60. Chaput JP, Leblanc C, Pérusse L ym. Risk factors for adult overweight and obesity in the Quebec Family Study: have we been barking up the wrong tree? Obesity (Silver Spring) 2009;17:1964-70 «PMID: 19360005»PubMed
  61. Péneau S, Ménard E, Méjean C ym. Sex and dieting modify the association between emotional eating and weight status. Am J Clin Nutr 2013;97:1307-13 «PMID: 23576047»PubMed
  62. French SA, Epstein LH, Jeffery RW ym. Eating behavior dimensions. Associations with energy intake and body weight. A review. Appetite 2012;59:541-9 «PMID: 22796186»PubMed
  63. Kral TVE, Moore RH, Chittams J ym. Identifying behavioral phenotypes for childhood obesity. Appetite 2018;127:87-96 «PMID: 29709528»PubMed
  64. Hays NP, Roberts SB. Aspects of eating behaviors "disinhibition" and "restraint" are related to weight gain and BMI in women. Obesity (Silver Spring) 2008;16:52-8 «PMID: 18223612»PubMed
  65. van Strien T, Herman CP, Verheijden MW. Eating style, overeating and weight gain. A prospective 2-year follow-up study in a representative Dutch sample. Appetite 2012;59:782-9 «PMID: 22918175»PubMed
  66. Carr KA, Lin H, Fletcher KD ym. Food reinforcement, dietary disinhibition and weight gain in nonobese adults. Obesity (Silver Spring) 2014;22:254-9 «PMID: 23512958»PubMed
  67. Ivezaj V, Kalebjian R, Grilo CM ym. Comparing weight gain in the year prior to treatment for overweight and obese patients with and without binge eating disorder in primary care. J Psychosom Res 2014;77:151-4 «PMID: 25077857»PubMed
  68. van Strien T, Konttinen H, Homberg JR ym. Emotional eating as a mediator between depression and weight gain. Appetite 2016;100:216-24 «PMID: 26911261»PubMed
  69. Lazarevich I, Irigoyen Camacho ME, Velázquez-Alva MDC ym. Relationship among obesity, depression, and emotional eating in young adults. Appetite 2016;107:639-644 «PMID: 27620648»PubMed
  70. Hagan KE, Forbush KT, Chen PY. Is dietary restraint a unitary or multi-faceted construct? Psychol Assess 2017;29:1249-1260 «PMID: 27991825»PubMed
  71. Schaumberg K, Anderson DA, Anderson LM ym. Dietary restraint: what's the harm? A review of the relationship between dietary restraint, weight trajectory and the development of eating pathology. Clin Obes 2016;6:89-100 «PMID: 26841705»PubMed
  72. de Zwaan M. Binge eating disorder and obesity. Int J Obes Relat Metab Disord 2001;25 Suppl 1:S51-5 «PMID: 11466589»PubMed
  73. Mitchell JE. Medical comorbidity and medical complications associated with binge-eating disorder. Int J Eat Disord 2016;49:319-23 «PMID: 26311499»PubMed
  74. Must A, Parisi SM. Sedentary behavior and sleep: paradoxical effects in association with childhood obesity. Int J Obes (Lond) 2009;33 Suppl 1:S82-6 «PMID: 19363515»PubMed
  75. Jiménez-Pavón D, Kelly J, Reilly JJ. Associations between objectively measured habitual physical activity and adiposity in children and adolescents: Systematic review. Int J Pediatr Obes 2010;5:3-18 «PMID: 19562608»PubMed
  76. Lake JK, Power C, Cole TJ. Child to adult body mass index in the 1958 British birth cohort: associations with parental obesity. Arch Dis Child 1997;77:376-81 «PMID: 9487953»PubMed
  77. Danielzik S, Czerwinski-Mast M, Langnäse K ym. Parental overweight, socioeconomic status and high birth weight are the major determinants of overweight and obesity in 5-7 y-old children: baseline data of the Kiel Obesity Prevention Study (KOPS). Int J Obes Relat Metab Disord 2004;28:1494-502 «PMID: 15326465»PubMed
  78. Lawlor DA, Smith GD, O'Callaghan M ym. Epidemiologic evidence for the fetal overnutrition hypothesis: findings from the mater-university study of pregnancy and its outcomes. Am J Epidemiol 2007;165:418-24 «PMID: 17158475»PubMed
  79. Salsberry PJ, Reagan PB. Taking the long view: the prenatal environment and early adolescent overweight. Res Nurs Health 2007;30:297-307 «PMID: 17514704»PubMed
  80. Jääskeläinen A, Pussinen J, Nuutinen O ym. Intergenerational transmission of overweight among Finnish adolescents and their parents: a 16-year follow-up study. Int J Obes (Lond) 2011;35:1289-94 «PMID: 21829157»PubMed
  81. Mamun AA, Lawlor DA, O'Callaghan MJ ym. Family and early life factors associated with changes in overweight status between ages 5 and 14 years: findings from the Mater University Study of Pregnancy and its outcomes. Int J Obes (Lond) 2005;29:475-82 «PMID: 15753954»PubMed
  82. Whitaker KL, Jarvis MJ, Beeken RJ ym. Comparing maternal and paternal intergenerational transmission of obesity risk in a large population-based sample. Am J Clin Nutr 2010;91:1560-7 «PMID: 20375189»PubMed
  83. Li L, Law C, Lo Conte R ym. Intergenerational influences on childhood body mass index: the effect of parental body mass index trajectories. Am J Clin Nutr 2009;89:551-7 «PMID: 19106237»PubMed
  84. Oken E, Levitan EB, Gillman MW. Maternal smoking during pregnancy and child overweight: systematic review and meta-analysis. Int J Obes (Lond) 2008;32:201-10 «PMID: 18278059»PubMed
  85. Fogelholm M, Nuutinen O, Pasanen M ym. Parent-child relationship of physical activity patterns and obesity. Int J Obes Relat Metab Disord 1999;23:1262-8 «PMID: 10643682»PubMed
  86. Dhana K, Haines J, Liu G ym. Association between maternal adherence to healthy lifestyle practices and risk of obesity in offspring: results from two prospective cohort studies of mother-child pairs in the United States. BMJ 2018;362:k2486 «PMID: 29973352»PubMed
  87. van Dijk SJ, Molloy PL, Varinli H ym. Epigenetics and human obesity. Int J Obes (Lond) 2015;39:85-97 «PMID: 24566855»PubMed
  88. Hammoud NM, Visser GHA, van Rossem L ym. Long-term BMI and growth profiles in offspring of women with gestational diabetes. Diabetologia 2018;61:1037-1045 «PMID: 29492638»PubMed
  89. Kaseva N, Vääräsmäki M, Matinolli HM ym. Pre-pregnancy overweight or obesity and gestational diabetes as predictors of body composition in offspring twenty years later: evidence from two birth cohort studies. Int J Obes (Lond) 2018;42:872-879 «PMID: 29146992»PubMed
  90. Boney CM, Verma A, Tucker R ym. Metabolic syndrome in childhood: association with birth weight, maternal obesity, and gestational diabetes mellitus. Pediatrics 2005;115:e290-6 «PMID: 15741354»PubMed
  91. Godfrey KM, Sheppard A, Gluckman PD ym. Epigenetic gene promoter methylation at birth is associated with child's later adiposity. Diabetes 2011;60:1528-34 «PMID: 21471513»PubMed
  92. Godfrey KM, Reynolds RM, Prescott SL ym. Influence of maternal obesity on the long-term health of offspring. Lancet Diabetes Endocrinol 2017;5:53-64 «PMID: 27743978»PubMed
  93. Patro-Golab B, Zalewski BM, Kolodziej M ym. Nutritional interventions or exposures in infants and children aged up to 3 years and their effects on subsequent risk of overweight, obesity and body fat: a systematic review of systematic reviews. Obes Rev 2016;17:1245-1257 «PMID: 27749991»PubMed
  94. Pietrobelli A, Agosti M, MeNu Group.. Nutrition in the First 1000 Days: Ten Practices to Minimize Obesity Emerging from Published Science. Int J Environ Res Public Health 2017;14: «PMID: 29194402»PubMed
  95. EFSA Panel on Nutrition, Novel Foods and Food Allergens (NDA), Castenmiller J, de Henauw S, Hirsch-Ernst K ym. Appropriate age range for introduction of complementary feeding into an infant’s diet. EFSA Journal 2019;17:e05780
  96. Pearce J, Langley-Evans SC. The types of food introduced during complementary feeding and risk of childhood obesity: a systematic review. Int J Obes (Lond) 2013;37:477-85 «PMID: 23399778»PubMed
  97. Laine S, Schwab U, Salminen S, Isolauri E. Imeväisen ravitsemuksen merkitys lihavuuden kehittymisessä. Suom Lääkäril 2015;70:37-43
  98. Rolland-Cachera MF, Deheeger M, Maillot M ym. Early adiposity rebound: causes and consequences for obesity in children and adults. Int J Obes (Lond) 2006;30 Suppl 4:S11-7 «PMID: 17133230»PubMed
  99. Lagström H, Hakanen M, Niinikoski H ym. Growth patterns and obesity development in overweight or normal-weight 13-year-old adolescents: the STRIP study. Pediatrics 2008;122:e876-83 «PMID: 18829786»PubMed
  100. Rolland-Cachera MF, Cole TJ. Does the age at adiposity rebound reflect a critical period? Pediatr Obes 2019;14: «PMID: 30253063»PubMed
  101. Mazarello Paes V, Ong KK, Lakshman R. Factors influencing obesogenic dietary intake in young children (0-6 years): systematic review of qualitative evidence. BMJ Open 2015;5:e007396 «PMID: 26377503»PubMed
  102. Psaltopoulou T, Tzanninis S, Ntanasis-Stathopoulos I ym. Prevention and treatment of childhood and adolescent obesity: a systematic review of meta-analyses. World J Pediatr 2019;15:350-381 «PMID: 31313240»PubMed
  103. Kaisari P, Yannakoulia M, Panagiotakos DB. Eating frequency and overweight and obesity in children and adolescents: a meta-analysis. Pediatrics 2013;131:958-67 «PMID: 23569087»PubMed
  104. Eloranta AM, Lindi V, Schwab U ym. Dietary factors associated with overweight and body adiposity in Finnish children aged 6-8 years: the PANIC Study. Int J Obes (Lond) 2012;36:950-5 «PMID: 22665136»PubMed
  105. Dallacker M, Hertwig R, Mata J. Parents' considerable underestimation of sugar and their child's risk of overweight. Int J Obes (Lond) 2018;42:1097-1100 «PMID: 29467501»PubMed
  106. Hammons AJ, Fiese BH. Is frequency of shared family meals related to the nutritional health of children and adolescents? Pediatrics 2011;127:e1565-74 «PMID: 21536618»PubMed
  107. Draper CE, Grobler L, Micklesfield LK ym. Impact of social norms and social support on diet, physical activity and sedentary behaviour of adolescents: a scoping review. Child Care Health Dev 2015;41:654-67 «PMID: 25809525»PubMed
  108. Lobstein T, Dibb S. Evidence of a possible link between obesogenic food advertising and child overweight. Obes Rev 2005;6:203-8 «PMID: 16045635»PubMed
  109. Boyland EJ, Harrold JA, Kirkham TC ym. Food commercials increase preference for energy-dense foods, particularly in children who watch more television. Pediatrics 2011;128:e93-100 «PMID: 21708808»PubMed
  110. Simmonds M, Llewellyn A, Owen CG ym. Predicting adult obesity from childhood obesity: a systematic review and meta-analysis. Obes Rev 2016;17:95-107 «PMID: 26696565»PubMed
  111. Shelton NJ, Knott CS. Association between alcohol calorie intake and overweight and obesity in English adults. Am J Public Health 2014;104:629-31 «PMID: 24524529»PubMed
  112. Sayon-Orea C, Martinez-Gonzalez MA, Bes-Rastrollo M. Alcohol consumption and body weight: a systematic review. Nutr Rev 2011;69:419-31 «PMID: 21790610»PubMed
  113. Traversy G, Chaput JP. Alcohol Consumption and Obesity: An Update. Curr Obes Rep 2015;4:122-30 «PMID: 25741455»PubMed
  114. Sun M, Feng W, Wang F ym. Meta-analysis on shift work and risks of specific obesity types. Obes Rev 2018;19:28-40 «PMID: 28975706»PubMed
  115. Schwartz MW, Seeley RJ, Zeltser LM ym. Obesity Pathogenesis: An Endocrine Society Scientific Statement. Endocr Rev 2017;38:267-296 «PMID: 28898979»PubMed
  116. Chan RS, Woo J. Prevention of overweight and obesity: how effective is the current public health approach. Int J Environ Res Public Health 2010;7:765-83 «PMID: 20617002»PubMed
  117. Utley JM, Affuso O, Rucks AC. Adolescent obesity in contextual settings: a scoping study of multilevel and hierarchical examinations. Clin Obes 2016;6:296-304 «PMID: 27627786»PubMed
  118. Wang Y, Cai L, Wu Y ym. What childhood obesity prevention programmes work? A systematic review and meta-analysis. Obes Rev 2015;16:547-65 «PMID: 25893796»PubMed
  119. World Health Organization. Report of the Commission on Ending Childhood Obesity. Geneva (CH): 2017
  120. Kansallisen lihavuusohjelman ohjelmaryhmä. Lihavuus laskuun – Hyvinvointia ravinnosta ja liikunnasta. Kansallinen lihavuusohjelma 2012–2015. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Ohjaus 13/2013. 58. Helsinki 2013
  121. Kansallinen lihavuusohjelma. Lihavuus laskuun – Hyvinvointia ravinnosta ja liikunnasta. Toiminta- ja toimeenpanosuunnitelma 2016–2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Työpaperi 18/2016. Helsinki 2016
  122. Brown T, Moore TH, Hooper L ym. Interventions for preventing obesity in children. Cochrane Database Syst Rev 2019;7:CD001871 «PMID: 31332776»PubMed
  123. McCrabb S, Lane C, Hall A ym. Scaling-up evidence-based obesity interventions: A systematic review assessing intervention adaptations and effectiveness and quantifying the scale-up penalty. Obes Rev 2019;20:964-982 «PMID: 30868745»PubMed
  124. Panter J, Tanggaard Andersen P, Aro AR ym. Obesity Prevention: A Systematic Review of Setting-Based Interventions from Nordic Countries and the Netherlands. J Obes 2018;2018:7093260 «PMID: 29808116»PubMed
  125. Ward DS, Welker E, Choate A ym. Strength of obesity prevention interventions in early care and education settings: A systematic review. Prev Med 2017;95 Suppl:S37-S52 «PMID: 27693295»PubMed
  126. Li JS, Barnett TA, Goodman E ym. Approaches to the prevention and management of childhood obesity: the role of social networks and the use of social media and related electronic technologies: a scientific statement from the American Heart Association. Circulation 2013;127:260-7 «PMID: 23212719»PubMed
  127. Antwi F, Fazylova N, Garcon MC ym. The effectiveness of web-based programs on the reduction of childhood obesity in school-aged children: A systematic review. JBI Libr Syst Rev 2012;10:1-14 «PMID: 27820152»PubMed
  128. Hakanen M, Lagström H, Kaitosaari T ym. Development of overweight in an atherosclerosis prevention trial starting in early childhood. The STRIP study. Int J Obes (Lond) 2006;30:618-26 «PMID: 16446743»PubMed
  129. Niinikoski H, Lagström H, Jokinen E ym. Impact of repeated dietary counseling between infancy and 14 years of age on dietary intakes and serum lipids and lipoproteins: the STRIP study. Circulation 2007;116:1032-40 «PMID: 17698729»PubMed
  130. Erkkola M, Fogelholm M, Konttinen H, ym. Ruokaympäristön osatekijät ja ohjauskeinot. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja
  131. Marteau TM. Changing minds about changing behaviour. Lancet 2018;391:116-117 «PMID: 29353612»PubMed
  132. Kolehmainen M, Poutanen K, Absetz P ym. Tuuppaamalla terveyttä:vihjeet vaikuttaviin valintoihin. Suom Lääkäril 2019;74:811-5
  133. Marteau TM, Hollands GJ, Fletcher PC. Changing human behavior to prevent disease: the importance of targeting automatic processes. Science 2012;337:1492-5 «PMID: 22997327»PubMed
  134. Arno A, Thomas S. The efficacy of nudge theory strategies in influencing adult dietary behaviour: a systematic review and meta-analysis. BMC Public Health 2016;16:676 «PMID: 27475752»PubMed
  135. Crockett RA, King SE, Marteau TM ym. Nutritional labelling for healthier food or non-alcoholic drink purchasing and consumption. Cochrane Database Syst Rev 2018;2:CD009315 «PMID: 29482264»PubMed
  136. Cadario R, Chandon P. Which Healthy Eating Nudges Work Best? A Meta-Analysis of Field Experiments. July 2018 Marketing Science (Forthcoming), DOI: 10.2139/ssrn.3090829
  137. Shrestha N, Kukkonen-Harjula KT, Verbeek JH ym. Workplace interventions for reducing sitting at work. Cochrane Database Syst Rev 2018;6:CD010912 «PMID: 29926475»PubMed
  138. NICE. guideline 2015, Preventing excess weight gain. nice.org.uk/guidance/ng7. 2015
  139. RACP. Evidence review on obesity 2018, Action to prevent obesity and reduce its impact across the life course. racp.edu.au/docs. 2018
  140. Ramos Salas X. The ineffectiveness and unintended consequences of the public health war on obesity. Can J Public Health 2015;106:e79-81 «PMID: 25955676»PubMed
  141. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, Suomen Akatemia. Painopiste preventioon. Konsensuslausuma tarttumattomien sairauksien ehkäisystä. 2017. https://www.duodecim.fi/wp-content/uploads/sites/9/2017/04/Konsensuslausuma-2017.pdf «https://www.duodecim.fi/wp-content/uploads/sites/9/2017/04/Konsensuslausuma-2017.pdf»26
  142. Lindström J, Peltonen M, Eriksson JG ym. Improved lifestyle and decreased diabetes risk over 13 years: long-term follow-up of the randomised Finnish Diabetes Prevention Study (DPS). Diabetologia 2013;56:284-93 «PMID: 23093136»PubMed
  143. Swinburn BA, Kraak VI, Allender S ym. The Global Syndemic of Obesity, Undernutrition, and Climate Change: The Lancet Commission report. Lancet 2019;393:791-846 «PMID: 30700377»PubMed
  144. World Health Organization. Global action plan on physical activity 2018–2030: more active people for a healthier world. Geneva: 2018; https://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/272722/9789241514187-eng.pdf «https://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/272722/9789241514187-eng.pdf»27
  145. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Terveyttä ruoasta. Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. 5. korjattu painos. PunaMusta Oy: Helsinki 2018
  146. Kanerva N, Harald K, Männistö S ym. Adherence to the healthy Nordic diet is associated with weight change during 7 years of follow-up. Br J Nutr 2018;120:101-110 «PMID: 29936927»PubMed
  147. Schlesinger S, Neuenschwander M, Schwedhelm C ym. Food Groups and Risk of Overweight, Obesity, and Weight Gain: A Systematic Review and Dose-Response Meta-Analysis of Prospective Studies. Adv Nutr 2019;10:205-218 «PMID: 30801613»PubMed
  148. Scaglioni S, De Cosmi V, Ciappolino V ym. Factors Influencing Children's Eating Behaviours. Nutrients 2018;10: «PMID: 29857549»PubMed
  149. DeCosta P, Møller P, Frøst MB ym. Changing children's eating behaviour - A review of experimental research. Appetite 2017;113:327-357 «PMID: 28286164»PubMed
  150. Small L, Lane H, Vaughan L ym. A systematic review of the evidence: the effects of portion size manipulation with children and portion education/training interventions on dietary intake with adults. Worldviews Evid Based Nurs 2013;10:69-81 «PMID: 22703240»PubMed
  151. Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Syödään yhdessä – ruokasuositukset lapsiperheille. 2. uudistettu painos. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen julkaisu (Kide-sarja). www.vrn.fi. PunaMusta Oy; Helsinki 2019
  152. Mustonen S, Tuorila H. Sensory education decreases food neophobia score and encourages trying unfamiliar foods in 8–12-year-old children. . Food Qual Prefer 2010;21:353-60
  153. Blondin SA, Anzman-Frasca S, Djang HC ym. Breakfast consumption and adiposity among children and adolescents: an updated review of the literature. Pediatr Obes 2016;11:333-48 «PMID: 26842913»PubMed
  154. Dallacker M, Hertwig R, Mata J. The frequency of family meals and nutritional health in children: a meta-analysis. Obes Rev 2018;19:638-653 «PMID: 29334693»PubMed
  155. Sievert K, Hussain SM, Page MJ ym. Effect of breakfast on weight and energy intake: systematic review and meta-analysis of randomised controlled trials. BMJ 2019;364:l42 «PMID: 30700403»PubMed
  156. Nelimarkka K, Raulio S, Saarela A ym. Minä valitsen ja ympäristö tukee. Asiakkaiden ruokavalinnat henkilöstöravintolassa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Työpaperi 4/2018. Helsinki 2018
  157. Kongsbak I, Rohden Skov L, Køpke Nielsen B ym.  Increasing fruit and vegetable intake among male university students in an ad libitum buffet setting: A choice architectural nudge intervention. Food Quality and Preference 2016;49:183-8
  158. Sosiaali- ja terveysministeriö. Istu vähemmän - voi paremmin. Kansalliset suositukset istumisen vähentämiseen. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisu. Edita Prima, Helsinki 2015
  159. Council on Sports Medicine and Fitness., Council on School Health.. Active healthy living: prevention of childhood obesity through increased physical activity. Pediatrics 2006;117:1834-42 «PMID: 16651347»PubMed
  160. Wu L, Sun S, He Y ym. The effect of interventions targeting screen time reduction: A systematic review and meta-analysis. Medicine (Baltimore) 2016;95:e4029 «PMID: 27399085»PubMed
  161. Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset 2016. Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016: 21, http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-410-8 «http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-410-8»28
  162. Opetusministeriö ja Nuori Suomi. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18-vuotiaille. Helsinki 2008
  163. 2018 Physical Activity Guidelines Advisory Committee. 2018 Physical Activity Guidelines Advisory Committee Scientific Report. Washington, DC: US Department of Health and Human Services 2018; https://health.gov/paguidelines/second-edition/report.aspx «https://health.gov/paguidelines/second-edition/report.aspx»29
  164. Ramires VV, Dumith SC, Gonçalves H. Longitudinal Association Between Physical Activity and Body Fat During Adolescence: A Systematic Review. J Phys Act Health 2015;12:1344-58 «PMID: 25409296»PubMed
  165. The Department of Health and Human Services. The Physical Activity Guidelines for Americans. 2018; https://health.gov/paguidelines/second-edition/pdf/Physical_Activity_Guidelines_2nd_edition.pdf «https://health.gov/paguidelines/second-edition/pdf/Physical_Activity_Guidelines_2nd_edition.pdf»30
  166. Liikunta. Käypä hoito -suositus.  Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Käypä hoito -johtoryhmän asettama työryhmä. (viitattu 18.09.2018). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2016
  167. King A, ym. Part F. Chapter 5. Cardiometabolic health and prevention of weight gain. Kirjassa: 2018 Physical Activity Guidelines Advisory Committee Scientific Report  . Washington, DC: U S Department of Health and Human Services 2018;S. F5-1-F-5-36,https://health.gov/paguidelines/second-edition/report.aspx
  168. Hirshkowitz M, Whiton K, Albert SM ym. National Sleep Foundation's updated sleep duration recommendations: final report. Sleep Health 2015;1:233-243 «PMID: 29073398»PubMed
  169. Griffiths LJ, Parsons TJ, Hill AJ. Self-esteem and quality of life in obese children and adolescents: a systematic review. Int J Pediatr Obes 2010;5:282-304 «PMID: 20210677»PubMed
  170. Tsiros MD, Olds T, Buckley JD ym. Health-related quality of life in obese children and adolescents. Int J Obes (Lond) 2009;33:387-400 «PMID: 19255583»PubMed
  171. Ul-Haq Z, Mackay DF, Fenwick E ym. Meta-analysis of the association between body mass index and health-related quality of life among children and adolescents, assessed using the pediatric quality of life inventory index. J Pediatr 2013;162:280-6.e1 «PMID: 22959137»PubMed
  172. Sanders RH, Han A, Baker JS ym. Childhood obesity and its physical and psychological co-morbidities: a systematic review of Australian children and adolescents. Eur J Pediatr 2015;174:715-46 «PMID: 25922141»PubMed
  173. Kim TJ, Roesler NM, von dem Knesebeck O. Causation or selection - examining the relation between education and overweight/obesity in prospective observational studies: a meta-analysis. Obes Rev 2017;18:660-672 «PMID: 28401630»PubMed
  174. Kim TJ, von dem Knesebeck O. Income and obesity: what is the direction of the relationship? A systematic review and meta-analysis. BMJ Open 2018;8:e019862 «PMID: 29306894»PubMed
  175. Puhl RM, King KM. Weight discrimination and bullying. Best Pract Res Clin Endocrinol Metab 2013;27:117-27 «PMID: 23731874»PubMed
  176. Rankin J, Matthews L, Cobley S ym. Psychological consequences of childhood obesity: psychiatric comorbidity and prevention. Adolesc Health Med Ther 2016;7:125-146 «PMID: 27881930»PubMed
  177. Phelan SM, Burgess DJ, Yeazel MW ym. Impact of weight bias and stigma on quality of care and outcomes for patients with obesity. Obes Rev 2015;16:319-26 «PMID: 25752756»PubMed
  178. Harjunen H. 2009. Women and Fat. Approaches to the Social Study of Fatness. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 379. Jyväskylä: University of Jyväskylä
  179. Mattsson N, Rönnemaa T, Juonala M ym. Childhood predictors of the metabolic syndrome in adulthood. The Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Ann Med 2008;40:542-52 «PMID: 18728920»PubMed
  180. Callo Quinte G, Barros F, Gigante DP ym. Overweight trajectory and cardio metabolic risk factors in young adults. BMC Pediatr 2019;19:75 «PMID: 30857546»PubMed
  181. Juonala M, Viikari JS, Raitakari OT. Main findings from the prospective Cardiovascular Risk in Young Finns Study. Curr Opin Lipidol 2013;24:57-64 «PMID: 23069987»PubMed
  182. Juonala M, Magnussen CG, Berenson GS ym. Childhood adiposity, adult adiposity, and cardiovascular risk factors. N Engl J Med 2011;365:1876-85 «PMID: 22087679»PubMed
  183. Skinner AC, Mayer ML, Flower K ym. Using BMI to determine cardiovascular risk in childhood: how do the BMI cutoffs fare? Pediatrics 2009;124:e905-12 «PMID: 19858150»PubMed
  184. Zimmet P, Alberti G, Kaufman F ym. The metabolic syndrome in children and adolescents. Lancet 2007;369:2059-61 «PMID: 17586288»PubMed
  185. Huerta MG, Roemmich JN, Kington ML ym. Magnesium deficiency is associated with insulin resistance in obese children. Diabetes Care 2005;28:1175-81 «PMID: 15855585»PubMed
  186. Krekoukia M, Nassis GP, Psarra G ym. Elevated total and central adiposity and low physical activity are associated with insulin resistance in children. Metabolism 2007;56:206-13 «PMID: 17224334»PubMed
  187. Reinehr T, Toschke AM. Onset of puberty and cardiovascular risk factors in untreated obese children and adolescents: a 1-year follow-up study. Arch Pediatr Adolesc Med 2009;163:709-15 «PMID: 19652102»PubMed
  188. Codoñer-Franch P, Tavárez-Alonso S, Murria-Estal R ym. Nitric oxide production is increased in severely obese children and related to markers of oxidative stress and inflammation. Atherosclerosis 2011;215:475-80 «PMID: 21300354»PubMed
  189. Chen W, Srinivasan SR, Li S ym. Metabolic syndrome variables at low levels in childhood are beneficially associated with adulthood cardiovascular risk: the Bogalusa Heart Study. Diabetes Care 2005;28:126-31 «PMID: 15616245»PubMed
  190. Shah S, Kublaoui BM, Oden JD ym. Screening for type 2 diabetes in obese youth. Pediatrics 2009;124:573-9 «PMID: 19620188»PubMed
  191. Lee JM, Okumura MJ, Davis MM ym. Prevalence and determinants of insulin resistance among U.S. adolescents: a population-based study. Diabetes Care 2006;29:2427-32 «PMID: 17065679»PubMed
  192. Viner RM, Segal TY, Lichtarowicz-Krynska E ym. Prevalence of the insulin resistance syndrome in obesity. Arch Dis Child 2005;90:10-4 «PMID: 15613503»PubMed
  193. Wabitsch M, Hauner H, Hertrampf M ym. Type II diabetes mellitus and impaired glucose regulation in Caucasian children and adolescents with obesity living in Germany. Int J Obes Relat Metab Disord 2004;28:307-13 «PMID: 14724655»PubMed
  194. Saha MT, Keskinen P, Veijola R ym. [Is type 2 diabetes a threat even for Finnish children?]. Duodecim 2003;119:1419-23 «PMID: 14502817»PubMed
  195. Sinha R, Fisch G, Teague B ym. Prevalence of impaired glucose tolerance among children and adolescents with marked obesity. N Engl J Med 2002;346:802-10 «PMID: 11893791»PubMed
  196. Shalitin S, Abrahami M, Lilos P ym. Insulin resistance and impaired glucose tolerance in obese children and adolescents referred to a tertiary-care center in Israel. Int J Obes (Lond) 2005;29:571-8 «PMID: 15889115»PubMed
  197. Uçkun-Kitapçi A, Teziç T, Firat S ym. Obesity and type 2 diabetes mellitus: a population-based study of adolescents. J Pediatr Endocrinol Metab 2004;17:1633-40 «PMID: 15645697»PubMed
  198. Brickman WJ, Huang J, Silverman BL ym. Acanthosis nigricans identifies youth at high risk for metabolic abnormalities. J Pediatr 2010;156:87-92 «PMID: 19796772»PubMed
  199. Yu EL, Golshan S, Harlow KE ym. Prevalence of Nonalcoholic Fatty Liver Disease in Children with Obesity. J Pediatr 2019;207:64-70 «PMID: 30559024»PubMed
  200. Bender R, Jöckel KH, Trautner C ym. Effect of age on excess mortality in obesity. JAMA 1999;281:1498-504 «PMID: 10227319»PubMed
  201. Jung RT. Obesity as a disease. Br Med Bull 1997;53:307-21 «PMID: 9246838»PubMed
  202. Lehtovirta M, Pietiläinen KH, Levälahti E ym. Evidence that BMI and type 2 diabetes share only a minor fraction of genetic variance: a follow-up study of 23,585 monozygotic and dizygotic twins from the Finnish Twin Cohort Study. Diabetologia 2010;53:1314-21 «PMID: 20401462»PubMed
  203. Guh DP, Zhang W, Bansback N ym. The incidence of co-morbidities related to obesity and overweight: a systematic review and meta-analysis. BMC Public Health 2009;9:88 «PMID: 19320986»PubMed
  204. Loomis AK, Kabadi S, Preiss D ym. Body Mass Index and Risk of Nonalcoholic Fatty Liver Disease: Two Electronic Health Record Prospective Studies. J Clin Endocrinol Metab 2016;101:945-52 «PMID: 26672639»PubMed
  205. Scheen AJ, Luyckx FH. Obesity and liver disease. Best Pract Res Clin Endocrinol Metab 2002;16:703-16 «PMID: 12468416»PubMed
  206. Tufik S, Santos-Silva R, Taddei JA ym. Obstructive sleep apnea syndrome in the Sao Paulo Epidemiologic Sleep Study. Sleep Med 2010;11:441-6 «PMID: 20362502»PubMed
  207. Bixler EO, Vgontzas AN, Lin HM ym. Prevalence of sleep-disordered breathing in women: effects of gender. Am J Respir Crit Care Med 2001;163:608-13 «PMID: 11254512»PubMed
  208. Wilson PW, D'Agostino RB, Sullivan L ym. Overweight and obesity as determinants of cardiovascular risk: the Framingham experience. Arch Intern Med 2002;162:1867-72 «PMID: 12196085»PubMed
  209. Romero-Corral A, Montori VM, Somers VK ym. Association of bodyweight with total mortality and with cardiovascular events in coronary artery disease: a systematic review of cohort studies. Lancet 2006;368:666-78 «PMID: 16920472»PubMed
  210. Zheng H, Chen C. Body mass index and risk of knee osteoarthritis: systematic review and meta-analysis of prospective studies. BMJ Open 2015;5:e007568 «PMID: 26656979»PubMed
  211. Mokdad AH, Ford ES, Bowman BA ym. Prevalence of obesity, diabetes, and obesity-related health risk factors, 2001. JAMA 2003;289:76-9 «PMID: 12503980»PubMed
  212. Aune D, Norat T, Vatten LJ. Body mass index and the risk of gout: a systematic review and dose-response meta-analysis of prospective studies. Eur J Nutr 2014;53:1591-601 «PMID: 25209031»PubMed
  213. Everhart JE. Contributions of obesity and weight loss to gallstone disease. Ann Intern Med 1993;119:1029-35 «PMID: 8214980»PubMed
  214. Ageno W, Becattini C, Brighton T ym. Cardiovascular risk factors and venous thromboembolism: a meta-analysis. Circulation 2008;117:93-102 «PMID: 18086925»PubMed
  215. Loef M, Walach H. Midlife obesity and dementia: meta-analysis and adjusted forecast of dementia prevalence in the United States and China. Obesity (Silver Spring) 2013;21:E51-5 «PMID: 23401370»PubMed
  216. Whitmer RA, Gustafson DR, Barrett-Connor E ym. Central obesity and increased risk of dementia more than three decades later. Neurology 2008;71:1057-64 «PMID: 18367704»PubMed
  217. Kivipelto M, Ngandu T, Fratiglioni L ym. Obesity and vascular risk factors at midlife and the risk of dementia and Alzheimer disease. Arch Neurol 2005;62:1556-60 «PMID: 16216938»PubMed
  218. Beuther DA, Sutherland ER. Overweight, obesity, and incident asthma: a meta-analysis of prospective epidemiologic studies. Am J Respir Crit Care Med 2007;175:661-6 «PMID: 17234901»PubMed
  219. Wanahita N, Messerli FH, Bangalore S ym. Atrial fibrillation and obesity--results of a meta-analysis. Am Heart J 2008;155:310-5 «PMID: 18215602»PubMed
  220. Wang Y, Chen X, Song Y ym. Association between obesity and kidney disease: a systematic review and meta-analysis. Kidney Int 2008;73:19-33 «PMID: 17928825»PubMed
  221. Bhaskaran K, Douglas I, Forbes H ym. Body-mass index and risk of 22 specific cancers: a population-based cohort study of 5·24 million UK adults. Lancet 2014;384:755-65 «PMID: 25129328»PubMed
  222. Basen-Engquist K, Chang M. Obesity and cancer risk: recent review and evidence. Curr Oncol Rep 2011;13:71-6 «PMID: 21080117»PubMed
  223. MacInnis RJ, English DR. Body size and composition and prostate cancer risk: systematic review and meta-regression analysis. Cancer Causes Control 2006;17:989-1003 «PMID: 16933050»PubMed
  224. Berrington de Gonzalez A, Sweetland S, Spencer E. A meta-analysis of obesity and the risk of pancreatic cancer. Br J Cancer 2003;89:519-23 «PMID: 12888824»PubMed
  225. Kalliala I, Markozannes G, Gunter MJ ym. Obesity and gynaecological and obstetric conditions: umbrella review of the literature. BMJ 2017;359:j4511 «PMID: 29074629»PubMed
  226. Larsson SC, Wolk A. Overweight and obesity and incidence of leukemia: a meta-analysis of cohort studies. Int J Cancer 2008;122:1418-21 «PMID: 18027857»PubMed
  227. Bergström A, Hsieh CC, Lindblad P ym. Obesity and renal cell cancer--a quantitative review. Br J Cancer 2001;85:984-90 «PMID: 11592770»PubMed
  228. Wolk A, Gridley G, Svensson M ym. A prospective study of obesity and cancer risk (Sweden). Cancer Causes Control 2001;12:13-21 «PMID: 11227921»PubMed
  229. Harvie M, Hooper L, Howell AH. Central obesity and breast cancer risk: a systematic review. Obes Rev 2003;4:157-73 «PMID: 12916817»PubMed
  230. Kubo A, Corley DA. Body mass index and adenocarcinomas of the esophagus or gastric cardia: a systematic review and meta-analysis. Cancer Epidemiol Biomarkers Prev 2006;15:872-8 «PMID: 16702363»PubMed
  231. Larsson SC, Wolk A. Obesity and the risk of gallbladder cancer: a meta-analysis. Br J Cancer 2007;96:1457-61 «PMID: 17375043»PubMed
  232. Luppino FS, de Wit LM, Bouvy PF ym. Overweight, obesity, and depression: a systematic review and meta-analysis of longitudinal studies. Arch Gen Psychiatry 2010;67:220-9 «PMID: 20194822»PubMed
  233. Mannan M, Mamun A, Doi S ym. Is there a bi-directional relationship between depression and obesity among adult men and women? Systematic review and bias-adjusted meta analysis. Asian J Psychiatr 2016;21:51-66 «PMID: 27208458»PubMed
  234. Pereira-Miranda E, Costa PRF, Queiroz VAO ym. Overweight and Obesity Associated with Higher Depression Prevalence in Adults: A Systematic Review and Meta-Analysis. J Am Coll Nutr 2017;36:223-233 «PMID: 28394727»PubMed
  235. Onyike CU, Crum RM, Lee HB ym. Is obesity associated with major depression? Results from the Third National Health and Nutrition Examination Survey. Am J Epidemiol 2003;158:1139-47 «PMID: 14652298»PubMed
  236. Raskauden ehkäisy. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Gynekologiyhdistyksen ja Suomen Yleislääketieteen Yhdistyksen asettama työryhmä.  (viitattu 4.2.2020). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2017
  237. Laitinen J, Taponen S, Martikainen H ym. Body size from birth to adulthood as a predictor of self-reported polycystic ovary syndrome symptoms. Int J Obes Relat Metab Disord 2003;27:710-5 «PMID: 12833115»PubMed
  238. Lim SS, Davies MJ, Norman RJ ym. Overweight, obesity and central obesity in women with polycystic ovary syndrome: a systematic review and meta-analysis. Hum Reprod Update 2012;18:618-37 «PMID: 22767467»PubMed
  239. Lim SS, Norman RJ, Davies MJ ym. The effect of obesity on polycystic ovary syndrome: a systematic review and meta-analysis. Obes Rev 2013;14:95-109 «PMID: 23114091»PubMed
  240. Wise MR, Jordan V, Lagas A ym. Obesity and endometrial hyperplasia and cancer in premenopausal women: A systematic review. Am J Obstet Gynecol 2016;214:689.e1-689.e17 «PMID: 26829507»PubMed
  241. Rich-Edwards JW, Goldman MB, Willett WC ym. Adolescent body mass index and infertility caused by ovulatory disorder. Am J Obstet Gynecol 1994;171:171-7 «PMID: 8030695»PubMed
  242. Grodstein F, Goldman MB, Cramer DW. Body mass index and ovulatory infertility. Epidemiology 1994;5:247-50 «PMID: 8173001»PubMed
  243. van der Steeg JW, Steures P, Eijkemans MJ ym. Obesity affects spontaneous pregnancy chances in subfertile, ovulatory women. Hum Reprod 2008;23:324-8 «PMID: 18077317»PubMed
  244. Luke B, Brown MB, Stern JE ym. Female obesity adversely affects assisted reproductive technology (ART) pregnancy and live birth rates. Hum Reprod 2011;26:245-52 «PMID: 21071489»PubMed
  245. Nguyen RH, Wilcox AJ, Skjaerven R ym. Men's body mass index and infertility. Hum Reprod 2007;22:2488-93 «PMID: 17636282»PubMed
  246. Petersen GL, Schmidt L, Pinborg A ym. The influence of female and male body mass index on live births after assisted reproductive technology treatment: a nationwide register-based cohort study. Fertil Steril 2013;99:1654-62 «PMID: 23394781»PubMed
  247. Stothard KJ, Tennant PW, Bell R ym. Maternal overweight and obesity and the risk of congenital anomalies: a systematic review and meta-analysis. JAMA 2009;301:636-50 «PMID: 19211471»PubMed
  248. Persson M, Cnattingius S, Villamor E ym. Risk of major congenital malformations in relation to maternal overweight and obesity severity: cohort study of 1.2 million singletons. BMJ 2017;357:j2563 «PMID: 28615173»PubMed
  249. Brite J, Laughon SK, Troendle J ym. Maternal overweight and obesity and risk of congenital heart defects in offspring. Int J Obes (Lond) 2014;38:878-82 «PMID: 24362506»PubMed
  250. Metwally M, Ong KJ, Ledger WL ym. Does high body mass index increase the risk of miscarriage after spontaneous and assisted conception? A meta-analysis of the evidence. Fertil Steril 2008;90:714-26 «PMID: 18068166»PubMed
  251. Torloni MR, Betrán AP, Horta BL ym. Prepregnancy BMI and the risk of gestational diabetes: a systematic review of the literature with meta-analysis. Obes Rev 2009;10:194-203 «PMID: 19055539»PubMed
  252. Santos S, Voerman E, Amiano P ym. Impact of maternal body mass index and gestational weight gain on pregnancy complications: an individual participant data meta-analysis of European, North American and Australian cohorts. BJOG 2019;126:984-995 «PMID: 30786138»PubMed
  253. Raskausdiabetes. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Diabetesliiton lääkärineuvoston ja Suomen Gynekologiyhdistys ry:n asettama työryhmä. (viitattu 21.09.2018). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2013
  254. Chu SY, Callaghan WM, Kim SY ym. Maternal obesity and risk of gestational diabetes mellitus. Diabetes Care 2007;30:2070-6 «PMID: 17416786»PubMed
  255. HAPO Study Cooperative Research Group. Hyperglycaemia and Adverse Pregnancy Outcome (HAPO) Study: associations with maternal body mass index. BJOG 2010;117:575-84 «PMID: 20089115»PubMed
  256. Denison FC, Norwood P, Bhattacharya S ym. Association between maternal body mass index during pregnancy, short-term morbidity, and increased health service costs: a population-based study. BJOG 2014;121:72-81; discussion 82 «PMID: 24102880»PubMed
  257. Wang Z, Wang P, Liu H ym. Maternal adiposity as an independent risk factor for pre-eclampsia: a meta-analysis of prospective cohort studies. Obes Rev 2013;14:508-21 «PMID: 23530552»PubMed
  258. Cnattingius S, Villamor E, Johansson S ym. Maternal obesity and risk of preterm delivery. JAMA 2013;309:2362-70 «PMID: 23757084»PubMed
  259. Marchi J, Berg M, Dencker A ym. Risks associated with obesity in pregnancy, for the mother and baby: a systematic review of reviews. Obes Rev 2015;16:621-38 «PMID: 26016557»PubMed
  260. Räisänen S, Gissler M, Saari J ym. Contribution of risk factors to extremely, very and moderately preterm births - register-based analysis of 1,390,742 singleton births. PLoS One 2013;8:e60660 «PMID: 23577142»PubMed
  261. Heslehurst N, Vieira R, Hayes L ym. Maternal body mass index and post-term birth: a systematic review and meta-analysis. Obes Rev 2017;18:293-308 «PMID: 28085991»PubMed
  262. Robinson HE, O'Connell CM, Joseph KS ym. Maternal outcomes in pregnancies complicated by obesity. Obstet Gynecol 2005;106:1357-64 «PMID: 16319263»PubMed
  263. Anderson V, Chaboyer W, Gillespie B. The relationship between obesity and surgical site infections in women undergoing caesarean sections: an integrative review. Midwifery 2013;29:1331-8 «PMID: 23415366»PubMed
  264. Pallasmaa N, Ekblad U, Aitokallio-Tallberg A ym. Cesarean delivery in Finland: maternal complications and obstetric risk factors. Acta Obstet Gynecol Scand 2010;89:896-902 «PMID: 20583935»PubMed
  265. Dresner M, Brocklesby J, Bamber J. Audit of the influence of body mass index on the performance of epidural analgesia in labour and the subsequent mode of delivery. BJOG 2006;113:1178-81 «PMID: 16972861»PubMed
  266. Vricella LK, Louis JM, Mercer BM ym. Impact of morbid obesity on epidural anesthesia complications in labor. Am J Obstet Gynecol 2011;205:370.e1-6 «PMID: 21864821»PubMed
  267. von Ungern-Sternberg BS, Regli A, Bucher E ym. Impact of spinal anaesthesia and obesity on maternal respiratory function during elective Caesarean section. Anaesthesia 2004;59:743-9 «PMID: 15270963»PubMed
  268. Larsen TB, Sørensen HT, Gislum M ym. Maternal smoking, obesity, and risk of venous thromboembolism during pregnancy and the puerperium: a population-based nested case-control study. Thromb Res 2007;120:505-9 «PMID: 17257657»PubMed
  269. Butwick AJ, Bentley J, Leonard SA ym. Prepregnancy maternal body mass index and venous thromboembolism: a population-based cohort study. BJOG 2019;126:581-588 «PMID: 30500109»PubMed
  270. Blondon M, Harrington LB, Boehlen F ym. Pre-pregnancy BMI, delivery BMI, gestational weight gain and the risk of postpartum venous thrombosis. Thromb Res 2016;145:151-6 «PMID: 27421192»PubMed
  271. Lindam A, Johansson S, Stephansson O ym. High Maternal Body Mass Index in Early Pregnancy and Risks of Stillbirth and Infant Mortality-A Population-Based Sibling Study in Sweden. Am J Epidemiol 2016;184:98-105 «PMID: 27358265»PubMed
  272. Persson M, Johansson S, Villamor E ym. Maternal overweight and obesity and risks of severe birth-asphyxia-related complications in term infants: a population-based cohort study in Sweden. PLoS Med 2014;11:e1001648 «PMID: 24845218»PubMed
  273. Villamor E, Tedroff K, Peterson M ym. Association Between Maternal Body Mass Index in Early Pregnancy and Incidence of Cerebral Palsy. JAMA 2017;317:925-936 «PMID: 28267854»PubMed
  274. Aune D, Saugstad OD, Henriksen T ym. Maternal body mass index and the risk of fetal death, stillbirth, and infant death: a systematic review and meta-analysis. JAMA 2014;311:1536-46 «PMID: 24737366»PubMed
  275. Lisonkova S, Muraca GM, Potts J ym. Association Between Prepregnancy Body Mass Index and Severe Maternal Morbidity. JAMA 2017;318:1777-1786 «PMID: 29136442»PubMed
  276. Troiano RP, Frongillo EA Jr, Sobal J ym. The relationship between body weight and mortality: a quantitative analysis of combined information from existing studies. Int J Obes Relat Metab Disord 1996;20:63-75 «PMID: 8788324»PubMed
  277. McGee DL, Diverse Populations Collaboration.. Body mass index and mortality: a meta-analysis based on person-level data from twenty-six observational studies. Ann Epidemiol 2005;15:87-97 «PMID: 15652713»PubMed
  278. Yu E, Ley SH, Manson JE ym. Weight History and All-Cause and Cause-Specific Mortality in Three Prospective Cohort Studies. Ann Intern Med 2017;166:613-620 «PMID: 28384755»PubMed
  279. Xu H, Cupples LA, Stokes A ym. Association of Obesity With Mortality Over 24 Years of Weight History: Findings From the Framingham Heart Study. JAMA Netw Open 2018;1:e184587 «PMID: 30646366»PubMed
  280. Aune D, Sen A, Prasad M ym. BMI and all cause mortality: systematic review and non-linear dose-response meta-analysis of 230 cohort studies with 3.74 million deaths among 30.3 million participants. BMJ 2016;353:i2156 «PMID: 27146380»PubMed
  281. Lee DH, Keum N, Hu FB ym. Predicted lean body mass, fat mass, and all cause and cause specific mortality in men: prospective US cohort study. BMJ 2018;362:k2575 «PMID: 29970408»PubMed
  282. Stevens J, Cai J, Pamuk ER ym. The effect of age on the association between body-mass index and mortality. N Engl J Med 1998;338:1-7 «PMID: 9414324»PubMed
  283. Bhaskaran K, Dos-Santos-Silva I, Leon DA ym. Association of BMI with overall and cause-specific mortality: a population-based cohort study of 3·6 million adults in the UK. Lancet Diabetes Endocrinol 2018;6:944-953 «PMID: 30389323»PubMed
  284. Han TS, van Leer EM, Seidell JC ym. Waist circumference action levels in the identification of cardiovascular risk factors: prevalence study in a random sample. BMJ 1995;311:1401-5 «PMID: 8520275»PubMed
  285. Lemieux S, Prud'homme D, Bouchard C ym. A single threshold value of waist girth identifies normal-weight and overweight subjects with excess visceral adipose tissue. Am J Clin Nutr 1996;64:685-93 «PMID: 8901786»PubMed
  286. Tankó LB, Bagger YZ, Qin G ym. Enlarged waist combined with elevated triglycerides is a strong predictor of accelerated atherogenesis and related cardiovascular mortality in postmenopausal women. Circulation 2005;111:1883-90 «PMID: 15837940»PubMed
  287. Lee CD, Blair SN, Jackson AS. Cardiorespiratory fitness, body composition, and all-cause and cardiovascular disease mortality in men. Am J Clin Nutr 1999;69:373-80 «PMID: 10075319»PubMed
  288. Kennedy AB, Lavie CJ, Blair SN. Fitness or Fatness: Which Is More Important? JAMA 2018;319:231-232 «PMID: 29340689»PubMed
  289. Mikkelsen KL, Heitmann BL, Keiding N ym. Independent effects of stable and changing body weight on total mortality. Epidemiology 1999;10:671-8 «PMID: 10535779»PubMed
  290. Flynn JT, Kaelber DC, Baker-Smith CM ym. SUBCOMMITTEE ON SCREENING AND MANAGEMENT OF HIGH BLOOD PRESSURE IN CHILDREN. Clinical Practice Guideline for Screening and Management of High Blood Pressure in Children and Adolescents. Pediatrics 2017;140:e20171904 «PMID: 29192011»PubMed
  291. Expert Panel on Integrated Guidelines for Cardiovascular Health and Risk Reduction in Children and Adolescents., National Heart, Lung, and Blood Institute.. Expert panel on integrated guidelines for cardiovascular health and risk reduction in children and adolescents: summary report. Pediatrics 2011;128 Suppl 5:S213-56 «PMID: 22084329»PubMed
  292. American Diabetes Association.. 2. Classification and Diagnosis of Diabetes: Standards of Medical Care in Diabetes-2019. Diabetes Care 2019;42:S13-S28 «PMID: 30559228»PubMed
  293. Rose SA, Poynter PS, Anderson JW ym. Physician weight loss advice and patient weight loss behavior change: a literature review and meta-analysis of survey data. Int J Obes (Lond) 2013;37:118-28 «PMID: 22450855»PubMed
  294. Stanford FC, Kyle TK. Respectful Language and Care in Childhood Obesity. JAMA Pediatr 2018;172:1001-1002 «PMID: 30193352»PubMed
  295. Bradbury D, Chisholm A, Watson PM ym. Barriers and facilitators to health care professionals discussing child weight with parents: A meta-synthesis of qualitative studies. Br J Health Psychol 2018;23:701-722 «PMID: 29700900»PubMed
  296. Lundahl A, Kidwell KM, Nelson TD. Parental underestimates of child weight: a meta-analysis. Pediatrics 2014;133:e689-703 «PMID: 24488736»PubMed
  297. Zolnierek KB, Dimatteo MR. Physician communication and patient adherence to treatment: a meta-analysis. Med Care 2009;47:826-34 «PMID: 19584762»PubMed
  298. Charlton CR, Dearing KS, Berry JA ym. Nurse practitioners' communication styles and their impact on patient outcomes: an integrated literature review. J Am Acad Nurse Pract 2008;20:382-8 «PMID: 18638178»PubMed
  299. McPherson AC, Hamilton J, Kingsnorth S ym. Communicating with children and families about obesity and weight-related topics: a scoping review of best practices. Obes Rev 2017;18:164-182 «PMID: 27888564»PubMed
  300. Kelleher E, Davoren MP, Harrington JM ym. Barriers and facilitators to initial and continued attendance at community-based lifestyle programmes among families of overweight and obese children: a systematic review. Obes Rev 2017;18:183-194 «PMID: 27862851»PubMed
  301. Hayes JF, Fitzsimmons-Craft EE, Karam AM ym. Disordered Eating Attitudes and Behaviors in Youth with Overweight and Obesity: Implications for Treatment. Curr Obes Rep 2018;7:235-246 «PMID: 30069717»PubMed
  302. Golden NH, Schneider M, Wood C ym. Preventing Obesity and Eating Disorders in Adolescents. Pediatrics 2016;138: «PMID: 27550979»PubMed
  303. US Preventive Services Task Force., Grossman DC, Bibbins-Domingo K ym. Screening for Obesity in Children and Adolescents: US Preventive Services Task Force Recommendation Statement. JAMA 2017;317:2417-2426 «PMID: 28632874»PubMed
  304. Stewart L, Reilly JJ, Hughes AR. Evidence-based behavioral treatment of obesity in children and adolescents. Child Adolesc Psychiatr Clin N Am 2009;18:189-98 «PMID: 19014866»PubMed
  305. Braet C, O'Malley G, Weghuber D ym. The assessment of eating behaviour in children who are obese: a psychological approach. A position paper from the European childhood obesity group. Obes Facts 2014;7:153-64 «PMID: 24820848»PubMed
  306. Beyerlein A, Uusitalo UM, Virtanen SM ym. Intake of Energy and Protein is Associated with Overweight Risk at Age 5.5 Years: Results from the Prospective TEDDY Study. Obesity (Silver Spring) 2017;25:1435-1441 «PMID: 28650578»PubMed
  307. Pimpin L, Jebb SA, Johnson L ym. Sources and pattern of protein intake and risk of overweight or obesity in young UK twins. Br J Nutr 2018;120:820-829 «PMID: 30132433»PubMed
  308. STM. ISTU VÄHEMMÄN – VOI PAREMMIN! Kansalliset suositukset istumisen vähentämiseen. 2015;1. painos: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3726-0 «http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-3726-0»31
  309. Ohayon M, Wickwire EM, Hirshkowitz M ym. National Sleep Foundation's sleep quality recommendations: first report. Sleep Health 2017;3:6-19 «PMID: 28346153»PubMed
  310. Tylka TL, Annunziato RA, Burgard D ym. The weight-inclusive versus weight-normative approach to health: evaluating the evidence for prioritizing well-being over weight loss. J Obes 2014;2014:983495 «PMID: 25147734»PubMed
  311. Ulian MD, Aburad L, da Silva Oliveira MS ym. Effects of health at every size® interventions on health-related outcomes of people with overweight and obesity: a systematic review. Obes Rev 2018;19:1659-1666 «PMID: 30261553»PubMed
  312. Christie D, Channon S. The potential for motivational interviewing to improve outcomes in the management of diabetes and obesity in paediatric and adult populations: a clinical review. Diabetes Obes Metab 2014;16:381-7 «PMID: 23927612»PubMed
  313. Mutschler C, Naccarato E, Rouse J ym. Realist-informed review of motivational interviewing for adolescent health behaviors. Syst Rev 2018;7:109 «PMID: 30053903»PubMed
  314. Vallabhan MK, Jimenez EY, Nash JL ym. Motivational Interviewing to Treat Adolescents With Obesity: A Meta-analysis. Pediatrics 2018;142: «PMID: 30348753»PubMed
  315. Resnicow K, McMaster F, Bocian A ym. Motivational interviewing and dietary counseling for obesity in primary care: an RCT. Pediatrics 2015;135:649-57 «PMID: 25825539»PubMed
  316. Colquitt JL, Loveman E, O'Malley C ym. Diet, physical activity, and behavioural interventions for the treatment of overweight or obesity in preschool children up to the age of 6 years. Cochrane Database Syst Rev 2016;3:CD012105 «PMID: 26961576»PubMed
  317. Mead E, Brown T, Rees K ym. Diet, physical activity and behavioural interventions for the treatment of overweight or obese children from the age of 6 to 11 years. Cochrane Database Syst Rev 2017;6:CD012651 «PMID: 28639319»PubMed
  318. Al-Khudairy L, Loveman E, Colquitt JL ym. Diet, physical activity and behavioural interventions for the treatment of overweight or obese adolescents aged 12 to 17 years. Cochrane Database Syst Rev 2017;6:CD012691 «PMID: 28639320»PubMed
  319. Militello LK, Kelly S, Melnyk BM ym. A Review of Systematic Reviews Targeting the Prevention and Treatment of Overweight and Obesity in Adolescent Populations. J Adolesc Health 2018;63:675-687 «PMID: 30314864»PubMed
  320. Loveman E, Al-Khudairy L, Johnson RE ym. Parent-only interventions for childhood overweight or obesity in children aged 5 to 11 years. Cochrane Database Syst Rev 2015;:CD012008 «PMID: 26690844»PubMed
  321. Kornet-van der Aa DA, Altenburg TM, van Randeraad-van der Zee CH ym. The effectiveness and promising strategies of obesity prevention and treatment programmes among adolescents from disadvantaged backgrounds: a systematic review. Obes Rev 2017;18:581-593 «PMID: 28273680»PubMed
  322. Hammersley ML, Jones RA, Okely AD. Parent-Focused Childhood and Adolescent Overweight and Obesity eHealth Interventions: A Systematic Review and Meta-Analysis. J Med Internet Res 2016;18:e203 «PMID: 27443862»PubMed
  323. Darling KE, Sato AF. Systematic Review and Meta-Analysis Examining the Effectiveness of Mobile Health Technologies in Using Self-Monitoring for Pediatric Weight Management. Child Obes 2017;13:347-355 «PMID: 28471699»PubMed
  324. Lee J, Piao M, Byun A ym. A Systematic Review and Meta-Analysis of Intervention for Pediatric Obesity Using Mobile Technology. Stud Health Technol Inform 2016;225:491-4 «PMID: 27332249»PubMed
  325. Keating SR, McCurry MK. Systematic review of text messaging as an intervention for adolescent obesity. J Am Assoc Nurse Pract 2015;27:714-20 «PMID: 25914399»PubMed
  326. Ameryoun A, Sanaeinasab H, Saffari M ym. Impact of Game-Based Health Promotion Programs on Body Mass Index in Overweight/Obese Children and Adolescents: A Systematic Review and Meta-Analysis of Randomized Controlled Trials. Child Obes 2018;14:67-80 «PMID: 29185787»PubMed
  327. O'Connor EA, Evans CV, Burda BU ym. Screening for Obesity and Intervention for Weight Management in Children and Adolescents: Evidence Report and Systematic Review for the US Preventive Services Task Force. JAMA 2017;317:2427-2444 «PMID: 28632873»PubMed
  328. Jääskeläinen J, Dalla Valle M. Lasten ja nuorten lihavuuden arviointi ja hoito. Suom Lääkäril 2016;71:2413-20
  329. Heerman WJ, JaKa MM, Berge JM ym. The dose of behavioral interventions to prevent and treat childhood obesity: a systematic review and meta-regression. Int J Behav Nutr Phys Act 2017;14:157 «PMID: 29141651»PubMed
  330. Elvsaas IKØ, Giske L, Fure B ym. Multicomponent Lifestyle Interventions for Treating Overweight and Obesity in Children and Adolescents: A Systematic Review and Meta-Analyses. J Obes 2017;2017:5021902 «PMID: 29391949»PubMed
  331. Seburg EM, Olson-Bullis BA, Bredeson DM ym. A Review of Primary Care-Based Childhood Obesity Prevention and Treatment Interventions. Curr Obes Rep 2015;4:157-73 «PMID: 26213643»PubMed
  332. Janicke DM, Steele RG, Gayes LA ym. Systematic review and meta-analysis of comprehensive behavioral family lifestyle interventions addressing pediatric obesity. J Pediatr Psychol 2014;39:809-25 «PMID: 24824614»PubMed
  333. Dalla Valle M, Laatikainen T, Lehikoinen M ym. Paediatric obesity treatment had better outcomes when children were younger, well motivated and did not have acanthosis nigricans. Acta Paediatr 2017;106:1842-1850 «PMID: 28685930»PubMed
  334. Yackobovitch-Gavan M, Nagelberg N, Demol S ym. Influence of weight-loss diets with different macronutrient compositions on health-related quality of life in obese youth. Appetite 2008;51:697-703 «PMID: 18652862»PubMed
  335. Phan TT, Chen FF, Pinto AT ym. Impact of Psychosocial Risk on Outcomes among Families Seeking Treatment for Obesity. J Pediatr 2018;198:110-116 «PMID: 29628410»PubMed
  336. Balantekin KN, Hayes JF, Sheinbein DH ym. Patterns of Eating Disorder Pathology are Associated with Weight Change in Family-Based Behavioral Obesity Treatment. Obesity (Silver Spring) 2017;25:2115-2122 «PMID: 28984076»PubMed
  337. Steinsbekk S, Jozefiak T, Ødegård R ym. Impaired parent-reported quality of life in treatment-seeking children with obesity is mediated by high levels of psychopathology. Qual Life Res 2009;18:1159-67 «PMID: 20131477»PubMed
  338. Burchett HED, Sutcliffe K, Melendez-Torres GJ ym. Lifestyle weight management programmes for children: A systematic review using Qualitative Comparative Analysis to identify critical pathways to effectiveness. Prev Med 2018;106:1-12 «PMID: 28865809»PubMed
  339. Jones HM, Al-Khudairy L, Melendez-Torres GJ ym. Viewpoints of adolescents with overweight and obesity attending lifestyle obesity treatment interventions: a qualitative systematic review. Obes Rev 2019;20:156-169 «PMID: 30375160»PubMed
  340. Sutcliffe K, Melendez-Torres GJ, Burchett HED ym. The importance of service-users' perspectives: A systematic review of qualitative evidence reveals overlooked critical features of weight management programmes. Health Expect 2018;21:563-573 «PMID: 29537117»PubMed
  341. Mead E, Atkinson G, Richter B ym. Drug interventions for the treatment of obesity in children and adolescents. Cochrane Database Syst Rev 2016;11:CD012436 «PMID: 27899001»PubMed
  342. Kendall D, Vail A, Amin R ym. Metformin in obese children and adolescents: the MOCA trial. J Clin Endocrinol Metab 2013;98:322-9 «PMID: 23175691»PubMed
  343. Järvholm K, Karlsson J, Olbers T ym. Characteristics of adolescents with poor mental health after bariatric surgery. Surg Obes Relat Dis 2016;12:882-890 «PMID: 27134198»PubMed
  344. Tapsell LC, Lonergan M, Batterham MJ ym. Effect of interdisciplinary care on weight loss: a randomised controlled trial. BMJ Open 2017;7:e014533 «PMID: 28710205»PubMed
  345. Peckmezian T, Hay P. A systematic review and narrative synthesis of interventions for uncomplicated obesity: weight loss, well-being and impact on eating disorders. J Eat Disord 2017;5:15 «PMID: 28469914»PubMed
  346. Montesi L, El Ghoch M, Brodosi L ym. Long-term weight loss maintenance for obesity: a multidisciplinary approach. Diabetes Metab Syndr Obes 2016;9:37-46 «PMID: 27013897»PubMed
  347. Lean ME, Leslie WS, Barnes AC ym. Primary care-led weight management for remission of type 2 diabetes (DiRECT): an open-label, cluster-randomised trial. Lancet 2018;391:541-551 «PMID: 29221645»PubMed
  348. Lean MEJ, Leslie WS, Barnes AC ym. Durability of a primary care-led weight-management intervention for remission of type 2 diabetes: 2-year results of the DiRECT open-label, cluster-randomised trial. Lancet Diabetes Endocrinol 2019;7:344-355 «PMID: 30852132»PubMed
  349. Kaukua J, Pekkarinen T, Sane T ym. Health-related quality of life in WHO class II-III obese men losing weight with very-low-energy diet and behaviour modification: a randomised clinical trial. Int J Obes Relat Metab Disord 2002;26:487-95 «PMID: 12075575»PubMed
  350. Kolotkin RL, Andersen JR. A systematic review of reviews: exploring the relationship between obesity, weight loss and health-related quality of life. Clin Obes 2017;7:273-289 «PMID: 28695722»PubMed
  351. Samdal GB, Eide GE, Barth T ym. Effective behaviour change techniques for physical activity and healthy eating in overweight and obese adults; systematic review and meta-regression analyses. Int J Behav Nutr Phys Act 2017;14:42 «PMID: 28351367»PubMed
  352. Absetz P, Hankonen N. How to help patients adopt and maintain a healthy lifestyle? A review of behavioral evidence of determinants and means. Duodecim 2017;133:1015-21 «PMID: 29239585»PubMed
  353. Jensen MD, Ryan DH, Apovian CM ym. 2013 AHA/ACC/TOS guideline for the management of overweight and obesity in adults: a report of the American College of Cardiology/American Heart Association Task Force on Practice Guidelines and The Obesity Society. J Am Coll Cardiol 2014;63:2985-3023 «PMID: 24239920»PubMed
  354. Tronieri JS, Wadden TA, Chao AM ym. Primary Care Interventions for Obesity: Review of the Evidence. Curr Obes Rep 2019;8:128-136 «PMID: 30888632»PubMed
  355. Webb VL, Wadden TA. Intensive Lifestyle Intervention for Obesity: Principles, Practices, and Results. Gastroenterology 2017;152:1752-1764 «PMID: 28192109»PubMed
  356. de Wit LM, Fokkema M, van Straten A ym. Depressive and anxiety disorders and the association with obesity, physical, and social activities. Depress Anxiety 2010;27:1057-65 «PMID: 20734363»PubMed
  357. Laitinen J, Korkiakangas E, Alahuhta M ym. Feasibility of videoconferencing in lifestyle group counselling. Int J Circumpolar Health 2010;69:500-11 «PMID: 21062570»PubMed
  358. Semper HM, Povey R, Clark-Carter D. A systematic review of the effectiveness of smartphone applications that encourage dietary self-regulatory strategies for weight loss in overweight and obese adults. Obes Rev 2016;17:895-906 «PMID: 27192162»PubMed
  359. Stuckey MI, Carter SW, Knight E. The role of smartphones in encouraging physical activity in adults. Int J Gen Med 2017;10:293-303 «PMID: 28979157»PubMed
  360. Yumuk V, Tsigos C, Fried M ym. European Guidelines for Obesity Management in Adults. Obes Facts 2015;8:402-24 «PMID: 26641646»PubMed
  361. Ryan DH, Kahan S. Guideline Recommendations for Obesity Management. Med Clin North Am 2018;102:49-63 «PMID: 29156187»PubMed
  362. Garvey WT, Mechanick JI, Brett EM ym. AMERICAN ASSOCIATION OF CLINICAL ENDOCRINOLOGISTS AND AMERICAN COLLEGE OF ENDOCRINOLOGY COMPREHENSIVE CLINICAL PRACTICE GUIDELINES FOR MEDICAL CARE OF PATIENTS WITH OBESITY. Endocr Pract 2016;22 Suppl 3:1-203 «PMID: 27219496»PubMed
  363. Donnelly JE, Blair SN, Jakicic JM ym. American College of Sports Medicine Position Stand. Appropriate physical activity intervention strategies for weight loss and prevention of weight regain for adults. Med Sci Sports Exerc 2009;41:459-71 «PMID: 19127177»PubMed
  364. Saris WH, Blair SN, van Baak MA ym. How much physical activity is enough to prevent unhealthy weight gain? Outcome of the IASO 1st Stock Conference and consensus statement. Obes Rev 2003;4:101-14 «PMID: 12760445»PubMed
  365. Swift DL, Johannsen NM, Lavie CJ ym. The role of exercise and physical activity in weight loss and maintenance. Prog Cardiovasc Dis 2014;56:441-7 «PMID: 24438736»PubMed
  366. Petridou A, Siopi A, Mougios V. Exercise in the management of obesity. Metabolism 2019;92:163-169 «PMID: 30385379»PubMed
  367. Mustajoki P. Miten potilas motivoituu hoitonsa aktiiviseksi osapuoleksi. Suom Lääkäril 2003;58:4235-7
  368. Barnes RD, Ivezaj V. A systematic review of motivational interviewing for weight loss among adults in primary care. Obes Rev 2015;16:304-18 «PMID: 25752449»PubMed
  369. Schwingshackl L, Dias S, Strasser B ym. Impact of different training modalities on anthropometric and metabolic characteristics in overweight/obese subjects: a systematic review and network meta-analysis. PLoS One 2013;8:e82853 «PMID: 24358230»PubMed
  370. Cava E, Yeat NC, Mittendorfer B. Preserving Healthy Muscle during Weight Loss. Adv Nutr 2017;8:511-519 «PMID: 28507015»PubMed
  371. Trouwborst I, Verreijen A, Memelink R ym. Exercise and Nutrition Strategies to Counteract Sarcopenic Obesity. Nutrients 2018;10:605. doi: 10.3390/nu10050605 «PMID: 29757230»PubMed
  372. Aittasalo M. Miten tuen potilasta muuttamaan liikkumistottumuksiaan? Suom Lääkäril 2019;74:2660-2
  373. Zhang A, Franklin C, Currin-McCulloch J ym. The effectiveness of strength-based, solution-focused brief therapy in medical settings: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. J Behav Med 2018;41:139-151 «PMID: 28975531»PubMed
  374. Bacon L, Stern JS, Van Loan MD ym. Size acceptance and intuitive eating improve health for obese, female chronic dieters. J Am Diet Assoc 2005;105:929-36 «PMID: 15942543»PubMed
  375. Burke LE, Warziski M, Styn MA ym. A randomized clinical trial of a standard versus vegetarian diet for weight loss: the impact of treatment preference. Int J Obes (Lond) 2008;32:166-76 «PMID: 17700579»PubMed
  376. Ambrose AF, Paul G, Hausdorff JM. Risk factors for falls among older adults: a review of the literature. Maturitas 2013;75:51-61 «PMID: 23523272»PubMed
  377. Shieh C, Knisely MR, Clark D ym. Self-weighing in weight management interventions: A systematic review of literature. Obes Res Clin Pract 2016;10:493-519 «PMID: 26896865»PubMed
  378. Khasteganan N, Lycett D, Furze G ym. Health, not weight loss, focused programmes versus conventional weight loss programmes for cardiovascular risk factors: a systematic review and meta-analysis. Syst Rev 2019;8:200 «PMID: 31400767»PubMed
  379. Wadden TA, Stunkard AJ, Liebschutz J. Three-year follow-up of the treatment of obesity by very low calorie diet, behavior therapy, and their combination. J Consult Clin Psychol 1988;56:925-8 «PMID: 3204204»PubMed
  380. Amatruda JM, Richeson JF, Welle SL ym. The safety and efficacy of a controlled low-energy ('very-low-calorie') diet in the treatment of non-insulin-dependent diabetes and obesity. Arch Intern Med 1988;148:873-7 «PMID: 3355307»PubMed
  381. Mulholland Y, Nicokavoura E, Broom J ym. Very-low-energy diets and morbidity: a systematic review of longer-term evidence. Br J Nutr 2012;108:832-51 «PMID: 22800763»PubMed
  382. Snel M, Sleddering MA, Vd Peijl ID ym. Quality of life in type 2 diabetes mellitus after a very low calorie diet and exercise. Eur J Intern Med 2012;23:143-9 «PMID: 22284244»PubMed
  383. Stephenson J, Heslehurst N, Hall J ym. Before the beginning: nutrition and lifestyle in the preconception period and its importance for future health. Lancet 2018;391:1830-1841 «PMID: 29673873»PubMed
  384. Hanson M, Barker M, Dodd JM ym. Interventions to prevent maternal obesity before conception, during pregnancy, and post partum. Lancet Diabetes Endocrinol 2017;5:65-76 «PMID: 27743974»PubMed
  385. Oteng-Ntim E, Mononen S, Sawicki O ym. Interpregnancy weight change and adverse pregnancy outcomes: a systematic review and meta-analysis. BMJ Open 2018;8:e018778 «PMID: 29866719»PubMed
  386. Wallace JM, Bhattacharya S, Horgan GW. Weight change across the start of three consecutive pregnancies and the risk of maternal morbidity and SGA birth at the second and third pregnancy. PLoS One 2017;12:e0179589 «PMID: 28628636»PubMed
  387. Cnattingius S, Villamor E. Weight change between successive pregnancies and risks of stillbirth and infant mortality: a nationwide cohort study. Lancet 2016;387:558-565 «PMID: 26651225»PubMed
  388. Villamor E, Cnattingius S. Interpregnancy weight change and risk of preterm delivery. Obesity (Silver Spring) 2016;24:727-34 «PMID: 26833699»PubMed
  389. Villamor E, Cnattingius S. Interpregnancy weight change and risk of adverse pregnancy outcomes: a population-based study. Lancet 2006;368:1164-70 «PMID: 17011943»PubMed
  390. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Syödään yhdessä - ruokasuositukset lapsiperheille. Tampere: Juvenes Print – Suomen yliopistopaino Oy 2016;http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-599-8
  391. IOM (Institute of Medicine). Weight Gain During Pregnancy: Reexamining the Guidelines. Washington, DC: The National Academies Press 2009
  392. Goldstein RF, Abell SK, Ranasinha S ym. Association of Gestational Weight Gain With Maternal and Infant Outcomes: A Systematic Review and Meta-analysis. JAMA 2017;317:2207-2225 «PMID: 28586887»PubMed
  393. Linné Y, Dye L, Barkeling B ym. Long-term weight development in women: a 15-year follow-up of the effects of pregnancy. Obes Res 2004;12:1166-78 «PMID: 15292482»PubMed
  394. Nehring I, Schmoll S, Beyerlein A ym. Gestational weight gain and long-term postpartum weight retention: a meta-analysis. Am J Clin Nutr 2011;94:1225-31 «PMID: 21918221»PubMed
  395. Hakulinen T, Otronen K, Kuronen M. Kansallinen imetyksen edistämisen toimintaohjelma vuosille 2018-2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Ohjaus 24/2017. 128 sivua. Helsinki 2017
  396. Gillman MW, Rifas-Shiman SL, Camargo CA Jr ym. Risk of overweight among adolescents who were breastfed as infants. JAMA 2001;285:2461-7 «PMID: 11368698»PubMed
  397. Forbes JD, Azad MB, Vehling L ym. Association of Exposure to Formula in the Hospital and Subsequent Infant Feeding Practices With Gut Microbiota and Risk of Overweight in the First Year of Life. JAMA Pediatr 2018;172:e181161 «PMID: 29868719»PubMed
  398. Hollis JL, Crozier SR, Inskip HM ym. Modifiable risk factors of maternal postpartum weight retention: an analysis of their combined impact and potential opportunities for prevention. Int J Obes (Lond) 2017;41:1091-1098 «PMID: 28337028»PubMed
  399. Bever Babendure J, Reifsnider E, Mendias E ym. Reduced breastfeeding rates among obese mothers: a review of contributing factors, clinical considerations and future directions. Int Breastfeed J 2015;10:21 «PMID: 26140049»PubMed
  400. Rasmussen KM, Kjolhede CL. Prepregnant overweight and obesity diminish the prolactin response to suckling in the first week postpartum. Pediatrics 2004;113:e465-71 «PMID: 15121990»PubMed
  401. Winkvist A, Brantsæter AL, Brandhagen M ym. Maternal Prepregnant Body Mass Index and Gestational Weight Gain Are Associated with Initiation and Duration of Breastfeeding among Norwegian Mothers. J Nutr 2015;145:1263-70 «PMID: 25904732»PubMed
  402. Guelinckx I, Devlieger R, Bogaerts A ym. The effect of pre-pregnancy BMI on intention, initiation and duration of breast-feeding. Public Health Nutr 2012;15:840-8 «PMID: 22035605»PubMed
  403. Lim S, O'Reilly S, Behrens H ym. Effective strategies for weight loss in post-partum women: a systematic review and meta-analysis. Obes Rev 2015;16:972-87 «PMID: 26313354»PubMed
  404. van der Pligt P, Willcox J, Hesketh KD ym. Systematic review of lifestyle interventions to limit postpartum weight retention: implications for future opportunities to prevent maternal overweight and obesity following childbirth. Obes Rev 2013;14:792-805 «PMID: 23773448»PubMed
  405. Huseinovic E, Bertz F, Leu Agelii M ym. Effectiveness of a weight loss intervention in postpartum women: results from a randomized controlled trial in primary health care. Am J Clin Nutr 2016;104:362-70 «PMID: 27413127»PubMed
  406. Hagberg L, Winkvist A, Brekke HK ym. Cost-effectiveness and quality of life of a diet intervention postpartum: 2-year results from a randomized controlled trial. BMC Public Health 2019;19:38 «PMID: 30621673»PubMed
  407. Phelan S, Hagobian T, Brannen A ym. Effect of an Internet-Based Program on Weight Loss for Low-Income Postpartum Women: A Randomized Clinical Trial. JAMA 2017;317:2381-2391 «PMID: 28632867»PubMed
  408. Haire-Joshu D, Cahill AG, Stein RI ym. Randomized Controlled Trial of Home-Based Lifestyle Therapy on Postpartum Weight in Underserved Women with Overweight or Obesity. Obesity (Silver Spring) 2019;27:535-541 «PMID: 30900408»PubMed
  409. Dalrymple KV, Flynn AC, Relph SA ym. Lifestyle Interventions in Overweight and Obese Pregnant or Postpartum Women for Postpartum Weight Management: A Systematic Review of the Literature. Nutrients 2018;10(11):1704. doi: 10.3390/nu10111704 «PMID: 30405088»PubMed
  410. Suominen M, Finne-Soveri H, Hakala P ym.  Ravitsemussuositukset ikääntyneille 2010. Edita publishing, Helsinki 2010
  411. Suominen MH, Jyvakorpi SK, Pitkala KH ym. Nutritional guidelines for older people in Finland. J Nutr Health Aging 2014;18:861-7 «PMID: 25470800»PubMed
  412. Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Vireyttä seniorivuosiin – ikääntyneiden ruokasuositus. 4/2020. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-472-1 «http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-472-1»32
  413. Volkert D, Beck AM, Cederholm T ym. ESPEN guideline on clinical nutrition and hydration in geriatrics. Clin Nutr 2019;38:10-47 «PMID: 30005900»PubMed
  414. Haywood C, Sumithran P. Treatment of obesity in older persons-A systematic review. Obes Rev 2019;20:588-598 «PMID: 30645010»PubMed
  415. Batsis JA, Gill LE, Masutani RK ym. Weight Loss Interventions in Older Adults with Obesity: A Systematic Review of Randomized Controlled Trials Since 2005. J Am Geriatr Soc 2017;65:257-268 «PMID: 27641543»PubMed
  416. Rejeski WJ, Ambrosius WT, Burdette JH ym. Community Weight Loss to Combat Obesity and Disability in At-Risk Older Adults. J Gerontol A Biol Sci Med Sci 2017;72:1547-1553 «PMID: 28064148»PubMed
  417. Villareal DT, Apovian CM, Kushner RF ym. Obesity in older adults: technical review and position statement of the American Society for Nutrition and NAASO, The Obesity Society. Obes Res 2005;13:1849-63 «PMID: 16339115»PubMed
  418. Beavers KM, Nesbit BA, Kiel JR ym. Effect of an Energy-Restricted, Nutritionally Complete, Higher Protein Meal Plan on Body Composition and Mobility in Older Adults With Obesity: A Randomized Controlled Trial. J Gerontol A Biol Sci Med Sci 2019;74:929-935 «PMID: 30629126»PubMed
  419. Prado CM, Siervo M, Mire E ym. A population-based approach to define body-composition phenotypes. Am J Clin Nutr 2014;99:1369-77 «PMID: 24760978»PubMed
  420. US Preventive Services Task Force., Curry SJ, Krist AH ym. Behavioral Weight Loss Interventions to Prevent Obesity-Related Morbidity and Mortality in Adults: US Preventive Services Task Force Recommendation Statement. JAMA 2018;320:1163-1171 «PMID: 30326502»PubMed
  421. LeBlanc ES, Patnode CD, Webber EM ym. Behavioral and Pharmacotherapy Weight Loss Interventions to Prevent Obesity-Related Morbidity and Mortality in Adults: Updated Evidence Report and Systematic Review for the US Preventive Services Task Force. JAMA 2018;320:1172-1191 «PMID: 30326501»PubMed
  422. Dombrowski SU, Avenell A, Sniehott FF. Behavioural interventions for obese adults with additional risk factors for morbidity: systematic review of effects on behaviour, weight and disease risk factors. Obes Facts 2010;3:377-96 «PMID: 21196792»PubMed
  423. Paul-Ebhohimhen V, Avenell A. A systematic review of the effectiveness of group versus individual treatments for adult obesity. Obes Facts 2009;2:17-24 «PMID: 20054200»PubMed
  424. Lindström J, Ilanne-Parikka P, Peltonen M ym. Sustained reduction in the incidence of type 2 diabetes by lifestyle intervention: follow-up of the Finnish Diabetes Prevention Study. Lancet 2006;368:1673-9 «PMID: 17098085»PubMed
  425. Teeriniemi AM, Salonurmi T, Jokelainen T ym. A randomized clinical trial of the effectiveness of a Web-based health behaviour change support system and group lifestyle counselling on body weight loss in overweight and obese subjects: 2-year outcomes. J Intern Med 2018;284:534-545 «PMID: 29974563»PubMed
  426. Tyypin 2 diabetes. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Sisätautilääkärien yhdistyksen ja Diabetesliiton Lääkärineuvoston asettama työryhmä. (viitattu 4.2.2020). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2018
  427. Norris SL, Zhang X, Avenell A ym. Long-term effectiveness of lifestyle and behavioral weight loss interventions in adults with type 2 diabetes: a meta-analysis. Am J Med 2004;117:762-74 «PMID: 15541326»PubMed
  428. Pascale RW, Wing RR, Butler BA ym. Effects of a behavioral weight loss program stressing calorie restriction versus calorie plus fat restriction in obese individuals with NIDDM or a family history of diabetes. Diabetes Care 1995;18:1241-8 «PMID: 8612437»PubMed
  429. Gregg EW, Chen H, Wagenknecht LE ym. Association of an intensive lifestyle intervention with remission of type 2 diabetes. JAMA 2012;308:2489-96 «PMID: 23288372»PubMed
  430. Li G, Zhang P, Wang J ym. The long-term effect of lifestyle interventions to prevent diabetes in the China Da Qing Diabetes Prevention Study: a 20-year follow-up study. Lancet 2008;371:1783-9 «PMID: 18502303»PubMed
  431. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Yleislääketieteen yhdistys ry:n asettama työryhmä. Ei-alkoholiperäinen rasvamaksatauti (NAFLD). Käypä hoito -suositus. (viitattu 4.2.2020) www.kaypahoito.fi
  432. Hsu CC, Ness E, Kowdley KV. Nutritional Approaches to Achieve Weight Loss in Nonalcoholic Fatty Liver Disease. Adv Nutr 2017;8:253-265 «PMID: 28298270»PubMed
  433. Vilar-Gomez E, Martinez-Perez Y, Calzadilla-Bertot L ym. Weight Loss Through Lifestyle Modification Significantly Reduces Features of Nonalcoholic Steatohepatitis. Gastroenterology 2015;149:367-78.e5; quiz e14-5 «PMID: 25865049»PubMed
  434. Dyslipidemiat. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Sisätautilääkärien Yhdistys ry:n asettama työryhmä.  (viitattu 4.2.2020). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2017
  435. Schwingshackl L, Dias S, Hoffmann G. Impact of long-term lifestyle programmes on weight loss and cardiovascular risk factors in overweight/obese participants: a systematic review and network meta-analysis. Syst Rev 2014;3:130 «PMID: 25358395»PubMed
  436. Poobalan A, Aucott L, Smith WC ym. Effects of weight loss in overweight/obese individuals and long-term lipid outcomes--a systematic review. Obes Rev 2004;5:43-50 «PMID: 14969506»PubMed
  437. Galani C, Schneider H. Prevention and treatment of obesity with lifestyle interventions: review and meta-analysis. Int J Public Health 2007;52:348-59 «PMID: 18368998»PubMed
  438. Douketis JD, Macie C, Thabane L ym. Systematic review of long-term weight loss studies in obese adults: clinical significance and applicability to clinical practice. Int J Obes (Lond) 2005;29:1153-67 «PMID: 15997250»PubMed
  439. Noakes M, Clifton PM. Weight loss and plasma lipids. Curr Opin Lipidol 2000;11:65-70 «PMID: 10750696»PubMed
  440. Aucott L, Gray D, Rothnie H ym. Effects of lifestyle interventions and long-term weight loss on lipid outcomes - a systematic review. Obes Rev 2011;12:e412-25 «PMID: 21371252»PubMed
  441. Dattilo AM, Kris-Etherton PM. Effects of weight reduction on blood lipids and lipoproteins: a meta-analysis. Am J Clin Nutr 1992;56:320-8 «PMID: 1386186»PubMed
  442. Kohonnut verenpaine. Käypä hoito -suositus.  Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Verenpaineyhdistys ry:n asettama työryhmä.  (viitattu 4.2.2020). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2014
  443. Lavie CJ, Milani RV, Ventura HO. Obesity and cardiovascular disease: risk factor, paradox, and impact of weight loss. J Am Coll Cardiol 2009;53:1925-32 «PMID: 19460605»PubMed
  444. Ma C, Avenell A, Bolland M ym. Effects of weight loss interventions for adults who are obese on mortality, cardiovascular disease, and cancer: systematic review and meta-analysis. BMJ 2017;359:j4849 «PMID: 29138133»PubMed
  445. Look AHEAD Research Group., Wing RR, Bolin P ym. Cardiovascular effects of intensive lifestyle intervention in type 2 diabetes. N Engl J Med 2013;369:145-54 «PMID: 23796131»PubMed
  446. Look AHEAD Research Group., Pi-Sunyer X, Blackburn G ym. Reduction in weight and cardiovascular disease risk factors in individuals with type 2 diabetes: one-year results of the look AHEAD trial. Diabetes Care 2007;30:1374-83 «PMID: 17363746»PubMed
  447. Uniapnea (obstruktiivinen uniapnea aikuisilla). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Keuhkolääkäriyhdistyksen ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä.  (viitattu 4.2.2020). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2017
  448. Astma. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Keuhkolääkäriyhdistys ry:n, Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n ja Suomen Kliinisen Fysiologian Yhdistys ry:n asettama työryhmä. (viitattu 4.2.2020). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2012
  449. Okoniewski W, Lu KD, Forno E. Weight Loss for Children and Adults with Obesity and Asthma. A Systematic Review of Randomized Controlled Trials. Ann Am Thorac Soc 2019;16:613-625 «PMID: 30605347»PubMed
  450. Polvi- ja lonkkanivelrikko. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ortopediyhdistys ry:n asettama työryhmä.  (viitattu 4.2.2020). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2018
  451. Christensen R, Bartels EM, Astrup A ym. Effect of weight reduction in obese patients diagnosed with knee osteoarthritis: a systematic review and meta-analysis. Ann Rheum Dis 2007;66:433-9 «PMID: 17204567»PubMed
  452. Goodman NF, Cobin RH, Futterweit W ym. AMERICAN ASSOCIATION OF CLINICAL ENDOCRINOLOGISTS, AMERICAN COLLEGE OF ENDOCRINOLOGY, AND ANDROGEN EXCESS AND PCOS SOCIETY DISEASE STATE CLINICAL REVIEW: GUIDE TO THE BEST PRACTICES IN THE EVALUATION AND TREATMENT OF POLYCYSTIC OVARY SYNDROME - PART 2. Endocr Pract 2015;21:1415-26 «PMID: 26642102»PubMed
  453. Naderpoor N, Shorakae S, de Courten B ym. Metformin and lifestyle modification in polycystic ovary syndrome: systematic review and meta-analysis. Hum Reprod Update 2015;21:560-74 «PMID: 26060208»PubMed
  454. Einarsson S, Bergh C, Friberg B ym. Weight reduction intervention for obese infertile women prior to IVF: a randomized controlled trial. Hum Reprod 2017;32:1621-1630 «PMID: 28854592»PubMed
  455. Lan L, Harrison CL, Misso M ym. Systematic review and meta-analysis of the impact of preconception lifestyle interventions on fertility, obstetric, fetal, anthropometric and metabolic outcomes in men and women. Hum Reprod 2017;32:1925-1940 «PMID: 28854715»PubMed
  456. Wallace JM, Bhattacharya S, Campbell DM ym. Inter-Pregnancy Weight Change and the Risk of Recurrent Pregnancy Complications. PLoS One 2016;11:e0154812 «PMID: 27145132»PubMed
  457. Williamson DF, Pamuk E, Thun M ym. Prospective study of intentional weight loss and mortality in never-smoking overweight US white women aged 40-64 years. Am J Epidemiol 1995;141:1128-41 «PMID: 7771451»PubMed
  458. Williamson DF, Thompson TJ, Thun M ym. Intentional weight loss and mortality among overweight individuals with diabetes. Diabetes Care 2000;23:1499-504 «PMID: 11023143»PubMed
  459. Field AE, Manson JE, Taylor CB ym. Association of weight change, weight control practices, and weight cycling among women in the Nurses' Health Study II. Int J Obes Relat Metab Disord 2004;28:1134-42 «PMID: 15263922»PubMed
  460. Hamm P, Shekelle RB, Stamler J. Large fluctuations in body weight during young adulthood and twenty-five-year risk of coronary death in men. Am J Epidemiol 1989;129:312-8 «PMID: 2912043»PubMed
  461. Blair SN, Shaten J, Brownell K ym. Body weight change, all-cause mortality, and cause-specific mortality in the Multiple Risk Factor Intervention Trial. Ann Intern Med 1993;119:749-57 «PMID: 8363210»PubMed
  462. Diaz VA, Mainous AG 3rd, Everett CJ. The association between weight fluctuation and mortality: results from a population-based cohort study. J Community Health 2005;30:153-65 «PMID: 15847242»PubMed
  463. Lissner L, Andres R, Muller DC ym. Body weight variability in men: metabolic rate, health and longevity. Int J Obes 1990;14:373-83 «PMID: 2361814»PubMed
  464. Gregg EW, Gerzoff RB, Thompson TJ ym. Intentional weight loss and death in overweight and obese U.S. adults 35 years of age and older. Ann Intern Med 2003;138:383-9 «PMID: 12614090»PubMed
  465. Brownell KD, Rodin J. Medical, metabolic, and psychological effects of weight cycling. Arch Intern Med 1994;154:1325-30 «PMID: 8002684»PubMed
  466. Lahti-Koski M, Männistö S, Pietinen P ym. Prevalence of weight cycling and its relation to health indicators in Finland. Obes Res 2005;13:333-41 «PMID: 15800292»PubMed
  467. Webster JD, Hesp R, Garrow JS. The composition of excess weight in obese women estimated by body density, total body water and total body potassium. Hum Nutr Clin Nutr 1984;38:299-306 «PMID: 6469707»PubMed
  468. Syngal S, Coakley EH, Willett WC ym. Long-term weight patterns and risk for cholecystectomy in women. Ann Intern Med 1999;130:471-7 «PMID: 10075614»PubMed
  469. Erlinger S. Gallstones in obesity and weight loss. Eur J Gastroenterol Hepatol 2000;12:1347-52 «PMID: 11192327»PubMed
  470. Zibellini J, Seimon RV, Lee CM ym. Does Diet-Induced Weight Loss Lead to Bone Loss in Overweight or Obese Adults? A Systematic Review and Meta-Analysis of Clinical Trials. J Bone Miner Res 2015;30:2168-78 «PMID: 26012544»PubMed
  471. Soltani S, Hunter GR, Kazemi A ym. The effects of weight loss approaches on bone mineral density in adults: a systematic review and meta-analysis of randomized controlled trials. Osteoporos Int 2016;27:2655-2671 «PMID: 27154437»PubMed
  472. Scibora LM, Ikramuddin S, Buchwald H ym. Examining the link between bariatric surgery, bone loss, and osteoporosis: a review of bone density studies. Obes Surg 2012;22:654-67 «PMID: 22271358»PubMed
  473. Geoffroy M, Charlot-Lambrecht I, Chrusciel J ym. Impact of Bariatric Surgery on Bone Mineral Density: Observational Study of 110 Patients Followed up in a Specialized Center for the Treatment of Obesity in France. Obes Surg 2019;29:1765-1772 «PMID: 30734230»PubMed
  474. Lu CW, Chang YK, Chang HH ym. Fracture Risk After Bariatric Surgery: A 12-Year Nationwide Cohort Study. Medicine (Baltimore) 2015;94:e2087 «PMID: 26632892»PubMed
  475. Lalmohamed A, de Vries F, Bazelier MT ym. Risk of fracture after bariatric surgery in the United Kingdom: population based, retrospective cohort study. BMJ 2012;345:e5085 «PMID: 22867649»PubMed
  476. Nakamura KM, Haglind EG, Clowes JA ym. Fracture risk following bariatric surgery: a population-based study. Osteoporos Int 2014;25:151-8 «PMID: 23912559»PubMed
  477. Rousseau C, Jean S, Gamache P ym. Change in fracture risk and fracture pattern after bariatric surgery: nested case-control study. BMJ 2016;354:i3794 «PMID: 27814663»PubMed
  478. da Luz FQ, Hay P, Touyz S ym. Obesity with Comorbid Eating Disorders: Associated Health Risks and Treatment Approaches. Nutrients 2018;10: «PMID: 29954056»PubMed
  479. National Task Force on the Prevention and Treatment of Obesity. Dieting and the development of eating disorders in overweight and obese adults. Arch Intern Med 2000;160:2581-9 «PMID: 10999971»PubMed
  480. Amianto F, Ottone L, Abbate Daga G ym. Binge-eating disorder diagnosis and treatment: a recap in front of DSM-5. BMC Psychiatry 2015;15:70 «PMID: 25885566»PubMed
  481. Syömishäiriöt. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen ja Suomen Psykiatriyhdistys Ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2014 (viitattu 15.9.2019). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
  482. Khera R, Murad MH, Chandar AK ym. Association of Pharmacological Treatments for Obesity With Weight Loss and Adverse Events: A Systematic Review and Meta-analysis. JAMA 2016;315:2424-34 «PMID: 27299618»PubMed
  483. Wilding JPH, Batterham RL, Calanna S, ym. Once-Weekly Semaglutide in Adults with Overweight or Obesity. N Engl J Med 2021;384(11):989-1002 «PMID: 33567185»PubMed
  484. Juonala M, Niskanen L. Lihavuuden lääkehoito. Duodecim 2018;134:1915-21
  485. Pi-Sunyer X, Astrup A, Fujioka K ym. A Randomized, Controlled Trial of 3.0 mg of Liraglutide in Weight Management. N Engl J Med 2015;373:11-22 «PMID: 26132939»PubMed
  486. Davies MJ, Bergenstal R, Bode B ym. Efficacy of Liraglutide for Weight Loss Among Patients With Type 2 Diabetes: The SCALE Diabetes Randomized Clinical Trial. JAMA 2015;314:687-99 «PMID: 26284720»PubMed
  487. Wadden TA, Hollander P, Klein S ym. Weight maintenance and additional weight loss with liraglutide after low-calorie-diet-induced weight loss: the SCALE Maintenance randomized study. Int J Obes (Lond) 2013;37:1443-51 «PMID: 23812094»PubMed
  488. le Roux CW, Astrup A, Fujioka K ym. 3 years of liraglutide versus placebo for type 2 diabetes risk reduction and weight management in individuals with prediabetes: a randomised, double-blind trial. Lancet 2017;389:1399-1409 «PMID: 28237263»PubMed
  489. Lincoff AM, Brown-Frandsen K, Colhoun HM, ym. Semaglutide and Cardiovascular Outcomes in Obesity without Diabetes. N Engl J Med 2023;389(24):2221-2232 «PMID: 37952131»PubMed
  490. Greenway FL, Fujioka K, Plodkowski RA ym. Effect of naltrexone plus bupropion on weight loss in overweight and obese adults (COR-I): a multicentre, randomised, double-blind, placebo-controlled, phase 3 trial. Lancet 2010;376:595-605 «PMID: 20673995»PubMed
  491. Apovian CM, Aronne L, Rubino D ym. A randomized, phase 3 trial of naltrexone SR/bupropion SR on weight and obesity-related risk factors (COR-II). Obesity (Silver Spring) 2013;21:935-43 «PMID: 23408728»PubMed
  492. Hollander P, Gupta AK, Plodkowski R ym. Effects of naltrexone sustained-release/bupropion sustained-release combination therapy on body weight and glycemic parameters in overweight and obese patients with type 2 diabetes. Diabetes Care 2013;36:4022-9 «PMID: 24144653»PubMed
  493. Wadden TA, Foreyt JP, Foster GD ym. Weight loss with naltrexone SR/bupropion SR combination therapy as an adjunct to behavior modification: the COR-BMOD trial. Obesity (Silver Spring) 2011;19:110-20 «PMID: 20559296»PubMed
  494. Rössner S, Sjöström L, Noack R ym. Weight loss, weight maintenance, and improved cardiovascular risk factors after 2 years treatment with orlistat for obesity. European Orlistat Obesity Study Group. Obes Res 2000;8:49-61 «PMID: 10678259»PubMed
  495. Sjöström L, Rissanen A, Andersen T ym. Randomised placebo-controlled trial of orlistat for weight loss and prevention of weight regain in obese patients. European Multicentre Orlistat Study Group. Lancet 1998;352:167-72 «PMID: 9683204»PubMed
  496. Davidson MH, Hauptman J, DiGirolamo M ym. Weight control and risk factor reduction in obese subjects treated for 2 years with orlistat: a randomized controlled trial. JAMA 1999;281:235-42 «PMID: 9918478»PubMed
  497. Hollander PA, Elbein SC, Hirsch IB ym. Role of orlistat in the treatment of obese patients with type 2 diabetes. A 1-year randomized double-blind study. Diabetes Care 1998;21:1288-94 «PMID: 9702435»PubMed
  498. Torgerson JS, Hauptman J, Boldrin MN ym. XENical in the prevention of diabetes in obese subjects (XENDOS) study: a randomized study of orlistat as an adjunct to lifestyle changes for the prevention of type 2 diabetes in obese patients. Diabetes Care 2004;27:155-61 «PMID: 14693982»PubMed
  499. Richelsen B, Tonstad S, Rössner S ym. Effect of orlistat on weight regain and cardiovascular risk factors following a very-low-energy diet in abdominally obese patients: a 3-year randomized, placebo-controlled study. Diabetes Care 2007;30:27-32 «PMID: 17192328»PubMed
  500. Padwal R, Li SK, Lau DC. Long-term pharmacotherapy for obesity and overweight. Cochrane Database Syst Rev 2004;:CD004094 «PMID: 15266516»PubMed
  501. Bray GA, Ryan DH. Medical therapy for the patient with obesity. Circulation 2012;125:1695-703 «PMID: 22474312»PubMed
  502. Huhn M, Nikolakopoulou A, Schneider-Thoma J ym. Comparative efficacy and tolerability of 32 oral antipsychotics for the acute treatment of adults with multi-episode schizophrenia: a systematic review and network meta-analysis. Lancet 2019;394:939-951 «PMID: 31303314»PubMed
  503. Bak M, Fransen A, Janssen J ym. Almost all antipsychotics result in weight gain: a meta-analysis. PLoS One 2014;9:e94112 «PMID: 24763306»PubMed
  504. Serretti A, Mandelli L. Antidepressants and body weight: a comprehensive review and meta-analysis. J Clin Psychiatry 2010;71:1259-72 «PMID: 21062615»PubMed
  505. Apovian CM, Aronne LJ, Bessesen DH ym. Pharmacological management of obesity: an endocrine Society clinical practice guideline. J Clin Endocrinol Metab 2015;100:342-62 «PMID: 25590212»PubMed
  506. Salminen P, Sallinen V (toim.): Teema Lihavuuskirurgia. Aikak kirja Duodecim 2019;135:1487-545
  507. Fried M, Hainer V, Basdevant A ym. Interdisciplinary European guidelines for surgery for severe (morbid) obesity. Obes Surg 2007;17:260-70 «PMID: 17476884»PubMed
  508. NIH conference. Gastrointestinal surgery for severe obesity. Consensus Development Conference Panel. Ann Intern Med 1991;115:956-61 «PMID: 1952493»PubMed
  509. Buchwald H, Estok R, Fahrbach K ym. Trends in mortality in bariatric surgery: a systematic review and meta-analysis. Surgery 2007;142:621-32; discussion 632-5 «PMID: 17950357»PubMed
  510. Ikonen TS, Anttila H, Gylling H ym. Sairaalloisen lihavuuden leikkaushoito. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 16/2009. Helsinki 2009;ISBN 978-952-245-084-5
  511. Holderbaum M, Casagrande DS, Sussenbach S ym. Effects of very low calorie diets on liver size and weight loss in the preoperative period of bariatric surgery: a systematic review. Surg Obes Relat Dis 2018;14:237-244 «PMID: 29239795»PubMed
  512. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Sairaalloinen lihavuus. Kirjassa: Ravitsemushoito. Suositus sairaaloihin, terveyskeskuksiin, palvelu- ja hoitokoteihin sekä kuntoutuskeskuksiin.  Edita Prima Oy Helsinki 2010;162-7
  513. le Roux CW, Welbourn R, Werling M ym. Gut hormones as mediators of appetite and weight loss after Roux-en-Y gastric bypass. Ann Surg 2007;246:780-5 «PMID: 17968169»PubMed
  514. Beckman LM, Beckman TR, Earthman CP. Changes in gastrointestinal hormones and leptin after Roux-en-Y gastric bypass procedure: a review. J Am Diet Assoc 2010;110:571-84 «PMID: 20338283»PubMed
  515. Himpens J, Dapri G, Cadière GB. A prospective randomized study between laparoscopic gastric banding and laparoscopic isolated sleeve gastrectomy: results after 1 and 3 years. Obes Surg 2006;16:1450-6 «PMID: 17132410»PubMed
  516. Himpens J, Dobbeleir J, Peeters G. Long-term results of laparoscopic sleeve gastrectomy for obesity. Ann Surg 2010;252:319-24 «PMID: 20622654»PubMed
  517. Salminen P, Helmiö M, Ovaska J ym. Effect of Laparoscopic Sleeve Gastrectomy vs Laparoscopic Roux-en-Y Gastric Bypass on Weight Loss at 5 Years Among Patients With Morbid Obesity: The SLEEVEPASS Randomized Clinical Trial. JAMA 2018;319:241-254 «PMID: 29340676»PubMed
  518. Busetto L, Dicker D, Azran C ym. Obesity Management Task Force of the European Association for the Study of Obesity Released "Practical Recommendations for the Post-Bariatric Surgery Medical Management". Obes Surg 2018;28:2117-2121 «PMID: 29725979»PubMed
  519. Martens EA, Westerterp-Plantenga MS. Protein diets, body weight loss and weight maintenance. Curr Opin Clin Nutr Metab Care 2014;17:75-9 «PMID: 24310056»PubMed
  520. Livhits M, Mercado C, Yermilov I ym. Exercise following bariatric surgery: systematic review. Obes Surg 2010;20:657-65 «PMID: 20180039»PubMed
  521. Hassannejad A, Khalaj A, Mansournia MA ym. The Effect of Aerobic or Aerobic-Strength Exercise on Body Composition and Functional Capacity in Patients with BMI =35 after Bariatric Surgery: a Randomized Control Trial. Obes Surg 2017;27:2792-2801 «PMID: 28527156»PubMed
  522. Ren ZQ, Lu GD, Zhang TZ ym. Effect of physical exercise on weight loss and physical function following bariatric surgery: a meta-analysis of randomised controlled trials. BMJ Open 2018;8:e023208 «PMID: 30385445»PubMed
  523. Chapman N, Hill K, Taylor S ym. Patterns of physical activity and sedentary behavior after bariatric surgery: an observational study. Surg Obes Relat Dis 2014;10:524-30 «PMID: 24462340»PubMed
  524. Afshar S, Seymour K, Kelly SB ym. Changes in physical activity after bariatric surgery: using objective and self-reported measures. Surg Obes Relat Dis 2017;13:474-483 «PMID: 27771316»PubMed
  525. Crisp AH, Verlengia R, Ravelli MN ym. Changes in Physical Activities and Body Composition after Roux-Y Gastric Bypass Surgery. Obes Surg 2018;28:1665-1671 «PMID: 29273924»PubMed
  526. Expertgruppsrekommendationer. Nordiska riktlinjer för monitorering och supplementering med vitaminer/mineraler samt uppföljning efter obesitaskirurgi. http://sfok.se/wp-content/uploads/2013/10/Nordiska-riktlinjer-obesitaskirurgi-april2017.pdf «http://sfok.se/wp-content/uploads/2013/10/Nordiska-riktlinjer-obesitaskirurgi-april2017.pdf»33
  527. Salehi M, Vella A, McLaughlin T ym. Hypoglycemia After Gastric Bypass Surgery: Current Concepts and Controversies. J Clin Endocrinol Metab 2018;103:2815-2826 «PMID: 30101281»PubMed
  528. Peterhänsel C, Petroff D, Klinitzke G ym. Risk of completed suicide after bariatric surgery: a systematic review. Obes Rev 2013;14:369-82 «PMID: 23297762»PubMed
  529. Zhang Q, Chen Y, Li J ym. A meta-analysis of the effects of bariatric surgery on fracture risk. Obes Rev 2018;19:728-736 «PMID: 29334691»PubMed
  530. Sjöström L, Narbro K, Sjöström CD ym. Effects of bariatric surgery on mortality in Swedish obese subjects. N Engl J Med 2007;357:741-52 «PMID: 17715408»PubMed
  531. Adams TD, Davidson LE, Litwin SE ym. Weight and Metabolic Outcomes 12 Years after Gastric Bypass. N Engl J Med 2017;377:1143-1155 «PMID: 28930514»PubMed
  532. Maggard MA, Shugarman LR, Suttorp M ym. Meta-analysis: surgical treatment of obesity. Ann Intern Med 2005;142:547-59 «PMID: 15809466»PubMed
  533. Buchwald H, Avidor Y, Braunwald E ym. Bariatric surgery: a systematic review and meta-analysis. JAMA 2004;292:1724-37 «PMID: 15479938»PubMed
  534. Karmon A, Sheiner E. Timing of gestation after bariatric surgery: should women delay pregnancy for at least 1 postoperative year? Am J Perinatol 2008;25:331-3 «PMID: 18493884»PubMed
  535. Shawe J, Ceulemans D, Akhter Z ym. Pregnancy after bariatric surgery: Consensus recommendations for periconception, antenatal and postnatal care. Obes Rev 2019;20:1507-1522 «PMID: 31419378»PubMed
  536. Johansson K, Cnattingius S, Näslund I ym. Outcomes of pregnancy after bariatric surgery. N Engl J Med 2015;372:814-24 «PMID: 25714159»PubMed
  537. Kwong W, Tomlinson G, Feig DS. Maternal and neonatal outcomes after bariatric surgery; a systematic review and meta-analysis: do the benefits outweigh the risks? Am J Obstet Gynecol 2018;218:573-580 «PMID: 29454871»PubMed
  538. Akhter Z, Rankin J, Ceulemans D ym. Pregnancy after bariatric surgery and adverse perinatal outcomes: A systematic review and meta-analysis. PLoS Med 2019;16:e1002866 «PMID: 31386658»PubMed
  539. Sjöström L, Lindroos AK, Peltonen M ym. Lifestyle, diabetes, and cardiovascular risk factors 10 years after bariatric surgery. N Engl J Med 2004;351:2683-93 «PMID: 15616203»PubMed
  540. Sundbom M, Hedberg J, Marsk R ym. Substantial Decrease in Comorbidity 5 Years After Gastric Bypass: A Population-based Study From the Scandinavian Obesity Surgery Registry. Ann Surg 2017;265:1166-1171 «PMID: 27429019»PubMed
  541. Chang SH, Stoll CR, Song J ym. The effectiveness and risks of bariatric surgery: an updated systematic review and meta-analysis, 2003-2012. JAMA Surg 2014;149:275-87 «PMID: 24352617»PubMed
  542. Alsumali A, Eguale T, Bairdain S ym. Cost-Effectiveness Analysis of Bariatric Surgery for Morbid Obesity. Obes Surg 2018;28:2203-2214 «PMID: 29335933»PubMed

A

Diabetes 2-5 vuotta lihavuusleikkauksen jälkeen

Lihavuusleikkaus vähentää tyypin 2 diabetesta sairastavien lääkehoidon tarvetta merkittävästi 5 vuoden ajaksi, jolloin osa potilaista on ilman lääkitystä normoglykeemisiä.

A

Elintapahoidot uniapnean hoitomuotona

Elintapahoidot lieventävät uniapnean vaikeusastetta.

A

Elintapamuutoksilla laihduttamisen vaikutus tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuuteen

Jo varsin vähäinen (3–5 kg) laihtuminen elintapoja muuttamalla lähes puolittaa tyypin 2 diabeteksen sairastumisriskin 7–10 vuoden seurannassa henkilöillä, joilla on heikentynyt glukoosinsieto.

A

Elämänlaatu 5 vuotta lihavuusleikkauksen jälkeen

Lihavuusleikkaus parantaa potilaiden elämänlaatua 5 vuoden ajaksi leikkauksen jälkeen.

A

ENE-dieetin ja painonhallintaohjelman vaikutus painoon

ENE-dieetillä voidaan tehostaa laihtumista ja vähentää lihavuuteen liittyviä liitännäissairauksia, mutta saavutettu laihtumistulos tarvitsee pysyäkseen rinnalle myös elintapahoitoa.

A

GLP-1- analogit lasten lihavuuden hoidossa

Elintapahoitoon yhdistetty GLP-1-analogihoito (liraglutidi tai semaglutidi) laskee painoa merkitsevästi elintapahoitoon yhdistettyä lumelääkettä enemmän yli 12-vuotiaiden nuorten lihavuuden hoidossa.

A

Huono kestävyyskunto vs. lihavuus sairaus- ja kuolleisuusriskinä

Huono kestävyyskunto normaalipainoisella on suurempi kokonaiskuolleisuuden sekä sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden riski kuin lihavuus hyväkuntoisella. Toisaalta, vaikka hyvä kunto ja suuri fyysinen aktiivisuus vähentävät lihavuuden aiheuttamaa riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen, on lihavan hyväkuntoisen riski kuitenkin suurempi kuin huonokuntoisen normaalipainoisen.

A

Kestävyysliikuntaharjoittelun vaikutus painoon

Kohtuukuormitteinen tai raskas kestävyysliikunta ilman ruokavalio-ohjausta aikaansaa 2–3 % suuruisen painon vähenemisen 6 kuukaudessa, jos liikuntaa harrastetaan 3–5 kertaa viikossa.

A

Laihtuminen on yhteydessä parempaan glukoositasapainoon ylipainoisilla tyypin 2 diabeetikoilla

Laihtuminen on yhteydessä parempaan glukoositasapainoon ylipainoisilla tyypin 2 diabetesta sairastavilla.

A

Lapsuusiän lihavuuden jatkuminen aikuisuuteen

Lapsuus- ja nuoruusiässä todettu ylipainoisuus ja lihavuus ennustavat myöhempää ylipainoisuuden riskiä.

A

Lihavuuden vaikutus elämänlaatuun

Lihavuus ja painon nousu heikentävät terveyteen liittyvää fyysistä elämänlaatua.

A

Lihavuuskirurgia ja vaikea ja sairaalloinen lihavuus: vaikutus painoon

Lihavuuskirurgia aikaansaa suuremman painonlaskun kuin konservatiivinen hoito vaikeasti ja sairaalloisesti lihavilla potilailla (BMI > 35 kg/m2) pitkäaikaisessa seurannassa.

A

Liraglutidi lihavuuden hoidossa

Liraglutidi 3,0 mg s.c. kerran päivässä vähentää painoa ja parantaa painonlaskun pysyvyyttä lumeeseen verrattuna lihavilla potilailla, sekä ei-diabeetikoilla että tyypin 2 diabeetikoilla.

A

Mahalaukun kavennusleikkaus vs. ohitusleikkaus ja diabetes

Mahalaukun ohitusleikkaus ja kavennusleikkaus vaikuttavat 5 vuoden seurannassa samankaltaisesti painoon ja molemmilla leikkaustavoilla saavutetaan usein diabeteksen remissio.

A

Naltreksoni-bupropionin slow release -muoto lihavuuden lääkehoidossa

Naltreksoni-bupropioni (N 8 mg SR / B 90 mg SR) 2 tablettia 2 kertaa päivässä suun kautta annosteltuna vähentää painoa lumeeseen verrattuna lihavilla potilailla, sekä ei-diabeetikoilla että tyypin 2 diabeetikoilla.

A

Orlistaatin teho ja haittavaikutukset laihduttamisessa ja painonhallinnassa lihavilla

Orlistaatti edistää laihtumista ja estää laihtumisen jälkeistä painon suurenemista (ero lumelääkkeeseen 3–4 kg). Yleisimmät haittavaikutukset olivat rasvaiset/öljyiset ulosteet, ulostamispakko ja tuhriminen, joita esiintyi 15–30 %:lla orlistaattia käyttäneistä potilaista.

A

Orlistaatin vaikutus painoon ja glukoositasapainoon lihavilla tyypin 2 diabeetikoilla

Orlistaatin käyttöön liittyy parempi laihtumistulos ja suurempi GHb-A1c:n pieneneminen lumeeseen verrattuna lihavilla tyypin 2 diabeetikoilla.

A

Painonvaihtelun vaikutus terveyteen

Painonvaihtelijat lihovat seurannassa enemmän kuin henkilöt, joilla ei painonvaihteluita. Kun tämä on huomioitu, lihavien henkilöiden painonvaihtelut eivät itsenäisesti lisää valtimotaudin riskitekijöitä.

A

Psykologiset ja käyttäytymisteorioihin perustuvat interventiot lihavuuden hoidossa

Psykologiset ja käyttäytymisteorioihin perustuvat interventiot tehostavat lihavuuden hoitoa ja parantavat hoitoon sitoutumista.

A

Ruokavalion ja liikuntaharjoittelun vaikutukset liikapainoon

Kestävyysliikuntaharjoittelu yhdistettynä niukkaenergiaiseen ruokavalioon lisää painon vähenemistä enintään muutaman kilogramman pelkkään niukkaenergiaiseen ruokavalioon verrattuna.

A

Ruokavalion koostumuksen merkitys painonhallinnassa

Painonhallinnan onnistumisen näkökulmasta ruokavalion tiettyä energiaravintoainekoostumusta tärkeämpää on se, että ruokavalio toteutuu.

A

Unen pituuden merkitys lihavuudelle

Niukka (lyhentynyt tai iänmukaista lyhyempi) uni altistaa aikuiset ja lapset lihomiselle.

A

Valtimosairauksien riskitekijät ja lasten lihavuus

Valtaosalla lihavista lapsista ja nuorista on todettavissa lihavuuden lisäksi muita valtimosairauksien riskitekijöitä, ja niiden riski kasvaa lihavuuden vaikeutuessa.

A

Voimaharjoittelu ja lihasmassa ikääntyneiden laihduttamisessa

Lihasvoimaharjoittelu säilyttää lähes kokonaan kehon rasvattoman painon energiarajoitukseen perustuvan dieetin aikana lihavilla ikääntyneillä naisilla ja miehillä.

B

Diabetes 8–10 vuotta lihavuusleikkauksen jälkeen

Lihavuusleikkaus ilmeisesti helpottaa diabeteksen hoitoa ja vähentää sen ilmaantuvuutta 8–10 vuoden kuluttua leikkauksesta.

B

Elämänlaatu 10 vuotta lihavuusleikkauksen jälkeen

Lihavuusleikkaus ilmeisesti parantaa potilaiden elämänlaatua 10 vuotta leikkauksen jälkeen.

B

Elämäntapaohjauksen vaikutus raskaudenaikaiseen painonnousuun

Raskaudenaikainen elämäntapahoito ilmeisesti auttaa rajoittamaan raskaudenaikaista painonnousua.

B

Internet-pohjaiset ohjelmat laihdutuksessa ja painonhallinnassa

Internet-pohjaiset lihavuuden hoito-ohjelmat ilmeisesti tukevat laihdutusta ja painonhallintaa.

B

Kirurginen laihdutushoito ja uniapnea

Kirurginen laihdutushoito ilmeisesti lieventää uniapnean vaikeusastetta.

B

Laihduttamisen vaikutus koko kehon luuston kivennäisainepitoisuuteen ja -määrään

Laihduttaminen ruokavaliolla ilmeisesti pienentää hieman luuston kivennäisainemäärää ja -tiheyttä, mutta painon palautuessa myös luuston kivennäisainemäärä ja -tiheys palautuvat kohti alkutilannetta.

B

Laihtumisen vaikutus kohonneeseen verenpaineeseen

Vähäenergiaisen ruokavalion avulla saavutettu keskimääräin 4,1 kg:n suuruinen laihtuminen ilmeisesti alentaa ylipainoisten hypertensiivisten henkilöiden verenpainetta noin 6/3 mmHg.

B

Lasten lihavuus ja astma

Lihavat lapset ovat ilmeisesti normaalipainoisia suuremmassa riskissä sairastua myöhemmin astmaan.

B

Lasten lihavuus ja unenaikaiset hengityshäiriöt

Lihavilla lapsilla, etenkin yli 8-vuotiailla, esiintyy unenaikaisia hengityshäiriöitä ilmeisesti useammin kuin normaalipainoisilla, ja lihavuus on niiden itsenäinen riskitekijä.

B

Lihavuuskirurgia ja diabetes (BMI 30–35 kg/m²)

Lihavuusleikkauksen vaikuttavuus diabetekseen ja painoon on ilmeisesti samankaltainen potilailla, joiden painoindeksi on 30–35 kg/m², kuin potilailla, joiden painoindeksi on yli 35 kg/m².

B

Lihavuuskirurgian vaikutus kokonaiskuolleisuuteen

Lihavuuskirurgia ilmeisesti vähentää potilaiden kokonaiskuolleisuutta.

B

Lihavuusleikkaus, diabetes ja kardiovaskulaariset riskitekijät (pitkäaikaistulokset)

Lihavuusleikkaus ilmeisesti vähentää diabeteksen insidenssiä ja vaikeutta sekä kardiovaskulaarisia riskitekijöitä 10–15 vuotta leikkauksen jälkeen.

B

Metformiini lasten lihavuuden hoidossa

Metformiini ilmeisesti auttaa lihavien lasten lyhyen aikajakson painonhallinnassa, mutta hoitotulos yli 6 kuukautta kestävässä hoidossa on huonompi.

B

Nuoruusikäisten lihavuuskirurgia

Lihavuuskirurgia ilmeisesti aikaansaa samankaltaisen painonlaskun nuoruusikäisillä (13–18-vuotiailla) kuin aikuisilla.

B

Orlistaatin vaikutus tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuuteen lihavilla

Orlistaatin käyttö ilmeisesti pienentää tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuutta lihavilla verrattuna lumeeseen, erityisesti jos glukoosinsieto on heikentynyt.

B

Orlistaatti lasten lihavuuden hoidossa

Orlistaatti ilmeisesti parantaa laihdutustulosta vaikeasti lihavilla nuorilla, mutta suurin osa keskeyttää hoidon haittavaikutusten vuoksi.

B

Painoindeksi lihavuuden mittarina

Painoindeksi ilmeisesti arvioi kehon rasvakudoksen määrän yleisemmin liian pieneksi kuin liian suureksi. Painoindeksi on siis spesifi, mutta ei kovin sensitiivinen liiallisen rasvan määrän osoitin.

B

Rasvamaksa ja nuorten lihavuus

Lihavilla nuorilla ilmeisesti esiintyy kohonneita ALAT-arvoja sopien rasvamaksaan.

B

Vanhempien lihavuus lapsuusiän lihavuuden riskitekijänä

Vanhempien lihavuus on ilmeisesti lapsuusiän lihavuuden riskitekijä.

B

Ylipainoisten ja lihavien lasten vaikuttava painonhallinta

Ylipainoisten ja lihavien leikki-, esikoulu- ja alakouluikäisten lasten perhekeskeiset painonhallintainterventiot ovat ilmeisesti vaikuttavaa hoitoa, kun ruokailu- ja liikuntatottumuksia kohennetaan käyttäytymisen muutosta tukevien menetelmien avulla.

B

Ylipainoisten ja lihavien nuorten vaikuttava painonhallinta

Ylipainoisten ja lihavien nuorten (12–17-vuotiaiden) painonhallintainterventiot ovat ilmeisesti vaikuttavaa hoitoa, kun ruokailu- ja liikuntatottumuksia kohennetaan käyttäytymisen muutosta tukevien menetelmien avulla.

B

5 % laihtumistavoitteen terveyshyödyt

Vähintään 5 %:n painon alenemisella ilmeisesti saavutetaan edullisia aineenvaihdunnallisia muutoksia, ja se on realistinen saavuttaa. Hyöty painonlaskusta on selkein lihavilla henkilöillä, joilla on glukoosiaineenvaihdunnan häiriö.

C

Aamupalan syömisen yhteys ylipainoon ja lihavuuteen lapsilla ja nuorilla

Aamupalan syöminen saattaa olla yhteydessä vähentyneeseen ylipainon ja lihavuuden riskiin lapsilla ja nuorilla.

C

Imetys ja lasten lihominen myöhemmin

Imetys saattaa ehkäistä lapsen myöhempää lihomista.

C

Laihdutusinterventioiden vaikutus fyysiseen toimintakykyyn ja elämänlaatuun ylipainoisilla ikääntyneillä

Elintapojen muuttamiseen perustuvat laihdutusinterventiot saattavat parantaa liikuntakykyä ja kuntoa sekä elämänlaatua ylipainoisilla yli 60-vuotiailla.

C

Lihaskato laihdutuksen aikana

Suurempi energiarajoitus, nopeampi painonlasku ja vähäinen fyysinen aktiivisuus saattavat lisätä lihaskatoa laihdutuksen aikana.

C

Luustomuutosten vähentäminen laihduttamisen aikana

Runsas proteiinien ja/tai kalsiumin saanti saattavat vähentää laihduttamisen aikana tapahtuvia luustomuutoksia. Fyysisen aktiivisuuden merkitys on epäselvä.

C

Monirakkulaiset munasarjat ja tyttöjen lihavuus

Tyttöjen lapsuus- tai murrosiässä alkanut lihavuus saattaa jatkuessaan altistaa monirakkulaisten munasarjojen esiintymiselle.

C

Paikallaanolo (sedentary behaviour) ja lasten lihavuuden ehkäisy

Runsas istuminen ja muu paikallaanolo (sedentary behaviour) valveillaoloaikana saattavat edistää lihavuuden kehittymistä.

C

Perheaterioiden yhteys lasten ja nuorten ravitsemukselliseen terveyteen

Perheaterioiden useus saattaa olla yhteydessä lasten ja nuorten ravitsemukselliseen terveyteen.

C

Raskaus ja fertiliteetti lihavuusleikkauksen jälkeen

Lihavuusleikkaus saattaa parantaa lihavuuteen liittyvän infertiliteetin ja vähentää lihavuuteen liittyviä raskauskomplikaatioita.

C

Ryhmäohjaus verrattuna yksilöneuvontaan lihavuuden elintapahoidossa

Ryhmä- ja yksilöneuvonta saattavat olla yhtä tehokkaita lihavuuden hoidossa.

C

Syömishäiriöoireet lihavilla lapsilla ja nuorilla

Syömishäiriöoireet ovat yleisiä lihavilla lapsilla ja nuorilla. Ne tulee huomioida hoidossa, sillä ne saattavat vaikeuttaa hoitoa.

Lihavuuden leikkaushoidon menetelmät
Lihavuuteen liittyvät terveyshaitat
Niskan acanthosis nigricans (taivetummuus) teini-ikäisellä pojalla
Vyötärönympäryksen mittaamiskohta

Aiheeseen liittyviä suosituksia