Takaisin

Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien potilaiden lääkemyöntyvyyden parantaminen

Näytönastekatsaukset
Jorma Oksanen
16.5.2013

Näytön aste: C

Lääkemyöntyvyyteen kohdennettu psykososiaalinen hoito saattaa säännöllistää lääkkeiden käyttöä.

Katsausartikkelissa «Sajatovic M, Davies M, Hrouda DR. Enhancement of t...»1 identifioitiin 11 kontrolloitua, marraskuuhun 2003 mennessä julkaistua tutkimusta, joissa tutkittiin psykososiaalisen hoidon vaikutusta kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien potilaiden hoitomyöntyvyyteen (N = yhteensä 633). Tutkituista interventioista viisi oli yksilöhoitoja ja kuusi ryhmä- tai perhehoitoja. Psykoedukaatio oli yhteisenä aineosana kaikissa interventioissa. Tutkimuksista seitsemässä seurattiin pelkkää lääkemyöntyvyyttä, muissa seurattiin tämän lisäksi sovittuihin hoitokäynteihin ja laboratoriokokeisiin liittyvää hoitomyöntyvyyttä. Lääkehoitomyöntyvyyttä seurattiin 7 tutkimuksessa plasmapitoisuuksien avulla, 3 tutkimuksessa pelkän potilaiden antaman raportin avulla ja 1 useita menetelmiä käyttäen.

Lääkemyöntyvyys oli parempi interventioryhmässä 7/11 tutkimuksessa. Tilastollista analyysia ei suoritettu.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Sajatovicin ym. avoimessa tutkimuksessa «Sajatovic M, Levin J, Tatsuoka C ym. Six-month out...»2 seurattiin kuuden kuukauden ajan 43 lääkemyöntyvyydeltään alun pitäen heikoksi tiedettyä kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa avohoidon potilasta, jotka olivat saaneet neljä istuntoa manualisoitua lääkemyöntyvyyden parantamiseen tähtäävää hoitoa (Customized Adherence Enhancement, CAE) ja lisäksi 0–2 seurantapuhelinkeskustelua. CAE-hoito sisälsi psykoedukaatiota kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, motivoivan haastattelun tekniikoita ja lääkehoidon käytännön toteutuksen opettelua. Lääkemyöntyvyyttä seurattiin Tablets Routine Questionnaire itsearviointiasteikolla. Potilaat saivat tutkimukseen osallistumisestaan rahallisen korvauksen. Alkutilanteessa keskimäärin 48 % tableteista oli jäänyt ottamatta edellisellä viikolla ja 51,4 % edellisellä kuukaudella. Kuuden kuukauden jälkeen edellisen viikon tableteista oli jäänyt käyttämättä 25,2 %, edellisen kuukauden 21,3 %.

Erot alkutilanteen ja 6 kuukauden seurannan välillä ovat tilastollisesti merkitseviä (p = 0,002, p = 0,001). Suunniteltua palautettujen tablettien laskentaan perustuvaa seurantaa ei pystytty toteuttamaan.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentit:

Mukaan otetut interventiot olivat kirjavia tasoltaan ja laajuudeltaan. Kaksi tutkimuksista ei ollut satunnaistettuja, useimmat eivät olleet ensisijaisesti suunniteltuja seuraamaan lääkemyöntyvyyttä. Lääkemyöntyvyyden kontrollointitavat olivat erilaisia ja eritasoisia. Ankarammalla seulonnalla (vain RCT:t ja tutkimukset, joissa lääkemyöntyvyyttä mitattiin objektiivisesti seerumipitoisuuksien avulla) olisi saatu mitattavampia tuloksia. On myös mahdollista, että joidenkin tutkimusten vertailuryhmän saama psykososiaalinen tuki on ollut riittävä parantamaan lääkemyöntyvyyttä seuranta-aikana.

Kirjallisuutta

  1. Sajatovic M, Davies M, Hrouda DR. Enhancement of treatment adherence among patients with bipolar disorder. Psychiatr Serv 2004;55:264-9 «PMID: 15001726»PubMed
  2. Sajatovic M, Levin J, Tatsuoka C ym. Six-month outcomes of customized adherence enhancement (CAE) therapy in bipolar disorder. Bipolar Disord 2012;14:291-300 «PMID: 22548902»PubMed