Takaisin

Perheille annetun psykoedukaation vaikutus mielialahäiriön uusiutumiseen

Näytönastekatsaukset
Jorma Oksanen
16.5.2013

Näytön aste: A

Perheille annettu psykoedukaatiohoito vähentää mielialahäiriön uusiutumista perheillä, joiden toimintakyky on häiriintynyt.

Ensimmäisessä tutkimuksessa «Miklowitz DJ, George EL, Richards JA ym. A randomi...»1 101 kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa potilasta satunnaistettiin maanisen, sekamuotoisen tai masennusjakson jälkeen lääkehoidon lisäksi joko Family Focused Treatment (FFT) hoitoon (31 potilasta) tai vähemmän intensiiviseen Crisis management hoitoon (70 potilasta). FFT-hoito sisälsi 9 kuukauden aikana 21 perheistuntoa, joissa annettiin psykoedukaatiota ja harjoiteltiin kommunikaatio- ja ongelmanratkaisutaitoja. Crisis management hoito sisälsi kaksi psykoedukatiivista perheistuntoa ja tarpeen mukaan tapaamisia, joiden tarkoituksena oli ajankohtaisten perhekonfliktien hallinta. Potilaita seurattiin intervention alusta 3–6 kuukauden välein kahden vuoden ajan.

FFT-ryhmän potilailla oli vähemmän relapseja kuin kontrolleilla (35/54 %, P = 0,05), ja he säilyivät pidempään ilman relapsia (73,5 ± 28,8 viikkoa / 53,2 ± 39,6 viikkoa (hazard ratio 0,38 P = 0,003 intent-to-treat-analyysissa). FFT-ryhmän potilaiden lääkemyöntyvyys oli parempi.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Toisessa tutkimuksessa «Rea MM, Tompson MC, Miklowitz DJ ym. Family-focuse...»2 53 manian takia sairaalahoidossa ollutta potilasta satunnaistettiin lääkehoidon lisäksi joko FFT-hoitoon (28 potilasta) tai yhtä tiiviiseen yksilöhoitoon (25 potilasta). FFT-hoito sisälsi 9 kuukauden aikana 21 perheistuntoa, joissa annettiin psykoedukaatiota ja harjoiteltiin kommunikaatio- ja ongelmanratkaisutaitoja. Yksilöhoito oli tukea antavaa, ongelmakeskeistä ja psykoedukaatiota antavaa. Molemmissa ryhmissä istuntoja oli yhtä monta. Potilaita seurattiin intervention alusta kahden vuoden ajan.

FFT-ryhmän potilaista 46 % ja kontrolleista 52 % sai relapsin ensimmäisen vuoden aikana (P > 0,10). Intervention jälkeisenä toisena vuotena 28 % FFT-ryhmässä ja 60 % yksilöhoitoryhmässä sai relapsin. FFT-ryhmän potilaat joutuivat harvemmin sairaalaan seuranta-aikana (12/60 %, P < 0,01) ja heillä oli vähemmän relapseja hoidon jälkeisenä seuranta-aikana (P = 0,05), joskin ensimmäisen relapsin todennäköisyys oli yhtä suuri molemmissa ryhmissä. Lääkemyöntyvyys oli hyvä molemmissa ryhmissä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Millerin ym. tutkimuksessa «Miller IW, Keitner GI, Ryan CE ym. Family treatmen...»3 92 tyypin I kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa potilasta satunnaistettiin saamaan pelkkää lääkehoitoa tai sen lisäksi joko 6 istuntoa psykoedukatiivista perhehoitoa tai 10–15 ratkaisukeskeistä perheterapiaistuntoa. Psykoedukaatioryhmissä oli 4–6 potilasta perheineen. Hoito ja tulosten seuranta jatkui 28 kuukauden ajan. Potilailta seurattiin mielialahäiriöjaksojen määrää vuodessa ja oireettoman ajan prosenttiosuutta koko seurannan ajalta.

Ryhmien välillä ei voitu havaita merkitseviä eroja. Kuitenkin niillä potilailla, joiden perheillä oli McMaster Clinical Rating Scalen mukaan runsaasti häiriintyneisyyttä (55 potilasta 82:sta), sekä psykoedukaation että perheterapian lisääminen lääkehoitoon vähensi depressiivisten episodien määrää vuodessa; näillä kahdella interventiolla ei ollut tässä suhteessa merkitsevää eroa. Häiriintyneiden perheiden ryhmässä psykoedukaatiota saaneilla depressiojaksoja oli keskimäärin 0,7 (SD 0,9), vain lääkehoitoa saaneilla 2,1 (SD 1,5).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Reinaresin ym. tutkimuksessa «Reinares M, Colom F, Sánchez-Moreno J ym. Impact o...»4 113 vakaassa vaiheessa olevaa, lääkitystä käyttävää avohoidon kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa potilasta satunnaistettiin perhehoito- tai verrokkiryhmään, joka ei saanut mitään lisähoitoa. Perhehoitoryhmään kuuluvien potilaiden omaishoitajat saivat 12 psykoedukaatioryhmäistuntoa, joissa annettiin tietoa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja kohennettiin omaishoitajien selviytymistaitoja. Potilaat itse eivät osallistuneet ryhmiin. Potilaita seurattiin kuukausittain intervention ja 12 kuukauden seurannan ajan. Ensisijainen tutkimuksen kohde oli aika mihin tahansa mielialahäiriöjakson uusiutumiseen.

Uusia mielialahäiriöjaksoja ilmeni suuremmalla osalla verrokkeja kuin psykoedukaatioryhmän jäseniä (66 %/42 %; p = 0,011, NNT = 4,1, 95 % luottamusväli 2,4–18,1). Aika hypomania- tai maniajakson ilmaantumiseen oli pidentynyt psykoedukaatioryhmässä. Sen sijaan ajassa depressiojakson ilmaantumiseen ei ollut ryhmien välisiä eroja.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentit:

Ensimmäisessä tutkimuksessa «Miklowitz DJ, George EL, Richards JA ym. A randomi...»1 kontrolliryhmä sai avohoidossa kovin vähän tukea (minimissään puhelinsoitto kuukaudessa).

Millerin ym. tutkimuksessa «Miller IW, Keitner GI, Ryan CE ym. Family treatmen...»3 perheiden toisilleen antama vertaistuki saattaa selittää hyvin kevyen psykoedukaatiointervention menestystä.

Kirjallisuutta

  1. Miklowitz DJ, George EL, Richards JA ym. A randomized study of family-focused psychoeducation and pharmacotherapy in the outpatient management of bipolar disorder. Arch Gen Psychiatry 2003;60:904-12 «PMID: 12963672»PubMed
  2. Rea MM, Tompson MC, Miklowitz DJ ym. Family-focused treatment versus individual treatment for bipolar disorder: results of a randomized clinical trial. J Consult Clin Psychol 2003;71:482-92 «PMID: 12795572»PubMed
  3. Miller IW, Keitner GI, Ryan CE ym. Family treatment for bipolar disorder: family impairment by treatment interactions. J Clin Psychiatry 2008;69:732-40 «PMID: 18363424»PubMed
  4. Reinares M, Colom F, Sánchez-Moreno J ym. Impact of caregiver group psychoeducation on the course and outcome of bipolar patients in remission: a randomized controlled trial. Bipolar Disord 2008;10:511-9 «PMID: 18452447»PubMed