Takaisin

Retinopatiaseulonnan kustannus-hyötysuhde

Näytönastekatsaukset
Gunvor von Wendt ja Jorma Komulainen
20.8.2014

Näytön aste: B

Retinopatian seulontatutkimuksen kustannus-hyötysuhde on hyvä.

Tutkimuksen «Pajunpää H. Diabeettisen retinopatian valokuvaseul...»1 kohteena olivat Oulun kaupungissa ja Raahen seudun terveyskeskuksen alueella asuvat diabeetikot, yhteensä noin 3 500 henkilöä sekä Pohjois-Pohjanmaalta näkövammarekisteriin ilmoitetut diabeettisen retinopatian johdosta näkövammaiset henkilöt, yhteensä 120 henkilöä.

Tutkimuksessa kartoitettiin silmänpohjavalokuvauksen sekä diabeteslääkärin suorittaman oftalmoskopian kustannus-hyötysuhde. Silmänpohjakuvauksen seulonta-aineistot perustuivat Oulussa kolmena eri ajankohtana (vuonna 1987 sekä vuosina 1991–92 ja 1993–95) suoritettuihin silmänpohjakuvauksiin. Kuvauksiin kutsuttiin kaikki tiedossa olevat yli 18-vuotiaat diabeetikot. Kuvauksiin osallistui 1 015/1 228, 1 844/2 519 ja 1 484 potilasta. Kuvauksessa käytettiin 45-asteen pienen mustuaisen kameraa ilman laajennustippoja. Kuva otettiin ainoastaan makulaan keskitetystä kentästä. Oftalmoskopia-aineisto koostui Raahen seudun 242 diabeetikon (82,6 %) sairaskertomusaineistoista vuosilta 1992–93. Retinopatian hoitoa selvittävä aineisto perustui Oulun Yliopistollisen sairaalan silmäklinikan sairaskertomustietoihin ajanjaksolta 1983–94. Tiedot saatiin 658/791 potilaasta (83,2 %). Näkövammaisuutta ja sen haittoja selvittävä aineisto saatiin Suomen Näkövammarekisteristä, jossa vuonna 1993 oli diabeettisen retinopatian vuoksi näkövammautuneita yhteensä 120 henkilöä.

Seulontamenetelmien ja hoitojen kustannuksia laskettaessa otettiin huomioon materiaali-, henkilöstö- ja laitehankintakustannukset sekä tutkittaville koituneet ansionmenetykset, matkakustannukset ja poliklinikkamaksut. Myös väärien positiivisten testitulosten aiheuttamat kustannukset huomioitiin. Näkövammaisuuden aiheuttamat kustannukset laskettiin näkövammaisten haastatteluaineiston tietojen perusteella näkövammaista kohti. Suorina kustannuksina huomioitiin näkövammasta johtuvat terveys- ja sosiaalipalvelujen sekä kuntoutuksen ja sosiaaliturvan kustannukset. Epäsuorina kustannuksina huomioitiin näkövammaisen sekä heidän perheenjäsenensä näkövammasta johtuvat keskimääräiset ansiomenetykset.

Kustannus-hyöty- ja kustannusvaikuttavuusanalyysia laskettaessa huomioitiin estettyjen näkövammojen määrä, seulontaan osallistuneiden osuus, onnistuneiden seulontojen osuus, seulontamenetelmän herkkyys, diabeettisen retinopatian ilmaantuvuus, näköä uhkaavan tai hoitoa vaativan retinopatian osuus, laserhoidon kyky estää näkövamma sekä seulottavien diabeetikkojen määrä.

Tuloksissa todetaan, että yhden näköä uhkaavan retinopatian tai hoitoa vaativan tapauksen löytäminen valokuvaamalla maksoi 185 000 FIM ja yhden näkövammautuneen kustannukset oliva 594 000 FIM. Vuosittainen seulonta tällä valokuvausmenetelmällä toisi koko Suomelle 63,9 miljoonan FIM säästön.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Valokuvausmenetelmä ei vastaa nykyisiä kansainvälisiä suosituksia, jossa käytetään useampaa kuvakenttää ja laajennustippoja.

Englantilaisessa tutkimuksessa «Savolainen EA, Lee QP. Diabetic retinopathy - need...»2 arvioitiin kahden lontoolaisen alueen diabeetikoiden fotokoagulaatiotarvetta. Diabeteksen, retinopatian ja hoitoa vaativan retinopatian prevalenssia ja esiintyvyyttä arvioitaessa kirjoittajat käyttivät aikaisempia Englannissa tehtyjä epidemiologisia tutkimuksia. Fotokoagulaatiohoidon kustannuksia laskettaessa käytettiin 141 lontoolaisen fotokogulaatiopotilaan hoitokustannuksia.

Loppuotoksessa todetaan, että on halvempi hoitaa yksi retinopatiapotilas kuin hoitaa yhtä sokeaa henkilöä vuoden ajan.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: heikko

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa «Javitt JC, Canner JK, Sommer A. Cost effectiveness...»3 verrattiin tietokonesimulaatiomallia käyttäen, mikä kustannus-hyötysuhde saavutetaan hypoteettisessa tyypin 1 diabetesta sairastavan potilaan kohortissa, jos suositeltu silmänpohjien seulonta toteutuu. Retinopatian insidenssiluvut otettiin laajoista epidemiologisista WESDR-tutkimuksista. Hoitovasteluvut otettiin puolestaan DRS- ja ETDRS-tutkimuksista. Tutkimus- ja hoitokululuvut otettiin paikallisesta Medicare-järjestelmästä. Hypoteettisen 60 vuoden aikana 72 %:lle kehittyy panretinaalista laserhoitoa vaativaa proliferatiivista retinopatiaa ja 42 %:lle paikallista laserhoitoa vaativaa makulan turvotusta.

Tutkimuksessa kartoitettiin, montako henkilövuotta ilman sokeutta voitettiin, jos potilaat seulottiin ja hoidettiin suosituksen mukaisesti. Yhteiskunnalle koituvat kustannukset yhtä näkökyvyn suhteen pelastettua henkilövuotta kohden oli proliferatiivisessa retinopatiassa 966 dollaria ja makulopatiassa 1 118 dollaria. Nämä kustannukset olivat vain noin seitsemäs osa siitä, mitä yhden näkövammaisen sosiaalikustannukset olivat vuodessa (6 900 dollaria).

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: heikko

Kirjallisuutta

  1. Pajunpää H. Diabeettisen retinopatian valokuvaseulonnan kustannukset ja hyödyt sekä näkövammaisten elämänlaatu ja kuolleisuus (väitöskirja). Acta Univ Oulu D 522, 1999
  2. Savolainen EA, Lee QP. Diabetic retinopathy - need and demand for photocoagulation and its cost-effectiveness: evaluation based on services in the United Kingdom. Diabetologia 1982;23:138-40 «PMID: 6813169»PubMed
  3. Javitt JC, Canner JK, Sommer A. Cost effectiveness of current approaches to the control of retinopathy in type I diabetics. Ophthalmology 1989;96:255-64 «PMID: 2495499»PubMed