Ensimmäiseen meta-analyysiin «Cannon CP, Steinberg BA, Murphy SA ym. Meta-analys...»1 oli kerätty 4 sepelvaltimotautipotilailla tehtyä tutkimusta (potilaita 27 548), joissa vertailtiin intensiivistä LDL-kolesterolitason pienentämistä suuriannoksisella statiinilla (yleensä atorvastatiini 80 mg/vrk) tavanomaiseen statiinihoitoon (pravastatiini, simvastatiini, atorvastatiini 10 mg/vrk). Tutkimusten kesto vaihteli välillä 2–5 vuotta.
Saavutettu keskimääräinen LDL-kolesterolitaso oli intensiiviryhmissä 1,9 mmol/l ja tavanomaisen statiinin ryhmissä 2,6 mmol/l. Intensiivihoidolla koronaarikuolemien ja sydäninfarktien määrä väheni merkitsevästi 16 % (p < 0,0001) ja aivovaltimotautitapahtumien määrä 18 % verrattuna tavanomaiseen statiinihoitoon. Kokonais- tai ei-kardiovaskulaarikuolleisuudessa ei todettu merkitsevää eroa.
Toista meta-analyysiä «Josan K, Majumdar SR, McAlister FA. The efficacy a...»2 oli edellisten suurten tutkimusten lisäksi täydennetty 3 pienemmällä (n = 300–893) ja lyhytkestoisemmalla (1–1,5 vuotta) tutkimuksella (REVERSAL, SAGE, Vascular Basis), joissa myös oli sepelvaltimotautipotilaita. Potilaiden kokonaismäärä oli 29 395. LDL-kolesterolitaso pieneni intensiiviryhmissä edelleen 0,72 mmol/l ja sydäninfarktiriski väheni 17 % (riskisuhde 0,83; 95 % luottamusväli 0,77–0,91). Kroonista sepelvaltimotautia sairastavilla kokonaiskuolleisuus väheni ei-merkitsevästi 4 %, mutta sen sijaan potilailla, joilla oli sepelvaltimotautikohtaus, suuriannoksinen statiinihoito pienensi myös merkitsevästi kokonaiskuolleisuutta 25 % (0,75; 95 % luottamusväli 0,61–0,93). Ei-kardiovaskulaarikuolleisuudessa ei ollut eroa. Transaminaasinousua ja myopatiaa esiintyi jonkin verran enemmän (1 % ja 0,5 % lisäys) samoin kuin hoidon keskeytyksiä (2,5 %) intensiiviryhmissä. Huomattakoon kuitenkin, etteivät vaikeimmat lihashaittavaikutukset (rabdomyolyysi) lisääntyneet suuriannoksisella atorvastatiinilla, mutta lievästi enemmän (0 vs. 0,13 %) suuriannoksisella simvastatiinilla. Intensiivisen statiinihoidon ryhmissä vain noin puolet potilaista saavutti LDL-kolesterolitason alle 2,0 mmol/l.
Hoitotutkimuksissa tutkitaan yleensä vaikutusta ensimmäisen sydän- ja verisuonitapahtuman vaaraan. Intensiivisen statiinilääkityksen tehoa on myös verrattu tavanomaiseen statiinilääkitykseen toistuvien tapahtumien ehkäisyssä. Monikansallisessa IDEAL-tutkimuksessa «Tikkanen MJ, Szarek M, Fayyad R ym. Total cardiova...»3 8 888 potilasta satunnaistettiin saamaan joko suuri annos atorvastatiinia (80 mg/vrk) tai tavanomainen annos simvastatiinia (20–40 mg/vrk). Aineistoa analysoitiin post hoc uudella tilastollisella menetelmällä, jonka avulla ensimmäisen päätetapahtuman lisäksi voitiin analysoida toisen, kolmannen, neljännen ja viidennen päätetapahtuman vaara.
Suuriannoksista atorvastatiinihoitoa saaneiden ensimmäisen sydän- ja verisuonitapahtuman riski oli 17 % pienempi kuin tavanomaista simvastatiinihoitoa saaneiden, toisen tapahtuman 24 %, kolmannen 19 %, neljännen 24 % ja viidennen 28 % pienempi. Suuriannoksisen statiinihoidon parempi teho toistuvien sydän- ja verisuonitapahtumien ehkäisyssä on vahvistettu TNT-tutkimuksen post hoc analyysissä «LaRosa JC, Deedwania PC, Shepherd J ym. Comparison...»4, jossa noin 10 000 tutkittava satunnaistettiin saamaan atorvastatiinia joko 10 mg/vrk tai 80 mg/vrk.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Kommentit: Suuriannoksinen statiinihoito ja tehokkaampi LDL-kolesterolitason lasku vähensi merkittäviä ei-fataaleja valtimotautitapahtumia tavanomaiseen statiinihoitoon verrattuna sepelvaltimotautipotilailla. Myös kokonaiskuolleisuus väheni suurimman riskin potilailla. Ero ei ollut kovin suuri, mutta potilaat oli jo muutenkin hoidettu hyvin, ja kardiovaskulaarikuolemien osuus kaikista kuolemista oli hoitoaikana pienempi kuin varhaisemmissa statiinitutkimuksissa. Keskimääräinen saavutettu LDL-kolesterolitaso oli tutkimuksissa 1,9 mmol/l eli vain puolella potilaista päästiin tasolle alle 2,0 mmol/l. Näissä tutkimuksissa suuriannoksinen statiinihoito (yleensä atorvastatiini 80 mg/vrk) oli turvallista ja hyvin siedettyä. Jälkikäteen (post hoc) tehdyt tilastolliset erikoisanalyysit viittaavat siihen, että intensiivisen hoidon parempi teho jatkuu useampienkin toistuvien sydän- ja verisuonitapahtumien ilmetessä.