Takaisin

Liikunnan vaikutukset sydämen vajaatoiminnan hoidossa

Näytönastekatsaukset
Jari Laukkanen ja Timo Lakka
16.10.2015

Näytön aste: A

Liikuntaan perustuva sydänkuntoutus vähentää sairaalahoidon tarvetta sekä parantaa fyysistä suorituskykyä ja elämänlaatua lievää ja keskivaikeaa sydämen vajaatoimintaa sairastavilla henkilöillä.

Cochrane-katsauksessa «Taylor RS, Sagar VA, Davies EJ ym. Exercise-based ...»1 tutkittiin liikuntaan perustuvan sydänkuntoutuksen vaikutusta fyysiseen suorituskykyyn, elämänlaatuun, sairaalahoidon tarpeeseen ja sydän- ja kokonaiskuolleisuuteen ensisijaisesti lievää (NYHA II) tai keskivaikeaa (NYHA III) sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Katsaukseen «Taylor RS, Sagar VA, Davies EJ ym. Exercise-based ...»1 kelpuutettiin 33 satunnaistetuista kontrolloitua tutkimusta. Katsauksessa oli yhteensä 4 740 potilasta, joista miesten osuus oli 87 % ja naisten 23 % (keski-ikä 51–81 vuotta). Potilaiden vajaatoiminta johtui pääosin vasemman kammion systolisesta toimintahäiriöstä, joten vain hyvin pienellä osalla potilaista oli todettu vasemman kammion diastolisen toiminnan häiriö (neljässä kontrolloidussa tutkimuksessa).

Kuntoutusohjelmissa painottui useimmiten aerobinen kestävyysliikunta, ja vain osassa tutkimuksista (1/3 tutkimuksista) oli myös lihasvoimaharjoittelua sisältävissä harjoitusohjelmissa. Liikunnallinen kuntoutus vähensi kaikista syitä johtuvaa sairaalahoidon tarvetta 25 % ja vastaavasti sydämen vajaatoiminnasta johtuva sairaalahoidon tarve väheni 41 %. Tässä katsauksessa liikunnan kokonaiskuolleisuutta vähentävä vaikutus ei saavuttanut aivan tilastollista merkittävyyttä (RR 0,88; 95 % CI 0,75–1,02), joskin hyödyllinen trendi oli havaittavissa «Taylor RS, Sagar VA, Davies EJ ym. Exercise-based ...»1.

Liikuntaan pohjautuva kuntoutus on turvallista ainakin lievää ja keskivaikeaa sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Meta-analyysissä todettiin, että intensiteetiltään rasittavampi liikunta kehitti parhaiten maksimaalista suorituskykyä vajaatoimintapotilailla, ja toisaalta intensiteetiltä rasittava liikunta ei näyttäisi lisäävän kuntoutuksen riskejä nykytutkimuksen valossa «Ismail H, McFarlane JR, Nojoumian AH ym. Clinical ...»2. Liikuntaan perustuva sydänkuntoutus paransi maksimaalista hapenkulutusta (ero 2,16 ml/kg/min), lisäsi maksimaalista työkuormaa (ero 15 Wattia) ja pidensi kävelymatkaa kuuden minuutin kävelytestissä (ero 40,9 metriä) tavalliseen hoitoon verrattuna 29 tutkimusta sisältäneessä katsauksessa [R3]. Pidemmät ja rasittavammat liikuntaohjelmat paransivat maksimaalista hapenkulutusta enemmän kuin lyhytkestoisemmat ja kevyemmät liikuntaohjelmat. Liikuntakuntoutus paransi vajaatoimintapotilaiden elämänlaatua ainakin lyhyellä tähtäimellä «Taylor RS, Sagar VA, Davies EJ ym. Exercise-based ...»1, «Davies EJ, Moxham T, Rees K ym. Exercise based reh...»3.

Johtopäätöksenä oli, että liikuntaan perustuva sydänkuntoutus parantaa fyysistä suorituskykyä ja terveyteen liittyvää elämänlaatua ainakin lievää tai keskivaikeaa sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Tutkimuksista useimmat olivat kuitenkin kohtalaisen pieniä ja lyhytkestoisia, mikä vaikeuttaa ennusteellisen hyödyn osoittamista. Useimmissa tutkimuksissa ei ole otettu mukaan vaikeaa sydämen vajaatoimintaa sairastavia potilaita. Tutkimuksissa ei ole eroteltu liikuntakuntoutuksen vaikutuksia erikseen eri syistä johtuvaan sydämen vajaatoimintaan, mutta tutkimusten potilaat edustivat varsin hyvin keskeisiä vajaatoimintapotilaiden ryhmiä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti:

Liikunta vähentää sairaalahoidon tarvetta ja sillä on myönteisiä vaikutuksia sydämen vajaatoimintaa sairastavien potilaiden suorituskykyyn ja elämänlaatuun. Tutkimuksissa ei ole yleensä mukana vaikeinta vajaatoimintaa sairastavia, joilla erityisesti lääke- ja laitehoitojen merkitys korostuu. Sydämen vajaatoiminta on usein vanhempien ja monisairaiden ihmisten sairaus, mutta vaikeinta sydämen vajaatoimintaa sairastavat iäkkäät potilaat ja naiset ovat olleet tutkimuksissa aliedustettuja. Tutkimuksissa on pääpaino kestävyysliikunnan vaikutusten tutkimisessa, ja toisaalta tieto lihasvoimaharjoittelun ja intervalliharjoittelun eduista on vielä vähäinen. Liikunnan vaikutuksista tarvitaankin kliinisessä työssä sydämen vajaatoimintaa hyvin edustavia potilaita sisältäviä laajoja ja pitkäkestoisempia tutkimuksia.

Kirjallisuutta

  1. Taylor RS, Sagar VA, Davies EJ ym. Exercise-based rehabilitation for heart failure. Cochrane Database Syst Rev 2014;4:CD003331 «PMID: 24771460»PubMed
  2. Ismail H, McFarlane JR, Nojoumian AH ym. Clinical outcomes and cardiovascular responses to different exercise training intensities in patients with heart failure: a systematic review and meta-analysis. JACC Heart Fail 2013;1:514-22 «PMID: 24622004»PubMed
  3. Davies EJ, Moxham T, Rees K ym. Exercise based rehabilitation for heart failure. Cochrane Database Syst Rev 2010;:CD003331 «PMID: 20393935»PubMed