Takaisin

Fysioterapia ja virtsatoiminnot MS-taudissa

Näytönastekatsaukset
Juhani Ruutiainen
5.2.2019

Näytön aste: C

Lantionpohjan ohjatusta lihasharjoittelusta saattaa olla oireenmukaista hyötyä MS-kuntoutujien virtsarakon toiminnan häiriöiden hoidossa. Sen lisänä annettu sähköstimulaatiohoito saattaa lisätä terapian vaikuttavuutta. Biopalaute yhdistettynä lantionpohjan lihasharjoitteluun saattaa parantaa lantionpohjan lihasten kestävyyttä ja elämänlaatua sekä vähentää oireiden haittaavuutta.

Järjestelmällisessä kirjallisuuskatsauksessa «Paltamaa J, Karhula M, Suomela-Markkanen T, Autti-...»1 (kirjallisuushakujen ajankohta 12/2008) haettiin MS-taudissa fysioterapian käyttöä rajautuen virtsatoimintoihin (ICF b610–639) koskevia järjestelmällisiä katsauksia ja vertailevia tutkimuksia, joissa osallistujat oli satunnaistettu tai jaettu muulla tavoin interventio- ja vertailuryhmiin. 6 alkuperäistutkimusta kohdistui virtsatoimintojen häiriöiden hoitoon. Tehty meta-analyysi perustui 5 artikkeliin, joissa kuntoutujia oli yhteensä 232. Tutkimukseen osallistuneiden sairauden vaikeusaste ja liikuntakyvyn taso vaihtelivat erittäin paljon.

Tutkimuksista 2:ssa verrattiin hoitoa ei-hoitoon ja muissa lumehoitoon, toiseen hoitoon sekä 2 erilaista hoitoa toisiinsa ja myös ei-hoitoon. 3 tutkimuksessa oli mukana lantionpohjan lihasten sähköstimulaatiohoito (neuromuskulaarinen elektroninen stimulaatio, NMES) yhdistettynä biopalauteharjoitteluun. Muut interventiot olivat hyvin heterogeenisiä. Interventioiden kesto oli keskimäärin 5,5 viikkoa.

Lantionpohjan ohjatusta lihasharjoittelusta saattaa olla oireenmukaista hyötyä MS-kuntoutujien virtsarakon toiminnan häiriöiden hoidossa ei-hoitoon verrattuna; biopalaute yhdistettynä lantionpohjan lihasharjoitteluun saattaa parantaa MS-kuntoutujien lantionpohjan lihasten kestävyyttä ja elämänlaatua sekä vähentää oireiden haittaavuutta ei-hoitoon verrattuna; lantionpohjan lihasharjoittelun lisänä annettu sähköstimulaatiohoito saattaa lisätä terapian vaikuttavuutta vähentäen MS-kuntoutujien rakon toiminnan häiriöitä ei-hoitoon verrattuna.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Kirjallisuuskatsauksen laatu on arvioitu AMSTAR-kriteerein.

Satunnaistetussa tutkimuksessa «McClurg D, Ashe RG, Marshall K ym. Comparison of p...»2 oli mukana MS-tautia sairastavia naisia (n = 30), joilla oli virtsankarkailua, tihentynyt virtsaamisentarve (yli 8 kertaa/vrk), yöllistä virtsaamista tai muita ongelmia virtsarakon toiminnassa. Ryhmä 1 (n = 10, EDSS 5,4, SD 1,3) teki 9 viikon ajan päivittäin omatoimisesti lantionpohjalihasten harjoituksia, ryhmä 2 (n = 10, EDSS 5,9, SD 1,3) samat harjoitukset vaginaalisen EMG-biopalautteen kanssa. Ryhmä 3 (n = 10, EDSS 5,7, SD 1,0) menetteli kuten ryhmä 2 ja teki lisäksi omatoimisesti kerran päivässä lantionpohjalihasten EMG-sähköärsytyshoitoa intravaginaalisesti.

Päivittäisten virtsankarkailujen lukumäärä väheni 9 viikon kohdalla 12 % ryhmässä 1, 45 % ryhmässä 2 ja 62 % ryhmässä 3 alkutilanteeseen nähden (ero ryhmien 1 ja 3 välillä p < 0,014). Harjoittelun jälkeen erot ryhmien välillä säilyivät 16 ja 24 viikon kohdalla (karkailu lisääntyi 17 % alkutilanteeseen nähden ryhmässä 1, väheni 58 % ryhmässä 2 ja 76 % ryhmässä 3, erot ryhmien 1 ja 2 välillä p < 0,007, ryhmien 1 ja 3 välillä p < 0,001).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa tutkimuksessa «McClurg D, Ashe RG, Lowe-Strong AS. Neuromuscular ...»3 oli mukana MS-tautia sairastavia (n = 74, naiset/miehet 57/17), joilla oli ongelmia virtsarakon toiminnassa. Ryhmä 1 (n = 37, naiset/miehet 26/11, EDSS 4,9, SD 1,4) ja ryhmä 2 (n = 37, naiset/miehet 31/6, EDSS 4,7, SD 1,5) tekivät 9 viikon ajan päivittäin omatoimisesti lantionpohjalihasten harjoituksia ja harjoittelivat lihasten toimintaa viikoittain intra-anaalisesti tai -vaginaalisesti EMG-biopalautteen kanssa 15 minuuttia/kerta. Lisäksi kaikki ottivat omatoimisesti kerran päivässä korkeintaan 30 minuutin ajan lantionpohjalihasten EMG-sähköärsytyshoitoa intra-anaalisesti tai -vaginaalisesti, ryhmä 1 lumeeksi arvioiduilla ja ryhmä 2 tehokkaiksi arvioiduilla sähköisillä parametreilla.

Päivittäisten virtsankarkailujen lukumäärä väheni molemmissa ryhmissä alkutilanteeseen nähden mittauksissa 9, 16 ja 24 viikon kohdalla, välittömästi 9 kuukauden harjoittelun kohdalla ryhmällä 2 enemmän (85 %) kuin ryhmällä 1 (47 %), (p < 0,0028), minkä jälkeen ryhmien välinen ero ei ollut tilastollisesti merkittävä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa tutkimuksessa «Lúcio AC, Campos RM, Perissinotto MC ym. Pelvic fl...»4 oli mukana MS-tautia sairastavia, joilla oli lievä tai kohtalainen liikuntahaitta ja alempien virtsateiden toimintahäiriön oireita (ryhmät (n alussa/lopussa) hoitoryhmä A: n = 13/13, EDSS 3,4 ± 1,5, verrokkiryhmä B: n = 14/14, EDSS 3,3 ± 1,5. Tutkimuksessa verrattiin lantionpohjan lihasharjoittelua ei-harjoitteluun. Hoitoryhmä A suoritti 12 viikon ajan 2 kertaa viikossa 30 minuuttia lantionpohjan lihasharjoittelua biofeedback-apuna emättimessä anturipainemittari. Verrokkiryhmällä B oli sama ohjelma ja käytössä samanlainen anturipainemittari, mutta ohjelmaan ei liitetty lantionpohjan lihasharjoittelua. Molempien ryhmien harjoittelua valvoi fysioterapeutti.

Vuorokauden (24 tuntia) aikana kerättyjen inkontinenssivaippojen paino väheni hoitoryhmällä A (alussa 3,61 g, lopussa 2,15 g) enemmän kuin verrokkiryhmällä B (3,42 g, 3,28 g, p = 0,0001). 3 päivän virtsankarkailupäiväkirjassa oireiden väheneminen vaippojen käytön (p = 0,01) ja öisten virtsaamiskäyntien (p = 0,0001) osalta väheni enemmän ryhmässä A kuin ryhmässä B. Lantionpohjan toiminnat (PERFECT-arvio) kohenivat kaikissa osioissa enemmän ryhmässä A kuin ryhmässä B.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Aihealuetta koskevat tutkimukset ovat vähäisiä, mutta ne tukevat suositusta neuvonnasta rakon toiminnan häiriöistä ja ohjauksesta virtsarakon harjoittamiseksi, biopalautteen sopivuudesta harjoittelun apuvälineeksi ja sähköstimulaatiohoidon hyödystä pakkoinkontinenssin hoidossa.

Kirjallisuutta

  1. Paltamaa J, Karhula M, Suomela-Markkanen T, Autti-Rämö I (toim.) Hyvän kuntoutuskäytännön perusta. Käytännön ja tutkimustiedon analyysistä suosituksiin vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishankkeessa. Helsinki: Kela, 2011. ISBN 978-951-669-849-9 (nid.), 978-951-669-850-5 (pdf) «https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/24581/Hyvan;jsessionid=0D858379FB18ADA0AA8C3429E40B3336?sequence=148»1
  2. McClurg D, Ashe RG, Marshall K ym. Comparison of pelvic floor muscle training, electromyography biofeedback, and neuromuscular electrical stimulation for bladder dysfunction in people with multiple sclerosis: a randomized pilot study. Neurourol Urodyn 2006;25:337-48 «PMID: 16637070»PubMed
  3. McClurg D, Ashe RG, Lowe-Strong AS. Neuromuscular electrical stimulation and the treatment of lower urinary tract dysfunction in multiple sclerosis--a double blind, placebo controlled, randomised clinical trial. Neurourol Urodyn 2008;27:231-7 «PMID: 17705160»PubMed
  4. Lúcio AC, Campos RM, Perissinotto MC ym. Pelvic floor muscle training in the treatment of lower urinary tract dysfunction in women with multiple sclerosis. Neurourol Urodyn 2010;29:1410-3 «PMID: 20976816»PubMed