Takaisin

Interiktaalisen epileptiformisen (EEG-) poikkeavuuden vaikutus epilepsian uusiutumisriskiin lapsilla

Näytönastekatsaukset
Päivi Vieira ja Elina Liukkonen
28.6.2013

Näytön aste: C

Interiktaalisen epileptiformisen poikkeavuuden esiintyminen lääkityksen lopettamisvaiheessa ei lisänne epilepsian uusiutumisriskiä. Ainoastaan yleistyneet 3j/s ja epäsäännölliset yleistyneet piikkihidasaaltopurkaukset saattavat liittyä lisääntyneeseen uusiutumisriskiin.

Ruotsissa kolmen sairaalan prospektiivisessa satunnaistetussa tutkimuksessa «Andersson T, Braathen G, Persson A ym. A compariso...»1 oli mukana 244 iältään 2–16-vuotiasta lasta, joilla oli vähintään 2 epileptistä kohtausta tai yli 30 minuuttia kestänyt yksittäinen kohtaus (N = 13). CP-vammaisia, vaikeasti kehitysvammaisia, infantiilispasmioireyhtymää ja Lennox-Gastaut´n epilepsiaa sairastavia ei otettu tutkimukseen. Potilaat satunnaistettiin (metodia ei kerrota) vuosina 1984–90 kahteen ryhmään: vuoden tai kolmen vuoden epilepsialääkitys. Lääkityksen lopettaminen tapahtui keskimäärin kahdessa kuukaudessa. Seurannan kesto lääkityksen lopettamisen jälkeen oli lyhyen hoidon lapsilla yli neljä vuotta ja pitkän hoidon lapsilla yli 2 vuotta. EEG-tutkimus (myös uni, jos valve oli normaali) tehtiin ennen lääkehoidon aloittamista ja vuosittain tämän jälkeen.

154 lapselta voitiin lopettaa lääkitys tutkimusasetelman mukaisesti 6 kohtauksettoman kuukauden jälkeen, 74 lyhyen hoidon ja 80 pitkän hoidon ryhmästä. Näistä 86:lla oli paikallisalkuinen, 53:lla yleistynyt ja 15:lla määrittämätön epilepsia.

Hoidon lopetusvaiheessa epileptiformista poikkeavuutta oli 51/145 (35 %) kaikista, (30/71 (42 %) lyhyen hoidon ja 21/74, 28 % pitkän hoidon ryhmästä). Yhteensä 61/154 lasta (40 %) sai relapsin. EEG-poikkeavuus yleensä hoidon loppuvaiheessa ei ennustanut relapsiriskiä kummassakaan ryhmässä eikä koko aineistossa. Koko ryhmän relapsi: 24/51, jos EEG oli poikkeava ja 31/94, jos se oli normaali. Riskiero 14 % (95 % luottamusväli -3–31). Yhteensä 21 lapsella oli 3 j/s-piikkihidasaaltopurkauksia ja kliinisiä poissaolokohtauksia ennen hoidon aloitusta. Kuuden kuukauden kuluttua, lääkehoidon aikana, neljällä oli poikkeava EEG (2 lyhyen ja 2 pitkän hoidon ryhmässä) ja kaikki relapsoivat. Yleistynyttä epäsäännöllistä piikkihidasaaltopurkausta esiintyi yhdessä tai useammassa rekisteröinnissä 54 lapsella, joista 28 relapsoi.

Hoidon lopussa tällainen poikkeavuus ennusti relapsia 14/21 lapsella, kun muulla tavalla poikkeavissa EEG-löydöksissä relapsin sai 10/30. Riskiero 33 % (95 % luottamusväli 7–60), NNT 3 (95 % luottamusväli 2–14).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Riskierot ja NNT-arvot on laskettu annetuista luvuista.

Kirjallisuutta

  1. Andersson T, Braathen G, Persson A ym. A comparison between one and three years of treatment in uncomplicated childhood epilepsy: a prospective study. II. The EEG as predictor of outcome after withdrawal of treatment. Epilepsia 1997;38:225-32 «PMID: 9048676»PubMed