Takaisin

Inaktiivisuuden vähentäminen lasten lihavuuden hoidossa ja ehkäisyssä

Näytönastekatsaukset
Jorma Komulainen
25.4.2012

Näytön aste: C

Liikunnallisen passiivisuuden kuten TV:n katselun ja tietokonepelien pelaamisen vähentämiseen tähtäävällä interventiolla saattaa olla merkitystä lasten lihavuuden hoidossa.

Kalifornialaisessa satunnaistetussa interventiotutkimuksessa «Robinson TN. Reducing children's television viewin...»1 8–9-vuotiaille ala-astetta käyville lapsille (n = 198, BMI keskimäärin 18.2 kg/m2) TV-katselun ja videopelien vähentämiseksi kouluilla puhuttiin 18 tunnilla puolen vuoden aikana aiheesta ja rohkaistiin vähentämään niitä. Kontrollikouluissa, jotka olivat samankaltaisia sosiodemografisesti ja koulutustaustaltaan, ei saatu kyseistä opetusta.

Tuloksissa TV-katselu väheni 4.49 tuntia viikossa (p < 0.001, videopelien käyttö väheni 2.54 tuntia/viikko (p < 0.01), ruokailu TV:n ääressä -1.07 tuntia/viikko (p < 0.01), BMI -0.45 kg/m2 (95 % luottamusväli -0.73; -0.17, p < 0.002), Triceps-ihopoimumittaus -1.47 mm (95 % luottamusväli -2.41; -0.54, p = 0.002), vyötärönympärys -2.3 cm (95 % luottamusväli -3.27 – -1.33, p < 0.001) interventioryhmän hyväksi.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Cochrane-katsaukseen «Oude Luttikhuis H, Baur L, Jansen H ym. Interventi...»4 löydettiin 24 alle 12-vuotiaista ja 12 iältään 12-vuotta täyttänyttäeitä lihaviaa lapsita käsittelevää satunnaistettua kontrolloitua hoitotutkimusta, jotka painottivat elämäntapojen muutosta. Osana elämäntapamuutoksia pyrittiin vähentämään liikunnallisestai passiivista ajanviettoa. Interventioryhmissä saavutettiin kontrolliryhmiä parempi painonhallinta 6 ja 12 kuukauden seurannassa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Liikunnallisen passiivisuuden vähentämisen merkitystä muun käyttäytymismuutoksen joukossa ei näissä kokonaisvaltaisissa interventioissa voida arvioida.

Cochrane-katsauksessa «Summerbell CD, Ashton V, Campbell KJ ym. Intervent...»2 viisi tutkimusta (n = 245) tutki fyysisen aktiivisuuden muutoksia ja inaktiivisuutta (sedentary behaviour). Yhdessä näistä tutkimuksista (RCT, 90 perhettä, 6 kuukauden interventio ja 2 vuoden seuranta) obeesien 8–12-vuotiaiden lasten aktivoiminen joko liikuntaa lisäämällä tai inaktiivisuutta vähentämällä (kuten TV-katselun rajoittaminen) assosioitui molemmissa ryhmissä merkittäviin ylipainon prosentuaalisen esiintymisen vähenemiseen (noin -25 % 6 kuukauden kohdalla ja -13 % 24 kuukauden kohdalla), kehon rasvan vähenemiseen ja parantuneeseen aerobiseen kuntoon. Tässä erityisklinikassa tehdyssä tutkimuksessa lasten paino alussa oli keskimäärin 60.6 kg (SD 1.2).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Epsteinin tutkimuksessa «Epstein LH, Valoski AM, Vara LS ym. Effects of dec...»3 selvitettiin liikunnallisen passiivisuuden vähentämiseen tähtäävän intervention ja fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen tähtäävän intervention vaikutuksia painoon amerikkalaislapsilla. Lapset, n = 61 (8–12 vuotta) värvättiin tutkimukseen tiedottamalla ja lääkärien ja kouluhoitajien lähetteiden perusteella, ja he olivat 20–100 % ylipainoisia. Intensiivisempi hoito kesti 4 kuukautta, jonka jälkeen oli 2 kuukausittaista istuntoa. Perheet satunnaistettiin kolmeen hoitoryhmään, jotka alkutilanteessa eivät eronneet tutkittujen muuttujien osalta. Interventiolla pyrittiin ”passiivisuusryhmässä” lasten liikunnallisen passiivisuuden vähentämiseen, ”liikuntaryhmässä” lasten fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen ja ”yhdistelmäryhmässä” oli molemmat muutostavoitteet. Interventioon sisältyi perheiden opastamista käyttäytymisen muuttamiseen, itsehavainnointiin, vaikutehallintaan (esimerkiksi passiiviseen ajankäyttöön houkuttelevien vihjeiden vähentämiseen), ja käyttäytymisen vahvistamiseen (käyttäytymismuutoksen etenemisestä palkitsemalla). Kaikki ryhmät saivat lisäksi ravitsemusohjausta ja tietoa liikunnan vaikutuksista. Seurannassa vuosi intervention aloittamisen jälkeen oli mukana 55/61 lasta (90.2 %; hoidon keskeytti 4 perhettä, 2 ei osallistunut seurantaan). Ylipainoisuusprosentin muutos (p = 0.026) ja muutos kehon rasvaprosentissa (p = 0.037) seurannan aikana olivat erilaiset kolmessa ryhmässä.

Passiivisten ajanviettotapojen vähentämiseen kannustettu lapsiryhmä oli laihtunut enemmän kuin muut ryhmät. Neljän kuukauden kohdalla passiivisuusryhmän ylipainoprosentti oli alhaisempi verrattuna liikuntaryhmään (p < 0.05) ja 1 vuoden seurannassa passiivisuusryhmän lasten painoprosentti oli alhaisempi kuin sekä liikunta- (p < 0.05) että yhdistelmäryhmien (p < 0.05) painoprosentit.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Tutkimukset olivat pieniä. Puuttuu laadukkaita tutkimuksia siitä, mikä interventiomuoto olisi toista parempi, joten yleistettävyys näistä tutkimuksista on vielä puutteellista.

Kirjallisuutta

  1. Robinson TN. Reducing children's television viewing to prevent obesity: a randomized controlled trial. JAMA 1999;282:1561-7 «PMID: 10546696»PubMed
  2. Summerbell CD, Ashton V, Campbell KJ ym. Interventions for treating obesity in children. Cochrane Database Syst Rev 2003;3:CD001872 «PMID: 12917914»PubMed
  3. Epstein LH, Valoski AM, Vara LS ym. Effects of decreasing sedentary behavior and increasing activity on weight change in obese children. Health Psychol 1995;14:109-15 «PMID: 7789345»PubMed
  4. Oude Luttikhuis H, Baur L, Jansen H ym. Interventions for treating obesity in children. Cochrane Database Syst Rev 2009;1:CD001872 «PMID: 19160202»PubMed