Takaisin

Liikuntaharjoittelu ja niukkaenergiainen ruokavalio

Näytönastekatsaukset
Mikael Fogelholm ja Katriina Kukkonen-Harjula
28.12.2010

Näytön aste: B

Fyysinen aktiivisuus yhdistettynä vähäenergiaiseen ruokavalioon voi pitkäaikaisseurannassa ylläpitää paremman laihdutustuloksen verrattuna pelkkään ruokavaliohoitoon.

Systemoidussa katsauksessa «Fogelholm M, Kukkonen-Harjula K. Does physical act...»1 tarkasteltiin tutkimusraportteja, joissa oli tietoja aikuisikäisten fyysisestä aktiivisuudesta ja painon muutoksista pitkäaikaisen seurannan ajalta. Tutkimukset olivat joko observaatiotutkimuksia ilman laihdutusinterventiota tai niissä oli eri keinoin toteutettu interventio. Medline-haku aloitettiin vuodesta 1980 ja kirjallisuusviitteitä kertyi hieman runsas 1 000 kappaletta, joista ennalta määrättyjen kriteerien perusteella hyväksyttiin 46 raporttia. Tutkimukset jaettiin neljään ryhmään.

Prospektiivisissa väestöpohjaisissa observaatiotutkimuksissa piti olla vähintään kahden vuoden seuranta. Tutkimuksia löytyi 16 kappaletta. Fyysinen aktiivisuus selvitettiin retrospektiivisesti erilaisilla kyselyillä. Tavallisesti kysyttiin vapaa-ajan ohjelmoitua (kunto)liikuntaharrastusta, työn fyysistä kuormittavuutta ja työmatkojen kulkutapaa. Harvemmin yritettiin arvioida erilaisten päivittäisten kotiaskareiden tms. määrää. Niiden tutkimusten tulokset, jotka selvittivät aktiivisuutta vain alkukyselyllä, olivat epäyhtenäiset tarkasteltaessa liikunnan määrän vaikutusta painon muutoksiin. Viidessä tutkimuksessa aktiivisuutta arvioitiin seurannan lopussa ja näiden tulokset olivat yhtenäisemmät: jos seurannan lopussa oli paljon liikuntaa, painon suureneminen oli vähäisempää. 11 tutkimuksessa fyysinen aktiivisuus oli selvitetty useampana ajankohtana – tavallisesti tutkimuksen alussa ja lopussa – jolloin itse asiassa painon muutos on arvioitu samanaikaisesti kuin aktiivisuuden muutos, mikä tekee tutkimusasetelmasta poikkileikkauksellisen. Em. seitsemässä tutkimuksessa liikunnan lisääntyminen oli yhteydessä vähäisempään painon suurenemiseen.

Hyväksytyissä laihdutusinterventiotutkimuksissa piti olla vähintään yhden vuoden seuranta (laihdutuksen päättymisestä), tutkittavien BMI:n piti olla vähintään 25 tutkimuksen alkaessa ja laihdutustuloksen piti olla vähintään 5 %:n painon väheneminen alkupainosta. Tutkimukset luokiteltiin kolmeen alaryhmään, joista kahdessa ensimmäisessä laihdutusvaiheen (yhtenä hoitokomponenttina liikunta joko satunnaistetusti tai ei-satunnaistetusti eri ryhmissä) jälkeen seurasi observointijakso. Satunnaistamattomista 17 tutkimuksesta 12:ssa todettiin, että runsas liikunta seurantavaiheen lopussa oli yhteydessä vähäisempään painon suurenemiseen laihdutuksen jälkeen. Neljässä tutkimuksessa oli liikuntatietoa useammasta ajankohdasta ja loppupäätelmä oli edellisen suuntainen. Satunnaistettuja tutkimuksia löytyi kahdeksan, joista neljässä ei todettu liikuntaharjoittelun parantavan laihdutustulosta, kolmessa tulos näytti puoltavan liikuntaa ja vain yhdessä tutkimuksessa liikunta paransi dieetillä aikaansaatua laihdutustulosta.

Kolmannen ryhmän muodostivat tutkimukset, joissa laihdutusvaihetta seurasi erillinen painonhallintavaihe, jonka ajaksi tutkittavat oli satunnaistettu liikunta- tai ruokavaliohoitoon. Tällaisia tutkimuksia löytyi vain kolme, joista kahdessa liikuntaharjoittelu ei parantanut laihdutustuloksen ylläpitoa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Interventiotutkimuksissa liikuntaharjoittelun vaikutukset painoon ovat olleet vaatimattomia epidemiologisiin seurantatutkimuksiin verrattuna, joissa lisääntynyt liikunta näyttää vähentävän painon suurenemista. Hyvin toteutettuja laihdutusinterventioita, joissa on pitkä seuranta, on varsin vähän. Ongelmaksi tulee tutkittavien poisjääminen, joka näyttää korostuvan liikuntainterventioissa. Pitkäkestoisen interventiotutkimusten toteuttamisessa yhtenä ongelmana voivat olla liikunnan adherenssissa tapahtuvat muutokset (alun perin ruokavaliohoitoon satunnaistetut ovat saattaneet aloittaa liikuntaharjoittelun myöhemmin ja toisaalta taas alun perin liikuntaan satunnaistetut eivät ole jaksaneet toteuttaa harjoittelua tutkimuksen loppuun asti). Tämän katsauksen «Fogelholm M, Kukkonen-Harjula K. Does physical act...»1 perusteella epidemiologisissa observaatiotutkimuksissa viikoittainen 6.3–8.4 MJ:n (1 500–2 000 kcal) energiankulutus näytti estävän painon suurenemista. Tämä on enemmän kuin monissa interventiotutkimuksissa on annettu liikuntaohjeeksi ja paljon enemmän kuin mitä useimmat tutkittavat ovat pystyneet toteuttamaan.

Toisessa systemoidussa katsauksessa «Curioni CC, Lourenço PM. Long-term weight loss aft...»2 verrattiin yhdistettyä liikunta- ja ruokavaliointerventiota pelkkään ruokavaliohoitoon satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa, joissa oli vähintään vuoden seuranta aktiivisen hoitovaiheen jälkeen. Tutkimuksien laatu arvioitiin. Interventioissa ei saanut olla mukana laihdutuslääkkeitä, mutta muuten tutkittavien terveydentila sai vaihdella (paitsi raskaana olevat poissuljettu). Kirjallisuushaun (vuoteen 2003) ja abstraktien tarkastelun jälkeen hyväksyttiin 6 tutkimusta, joissa oli yhteensä 407 tutkittavaa. Hoitointervention kesto oli 10–52 viikkoa ja seurannan kesto 1–2 vuotta. Tutkimuksen keskeyttäneiden osuus vaihteli 9–24 %. Analyyseissä seuranta-ajan pituudeksi valittiin 1 vuosi.

Tutkittavien liikapainon piti olla vähintään BMI > 25. Alussa paino oli keskimäärin 97 kg (BMI:tä ei kerrottu). Aktiivisen hoitovaiheen jälkeen painon väheneminen oli noin 20 % enemmän liikunta + ruokavalioryhmässä verrattuna pelkkään ruokavaliohoitoon (-13.0 kg vs -9.9 kg, P = 0.063; -13 vs -10 %). Ns. effect size (standardized mean difference) oli -0.20 (CI -0.41–0.01). Vastaavasti vuoden seuranta-ajan jälkeen verrattuna alkutilanteeseen painon väheneminen oli noin 20 % enemmän liikunta + ruokavaliolla verrattuna pelkkään ruokavaliohoitoon (-6.7 kg vs -4.5 kg, p = 0.058; -7 vs -5 %). Effect size oli -0.20 (CI -0.42–0.01). Painoa tuli takaisin aktiivisen laihdutusvaiheen jälkeen samalla tavoin molemmissa ryhmissä (50 %).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Liikunta ei siis selvästi parantanut laihduttamisen jälkeisiä pitkän ajan seurantatuloksia pelkkään ruokavaliohoitoon verrattuna. Tutkimuksissa ei esitetty, moniko laihtui kliinisesti merkittävän määrän ylipainostaan (esimerkiksi 5 tai 10 % alkupainosta). Mielekkäämpää olisi tarkastella rasvakudoksen osuuden muutoksia tai edes BMI-muutoksia kuin pelkkiä painomuutoksia.

Kirjallisuutta

  1. Fogelholm M, Kukkonen-Harjula K. Does physical activity prevent weight gain--a systematic review. Obes Rev 2000;1:95-111 «PMID: 12119991»PubMed
  2. Curioni CC, Lourenço PM. Long-term weight loss after diet and exercise: a systematic review. Int J Obes (Lond) 2005;29:1168-74 «PMID: 15925949»PubMed