Takaisin

Luuntiheyden ja murtumariskin korrelaatio

Näytönastekatsaukset
Heikki Kröger ja Kari Salovaara
1.4.2014

Näytön aste: A

Postmenopausaalisilla naisilla jokainen yhden keskipoikkeaman alenema luun tiheydessä lisää tutkittavan murtumariskin 1,5–2,5-kertaiseksi.

Tutkimuksessa «Cummings SR, Black DM, Nevitt MC ym. Bone density ...»1 seurattiin 8 134 vähintään 65-vuotiasta valkoihoista naista neljässä Yhdysvaltojen kaupungissa vuosista 1988–90 lähtien. Luuntiheys mitattiin kyynärvarresta kalkaneuksesta, reisiluun proksimaaliosasta ja lannerangasta.

Artikkelin mukaan 1 SD:n poikkeama alaspäin luuntiheydessä lisää lonkkamurtumariskiä 1,4–2,8 -kertaiseksi riippuen mittauspaikasta (lonkka oli paras).

Tutkimuksessa «Cummings SR, Black DM, Nevitt MC ym. Bone density ...»1 koehenkilöt olivat vapaaehtoisia ja todennäköisesti siten valikoituneita, että he olivat tavallista terveempiä. Tutkimuksesta suljettiin pois muun muassa henkilöt, jotka eivät pystyneet kävelemään ilman apuvälineitä. Ikävakioitu lonkkamurtumien ilmaantuvuus oli koehenkilöillä jonkin verran alhaisempi kuin Yhdysvaltojen valkoihoisella naisväestöllä keskimäärin.

Alimpaan luuntiheyden kvartiiliin kuuluvilla naisilla oli 8,5-kertainen riski saada reisiluun kaulan murtuma verrattuna ylimpään kvartiiliin kuuluviin. Yhden SD-yksikön alenema reisiluun kaulan luuntiheydessä aiheutti yhtä suuren riskin lisääntymisen kuin 14,5 vuoden iän lisäys. Kantapää oli toiseksi paras mittauspaikka, selvästi parempi kuin radius tai selkänikama. Tekijät laskevat, että naisella, jonka reisiluun kaulan mineraalitiheys 50 vuoden iässä on tiheysjakauman alimman kymmenyksen (persentiilin) tasolla, on 25 %:n elinaikainen reisiluun kaulan murtuman riski, kun vastaava riski ylimmän kymmenyksen tasolla on 8 %. Radiuksen persentiilien osalta vastaavat reisiluun kaulan murtumariskit ovat 19 % ja 12 %.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tutkimuksessa «Kröger H, Huopio J, Honkanen R ym. Prediction of f...»2 analysoitiin samaa otosta kuin artikkelissa Tuppurainen ym. 1995 «Tuppurainen M, Kröger H, Saarikoski S ym. The effe...»3. Loppuun asti mukana oli 3 140 naista eli 97,5 %. Ilmeisesti hormonihoitoa saaneet olivat mukana eikä heitä erotettu alaryhmäksi.

Peruspopulaatiossa, josta otos otettiin, 47–56-vuotiailla, 1 SD:n lasku luuntiheydessä nosti riskin mittauspaikasta ja murtumasta riippuen 1,4–2,4-kertaiseksi. Murtumia oli 183, joista vain yksi sijaitsi reisiluun proksimaaliosassa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Cummings SR, Black DM, Nevitt MC ym. Bone density at various sites for prediction of hip fractures. The Study of Osteoporotic Fractures Research Group. Lancet 1993;341:72-5 «PMID: 8093403»PubMed
  2. Kröger H, Huopio J, Honkanen R ym. Prediction of fracture risk using axial bone mineral density in a perimenopausal population: a prospective study. J Bone Miner Res 1995;10:302-6 «PMID: 7754811»PubMed
  3. Tuppurainen M, Kröger H, Saarikoski S ym. The effect of gynecological risk factors on lumbar and femoral bone mineral density in peri- and postmenopausal women. Maturitas 1995;21:137-45 «PMID: 7752951»PubMed