Takaisin

Psykoterapian yhdistäminen lääkehoitoon

Näytönastekatsaukset
Olavi Lindfors
11.6.2014

Näytön aste: A

Psykoterapian yhdistäminen lääkehoitoon parantaa toipumista ja vähentää masennustilan uusiutumista kroonisissa ja vähintään keskivaikeissa masennustiloissa, tuottaa myönteisiä psykososiaalisia lisävaikutuksia verrattuna pelkkään lääkehoitoon ja lisää hoitomyöntyvyyttä.

Meta-analyysissä «Oestergaard S, Møldrup C. Optimal duration of comb...»1, joka sisälsi 22 vuosina 1984–2009 julkaistua satunnaistettua kliinistä koetta (N = 3 205) masennustilan hoidosta pelkällä lääkehoidolla ja lääkehoidon ja psykoterapian (kognitiivinen, kognitiivis-behavioraalinen, mukaan lukien MBCT (mindfulness-pohjainen kognitiivinen terapia), CBASP (Cognitive Behavioural System of Psychotherapy), DKT (dialektinen käyttäytymisterapia), sekä interpersonaalinen ja psykodynaaminen) yhdistelmällä, osoitettiin yhdistelmähoitoa saaneiden toipuvan useammin kuin pelkkää lääkehoitoa saaneiden, selvimmin 4 kuukauden kuluttua hoidon alusta (OR 2,36, 95 % luottamusväli 1,58–3,55). Myös masennustilan uusiutuminen oli pelkän lääkehoidon ryhmässä yleisempää, selvimmin 12 kuukauden seurannassa hoidon alusta (OR = 4,56, 95 % luottamusväli 0,79–26,30). Psykoterapian keston ylittäessä 3 kuukautta sen tuottama lisähyöty ilmeni selvimmin.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Meta-analyysissä «de Maat SM, Dekker J, Schoevers RA ym. Relative ef...»2, joka sisälsi vuosina 1980−2005 julkaistut, kuusi kognitiiviseen ja yhden psykodynaamiseen psykoterapiaan kohdistuneen satunnaistetun kliinisen kokeen psykoterapian ja yhdistelmähoidon vaikuttavuuden vertailusta masennustilaa sairastavilla (N = 903), osoitettiin yhdistelmähoidossa olleiden toipuneen paremmin (46 %) kuin pelkässä psykoterapiassa olleiden (34 %); RR 1,32, 95 % luottamusväli 1,12−1,56.

Vaikeusasteen ja kroonisuuden suhteen stratifioituna yhdistelmähoito osoittautui tuloksellisemmaksi potilailla, joilla oli vähintään keskivaikea tai pitkäaikainen masennustila, verrattuna vain psykoterapiassa olleisiin; toipuneiden osuus vastaavasti 47 % vs 34 % (p = 0,001) ja 48 % vs 32 % (p < 0,001). Ei-pitkäaikaista, lievää tai keskivaikeaa masennusta sairastavilla ei voitu osoittaa eroja pelkän psykoterapian ja yhdistelmähoidon tuloksellisuuden välillä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Meta-analyysissä «von Wolff A, Hölzel LP, Westphal A ym. Combination...»3, joka kattoi kahdeksan, vuosina 1999–2009 julkaistua satunnaistettua kliinistä koetta (n = 1 618), tutkittiin psykoterapian (kognitiivis-behavioraalinen, CBASP, interpersonaalinen, supportiivinen; käyntimäärien vaihtelu 12–40) lääkehoitoon yhdistämisen vaikutusta depressio-oireisiin ja elämänlaatuun kroonisesta masennuksesta kärsivien potilaiden akuuttihoidossa.

Yhdistelmähoito oli viitteellisesti vaikuttavampi kuin pelkkä lääkehoito masennusoireiden lieventymisen suhteen (BR (benefit ratio; a "risk ratio" for positive endpoints) = 1,20, 95 % luottamusväli 0,98–1,48), vaikka se ei saavuttanutkaan tilastollista merkitsevyyttä, ja se oli pelkkää lääkehoitoa hieman tehokkaampi elämänlaadun parantamisessa (SMD (standardized mean difference) = 0,18, 95 % luottamusväli 0,07–0,29). Neljän tutkimuksen pohjalta arvioituna masennusoireilussa ei kuitenkaan ollut eroja keskimäärin 1 vuoden seurannassa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Meta-analyysissä «Cuijpers P, Dekker J, Hollon SD ym. Adding psychot...»4, joka kattoi 25, vuosina 1979–2007 julkaistua satunnaistettua kliinistä koetta (N = 2 036), tutkittiin psykoterapian (kognitiivis-behavioraalinen, CBASP, interpersonaalinen, psykodynaaminen, DKT; käyntimäärien vaihtelu 5–30) lääkehoitoon yhdistämisen vaikutusta depressio-oireisiin masennuksesta (masennustila ja dystymia) kärsivien potilaiden hoidossa.

Pelkästään masennustiloja koskevissa 16 vertailussa yhdistelmähoito oli merkittävästi vaikuttavampi kuin pelkkä lääkehoito (d = 0,44, 95 % luottamusväli 0,33–0,56), NNT = 4,1. Hoitomyöntyvyys oli merkittävästi parempi yhdistelmähoidossa (OR = 0,65, 95 % luottamusväli 0,50–0,83).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit

Erityyppisten psykoterapioiden vertailusta yhdistelmähoidossa on niukasti tutkimuksia. Ei ole tiedossa, missä määrin yhdistelmähoidon ja psykoterapian toteutuksen laatu ja yhteistyön sujuvuus ovat yhteydessä kokonaishoidon vaikuttavuuteen.

Kirjallisuutta

  1. Oestergaard S, Møldrup C. Optimal duration of combined psychotherapy and pharmacotherapy for patients with moderate and severe depression: a meta-analysis. J Affect Disord 2011;131:24-36 «PMID: 20950863»PubMed
  2. de Maat SM, Dekker J, Schoevers RA ym. Relative efficacy of psychotherapy and combined therapy in the treatment of depression: a meta-analysis. Eur Psychiatry 2007;22:1-8 «PMID: 17194571»PubMed
  3. von Wolff A, Hölzel LP, Westphal A ym. Combination of pharmacotherapy and psychotherapy in the treatment of chronic depression: a systematic review and meta-analysis. BMC Psychiatry 2012;12:61 «PMID: 22694751»PubMed
  4. Cuijpers P, Dekker J, Hollon SD ym. Adding psychotherapy to pharmacotherapy in the treatment of depressive disorders in adults: a meta-analysis. J Clin Psychiatry 2009;70:1219-29 «PMID: 19818243»PubMed