Ruotsalaisessa väestötutkimuksessa «Bengtsson B. The prevalence of glaucoma. Br J Opht...»1 55–70-vuotiaille tutkittaville tehtiin automaattinen näkökenttä (Competer), silmänpohjien valokuvaus, indirekti oftalmoskopia, mikroskooppitutkimus ja paineen mittaus Goldmann-tonometrilla. Tutkittuja oli 1 511 (77 % kutsutuista).
Tutkimuksessa löydettiin 15 aikaisemmin havaitsematonta glaukoomaa. Näistä seitsemällä paine oli yli 20,5 mmHg. Silmänpaineen herkkyys oli täten 47 %.
Yhdysvaltalaisessa väestötutkimuksessa (The Baltimore Eye Survey) «Tielsch JM, Katz J, Singh K ym. A population-based...»2 tutkittiin 5 308 yli 40-vuotiasta henkilöä (2 913 valkoihoista) seuraavilla menetelmillä: paineenmittaus, Humphreyn automaattikenttä, silmänpohjien stereovalokuvat.
Mikäli silmänpaineen rajaksi asetettiin yli 21 mmHg, oli seulonnan herkkyys valkoisessa väestössä 49 % ja tarkkuus 93 % paineen osalta ja vastaavasti, jos raja oli yli 24 mmHg, oli herkkyys 35 % ja tarkkuus 96 %.
Toisessa yhdysvaltalaisessa väestötutkimuksessa (The Beaver Dam Eye Study) «Klein BE, Klein R, Sponsel WE ym. Prevalence of gl...»3 4 926 iältään 43–84-vuotiasta henkilöä tutkittiin seuraavilla menetelmillä: paineenmittaus, Henson CFS 2000 näkökenttä (26 pisteen seula tarvittaessa täydennettynä 132 pisteellä), mikroskooppitutkimus ja silmänpohjien stereovalokuvat. Todettiin, että keskipaine oli glaukoomapotilailla 17,6 mmHg ja glaukoomaa sairastamattomilla 15,2 mmHg.
Australialaisessa väestötutkimuksessa «Mukesh BN, McCarty CA, Rait JL ym. Five-year incid...»4, jossa selvitettiin glaukooman ilmaantuvuutta, todettiin lähtötilanteessa 65 osallistujalla paine yli 21 mmHg. Näistä neljälle (6,2 %) kehittyi glaukooma 5 vuoden seurannassa, kun taas lopuista 2 343:sta, joiden paine oli alle 21 mmHg, sairastui glaukoomaan 62 (2,7 %) vastaavana aikana «Mukesh BN, McCarty CA, Rait JL ym. Five-year incid...»4.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: