Takaisin

Hapen käyttö ST-nousuinfarktissa

Näytönastekatsaukset
Käypä hoito
23.5.2011

Näytön aste: C

Rutiininomainen hapen anto ei liene tarpeen sydäninfarktiepäilyssä.

Potilaat: Cochrane-katsaus «Cabello JB, Burls A, Emparanza JI ym. Oxygen thera...»1 (Cochrane «»1) satunnaistetuista kontrolloiduista tutkimuksista, joissa potilailla oli epäilty tai diagnosoitu akuutti sydäninfarkti, jonka oireiden alusta oli alle 24 tuntia. Kolmessa tutkimuksessa potilaiden yhteismäärä oli 387.

Interventio: Normaalipaineisen hapen hengittäminen maskilla tai viiksillä riippumatta siitä, minkälaisia liitännäishoitoja potilaat saivat edellyttäen, että liitännäishoidot olivat samoja molemmissa tutkittavissa ryhmissä.

Kontrolli: Ilman hengittäminen.

Outcome: Kuoleman riskisuhde happea saaneilla oli 2.88 (95 % CI 0.88–9.39) intention-to-treat-analyysissä ja 3.03 (95 % CI 0.93–9.83) potilailla, joilla sydäninfarktidiagnoosi varmistui. Hapen anto ei parantanut potilaiden ennustetta. Tulos viittasi siihen, että hapen anto voisi jopa lisätä kuolleisuutta, mutta kuolemantapausten pienen määrän (n = 14) huomioiden tämä voi hyvin olla selitettävissä sattumalla. Hapen anto ei vähentänyt potilaille annettujen kipulääkkeiden tarvetta RR0.97 (95 % CI 0.78–1.20).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti

Cochrane-katsaus osoitti, että rutiininomaisesta hapenannosta ei ole hyötyä (kuolleisuus, kipulääkityksen tarve) äkillisen sydäninfarktin akuuttihoidossa. Tutkimuksen tulokset eivät ole sovellettavissa potilaisiin, joilla on hypoksia, hengitysvajaus tai akuutti sydämen vajaatoiminta. Tulevaisuudessa tarvitaan satunnaistettu kontrolloitu tutkimus selvittämään, onko happi jopa haitallista ST-nousuinfarktin hoidossa. Tällaisen tutkimuksen tarvetta edelleen korostaa se, että Cochrane-katsauksen ensimmäinen tutkimus oli tehty ennen nykyisen reperfuusiohoidon aikakautta.

Kirjallisuutta

  1. Cabello JB, Burls A, Emparanza JI ym. Oxygen therapy for acute myocardial infarction. Cochrane Database Syst Rev 2010;(6):CD007160. «PMID: 20556775»PubMed