Satunnaistettu, lumekontrolloitu kaksoissokkotutkimus «Weiner HL, Dau PC, Khatri BO ym. Double-blind stud...»1 plasmanvaihdon (PV) vaikutuksesta MS-taudin pahenemisvaiheiden hoidossa 116 MS-potilaalla (35 %:lla oli sekundaarisprogressiivinen (SP) MS), jotka saivat myös immunosuppressiivista hoitoa (ACTH i.m. 14 vrk ja syklofosfamidi p.o. 2 mg/kg/vrk 12 viikkoa). Plasmanvaihtoryhmä (n = 59) sai PV:n 5 kertaa 2 viikon aikana ja sitten viikoittain 6 viikon ajan (n = 59), lumeryhmä sai lumevaihdon (n = 57). Tehon mittarina oli niiden potilaiden osuus, joiden paraneminen oli vähintään 1 tai 2 DSS-pistettä lähtötilanteesta riippuen. Hoidon katsottiin epäonnistuneen, ellei nähty paranemista tai tuli uuden hoidon tarve. Seuranta oli 2 viikon sekä 1, 2, 3, 6, 18 ja 24 kuukauden kohdalla. Ryhmien välillä ei ollut merkittävää eroa lähtötilanteessa. Ryhmien välille ei myöskään kehittynyt merkitsevää eroa minään ajankohtana. Alaryhmäanalyysissä aaltomaista MS-tautia sairastavilla PV-ryhmä oli merkitsevästi parempi kuukauden kohdalla verrattuna lumeryhmään, mutta merkitsevää eroa ei nähty myöhemmin. Tässä ryhmässä myös korjaantuminen ennen pahenemisvaihetta olleeseen DSS:ään oli merkittävästi lyhyempi PV-ryhmässä (3 viikkoa vs 13 viikkoa).
Retrospektiivinen avoin tutkimus «Llufriu S, Castillo J, Blanco Y ym. Plasma exchang...»2 tutki PV:n vaikutusta akuuttiin demyelinaatiotapahtumaan liittyneeseen pahenemisvaiheeseen 41 potilaalla (MS-tauti; n = 23, KEO: n = 2, Marburgin tauti: n = 7, ADEM: n = 4, neuromyelitis optica: n = 4, idiopaattinen optikusneuriitti: n = 2, transversaali myeliitti: n = 1). Tavallisimmat oireet olivat parapareesi, tetrapareesi, aivorunko-pikkuaivo-oireisto ja hemipareesi. Ennen relapsia 49 % potilaista oli oireettomia, mediaani EDSS oli 1,0 (0–6,5). Immunomoduloivaa tai immunosuppressiivista hoitoa sai 14 potilasta. Ennen PV:a kaikkien potilaiden toimintakyky oli merkittävästi heikentynyt (mediaani EDSS 7,0; (4,0–9,5)). Kaikki potilaat olivat saaneet ainakin yhden i.v. metyyliprednisolonihoidon (MP) 1 g/vrk 3–5 päivänä. Aika MP-hoidon ja PV:n välillä vaihteli alle 15:sta yli 30 vuorokauteen. Kaikki potilaat saivat hoidon keskimäärin 6 kertaa (5–15 kertaa). Lisäksi 7 potilasta sai 200 mg/kg i.v. immunoglobuliinia 2., 4. ja 6. plasmanvaihdon jälkeen. Tehon mittari oli niiden potilaiden osuus, joilla todettiin 1 tai 1,5 EDSS-pisteen pieneneminen riippuen kliinisestä tilanteesta ennen PV:tä. Arviossa 12 vuorokautta PV:n jälkeen 16/41 (39 %) potilaan tila parani; 15/16 potilaalla EDSS pieneni 1,5 pistettä (1–3,5). 6 kuukauden jälkeen 26 (63 %) potilaan tila parani, ja 23/26 potilaalla EDSS pieneni (mediaani 2,5; 1–7,5). Vakavia haittatapahtumia ei todettu.
Retrospektiiviseen tutkimukseen «Ehler J, Koball S, Sauer M ym. Response to Therape...»3 otettiin mukaan 90 potilasta, joilla oli joko MS-taudin ensimmäinen akuutti oirejakso tai akuutti pahenemisvaihe. Ensimmäinen hoito oli PV. Ensisijainen hoitovaste oli kliininen vaste PV:hen, jolloin seurattiin tietyn neurologisen oireen toiminnallista parantumista. Kliininen vaste nähtiin 65 potilaalla (72,2 %). Mediaani EDSS pienentyi 3,75–3,0 PV:n jälkeen (p = 0,001). PV:n vaste oli merkitsevästi parempi potilailla, joilla oli aaltomainen taudinkulku (p = 0,001), ei immunomoduloivia lääkkeitä (p = 0,017) tai gadolinium-tehosteisia muutoksia MK:ssa (p = 0,001) ja EDSS ≤ 5,0 (p = 0,014).
Retrospektiiviseen tutkimukseen «Correia I, Ribeiro JJ, Isidoro L ym. Plasma exchan...»4 otettiin mukaan 46 potilasta, joista 39:llä oli aaltomainen MS-tauti ja 7:llä SPMS. Kaikilla oli akuutti pahenemisvaihe. Mediaani EDSS-pisteiden lisäys oli 1,5 lähtötasosta. Kortikosteroideja käytettiin ennen PV:tä kaikille potilaille keskimäärin 6 vuorokautta. Keskimäärin 7,4 PV:n jälkeen 19 potilaalla (41,3 %) oli EDSS-pistein täydellinen ja 18:lla (39,1 %) osittainen toipuminen.