Takaisin

Natiivimikroskopia ja viljely ihon, hiusten ja kynsien sieni-infektioiden laboratoriodiagnostiikassa

Näytönastekatsaukset
Markku Koskela
9.3.2010

Näytön aste: B

Ihon, hiusten ja kynsien sieni-infektioiden laboratoriodiagnoosi perustuu edustavan näytteen natiivimikroskopiaan ja viljelyyn, jotka tukevat toisiaan.

Yhdysvaltalaisessa alkuperäistutkimuksessa «Lilly KK, Koshnick RL, Grill JP ym. Cost-effective...»1 on sokkoutettuna verrattu 7 erilaista diagnostista koemenettelyä keskenään iäkkäiden henkilöiden varpaan kynsisilsan diagnostiikassa tutkimalla 204 näytettä. Johdannoksi on laadittu taulukko aiemmista vastaavista tutkimuksista ja niiden aineistojen avulla lasketuista herkkyys-, tarkkuus- ja ennustearvoprosenteista. Tutkimus on tehty huolellisesti näytteidenoton, natiivinäytteiden värjäysten, sieniviljelyiden ja tulosten tilastollisen analysoinnin osalta. Natiivimikroskopia määriteltiin positiiviseksi, jos siinä näkyi septallisia ja haaroittuvia sienirihmoja. Viljely määriteltiin positiiviseksi, kun siinä kasvoi Trichophyton-, Epidermophyton- tai Microsporum-suvun silsasieni. Muu kasvu ja negatiivinen kasvu määriteltiin viljelynegatiiviseksi. Kustannustehokkuus on laskettu vertaamalla testin hintaa sen herkkyyteen, jolloin pienin lukuarvo edustaa parasta tehokkuutta.

Paras herkkyys (99 %) saatiin PAS:lla. Ei-spesifinen Chlorazol Black -värjäys (CBE) oli lähes yhtä hyvä KOH-käsittelyyn yhdistettynä. Fluorokorimivärjäyksiä (kuten Calcofluor white) tässä tutkimuksessa ei käytetty, koska se olisi vaatinut fluoresenssimikroskoopin, joita lääkärin vastanottotiloissa ei ole. Viljelyn herkkyydeksi saatiin 57 %. Perinteinen laboratoriossa tehty viljely oli tilastollisesti DTM-elatusalustaviljelyä parempi. CBE oli kustannustehokkain menetelmä.

Tässä työssä sienidiagnostiikkaa on tutkittu vastaanottoa pitävän dermatologin näkökulmasta katsottuna, jolloin natiivinäytteen mikroskopointi korostuu. Työssä korostetaan näytteen laadun merkitystä ja värjäysten tulkitsijan kokemusta. Värjäyksen ja viljelyn löydösten yhteensopivuutta keskenään ei tarkemmin analysoitu ja kommentoitu.

Kommentti: Tämän työn oleellinen tulos on huomioitu yhteenvetojulkaisussa «Robert R, Pihet M. Conventional methods for the di...»4.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Tässä työssä «Weinberg JM, Koestenblatt EK, Tutrone WD ym. Compa...»2 on tutkittu 105 kynsisilsaa sairastavan potilaan näytteet neljällä eri menetelmällä: KOH-käsitellyn näytteen mikroskopointi, viljely, PAS-värjäyksen ja Calcofluor white -värjäyksen (CW) mikroskopointi.

Tutkijat valitsivat CW-värjäyksen referenssimenetelmäksi, jolloin PAS todettiin herkimmäksi menetelmäksi (92 %) ja viljely epäherkimmäksi (60 %). Pelkkä KOH:lla kirkastettu näyte 80 %. Spesifisyydeltään viljely oli paras (82 %) osoittaen, että näytteissä oli lähes 20 % kontaminaatioita. Värjäysten spesifisyys oli 72 %. Positiivisen löydöksen ennustearvot: PAS 90 %, viljely 90 % ja värjäys 72 %. Negatiivisen löydöksen ennustearvo oli PAS:lla 77 %, värjäyksellä alle 60 % ja viljelyllä vain 43 %.

Kommentti: Tämän työn oleellinen info löytyy myös kokooma-artikkelista «Robert R, Pihet M. Conventional methods for the di...»4.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Vanhassa alkuperäistyössä «Haldane DJ, Robart E. A comparison of calcofluor w...»3 on verrattu Calcofluor white -värjäystä (CW) pelkkään KOH-kirkastetun näytteen mikroskopointiin ja sieniviljelyyn tutkimalla 207 ihonäytettä. CW:n herkkyydeksi saatiin 92 %, spesifisyydeksi 95 %, positiivisen löydöksen ennustearvoksi 74 % ja negatiivisen löydöksen ennustearvoksi 99 %, kun pelkällä KOH-käsittelyllä saatiin vastaaviksi luvuiksi 88 %, 95 % , 73 % ja 98 %. Tässä työssä natiivimikroskopointi oli hyvä negatiivisen löydöksen poissulkumenetelmä, mutta positiivisen löydöksen luotettavuus oli vain 74 %.

Tässä työssä ei tutkittu kynsinäytteitä. Natiivimikrokopian ja viljelyn tulosten yhdenmukaisuus jäi epäselväksi.

Tuoreempi näyttö CW:n osuvuudesta nykyisiin viljelymenetelmiin ja PCR-menetelmiin verrattuna tarvitaan. Viitaten viitteeseen «Robert R, Pihet M. Conventional methods for the di...»4 katsauksen tekijä toteaa omasta kokemuksestaan, että CW on herkkä ja varsin spesifinen menetelmä asiantuntijoiden, toisin sanoen hyvän työkokemuksen omaavan laboratoriohenkilökunnan käsissä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Geenitekniikkaan perustuvien dermatofyyttien osoitusmenetelmien osalta viittaan erilliseen niitä koskevaan näytönastekatsaukseen «Geenitekniikkaan perustuvat menetelmät näyttävät olevan perinteisiä menetelmiä herkempiä ihon, hiusten ja kynsien sieni-infektioiden diagnostiikassa.»A ja totean, että ne näyttävät perinteisiä menetelmiä selvästi herkemmiltä ja ovat spesifisempiä, kun kontaminaatiohomeet yms. eivät haittaa määrityksiä. Kokemus niiden käyttökelpoisuudesta rutiinilaboratorioissa on vielä vähäistä.

Kommentti: Tämän työn oleellinen info löytyy myös kokooma-artikkelista «Robert R, Pihet M. Conventional methods for the di...»4.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kirjallisuutta

  1. Lilly KK, Koshnick RL, Grill JP ym. Cost-effectiveness of diagnostic tests for toenail onychomycosis: a repeated-measure, single-blinded, cross-sectional evaluation of 7 diagnostic tests. J Am Acad Dermatol 2006;55:620-6 «PMID: 17010741»PubMed
  2. Weinberg JM, Koestenblatt EK, Tutrone WD ym. Comparison of diagnostic methods in the evaluation of onychomycosis. J Am Acad Dermatol 2003;49:193-7 «PMID: 12894064»PubMed
  3. Haldane DJ, Robart E. A comparison of calcofluor white, potassium hydroxide, and culture for the laboratory diagnosis of superficial fungal infection. Diagn Microbiol Infect Dis 1990;13:337-9 «PMID: 1706243»PubMed
  4. Robert R, Pihet M. Conventional methods for the diagnosis of dermatophytosis. Mycopathologia 2008;166:295-306 «PMID: 18478359»PubMed