TACTICS-tutkimuksessa «Cannon CP, Weintraub WS, Demopoulos LA ym. Compari...»1verrattiin varhaista invasiivista ja konservatiivista hoitoa epästabiilia angina pectorista sairastavilla potilailla. Mikäli sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen perusteella päädyttiin pallolaajennukseen, tämä tehtiin välittömästi varjoainekuvauksen jälkeen. Mikäli varjoainekuvauksen perusteella päädyttiin ohitusleikkaukseen, se tehtiin 3,5 vuorokauden kuluessa varjoainekuvauksesta (mediaaniaika satunnaistamisesta varjoainekuvaukseen oli 22 ja ohitusleikkaukseen 89 tuntia). Ensisijaisena päätetapahtumana oli kuolema, sydäninfarkti tai uusintasairaalahoito akuutin sepelvaltimotapahtuman vuoksi 6 kuukauden seurannan aikana. Tutkimukseen otettiin 2 220 potilasta, joista 1 114 satunnaistettiin invasiiviseen ryhmään (näistä 41 %:lle tehtiin pallolaajennus, 20 %:lle ohitusleikkaus) ja 1 106 konservatiiviseen ryhmään.
Invasiiviseen hoitoryhmään kuuluvat potilaat kokivat päätetapahtuman harvemmin kuin konservatiiviseen hoitoryhmään kuuluvat potilaat (15,0 % vs 19,4 %).
FRISC II -tutkimuksessa «Invasive compared with non-invasive treatment in u...»2 verrattiin varhaista invasiivista hoitostrategiaa konservatiiviseen hoitostrategiaan epästabiilia angina pectorista sairastavilla potilailla. Kun sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen perusteella päädyttiin pallolaajennukseen, tämä tehtiin välittömästi varjoainekuvauksen jälkeen. Mikäli päädyttiin ohitusleikkaukseen, se tehtiin 3 vuorokauden kuluessa varjoainekuvauksesta. Ensisijaisena päätetapahtumana oli kuolema tai uusi sydäninfarkti 6 kuukauden seurannan aikana. Tutkimukseen otettiin 2 457 potilasta, joista 1 222 satunnaistettiin varhaiseen invasiiviseen (43 %:lle tehtiin pallolaajennus, 35 %:lle ohitusleikkaus) ja 1 235 konservatiiviseen ryhmään.
Varhaiseen invasiiviseen hoitoon satunnaistetuilla potilailla oli merkittävästi vähemmän päätetapahtumia kuin konservatiiviseen hoitoon satunnaistetuilla potilailla (9,4 % vs 12,1 %).
RITA 3-tutkimuksessa «Fox KA, Poole-Wilson PA, Henderson RA ym. Interven...»3 verrattiin invasiivista hoitostrategiaa konservatiiviseen hoitostrategiaan epästabiilia angina pectorista sairastavilla potilailla. Mikäli sepelvaltimoiden varjoainekuvauksen perusteella päädyttiin pallolaajennukseen, se pyrittiin tekemään vuorokauden sisällä. Mediaaniaika satunnaistamisesta varjoainekuvaukseen oli 2 vuorokautta ja pallolaajennushoitoon 3 vuorokautta. Kun päädyttiin ohitusleikkaukseen, siihen pyrittiin samalla sairaalahoitojaksolla (mediaani satunnaistamisesta leikkaukseen 22 vuorokautta). Ensisijaisia päätetapahtumia olivat (1) kuolema, sydäninfarkti ja uusiutuva rintakipu neljän kuukauden seurannassa sekä (2) kuolema ja sydäninfarkti yhden vuoden seurannassa. Tutkimukseen otettiin 1 810 potilasta, joista 895 satunnaistettiin invasiiviseen (35 %:lle tehtiin pallolaajennus, 21 %:lle ohitusleikkaus) ja 915 konservatiiviseen ryhmään.
Invasiiviseen hoitoryhmään kuuluvat potilaat kokivat päätetapahtuman 1 harvemmin kuin konservatiiviseen hoitoryhmään kuuluvat potilaat (9,6 % vs 14,5 %). Erityisesti rintakivun uusiutuminen ja tarve revaskularisaatioon väheni puoleen invasiivisesti hoidetuilla verrattuna konservatiivisesti hoidettuihin. Päätetapahtuman 2 osalta invasiivisesti ja konservatiivisesti hoidettujen potilaiden välillä ei ollut merkittävää eroa (7,6 % vs 8,3 %). Sen sijaan viiden vuoden pitkäaikaisseuranta osoitti, että myös kuolleisuuden ja uusintasydäninfarktien määrä oli merkittävästi alhaisempi invasiivisesti hoidetuilla konservatiivisesti hoidettuihin verrattuna (16,6 % vs 20,0 %, p = 0,044).
ISAR-COOL-tutkimuksessa «Neumann FJ, Kastrati A, Pogatsa-Murray G ym. Evalu...»4 verrattiin pikaista invasiivista tutkimusta ja hoitoa lääkestabiloinnin jälkeen toteutettavaan invasiiviseen hoitoon. Tutkimukseen otettiin mukaan 410 potilasta, joista 203 satunnaistettiin antitromboottisen hoidon aloituksen jälkeen pikaiseen angiografiaan (≤ 6 tunnin kuluessa, mediaani 2,4 tuntia). Toiseen ryhmään satunnaistettiin 207 potilasta, joita stabiloitiin antitromboottisella lääkityksellä, ja sepelvaltimoiden varjoainekuvaus suoritettiin 3–5 vuorokauden kuluttua (mediaani 86 tuntia). Revaskularisaatio pyrittiin molemmissa ryhmissä suorittamaan välittömästi angiografian jälkeen ensisijaisesti pallolaajennuksella (pallolaajennus tehtiin 65–70 %:lle, ohitusleikkaus 8 %:lle). Tutkimuksen päätetapahtumana oli kuolema ja sydäninfarkti kuukauden seuranta-aikana.
Pikaisen angiografian ryhmään kuuluneilla potilaille havaittiin tutkimuksen päätetapahtuma merkittävästi harvemmin kuin myöhempään angiografiaan satunnaistetuilla potilailla (11,6 % vs 5,9 %).
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: