Takaisin

Varhaisen intervention ja trauman jälkipuinnin tuloksellisuus PTSD-oireiden ehkäisyssä lapsilla ja nuorilla

Näytönastekatsaukset
Raija-Leena Punamäki
16.10.2014

Näytön aste: B

Välittömästi trauman jälkeen tapahtuva yhden istunnon jälkipuinti ei ilmeisesti ehkäise traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) oireilua lapsilla ja nuorilla. Myöskään varhaiset psykologiset interventiot (1 kuukauden aikana) eivät ehkäise PTSD-häiriötä tai -oireita. Perheeseen kohdistuvat ja ikäspesifit vaiheittaiset varhaiset interventiot voivat vähentää traumaperäisiä ja dissosiatiivisia oireita.

Meta-analyysi «Kramer DN, Landolt MA. Characteristics and efficac...»1 lasten ja nuorten varhaisen intervention vaikuttavuudesta perustuu 7 tutkimukseen, joista 4 oli RCT-tutkimuksia. Aineistona oli englannin- ja saksankieliset tutkimukset tietokannoista EMBASE, CINAHL, PsychoINFO, PSYNDEX ja Cochrane vuosilta 1992–2011. Interventiot tapahtuivat kuukauden kuluessa traumasta. Osallistujien ikä oli 7–18 vuotta, ja trauman luonne vaihteli (onnettomuudet, itsemurha lähiyhteisössä tai seksuaalinen hyväksikäyttö). Tutkimusten otoskoot vaihtelivat välillä 24–158. Varhaiset interventiot sisälsivät kognitiivis-behavioraalisia elementtejä, psykoedukaatiota ja selviytymiskeinojen tukea. Viisi tutkimusta kohdistui yhdenistunnon jälkipuintiin, yksi sisälsi 1–2 ja yksi 4 istuntoa.

Vaikuttavuus vaihteli tutkimuksissa vasteoireiden mukaan, ja oli korkea ainoastaan ahdistus- ja dissosiaatio-oireille (effect size 0,21–1,26). Varhaiset interventiot eivät lieventäneet lasten ja nuorten PTSD-oireita tilastollisesti merkitsevästi (kokonaismuutos 0,033; effect size 0,04–0,60). Varhainen interventio ei ollut vahingollinen lasten tai nuorten mielenterveydelle, mutta PTSD-oireet eivät lieventyneet interventioryhmässä kontrolliryhmää enemmän.

Koska PTSD-oireiden riskin muodostavat dissosiaatio-oireet vähenivät, katsauksen kirjoittajat suosittavat perheelle annettavaa psykoedukatiota ja tukea lapsen trauman yhteydessä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Stallard ja ryhmä «Stallard P, Velleman R, Salter E ym. A randomised ...»2 tutkivat yhden istunnon jälkipuinnin tehokkuutta auto-onnettomuudessa olleilla 7–18-vuotiailla (N = 158). Heidät satunnaistettiin sairaalan ensiapuasemalla psykologisen jälkipuinnin (n = 82) ja vertailun ryhmiin (n = 76). Seurantajakso oli 8 kuukautta ja kato 8,6 %. Tulosten mukaan traumaperäisen stressihäiriön esiintyvyys väheni merkitsevästi molemmissa ryhmässä (29,1 % alkumittauksessa ja 13 % loppumittauksessa). Myös itseraportoidut PTSD-oireet vähenivät merkitsevästi molemmissa ryhmissä (p = 0,0001 kokonaisoireille molemmissa ryhmissä). Itseraportoidut ahdistus-, masennus- ja käyttäytymisoireet laskivat tilastollisesti enemmän jälkipuinti- kuin kontrolliryhmässä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Meta-analyysin mukaan ainoastaan perheeseen kohdistuvat vaiheittainen (4 istuntoa) intervention ennusti PTSD-häiriön ja -oireiden lieventymistä tilastollisesti merkitsevästi «Berkowitz SJ, Stover CS, Marans SR. The Child and ...»3.

Amerikkalainen RCT analysoi traumaattisen stressin lapsi- ja perheintervention (Child and Family Traumatic Stress Intervention, CFTS) tuloksellisuutta (7–17-vuotiaat trauman uhrit ja heidän vanhempansa; N = 176). Mittaukset olivat ennen ja jälkeen intervention ja 3 kuukauden seuranta, ja vastemuuttujina PTSD-oireet ja häiriödiagnoosi. CFTS:n neljään istuntoon kuuluivat perhekommunikaation tukeminen, keskustelu lasten trauman kokemisesta ja oireista, psykoedukaatio muun muassa univaikeuksista, vetäytymisoireista, intrusiivisista oireista, käyttäytymisen säätelystä sekä oireiden hallintakeinojen harjoittelu.

Kolmen kuukaudessa seurannassa PTSD-oireet lievenivät tilastollisesti enemmän CFTS-kuin kontrolliryhmässä. Sekä intervention jälkeen että seurannassa CFTS-ryhmässä oli tilastollisesti vähemmän PTSD-häiriötä osoittaen 73 % osittaisen tai täyden diagnoosin remissiota ja 65 % täyden PTSD-remissiota.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Meta-analyysin julkaisun jälkeen tehty huolellinen RCT-tutkimus «Kramer DN, Landolt MA. Early psychological interve...»4 osoitti, että varhainen interventio ei lieventänyt lasten PTSD-oireita tai -häiriötä. Interventio käsitti kaksi istuntoa, joihin sisältyivät muun muassa seuraavat elementit: traumaattinen onnettomuus työstettiin symbolisesti (piirustus, leikki), lasten vääristyneet traumaa koskevat havainnot tunnistettiin ja lasta autettiin muuttamaan niitä, psykoedukaatio ja selviytymiskeinojen harjoittelu. Osallistujat olivat 2–17-vuotiaita, ja mittaukset tehtiin ennen interventiota ja 3 ja 6 kuukauden jälkeen.

Jälkeen-analyysissä varhainen interventio ei onnistunut lieventämään lasten PTSD-häiriöitä: alle kouluikäisten ryhmässä PTSD-diagnoosi laski 22 %:sta 7 %:iin. Kouluikäisten ryhmässä häiriön taso pysyi samana.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Kramer DN, Landolt MA. Characteristics and efficacy of early psychological interventions in children and adolescents after single trauma: a meta-analysis. Eur J Psychotraumatol 2011;2: «PMID: 22893820»PubMed
  2. Stallard P, Velleman R, Salter E ym. A randomised controlled trial to determine the effectiveness of an early psychological intervention with children involved in road traffic accidents. J Child Psychol Psychiatry 2006;47:127-34 «PMID: 16423143»PubMed
  3. Berkowitz SJ, Stover CS, Marans SR. The Child and Family Traumatic Stress Intervention: secondary prevention for youth at risk of developing PTSD. J Child Psychol Psychiatry 2011;52:676-85 «PMID: 20868370»PubMed
  4. Kramer DN, Landolt MA. Early psychological intervention in accidentally injured children ages 2-16: a randomized controlled trial. Eur J Psychotraumatol 2014;5: «PMID: 24987498»PubMed