Takaisin

Psykoedukatiivinen ryhmähoito kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä

Näytönastekatsaukset
Jorma Oksanen
16.5.2013

Näytön aste: A

Psykoedukatiivinen ryhmähoito vähentää kaksisuuntaisen mielialahäiriön relapseja.

Tutkimuksessa «Colom F, Vieta E, Martinez-Aran A ym. A randomized...»1 120 eutyymisessä vaiheessa olevaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyypin I ja II potilasta satunnaistettiin saamaan 21 istuntoa ryhmäpsykoedukaatiota tai 21 istuntoa sisällöltään strukturoimattomia ryhmätapaamisia. Potilaita seurattiin hoitojaksojen jälkeen kaksi vuotta. 60 interventioryhmään satunnaistetuista 44 suoritti ohjelman loppuun, keskeyttäneistä 12 potilasta voitiin seurata loppuanalyyseihin asti; 60 verrokista 7 keskeytti tutkimuksen.

Ryhmäpsykoedukaatio vähensi merkitsevästi relapsin saaneiden potilaiden lukumäärää (67 % vs. 92 %, P < 0,001, NNT = 4) ja relapsien lukumäärää potilasta kohti. Merkitsevin ero oli depressiorelapseissa (p > 0,001) ja vähäisin maniarelapseissa. Aika, jonka potilaat selvisivät ennen ensimmäistä depressiivistä, maanista, hypomaanista ja sekamuotoista uutta jaksoa, oli pidentynyt. Sairaalahoitojen lukumäärä potilasta kohden oli myös vähentynyt (0,63 vs 0,23, P < 0,05).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Castlen ym. tutkimuksessa «Castle D, White C, Chamberlain J ym. Group-based p...»2 84 kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyypin I tai II potilasta satunnaistettiin saamaan joko tavanomaista avohoitoa ja sen lisäksi viikoittaisen puhelinsoiton 12 viikon ajan tai 12 viikoittaista psykoedukaatioryhmäistuntoa sekä 3 kuukausittaista kertausistuntoa. Psykoedukaatiohoidon sisältö vastasi pääosin Colomin ym. ohjelmaa, mutta lisäksi ohjasi ryhmän jäseniä asettamaan itselleen konkreettisia ja realistisia toiminnallisia tavoitteita. Hoitovaiheen jälkeen potilaita seurattiin 12 kuukauden ajan kuukausittaisilla puhelinhaastatteluilla. 42 interventioryhmään satunnaistetuista 32 suoritti ohjelman loppuun, kontrolleista 40/42.

Ryhmäintervention saaneilla potilailla oli merkitsevästi vähemmän kaikentyyppisiä relapseja seuranta-aikana. Depressiivisten relapsien suhteen interventioryhmän HR = 0,18, 95 % luottamusväli 0,04–0,85. Maanisten ja sekamuotoisten relapsien osalta riskisuhdetta ei voitu määritellä, koska tämäntyyppisiä relapseja ei ilmaantunut interventioryhmässä olleille.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tutkimuksessa «Simon GE, Ludman EJ, Unützer J ym. Randomized tria...»3 441 edellisenä vuonna kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyypin I tai II takia hoidettua potilasta satunnaistettiin saamaan joko tavanomaista hoitoa tai ryhmäpsykoedukaatiota, johon liitettiin kuukausittainen oireiden seuranta ja lääkitysneuvonta puhelimitse. Komorbideja somaattisia tai psykiatrisia häiriöitä sairastavia ei suljettu pois. Ryhmäpsykoedukaatio jatkui koko 12 kuukauden seuranta-ajan. 52 % tutkimuspotilaista jatkoi 12 kuukauden seurannan loppuun.

23 % interventioryhmän potilaista sai seurannassa uuden hypomaanisen tai maanisen jakson, 32 % kontrolleista, p = 0,07) ja vastaavasti uuden depressiivisen jakson 33 % vs. 39 %, p = 0,30).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Parikhin ym. monikeskustutkimuksessa «Parikh SV, Zaretsky A, Beaulieu S ym. A randomized...»4 204 vakaassa vaiheessa olevaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyypin I tai II potilasta satunnaistettiin saamaan joko 20 yksilökäyntiä kognitiivis-behavioraalista terapiaa tai 6 ryhmäpsykoedukaatioistuntoa. Tavanomaista hoitoa saanutta vertailuryhmää ei ollut. Potilaita seurattiin 72 viikon ajan käyttämällä puolistrukturoitua depressiivisiä ja hypomaanisia tai maanisia oireita kartoittavaa LIFE-haastattelua (Longitudinal Interval Follow-up Evaluation).

Molemmissa ryhmissä todettiin tilastollisesti merkitsevää laskua LIFE-pisteissä (P ˂ 0,01 kummassakin ryhmässä), mutta ryhmien välillä ei vastoin tutkijoiden odotuksia ollut eroa depressiivisten eikä maanisten oireiden pistemäärissä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit:

Ensimmäisessä tutkimuksessa «Colom F, Vieta E, Martinez-Aran A ym. A randomized...»1 potilaiden eutyymisyydestä oli varmistuttu pitkällä prospektiivisella seurannalla, minkä voi olettaa vaikuttavan tuloksia parantavasti. Ryhmien erosta huolimatta relapsiluvut ovat korkeita. Potilaat olivat nuoria (keskimäärin 23-vuotiaita). Ryhmäpsykoedukaatiosta ainoana psykososiaalisena hoitona on vähän tutkimuksia; tavallisemmin psykoedukaatio on liitetty muihin tavanomaista hoitoa tehostaviin toimiin, mikä vaikeuttaa sen osuuden arvioimista tuloksissa.

«Colom F, Vieta E, Martinez-Aran A ym. A randomized...»1: Aineisto ei sisältänyt kaksoisdiagnoosipotilaita.

«Simon GE, Ludman EJ, Unützer J ym. Randomized tria...»3: Tutkimusjoukko vastaa kliinistä populaatiota, mutta puhelinmonitoroinnin merkitystä tuloksissa vaikea arvioida.

Kirjallisuutta

  1. Colom F, Vieta E, Martinez-Aran A ym. A randomized trial on the efficacy of group psychoeducation in the prophylaxis of recurrences in bipolar patients whose disease is in remission. Arch Gen Psychiatry 2003;60:402-7 «PMID: 12695318»PubMed
  2. Castle D, White C, Chamberlain J ym. Group-based psychosocial intervention for bipolar disorder: randomised controlled trial. Br J Psychiatry 2010;196:383-8 «PMID: 20435965»PubMed
  3. Simon GE, Ludman EJ, Unützer J ym. Randomized trial of a population-based care program for people with bipolar disorder. Psychol Med 2005;35:13-24 «PMID: 15842025»PubMed
  4. Parikh SV, Zaretsky A, Beaulieu S ym. A randomized controlled trial of psychoeducation or cognitive-behavioral therapy in bipolar disorder: a Canadian Network for Mood and Anxiety treatments (CANMAT) study [CME]. J Clin Psychiatry 2012;73:803-10 «PMID: 22795205»PubMed