Takaisin

Rytmihäiriötahdistimen (ICD) tarve akuutin sydäninfarktin jälkeen

Näytönastekatsaukset
Käypä hoito
23.5.2011

Näytön aste: B

Profylaktisen rytmihäiriötahdistimen asennus välittömästi akuutin sydäninfarktin jälkeen ei parantane ennustetta, vaikka infarktipotilaalla olisi kliinisiä suuren riskin ominaisuuksia.

Satunnaistetussa, etenevässä, avoimessa tutkijalähtöisessä monikeskustutkimuksessa Steinbeck ym. «Steinbeck G, Andresen D, Seidl K ym. Defibrillator...»1 tunnistivat 62 944 valikoimattoman sydäninfarktipotilaan joukosta 898 yksilöä, joilla katsottiin olevan suurentunut kuolemanriski infarktin seurauksena. Näitä olivat alentunut vasemman kammion systolinen toiminta (EF < 40 %) yhdessä kohonneen sykkeen kanssa (≥ 90/min), lyhytkestoinen kammiotakykardia holterissa (≥ 150/min) tai molemmat edellä mainituista löydöksistä. He asensivat 5–31 päivän kuluessa rytmihäiriötahdistimen 445 potilaalle. 453 potilaalle toteutettiin vain hyvä lääkehoito.

233 potilasta menehtyi 37 kuukauden keskimääräisen seuranta-ajan kuluessa. Näistä 116 potilasta oli saanut ICD:n ja 117 kuului lääkehoitoryhmään. Näin kokonaiskuolleisuus ryhmien välillä ei eronnut (riskisuhde 1.04; 95 % luottamusväli 0.81–1.35; P = 0.78). Rytmihäiriötahdistin vähensi äkkikuolemia tilastollisesti merkitsevästi (27 äkkikuolemaa ICD-ryhmässä, 60 kontrolliryhmässä; riskisuhde 0.55; 95 % luottamusväli 0.31–1.00; P = 0.049). Muita kuolematyyppejä oli kuitenkin ICD-ryhmässä tilastollisesti merkitsevästi enemmän (68 vs 39; riskisuhde 1.92; 95 % luottamusväli 1.29–2.84; P = 0.001). Tulokset eivät eriytyneet päätuloksesta, kun vastetta arvioitiin eri poimintakriteerien alaryhmissä.

Johtopäätöksenä tutkijat esittävät, että profylaktinen rytmihäiriötahdistinhoito ei vähennä kokonaiskuolleisuutta sellaisilla akuutin sydäninfarktin sairastaneilla potilailla, joilla valintakriteerien perusteella katsottiin olleen suurentunut vaara menehtyä infarktin seurauksiin.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit

Hyvin toteutettu tutkimus tärkeästä kliinisestä ongelmasta. Äkkikuolemien väheneminen ICD-hoidossa on oletettu tulos. Ei-äkkikuolemien osuuden suureneminen ei ollut selitettävissä tämän tutkimuksen perusteella. Ero on selittynyt satunnaistuksen epäonnistumisella. ICD-hoitoon voi liittyä haittoja, jotka voisivat vaikeuttaa sydämen toimintaa, mutta selitys on tässä tutkimuksessa vain spekulatiivinen. On myös otettava huomioon, että käytetyillä valintakriteereillä suurentuneen vaaran omaavia potilaita oli koko aineistossa vain noin 1 %. Modernien hoitosuositusten mukainen sydäninfarktin hoito jo sinänsä pitää ihmisiä hyvin hengissä.

Kirjallisuutta

  1. Steinbeck G, Andresen D, Seidl K ym. Defibrillator implantation early after myocardial infarction. N Engl J Med 2009;361(15):1427-36. «PMID: 19812399»PubMed