Takaisin

Phalenin testi rannekanavaoireyhtymän diagnostiikassa

Näytönastekatsaukset
Iris Pasternack
18.4.2013

Näytön aste: C

Phalenin testi lienee yksinään kohtalaisen epäherkkä ja epäspesifinen rannekanavaoireyhtymän diagnostiikassa, mutta käyttökelpoisempi yhdistettynä muihin testeihin.

D'Arcyn ym. «D'Arcy CA, McGee S. The rational clinical examinat...»1 systemaattiseen katsaukseen koottiin 12 alkuperäistutkimusta, joissa rannekanavaoireyhtymän kliinisiä diagnostisia testejä verrattiin ENMG-testauksen tuloksiin.

Katsauksessa oli kahdeksan tutkimusta (1 075 kättä), joiden perusteella Phalenin testi lisäsi varsin niukasti rannekanavaoireyhtymän todennäköisyyttä tutkituilla potilailla. Yhdistetty LR oli 1,3 (luottamusväli 1,1–1,6). Phalenin testin tarkkuus oli parempi kuin herkkyys, joten positiivinen testitulos on kohtalaisen tarkka rannekanavayhtymän löydös.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Luc de Smetin «De Smet L. Value of some clinical provocative test...»2 katsauksessa on 22 alkuperäistutkimusta vuosilta 1988–99, joissa oli tutkittu Phalenin testin osuvuutta rannekanavaoireyhtymän diagnosoinnissa. Herkkyys vaihteli välillä 0,1 ja 0,91 (keskiarvo 0,66) ja spesifisyys 0,33 ja 1,0 (keskiarvo 0,71). Niistä lasketut uskottavuusosamäärät LR+ vaihtelivat välillä 0,5–18 (keskiarvo 5) ja LR- 0,09–1,0 (keskiarvo 0,5).

Suurimmassa osassa tutkimuksista rannekanavapotilaiden tuloksia oli verrattu joko terveiden verrokkien tai oireettoman toisen käden tuloksiin. Niissä tutkimuksissa (n = 9), joissa testituloksia oli verrattu muiden käsikipuisten kanssa (ENMG-negatiivisten), testin spesifisyys oli selvästi huonompi: (keskiarvo 0,56), herkkyys oli samaa luokkaa (keskiarvo 0,60). Näissä tutkimuksissa LR+ oli välillä 0,7–2,0 (keskiarvo 1,3) ja LR- välillä 0,4–1,0 (keskiarvo 0,7).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Rannekanavaoireyhtymän ENMG-perustaisen diagnoosin käyttö vertailustandardina on ongelmallista, koska senkään tarkkuus ei ole täydellinen. Tutkimukset oli tehty erikoissairaanhoidon potilailla eivätkä tulokset ole suoraan sovellettavissa avohoitoon.

Naranjon «Naranjo A, Ojeda S, Araña V ym. Usefulness of clin...»3 espanjalaisessa tutkimuksessa 90 peräkkäistä leikkaukseen tulevaa rannekanavapotilasta (15 miestä, 112 oireilevaa rannetta) tutkittiin kliinisesti, ENMG:llä ja ultraäänellä. Tarkoituksena oli katsoa, mitkä testit parhaiten ennustavat leikkauksen lopputulosta 3 kuukauden kohdalla. Mukaan otettiin CTS-epäilyt, jos tyypillinen sensorinen oireilu oli kestänyt ainakin 3 kuukautta. Pois suljettiin aiemmin leikatut, injektioita saaneet ja potilaat, joilla oli viitteitä systeemisairaudesta. Potilaat olivat keskimäärin 50-vuotiaita, keskimääräinen oireiden kesto oli 2,5 vuotta. Suotuisa leikkauksen lopputulos määritettiin seuraavasti: vähintään 25 % parannus Q-CTS-mittarilla ja kaksi ylintä luokkaa 5-portaisessa tyytyväisyysmittarissa (”parantunut” tai ”paljon parempi”).

Phalenin «Phalen GS. The carpal-tunnel syndrome. Clinical ev...»4 testi oli positiivinen 78 %:lla potilaista: 72 %:lla hyvän ja 88 %:lla huonon leikkaustuloksen ryhmässä (ero ei ole tilastollisesti merkitsevä). Positiivisen Phalenin testituloksen OR hyvän leikkaustuloksen suhteen on 0,33 (95 % luottamusväli 0,1–1,2). 63 % leikatuista ranteista oli oireettomampia leikkauksen jälkeen. Monimuuttuja-regressioanalyysissä todettiin yhteys hyvän leikkaustuloksen ja seuraavan testiyhdistelmän välillä: negatiivinen Phalen, puuttuva thenar-atrofia, lievät ENMG-muutokset ja ultraäänellä todettu iso rannekanavan poikkipinta-ala.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

LaJoien «LaJoie AS, McCabe SJ, Thomas B ym. Determining the...»5 tutkimuksessa käytettiin poikkeavaa metodia testin herkkyyden ja spesifisyyden arviointiin. Koska ENMG-tutkimus tunnetusti ei ole hyvä referenssi standardirannekanavaoireyhtymälle, tutkijat käyttivät latent class analysis menetelmää. Tilanteissa, joissa verrataan kahta testiä, joista kumpikaan ei luotettavasti ilmaise taudin olemassaoloa, testitulosten yhteneväisyys (co-positivity ja co-negativity) on tyypillisesti heikompi kuin jos verrataan hyvään gold standard testiin. Näin ollen, sensitiivisyys ja spesifisyyslukemat jäävät harhaanjohtavan alhaisiksi.

Tutkijat käyttivät takautuvasti aineistona 81 yhdysvaltalaispotilaan potilasasiakirjoja. Mukaan otettiin ne, joille oli kirjattu molempien käsien ENMG-tutkimuksen, Phalenin ja Tinellin testin tulos kolmen viikon sisällä. Osalla potilaista oli tulovaiheessa molemmin puoleista oireilua. Potilaat olivat keskimäärin 43-vuotiaita (± 10 vuotta). 81:ssä kädessä kaikki kolme testitulosta oli positiivisia, 45:ssä kädessä kaikki kolme negatiivisia. Käyttäen havaintojen jakaumaa hyväksi ja olettamalla, että rannekanavaoireyhtymän prevalenssi olisi 60 %, saatiin Phalenin herkkyydeksi ENMG:hen nähden 85 % ja spesifisyydeksi 79 %.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Gomesin «Gomes I, Becker J, Ehlers JA ym. Prediction of the...»6 brasilialaistutkimuksessa vuodelta 2006 tutkittiin 1,5 vuoden aikana 2 535 peräkkäistä potilasta (3 907 oireilevaa kättä), jotka tulivat lähetteellä yliopistosairaalan ja kahden yksityisklinikan neurofysiologisiin tutkimuksiin rannekanavaepäilynä. Polyneuropatiatapaukset suljettiin pois. Kaikille potilaille tehtiin tietyt kliiniset testit ja ENMG-tutkimus. Rannekanavaoireyhtymä diagnosoitiin 39 %:lla tutkituista käsistä. Rannekanavapotilaiden keskimääräinen ikä oli 48 vuotta (± 12 vuotta), ja heistä 85 % oli naisia. Ne potilaat, joilla ei ollut rannekanavaoireyhtymää, keskimääräinen ikä oli hieman alempi 41 vuotta (± 13 vuotta). Naisia heistä oli 67 %.

Phalenin testin herkkyys ENMG-tutkimukseen nähden oli varsin kehno 56,2 % (95 % luottamusväli 51,1–61,2), spesifisyys 72,7 % (95 % luottamusväli 68,7–76,4), positiivinen ennustearvo PPV 60,1 % (95 % luottamusväli 54,8–65,1), LR+ 2,058 ja LR- 0,603. Kuitenkin, jos tarkasteltiin kolmen testin yhdistelmää (Tinel, Phalen tai käänteinen Phalen) ja jos yksikin niistä oli positiivinen, se ennusti ENMG-positiivisuutta (OR 2).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kirjallisuutta

  1. D'Arcy CA, McGee S. The rational clinical examination. Does this patient have carpal tunnel syndrome? JAMA 2000;283:3110-7 «PMID: 10865306»PubMed
  2. De Smet L. Value of some clinical provocative tests in carpal tunnel syndrome: do we need electrophysiology and can we predict the outcome? Hand Clin 2003;19:387-91 «PMID: 12945635»PubMed
  3. Naranjo A, Ojeda S, Araña V ym. Usefulness of clinical findings, nerve conduction studies and ultrasonography to predict response to surgical release in idiopathic carpal tunnel syndrome. Clin Exp Rheumatol 2009;27:786-93 «PMID: 19917161»PubMed
  4. Phalen GS. The carpal-tunnel syndrome. Clinical evaluation of 598 hands. Clin Orthop Relat Res 1972;83:29-40 «PMID: 5014825»PubMed
  5. LaJoie AS, McCabe SJ, Thomas B ym. Determining the sensitivity and specificity of common diagnostic tests for carpal tunnel syndrome using latent class analysis. Plast Reconstr Surg 2005;116:502-7 «PMID: 16079681»PubMed
  6. Gomes I, Becker J, Ehlers JA ym. Prediction of the neurophysiological diagnosis of carpal tunnel syndrome from the demographic and clinical data. Clin Neurophysiol 2006;117:964-71 «PMID: 16516550»PubMed