Takaisin

Osteoporoosihoitajamallin vaikutus diagnostisiin luuntiheysmittauksiin ja spesifisen luulääkityksen aloittamiseen potilailla, jotka ovat sairastaneet pienienergisen vamman aiheuttaman murtuman

Näytönastekatsaukset
Anna-Mari Koski
10.2.2014

Näytön aste: B

Osteoporoosihoitajamalli ilmeisesti lisää diagnostisia luuntiheysmittauksia ja spesifisten luulääkitysten aloituksia potilailla, jotka ovat sairastaneet pienienergisen vamman aiheuttaman murtuman.

Kanadassa vuosina 2003–2004 tehdyssä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Majumdar SR, Beaupre LA, Harley CH ym. Use of a ca...»1 vähintään 50-vuotiaat lonkkamurtumapotilaat (n = 220), joilla ei ollut käytössä osteoporoosilääkitystä, jaettiin osteoporoosihoitajan toimintaan perustuvaan interventio- tai tavanomaista hoitoa saavaan kontrolliryhmään.

Tutkimukseen ei otettu mukaan laitoshoidossa murtuman sattuessa asuneita potilaita eikä potilaita, joilla oli bisfosfonaattihoidon vasta-aiheita. Patologiset murtumat suljettiin pois. Aktiivihoitoryhmässä osteoporoosihoitaja antoi murtumapotilaille henkilökohtaista ohjausta ja ohjelmoi luuntiheysmittauksen. Tuloksen perusteella potilaalle aloitettiin alendronaatti- tai risedronaattilääkitys. Perusterveydenhuollon lääkärille lähetettiin tieto potilaan hoidosta. Kontrolliryhmässä potilasta kehotettiin käyttämään kalsiumia ja D-vitamiinia ja neuvottiin kaatumisten ehkäisyssä. Potilas sai kirjallista osteoporoosimateriaalia ja häntä rohkaistiin ottamaan yhteyttä perusterveydenhuollon lääkäriin. Seuranta-aika oli kuusi kuukautta lonkkamurtumasta lukien. Tutkimuksen keskeytti 29 potilasta, joista 5 kuoli.

Luuntiheysmittaus tehtiin 88 (80 %) potilaalle aktiivihoitoryhmässä ja 32 potilaalla (29 %) kontrolliryhmässä (OR 11,6, 95 % luottamusväli 5,8–23,5, p < 0,001).

Bisfosfonaatti aloitettiin 56 (51 %) potilaalle aktiivihoitoryhmässä ja 24 potilaalle (22 %) kontrolliryhmässä (OR 4,7, 95 % luottamusväli 2,4–8,9, p < 0,001).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Pohjois-Irlannissa tutkittiin alun perin Skotlannissa kehitettyä osteoporoosihoitajamallia (fracture liaison service = fls). Prospektiivisessa seurantatutkimuksessa «Wallace I, Callachand F, Elliott J ym. An evaluati...»2 vähintään 75-vuotiaita reisiluun kaulan murtuman sairastaneita naisia verrattiin kahdessa lonkkamurtumia hoitavassa yksikössä kahden vuoden ajan.

Keskuksessa A lonkkamurtumapotilaita (n = 46) hoidettiin perinteisellä tavalla, ilman muodollista osteoporoosin hoitosuunnitelmaa tammikuusta 2005 joulukuun loppuun 2006. Tiedot kerättiin potilasrekisteristä.

Keskuksessa B osteoporoosihoitaja antoi lonkkamurtumapotilaille (n = 42) hoidonohjausta, tilasi potilaille luuntiheysmittauksen ja lähetti tuloksen hoitosuosituksineen yleislääkärille. Pohjois-Irlannissa hoitaja ei, toisin kuin Skotlannissa, osallistunut potilaiden identifioimiseen. Potilaat kerättiin keskuksessa B tammikuusta 2006 joulukuun loppuun 2007 erillisestä fls-rekisteristä. Patologisia ja periproteettisia murtumia ja potilaita, jotka menehtyivät sairaalahoidon aikana, ei otettu mukaan tutkimukseen. Potilaan kotiuduttua sairaalasta puhelimitse selvitettiin yleislääkäriltä muun muassa lääkehoidon toteutumista. Tarkkaa seuranta-aikaa ei ole ilmoitettu, mutta tutkijat arvioivat, että tulokset kuvaavat lääkehoitoja, jotka jatkuivat välittömästi sairaalasta kotiuttamisen jälkeen.

Antiresorptiivinen osteoporoosilääkitys aloitettiin välittömästi sairaalahoitojakson jälkeen keskuksessa A 28 lonkkamurtumapotilaalle (60,9 %) ja keskuksessa B 38 potilaalle (90,5 %) (ero 29,6 %, p < 0,001).

Osteoporoosin riskiarviointi tehtiin 7 %:lle potilaista keskuksessa A ja 83 %:lle potilaista keskuksessa B (p < 0,001). Luuntiheysmittaus tutkittiin 0 %:lla keskuksessa A ja 2 %:lla keskuksessa B.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti

«Majumdar SR, Beaupre LA, Harley CH ym. Use of a ca...»1: Kontrolliryhmän saama ohjaus oli todennäköisesti kattavampaa kuin lonkkamurtumapotilaan ohjaus keskimäärin, mikä saattaa aliarvioida tutkimuksen tulosta.

Kirjallisuutta

  1. Majumdar SR, Beaupre LA, Harley CH ym. Use of a case manager to improve osteoporosis treatment after hip fracture: results of a randomized controlled trial. Arch Intern Med 2007;167:2110-5 «PMID: 17954806»PubMed
  2. Wallace I, Callachand F, Elliott J ym. An evaluation of an enhanced fracture liaison service as the optimal model for secondary prevention of osteoporosis. JRSM Short Rep 2011;2:8 «PMID: 21369526»PubMed