Takaisin

Kognitiivinen ja kognitiivis-behavioraalinen hoito ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön relapsit

Näytönastekatsaukset
Tiina Tupala
23.5.2013

Näytön aste: C

Lääkehoitoon liitetty kognitiivinen ja kognitiivis-behavioraalinen hoito saattaa vähentää kaksisuuntaisen mielialahäiriön relapseja.

Ballin ym. tutkimuksessa «Ball JR, Mitchell PB, Corry JC ym. A randomized co...»1 52 kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyypin I tai II potilasta satunnaistettiin kognitiiviseen yksilöterapiaan (20 istuntoa 6 kuukauden aikana) tai tavanomaiseen hoitoon, ja heitä seurattiin 12 kuukautta. 41 % verrokkiryhmän potilaista ja 20 % interventiopotilaista keskeytti tutkimuksen.

20 % interventioryhmän potilaista ja 33,3 % verrokeista sai relapsin. Sairausjaksojen määrässä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Kognitiivista terapiaa saaneet selviytyivät pidempään ilman depressiorelapsia (p = 0,06).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Meta-analyysissä «Scott J, Colom F, Vieta E. A meta-analysis of rela...»2 tutkittiin erilaisten psykososiaalisten terapiainterventioiden vaikutuksia relapsin todennäköisyyteen tavanomaiseen hoitoon verrattuna. CBT:n ja sen elementtejä käyttävien hoitomuotojen vaikutusta tutkittiin yhdistämällä neljän satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen aineistot.

Potilailla, jotka saivat tavanomaisen hoidon lisäksi CBT-tyyppistä hoitoa, relapsin todennäköisyys pieneni tilastollisesti merkitsevästi (p < 0,01). Kun analyysi toistettiin ryhmittelemällä psykososiaalisia terapiainterventioita saaneet potilaat eutymian keston mukaan, havaittiin, että relapsin todennäköisyys pieneni tilastollisesti merkitsevästi vain potilailla, joiden edellisestä episodista oli kulunut vähintään vuosi (p = 0,01).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Parikhin ym. monikeskustutkimuksessa «Parikh SV, Zaretsky A, Beaulieu S ym. A randomized...»3 204 vakaassa vaiheessa olevaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön tyypin I tai II potilasta satunnaistettiin saamaan joko 20 yksilökäyntiä kognitiivis-behavioraalista terapiaa tai 6 ryhmäpsykoedukaatioistuntoa. Tavanomaista hoitoa saanutta vertailuryhmää ei ollut. Potilaita seurattiin 72 viikon ajan käyttämällä puolistrukturoitua depressiivisiä ja hypomaanisia tai maanisia oireita kartoittavaa Longitudinal Interval Follow-up Evaluation (LIFE) haastattelua.

Molemmissa ryhmissä todettiin tilastollisesti merkitsevää laskua LIFE-pisteissä (p = 0,01 kummassakin ryhmässä), mutta ryhmien välillä ei ollut eroa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit:

«Scott J, Colom F, Vieta E. A meta-analysis of rela...»2: Yhdistettyjen aineistojen otoskokoja (n) ei ole suoraan ilmoitettu meta-analyysissä.

Useassa psykososiaalista hoitoa koskevassa tutkimuksessa potilaiden nuori keski-ikä (alle 30 vuotta) on ollut yhteydessä interventiolla saatuun hyvään hoitotulokseen. Tulokset viittaavat siihen, että oppimiseen perustuvat interventiot olisivat vaikuttavampia sairausuran alkuvaiheessa sekä potilailla, joiden vointi on intervention alkaessa vakaa ja joilla ei ole samanaikaista päihdeongelmaa tai psykiatrista komorbiditeettia.

Kirjallisuutta

  1. Ball JR, Mitchell PB, Corry JC ym. A randomized controlled trial of cognitive therapy for bipolar disorder: focus on long-term change. J Clin Psychiatry 2006;67:277-86 «PMID: 16566624»PubMed
  2. Scott J, Colom F, Vieta E. A meta-analysis of relapse rates with adjunctive psychological therapies compared to usual psychiatric treatment for bipolar disorders. Int J Neuropsychopharmacol 2007;10:123-9 «PMID: 16787554»PubMed
  3. Parikh SV, Zaretsky A, Beaulieu S ym. A randomized controlled trial of psychoeducation or cognitive-behavioral therapy in bipolar disorder: a Canadian Network for Mood and Anxiety treatments (CANMAT) study [CME]. J Clin Psychiatry 2012;73:803-10 «PMID: 22795205»PubMed