Takaisin

Liikuntahoito, nivelreuma ja lihasvoima

Näytönastekatsaukset
Urho Kujala ja Jyrki Kettunen
23.10.2015

Näytön aste: A

Liikuntaharjoittelu parantaa nivelreumapotilaiden lihasvoimaa.

Järjestelmällisessä kirjallisuuskatsauksessa «Hurkmans E, van der Giesen FJ, Vliet Vlieland TP y...»1, joka ulottui vuoden 2008 loppuun mennessä julkaistuihin tutkimuksiin, tarkasteltiin liikuntaharjoittelun (kestävyys- ja/tai lihasvoimaharjoittelu) vaikuttavuutta lihasvoimaan (polven ojentajalihasten voima) nivelreumaa sairastavilla. Harjoittelujakson piti kestää vähintään 6 viikkoa, yksittäisen harjoituksen tehon piti olla yli 55 % maksimaalisesta sykkeestä ja keston vähintään 20 minuuttia kerrallaan, vähintään kahdesti viikossa. Lihasvoimaharjoittelu piti aloittaa kuormalla, joka oli 30–50 % yhden toiston maksimista (1 RM). Lisäksi harjoittelun piti olla toteutettu ohjattuna harjoitteluna. Vaikuttavuutta arvioitiin joko lyhyt- (≤ 3 kuukautta) tai pitkäaikaisvaikuttavuutena (> 3 kuukautta).

Kokonaisuutena liikuntaharjoittelun vaikuttavuutta arvioineeseen katsaukseen hyväksyttiin 8 tutkimusta (N = 575), joista neljän menetelmällinen laatu oli hyvä. Tutkittavien keski-ikä vaihteli useimmassa tutkimuksessa 48–54 vuoden välillä. Yhdessä tutkimuksessa tutkittavat olivat keskimäärin 62-vuotiaita ja yhdessä tätä iäkkäämpiä henkilöitä (keski-ikä 67 vuotta), joilla oli myös kortikosteroidilääkitys. Interventiojakson pituus vaihteli 8 viikosta kahteen vuoteen. Useimmissa tutkimuksissa potilaiden tauti oli lievä, toiminnan vajaus vähäinen ja lääkitys oli vakaa. Eri tutkimuksissa liikuntaharjoittelua verrattiin joko ryhmään, joka ei lisännyt liikuntaa, liikkuvuusharjoitteluun, liikkuvuusharjoitteluun ja isometriseen lihasvoimaharjoitteluun, ohjeisiin tai muuhun fysioterapiaan. Lähes kaikissa tutkimuksissa yhtenä liikuntamuotona oli polkupyöräergometrin poljenta. Yksittäisten tutkimusten tulokset yhdistettiin, jos se oli mahdollista, ja meta-analyysien tulokset ilmoitettiin yhdistettynä vaikutuksen suuruutena ja sen 95 % luottamusvälinä (pooled effect size, 95 % confidence intervals, CI).

Kahden tutkimuksen (n = 74) mukaan kuivalla maalla toteutettu kestävyys- ja lihasvoimaharjoittelun yhdistelmä paransi lihasvoimaa lyhytaikaisesti enemmän kuin kontrollihoito (yhdistetty vaikutuksen suuruus 0,47, 95 % CI 0,01–0,93). Vastaavan tyyppinen harjoittelu kohensi lihasvoimaa pitkäaikaisseurannassa kahdessa tutkimuksessa (n = 305) lähes merkitsevästi (yhdistetty vaikutuksen suuruus 0,49, -0,06–1,04).

Edellä mainittuun katsaukseen valittiin vain ohjatun liikuntaharjoittelun vaikuttavuutta arvioineita tutkimuksia. Joko katsauksesta poissuljetuissa «van den Ende CH, Breedveld FC, le Cessie S ym. Eff...»2, «Häkkinen A, Sokka T, Kotaniemi A ym. A randomized ...»3, «Häkkinen A, Sokka T, Kautiainen H ym. Sustained ma...»4 tai katsauksen jälkeen julkaistuissa tutkimuksissa «Bearne LM, Scott DL, Hurley MV. Exercise can rever...»5 lihasvoima on kohentunut harjoitteluryhmässä kontrolliryhmää enemmän. Näistä yhdessä tutkimuksessa «van den Ende CH, Breedveld FC, le Cessie S ym. Eff...»2 potilaat olivat hakeutuneet sairaalahoitoon aktiivisen nivelreuman takia. Sairaalahoitojakson aikana (keskiarvo 30 päivää) toteutettu liikuntaharjoittelu lisäsi lihasvoimaa vaikuttamatta haitallisesti niveltulehdukseen. Vaikutukset olivat havaittavissa 24 viikkoa sairaalahoidon alkamisesta. Potilaiden, jotka olivat osallistuneet kaksi vuotta kestäneeseen liikuntahoitointerventioon ja jatkaneet liikuntaa sen jälkeen, lihasvoima oli säilynyt harjoitusjakson jälkeisellä tasolla myös kolmen vuoden seuranta-aikana «Häkkinen A, Sokka T, Kautiainen H ym. Sustained ma...»4.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Toisessa järjestelmällisessä katsauksessa «Baillet A, Vaillant M, Guinot M ym. Efficacy of re...»6, joka ulottui syyskuun 2009 loppuun mennessä julkaistuihin tutkimuksiin, tarkasteltiin vastusharjoittelun vaikuttavuutta isometriseen ja isokineettiseen polven ojentajalihasten lihasvoimaan sekä käden puristusvoimaan. Harjoittelun aiheuttama parannus isokineettisessä polven ojennusvoimassa (kolme tutkimusta, 148 tutkittavaa) oli 23,7 % (95 % CI 11,0–36,4 %), isometrisessä polven ojennusvoimassa (viisi tutkimusta, 300 tutkittavaa) oli 35,8 % (95 % CI 24,4–47,1 %) ja käden puristusvoimassa (neljä tutkimusta, 233 tutkittavaa) oli 26,4 % (95 % CI 12,3–40,5 %). Kaikki mukana olleet tutkimukset antoivat varsin samanlaiset tulokset.

Kommentti: Tietyn lihasvoiman lisäys on riippuvainen siitä, kuinka toteutettu harjoitusohjelma harjoittaa kyseistä lihasryhmää.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Hurkmans E, van der Giesen FJ, Vliet Vlieland TP ym. Dynamic exercise programs (aerobic capacity and/or muscle strength training) in patients with rheumatoid arthritis. Cochrane Database Syst Rev 2009;:CD006853 «PMID: 19821388»PubMed
  2. van den Ende CH, Breedveld FC, le Cessie S ym. Effect of intensive exercise on patients with active rheumatoid arthritis: a randomised clinical trial. Ann Rheum Dis 2000;59:615-21 «PMID: 10913058»PubMed
  3. Häkkinen A, Sokka T, Kotaniemi A ym. A randomized two-year study of the effects of dynamic strength training on muscle strength, disease activity, functional capacity, and bone mineral density in early rheumatoid arthritis. Arthritis Rheum 2001;44:515-22 «PMID: 11263764»PubMed
  4. Häkkinen A, Sokka T, Kautiainen H ym. Sustained maintenance of exercise induced muscle strength gains and normal bone mineral density in patients with early rheumatoid arthritis: a 5 year follow up. Ann Rheum Dis 2004;63:910-6 «PMID: 15249317»PubMed
  5. Bearne LM, Scott DL, Hurley MV. Exercise can reverse quadriceps sensorimotor dysfunction that is associated with rheumatoid arthritis without exacerbating disease activity. Rheumatology (Oxford) 2002;41:157-66 «PMID: 11886964»PubMed
  6. Baillet A, Vaillant M, Guinot M ym. Efficacy of resistance exercises in rheumatoid arthritis: meta-analysis of randomized controlled trials. Rheumatology (Oxford) 2012;51:519-27 «PMID: 22120463»PubMed