Takaisin

Stressinhallintamenetelmien vaikutus työstressiin ja masennusoireisiin

Näytönastekatsaukset
Teija Kivekäs
27.6.2014

Näytön aste: B

Ryhmässä toteutettu kognitiivis-behavioraalinen stressinhallintaohjelma ilmeisesti vähentää työhön liittyvää stressiä ja masennusoireita.

Meta-analyysia «van der Klink JJ, Blonk RW, Schene AH ym. The bene...»1 varten etsittiin tutkimuksia muun muassa neljästä eri tietokannasta. Inkluusiokriteerit täyttäneiden tutkimusten piti sisältää interventio, joka kohdistui työstressiin liittyvien psykologisten seurausten vähentämiseen tai estämiseen. Tutkittavien piti olla työssäkäyviä henkilöitä, joilla ei saanut olla diagnosoituna mitään vakavaa mielenterveyden häiriötä (esimerkiksi masennustila tai traumaperäinen stressihäiriö) tai stressiin liittyvää somaattista sairautta (esimerkiksi hypertensio tai sydän- ja verisuonisairaus). Tutkimuksen piti olla kokeellinen tai puolikokeellinen, ja siinä piti olla mukana myös ei-hoitoa-vertailuryhmä. Tulosmittareiden piti olla selkeitä ja luotettavasti mitattuja.

Meta-analyysiin sisällytettiin 48 kokeellista tutkimusta vuosilta 1977–1996. Osallistujina oli yhteensä 3 736 henkilöä. Tutkimustuloksia raportoitiin 45 eri julkaisussa. Neljä tutkimusta arvioitiin hoitointerventioiksi, koska tutkittaviksi valittiin korkeasta stressistä kärsiviä. 41 tutkimuksen työntekijät olivat sellaisia, joilla oli suuret vaikutusmahdollisuuden työhönsä.

Meta-analyysissa tutkittiin neljän erityyppisen intervention vaikuttavuutta. Interventiot olivat kognitiivis-behavioraalisia (18 tutkimusta), rentoutustekniikoita (17 tutkimusta), multimodaalisia ohjelmia (8 tutkimusta) tai organisaatiotason interventioita (5 tutkimusta). Kolme ensimmäistä olivat yksilöön kohdistuvia interventioita. Tulosmuuttujina olivat työn laatu, psykologiset vasteet ja voimavarat, fysiologia, psykologiset ongelmat (ahdistuneisuus ja masennusoireet) ja poissaolot.

Yksilötason interventiot todettiin organisaatiotason interventioita vaikuttavimmiksi. Masennusoireiden lievityksessä yksilötason interventioilla (6 tutkimusta) oli pieni tilastollisesti merkitsevä edullinen vaikutus (Cohenin d 0,33), kun taas organisaatiointerventiolla (1 tutkimus) ei ollut vaikutusta. Yksilöinterventioista tehokkaimpia masennusoireiden lievittämisessä olivat multimodaaliset interventiot (Cohenin d 0,59; keskisuuri vaikutus) ja kognitiivis-behavioraaliset (Cohenin d 0,23; pieni vaikutus). Kognitiivis-behavioraaliset interventiot vaikuttivat myös suotuisasti työn laatuun, psykologisiin vasteisiin, voimavaroihin ja ongelmiin. Multimodaalisilla ohjelmilla oli samankaltaisia vaikutuksia, mutta ei psykologisiin vasteisiin eikä voimavaroihin. Rentoutusmenetelmillä oli vaikutusta fysiologisiin vasteisiin. Stressinhallintainterventioiden todettiin olevan tehokkaita henkilöille, joilla on suuret vaikutusmahdollisuudet työhönsä, mutta ei niille, joilla ei ole vaikutusmahdollisuuksia.

Henkilöille, joilla on hyvät vaikutusmahdollisuudet työhönsä, kognitiivis-behavioraaliset interventiot ovat meta-analyysin perusteella parhaita; niille, joilla ei ole vaikutusmahdollisuuksia, organisaatiotason interventiot yhdistettynä myöhemmin kognitiivis-behavioraalisiin interventioihin ovat tehokkaita. Jos nämä eivät ole mahdollisia, passiiviset rentoutuskeinot ovat myös kohtalaisen tehokkaita.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Tulosmittarina ei raportoitu lainkaan masennustiloja.

Minon ym. japanilaisessa tutkimuksessa «Mino Y, Babazono A, Tsuda T ym. Can stress managem...»2 hienomekaniikkayrityksen 60 eniten stressistä kärsivää miespuolista työntekijää satunnaistettiin kognitiivis-behavioraaliseen stressinhallintaohjelmaan tai verrokkeihin. Heistä 58 suostui tutkimukseen. Stressinhallintaohjelma sisälsi kahden tunnin luennon, jonka sisältö antoi ohjeita stressin tunnistamiseen ja sen hallitsemiseen. Osallistujille annettiin tehtäväksi kirjata käyttämänsä stressin hallintakeinoja, kokemuksia ja oireita. Heitä kehotettiin nukkumaan hyvin, liikkumaan ja seurustelemaan. Heille järjestettiin kahden tunnin rentoutustekniikkojen harjoitus ja heitä kehotettiin jatkamaan harjoituksia itsenäisesti. Heillä oli myös mahdollisuus henkilökohtaiseen neuvontaan työstä ja stressistä sähköpostin välityksellä. Ohjelman kokonaiskesto oli kolme kuukautta.

Depressio-oireita mitattiin CES-D-kyselyllä (Center for Epidemiologic Studies – Depression Scale). Interventioryhmässä CES-D-pisteet laskivat alun keskimäärin 13,5:stä lopun 10,4:ään (p = 0,003). Vertailuryhmässä pisteet olivat alussa 13,3 ja lopussa 13,1 (p = 0,87).

Tutkijat totesivat kognitiivis-behavioraalisen stressinhallintaohjelman voivan ehkäistä depressiota.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Seuranta-aika oli lyhyt.

Tanskalaisessa tutkimuksessa «Willert MV, Thulstrup AM, Hertz J. Changes in stre...»3 selvitettiin ryhmämuotoisen, kognitiivis-behavioraaliseen teoriaan perustuvan stressinhallintaohjelman vaikutusta koettuun stressiin ja stressinhallintaan kolmen kuukauden seurannassa työstressiin liittyvistä oireista kärsivillä henkilöillä. RCT-tutkimuksessa (satunnaistettu kontrolloitu hoitokoe) 102 osallistujaa satunnaistettiin joko interventio- tai kontrolliryhmään (wait-list control, WLC-ryhmä).

Tulosmuuttujana oli koettu stressi (Perceived Stress Scale, PSS-10, vaihteluväli 0–40 pistettä) ja viisi dimensiota Brief COPE -kyselystä (vaihteluväli 2–8 pistettä). Arviot tehtiin lähtötilanteessa sekä 3, 6 ja 9 kuukauden seurannassa.

Kolmen kuukauden seurannassa PSS-10-pisteet muuttuivat interventioryhmässä -6,45 (95 % luottamusväli 8,25 – -4,64) verrattuna kontrolliryhmän -1,12 (95 % luottamusväli -2,94–0,70). Ryhmien välinen ero oli -5,32 (95 % luottamusväli -7,89 – -2,76) pistettä, vastaten standardoitua keskimääräistä -0,84:n eroa (95 % luottamusväli -1,27 – -0,42) intervention hyväksi. Yksi viidestä dimensiosta, positiivinen uudelleenmäärittely, erosi ryhmien välillä. Interventioryhmä muuttui tämän osalta -0,86 (95 % luottamusväli -1,25–0,48) pistettä lähtötilanteesta kolmeen kuukauteen verrattuna kontrolliryhmän -0,18 (95 % luottamusväli -0,58–0,22) pisteeseen. Ryhmien välinen ero oli -0,67 (95 % luottamusväli -1,24 – -0,11) vastaten standardisoitua keskimääräistä -0,48:n eroa (95 % luottamusväli -0,89 – -0,07). Merkittäviä muutoksia ei todettu emotionaalisen tuen, instrumentaalisen tuen, aktiivisten selviytymiskeinojen tai suunnittelun osalta. Muutokset selviytymiskeinoissa kohdentuivat enemmänkin asenteisiin kuin käyttäytymiseen. Interventio vaikutti positiivisesti koettuun stressin ja positiiviseen uudelleenmäärittelyyn, ja nämä muutokset säilyivät 3 kuukautta intervention päättymisen jälkeen.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Cochrane-katsaukseen «van Wyk BE, Pillay-Van Wyk V. Preventive staff-sup...»4, «»1valittiin useista eri tietokannoista satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia, joissa oli selvitetty terveydenhuoltohenkilöstön työstressin hallintaan, työuupumuksen ehkäisyyn ja työtyytyväisyyden parantamiseen tähtäävien interventioiden vaikuttavuutta. Katsaukseen valittiin kolmentyyppisiä interventioita: 1) tukiryhmät henkilöstölle, 2) stressinhallintatekniikoiden opettelu ja 3) henkilöstön tukemiseen tähtäävät esimiestyöhön tai johtamiseen liittyvät interventiot.

Katsaukseen löytyi kaikkiaan 10 inkluusiokriteerit täyttävää tutkimusta, joissa oli yhteensä 716 osallistujaa. Missään näistä ei tutkittu henkilöstön tukiryhmien vaikuttavuutta. Kahdeksassa tutkimuksessa selvitettiin eri stressinhallintatekniikoiden vaikuttavuutta stressinhallintaan, työtyytyväisyyteen ja poissaoloihin. Kolmessa niistä raportoitiin positiivisia tuloksia työstressiin liittyen, mutta vain yhdessä vaikutuksen voitiin osoittaa jatkuvan keskipitkällä aikavälillä. Yhdessä tutkimuksessa todettiin korkean intensiteetin stressinhallintaohjelman hyödyllisyys työuupumuksen suhteen.

Matalan tai keskitason intensiteetin stressinhallintaohjelmalla ei todettu vaikutusta työuupumukseen tai työtyytyväisyyteen. Johtamisinterventioilla todettiin positiivista vaikutusta työtyytyväisyyteen mutta ei poissaoloihin.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Useimmissa tutkimuksissa oli menetelmällisiä puutteita, jotka altistavat mahdolliselle virhetulkinnalle. Katsauksessa tulosmittarina ei raportoitu masennusoireita tai -tiloja.

Saksalaistutkimuksessa «Limm H, Gündel H, Heinmüller M ym. Stress manageme...»5selvitettiin ponnistelun ja palkitsevuuden tasapainoon (efford-reward imbalance, ERI) perustuvan stressinhallintaohjelman pitkäaikaisia vaikutuksia työstressiin liittyviin psykologisiin ja biologisiin reaktioihin.

Tutkimuksessa satunnaistettiin 174 toimihenkilöä interventio- ja kontrolliryhmään (wait-list control, WLC). Interventio sisälsi kahden päivän aikana kaikkiaan kahdeksan 90 minuutin ryhmätapaamista. Seuraavien 3–6 kuukauden aikana toteutettiin lisäksi kaksi 180 minuutin kestoista jaksoa, joiden tarkoituksena oli tehostaa intervention vaikutusta. Interventioon kuului sekä kognitiivis-behavioraalisia että psykodynaamisia tekniikoita.

Päätulosmuuttujana oli koettu stressi (Stress Reactivity Scale, SRS). Muina tulosmuuttujina olivat syljen kortisoli ja amylaasi, ahdistuneisuus, depressio sekä ponnistelun ja palkitsevuuden tasapaino (ERI). Arvioinnit uusittiin vuoden kuluttua 154 henkilölle.

Molemmissa ryhmissä SRS-arvot vähenivät, interventioryhmässä enemmän. ES (efektikoko) (Cohen's d) oli vuoden kuluttua interventioryhmässä 0,416 ja kontrolliryhmässä 0,166. Amylaasi, merkkinä sympaattisen hermoston aktivaatiosta, laski vahvemmin interventioryhmässä. Kortisolin osalta eroja ei todettu. Masennuksen, ahdistuneisuuden ja ERI:n osalta koheneminen oli interventioryhmässä suurempaa kuin WLC-ryhmässä, joskaan ei tilastollisesti merkittävästi.

Työstressiteoriaan (ERI) perustuva stressinhallintaohjelma vähentää tehokkaasti koettua stressiä ja sympaattista aktivaatiota. Ahdistuneisuuden, masentuneisuuden sekä ERI:n osaltakin on todettavista myönteistä tendenssiä. Nämä vaikutukset säilyivät vuoden seurannassa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kirjallisuutta

  1. van der Klink JJ, Blonk RW, Schene AH ym. The benefits of interventions for work-related stress. Am J Public Health 2001;91:270-6 «PMID: 11211637»PubMed «PMID: 11211637»PubMed
  2. Mino Y, Babazono A, Tsuda T ym. Can stress management at the workplace prevent depression? A randomized controlled trial. Psychother Psychosom 2006;75:177-82 «PMID: 16636633»PubMed
  3. Willert MV, Thulstrup AM, Hertz J. Changes in stress and coping from a randomized controlled trial of a three-month stress management intervention. Scand J Work Environ Health 2009;35:145-52 «PMID: 19308298»PubMed
  4. van Wyk BE, Pillay-Van Wyk V. Preventive staff-support interventions for health workers. Cochrane Database Syst Rev 2010;:CD003541 «PMID: 20238322»PubMed
  5. Limm H, Gündel H, Heinmüller M ym. Stress management interventions in the workplace improve stress reactivity: a randomised controlled trial. Occup Environ Med 2011;68:126-33 «PMID: 20833759»PubMed