Takaisin

Ensimmäisen epileptisen kohtauksen uusiutumisriski lapsilla

Näytönastekatsaukset
Elina Liukkonen
23.5.2013

Näytön aste: C

Ensimmäisen paikallisen tai yleistyneen toonis-kloonisen kohtauksen uusiutumisriski lienee lapsilla ensimmäisen puolen vuoden aikana 22–55 % ja kahteen vuoteen mennessä 37–69 %.

Yhdysvaltalaisessa prospektiivisessa tutkimuksessa «Arthur TM, deGrauw TJ, Johnson CS ym. Seizure recu...»1 seurattiin 150:tä iältään 6–14-vuotiasta lasta 27 kuukauden ajan ensimmäisen epileptisen kohtauksen jälkeen. Potilaiden keskimääräinen ikä oli 9,7 vuotta. Sisäänottokriteereinä olivat normaali neurologinen tutkimus ja kognitiivinen kehitys eikä enempää kuin yksi kohtaus tutkimuksen alkuhetkellä. Poissulkukriteereinä olivat poissaolo- tai myokloniset kohtaukset sekä toinen kohtaus 24 tunnin sisällä ensimmäisestä kohtauksesta. Kaikille tehtiin EEG ja 125:lle pään MRI. Seurantahaastattelu tapahtui 9, 18, ja 27 kuukauden kohdalla.

Kohtaus uusiutui 58 %:lla 9 kuukauden sisällä ensimmäisestä kohtauksesta, 62 %:lla 18 kuukauden ja 66 %:lla 27 kuukauden sisällä. Kohtaus uusi 80 %:lla niistä, joilla pään MRI oli poikkeava. Toinen kohtaus tuli kaikilla heistä 9 kuukauden sisällä.

Potilaista, joiden pään MRI oli normaali, kohtaus uusi 59,8 %:lla 9 kuukauteen mennessä, 65,5 %:lla 18 kuukauteen mennessä ja 67,8 %:lla 27 kuukauteen mennessä. Poikkeava pään MRI oli tilastollisesti merkitsevä riskitekijä kohtauksen uusiutumiselle 9 kuukauden sisällä (p = 0,0389; RR 1,34, 95 % luottamusväli 1,01–1,77; riskiero 20,2 %, 95 luottamusväli 0–41 %), mutta ei noussut merkitseväksi 18 tai 27 kuukauden kohdalla (18 kuukautta: p = 0,0892; RR 1,22, 95 % luottamusväli 1,01–1,77; riskiero 14,5 %, 95 % luottamusväli -6–35; ja 27 kuukautta: p = 0,1600; RR 1,18, 95 % luottamusväli 0,91–1,53; riskiero 12,2 %, 95 % luottamusväli -8–32). Poikkeava EEG ei ollut tilastollisesti merkitsevä riskitekijä kohtauksen uusiutumiselle (9 kuukauden kohdalla p = 0,1806; RR 1,22, 95 % luottamusväli 0,90–1,65; riskiero 11 %, 95 % luottamusväli -5–28; 18 kuukauden kohdalla p = 0,2792; RR 1,16, 95 % luottamusväli 0,88–1,52; riskiero 9 %, 95 % luottamusväli -7–25; ja 27 kuukauden kohdalla p = 0,2379; RR 1,16, 95 % luottamusväli 0,90–1,49; riskiero 9 %, 95 % luottamusväli -6–25).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Järjestelmälliseen katsaukseen «Hirtz D, Berg A, Bettis D ym. Practice parameter: ...»2 oli koottu lasten ensimmäisen paikallisen tai yleistyneen toonis-kloonisen kohtauksen uusiutumisriskiä arvioivat tutkimukset elektronisista tietokannoista vuosilta 1980–2001. Näistä yhdeksästä tutkimuksesta ainoastaan kuusi käsitteli lapsia. Ikäjakauma ensimmäisen kohtauksen sattuessa vaihteli 1 kuukaudesta 19 vuoteen ja seuranta-aika 2:sta 7:ään vuoteen. Ainoastaan yhdessä tutkimuksessa kukaan ei saanut lääkehoitoa ensimmäisen kohtauksen jälkeen.

Tutkimuksessa, jossa lapset eivät saaneet lääkehoitoa ensimmäisen kohtauksensa jälkeen (N = 156), uusiutumisriski oli 6 kuukauden kuluttua 40 %, vuoden kuluttua 46 % ja 2 vuoden kuluttua 54 %. Muissa tutkimuksissa (yhteensä 1 056 lasta), joissa 14–68 % tutkituista lapsista oli saanut antikonvulsiivista lääkehoitoa, vastaavat luvut olivat 22–55 %, 29–65 % ja 37–69 %.

Uusiutumisriski ei ollut suurentunut, vaikka ensimmäinen kohtaus oli pitkittynyt (≥ 30 minuuttia). Jos lapsi sai toisen kohtauksen, se oli pitkittynyt 21 %:lla niistä, joilla ensimmäinen kohtaus oli pitkittynyt (5/24) ja 1 %:lla niistä, joiden ensimmäinen kohtaus oli lyhyt (2/147), riskiero 19 % (95 % luottamusväli 3–36 %).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Hollantilaisessa neljän sairaalan kohorttitutkimuksessa «Stroink H, Brouwer OF, Arts WF ym. The first unpro...»3 oli mukana 156 lasta, jotka olivat saaneet ensimmäisen paikallisen, monimuotoisen tai yleistyneen toonis-kloonisen kohtauksen 1 kuukauden – 16 vuoden ikäisenä, ja joista 54 % sai toisen kohtauksen 2 vuoden kuluessa. Kukaan ei saanut lääkehoitoa ensimmäisen kohtauksen jälkeen.

Symptomaattisessa ryhmässä (aiempi neurologinen poikkeavuus) (N = 27/156) kohtaus uusiutui 2 vuoden kuluessa 74 %:lla ja yhdistetyssä kryptogeeninen/idiopaattinen ryhmässä (N = 129/156) 50 %:lla, riskiero oli 24 % (lukuja ei annettu).

Kohtaus uusiutui niillä lapsilla, joilla oli epileptiformisia poikkeavuuksia EEG:ssä 48/68 (71 %) ja niillä, joilla oli normaali EEG, 23/57 (40 %), riskiero 30 % (14–47 %).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa «Shinnar S, Berg AT, Moshe SL ym. The risk of seizu...»4, jossa oli mukana useita sairaaloita ja yksityisvastaanottoja Bronxissa, Yhdysvalloissa, seurattiin ensimmäisen kuumeettoman epileptisen paikallisen tai yleistyneen toonis-kloonisen kohtauksen 1 kuukauden – 19 vuoden ikäisenä saaneita lapsia vuosina 1983–92 keskimäärin 6,3 vuoden ajan. Toisen kohtauksen 5 vuoden seurannassa sai 171/407 (42 %, 95 %:n luottamusväli 37–47 %) lasta. 8 % lapsista sai antiepileptistä lääkitystä yli 3 kuukauden ajan.

Symptomaattisessa ryhmässä (aiempi neurologinen poikkeavuus) uusiutumisriski oli 44/65 (68 %) ja yhdistetyssä kryptogeeninen/idiopaattinen -kohtausryhmässä 127/342 (37 %), riskiero 31 % (95 % luottamusväli 18–43 %). Niillä ryhmän kryptogeeninen-idiopaattinen lapsilla, joilla todettiin epileptiformisia poikkeavuuksia EEG:ssä (100/342), kohtaus uusiutui 2 vuoden kuluessa 52 %:lla (52/100) ja 5 vuoden kuluessa 59 %:lla (59/100). Niillä, joilla oli normaali EEG (242/342), vastaavat uusiutumisriskit olivat 28 % (68/242) ja 32 % (77/242). Riskierot vastaavasti 24 % (95 % luottamusväli 13–5 %) ja 27 % (95 % luottamusväli 16–38 %).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit

«Arthur TM, deGrauw TJ, Johnson CS ym. Seizure recu...»1: Vain lapsipotilaita, ja neurokognitiivisista ongelmista kärsivät lapset oli suljettu pois. Ei mainintaa lääkityksestä. Riskisuhde, riskiero ja luottamusvälit laskettu annettujen lukujen perusteella.

«Stroink H, Brouwer OF, Arts WF ym. The first unpro...»3: Riskierot ja luottamusvälit on laskettu annettujen lukujen perusteella.

«Shinnar S, Berg AT, Moshe SL ym. The risk of seizu...»4: Riskierot ja luottamusvälit on laskettu annettujen lukujen perusteella.

Kirjallisuutta

  1. Arthur TM, deGrauw TJ, Johnson CS ym. Seizure recurrence risk following a first seizure in neurologically normal children. Epilepsia 2008;49:1950-4 «PMID: 19154398»PubMed
  2. Hirtz D, Berg A, Bettis D ym. Practice parameter: treatment of the child with a first unprovoked seizure: Report of the Quality Standards Subcommittee of the American Academy of Neurology and the Practice Committee of the Child Neurology Society. Neurology 2003;60:166-75 «PMID: 12552027»PubMed
  3. Stroink H, Brouwer OF, Arts WF ym. The first unprovoked, untreated seizure in childhood: a hospital based study of the accuracy of the diagnosis, rate of recurrence, and long term outcome after recurrence. Dutch study of epilepsy in childhood. J Neurol Neurosurg Psychiatry 1998;64:595-600 «PMID: 9598673»PubMed
  4. Shinnar S, Berg AT, Moshe SL ym. The risk of seizure recurrence after a first unprovoked afebrile seizure in childhood: an extended follow-up. Pediatrics 1996;98:216-25 «PMID: 8692621»PubMed