Meta-analyysi «Kramer DN, Landolt MA. Characteristics and efficac...»1 lasten ja nuorten varhaisen intervention vaikuttavuudesta perustuu 7 tutkimukseen, joista 4 oli RCT-tutkimuksia. Aineistona oli englannin- ja saksankieliset tutkimukset tietokannoista EMBASE, CINAHL, PsychoINFO, PSYNDEX ja Cochrane vuosilta 1992–2011. Interventiot tapahtuivat kuukauden kuluessa traumasta. Osallistujien ikä oli 7–18 vuotta, ja trauman luonne vaihteli (onnettomuudet, itsemurha lähiyhteisössä tai seksuaalinen hyväksikäyttö). Tutkimusten otoskoot vaihtelivat välillä 24–158. Varhaiset interventiot sisälsivät kognitiivis-behavioraalisia elementtejä, psykoedukaatiota ja selviytymiskeinojen tukea. Viisi tutkimusta kohdistui yhdenistunnon jälkipuintiin, yksi sisälsi 1–2 ja yksi 4 istuntoa.
Vaikuttavuus vaihteli tutkimuksissa vasteoireiden mukaan, ja oli korkea ainoastaan ahdistus- ja dissosiaatio-oireille (effect size 0,21–1,26). Varhaiset interventiot eivät lieventäneet lasten ja nuorten PTSD-oireita tilastollisesti merkitsevästi (kokonaismuutos 0,033; effect size 0,04–0,60). Varhainen interventio ei ollut vahingollinen lasten tai nuorten mielenterveydelle, mutta PTSD-oireet eivät lieventyneet interventioryhmässä kontrolliryhmää enemmän.
Koska PTSD-oireiden riskin muodostavat dissosiaatio-oireet vähenivät, katsauksen kirjoittajat suosittavat perheelle annettavaa psykoedukatiota ja tukea lapsen trauman yhteydessä.
Stallard ja ryhmä «Stallard P, Velleman R, Salter E ym. A randomised ...»2 tutkivat yhden istunnon jälkipuinnin tehokkuutta auto-onnettomuudessa olleilla 7–18-vuotiailla (N = 158). Heidät satunnaistettiin sairaalan ensiapuasemalla psykologisen jälkipuinnin (n = 82) ja vertailun ryhmiin (n = 76). Seurantajakso oli 8 kuukautta ja kato 8,6 %. Tulosten mukaan traumaperäisen stressihäiriön esiintyvyys väheni merkitsevästi molemmissa ryhmässä (29,1 % alkumittauksessa ja 13 % loppumittauksessa). Myös itseraportoidut PTSD-oireet vähenivät merkitsevästi molemmissa ryhmissä (p = 0,0001 kokonaisoireille molemmissa ryhmissä). Itseraportoidut ahdistus-, masennus- ja käyttäytymisoireet laskivat tilastollisesti enemmän jälkipuinti- kuin kontrolliryhmässä.
Meta-analyysin mukaan ainoastaan perheeseen kohdistuvat vaiheittainen (4 istuntoa) intervention ennusti PTSD-häiriön ja -oireiden lieventymistä tilastollisesti merkitsevästi «Berkowitz SJ, Stover CS, Marans SR. The Child and ...»3.
Amerikkalainen RCT analysoi traumaattisen stressin lapsi- ja perheintervention (Child and Family Traumatic Stress Intervention, CFTS) tuloksellisuutta (7–17-vuotiaat trauman uhrit ja heidän vanhempansa; N = 176). Mittaukset olivat ennen ja jälkeen intervention ja 3 kuukauden seuranta, ja vastemuuttujina PTSD-oireet ja häiriödiagnoosi. CFTS:n neljään istuntoon kuuluivat perhekommunikaation tukeminen, keskustelu lasten trauman kokemisesta ja oireista, psykoedukaatio muun muassa univaikeuksista, vetäytymisoireista, intrusiivisista oireista, käyttäytymisen säätelystä sekä oireiden hallintakeinojen harjoittelu.
Kolmen kuukaudessa seurannassa PTSD-oireet lievenivät tilastollisesti enemmän CFTS-kuin kontrolliryhmässä. Sekä intervention jälkeen että seurannassa CFTS-ryhmässä oli tilastollisesti vähemmän PTSD-häiriötä osoittaen 73 % osittaisen tai täyden diagnoosin remissiota ja 65 % täyden PTSD-remissiota.
Meta-analyysin julkaisun jälkeen tehty huolellinen RCT-tutkimus «Kramer DN, Landolt MA. Early psychological interve...»4 osoitti, että varhainen interventio ei lieventänyt lasten PTSD-oireita tai -häiriötä. Interventio käsitti kaksi istuntoa, joihin sisältyivät muun muassa seuraavat elementit: traumaattinen onnettomuus työstettiin symbolisesti (piirustus, leikki), lasten vääristyneet traumaa koskevat havainnot tunnistettiin ja lasta autettiin muuttamaan niitä, psykoedukaatio ja selviytymiskeinojen harjoittelu. Osallistujat olivat 2–17-vuotiaita, ja mittaukset tehtiin ennen interventiota ja 3 ja 6 kuukauden jälkeen.
Jälkeen-analyysissä varhainen interventio ei onnistunut lieventämään lasten PTSD-häiriöitä: alle kouluikäisten ryhmässä PTSD-diagnoosi laski 22 %:sta 7 %:iin. Kouluikäisten ryhmässä häiriön taso pysyi samana.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: