Takaisin

Akuutti stressihäiriö traumaperäisen stressihäiriön ennustajana

Näytönastekatsaukset
Tanja Laukkala ja Markus Henriksson
16.10.2014

Näytön aste: B

Akuutin stressihäiriön pohjalta ei ilmeisesti voida luotettavasti ennustaa traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) kehittymistä.

Brewin, Andrews ja Valentine «Brewin CR, Andrews B, Valentine JD. Meta-analysis ...»1 kokosivat yhteen 77 tutkimuksen asetelmat, joista he laskivat kunkin muuttujan ennustearvon (effect size) myöhemmän PTSD:n kehittymiselle.

Brewin ym. katsauksessa «Brewin CR, Andrews B, Valentine JD. Meta-analysis ...»1 sosiaalisen tuen puute traumaattisen tapahtuman jälkeen oli merkittävin riskitekijä (effect size 0,40, 95 % luottamusväli 0,37–0,43). Seuraavaksi suurin riski liittyi ajankohtaiseen elämän stressaavuuteen (effect size 0,32, 95 % luottamusväli 0,29–0,35), trauman vakavuuteen (effect size 0,23, 95 % luottamusväli 0,21–0,25), lapsuuden epäsuotuisiin olosuhteisiin (effect size 0,19, 95 % luottamusväli 0,17–0,21), alhaiseen älykkyyteen (effect size 0,18, 95 % luottamusväli 0,12–0,24), lapsuusiän hyväksikäyttöön (effect size 0,14, 95 % luottamusväli 0,09–0,19) ja alhaiseen sosio-ekonomiseen tasoon (effect size 0,14, 95 % luottamusväli 0,12–0,16).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Ozer, Best ja Lipsey «Ozer EJ, Best SR, Lipsey TL ym. Predictors of post...»2 kokosivat 68 tutkimuksen aineiston meta-analyysiinsa, jossa etsittiin sekä persoonalliseen reagointitapaan että traumatapahtumaan liittyviä PTSD:tä ennustavia muuttujia. Peritraumaattinen dissosiaatio (effect size 0,35, 95 % luottamusväli 0,16–0,52) oli keskeisin PTSD:tä ennustava riskitekijä. Seuraavaksi merkittävimpiä olivat koettu tuki (effect size -0,28, 95 % luottamusväli -0,40 – -0,15), koettu uhka elämän jatkumiselle (effect size 0,26, 95 % luottamusväli 0,18–0,34) ja peritraumaattiset tuntemukset (effect size 0,26, 95 % luottamusväli 0,08–0,42). Traumaa edeltävistä tekijöistä merkittävimpiä olivat aiempi traumahistoria (effect size 0,17, 95 % luottamusväli 0,11–0,22), aiemmat sopeutumisongelmat (effect size 0,17, 95 % luottamusväli 0,10–0,23) ja perheen aiempi psykopatologia (effect size 0,17, 95 % luottamusväli 0,04–0,29).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Bryant «Bryant RA. Acute stress disorder as a predictor of...»3 kokosi 22 prospektiivista tutkimusta systemaattiseen katsaukseen, jossa pyrittiin selvittämään, voiko akuutin stressihäiriön (ASD) esiintyvyyden perusteella ennustaa myöhempää traumaperäistä stressihäiriötä (PTSD). Mukaan otetuista tutkimuksista 19 oli aikuistutkimuksia ja kolme lapsitutkimuksia. Mukaanotto edellytti kuukauden sisään traumatapahtumasta ASD-diagnoosin täyttymisen arviointia ja samojen potilaiden seurantaa. Seuranta-aika vaihteli 2–24 kuukauden välillä, keskiarvo 7,54 kuukautta. Tutkimuksissa oli yhteensä tuhansia potilaita, mutta osassa tutkimuksia seuranta-aikana oli pudonnut pois yli sata potilasta. PTSD:n esiintyvyys eri aikuistutkimuksissa vaihteli välillä 6–35 %. ASD:n sensitiivisyys (ASD-potilaat, joille kehittyi PTSD) vaihteli aikuistutkimuksissa välillä 0,29–0,72, spesifisyys (traumatapahtuman jälkeen ei kehittynyt ASD:tä eikä PTSD:tä) välillä 0,56–0,96. ASD:n positiivinen ennustearvo PTSD:n kehittymisen osalta vaihteli mukaan otetuissa prospektiivisissa aikuistutkimuksissa välillä 0,25–0,82 ja negatiivinen ennustearvo välillä 0,65–0,96.

Johtopäätöksenä Bryant toteaa, ettei ASD:llä ainoana tekijänä ole riittävän hyvää ennustearvoa PTSD:n kehittymisen arvioimisessa ja suosittelee laaja-alaista traumanjälkeisten psyykkisten oireiden kartoitusta.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Systemaattiseen katsaukseen «DiGangi JA, Gomez D, Mendoza L ym. Pretrauma risk ...»4 koottiin PsychINFO-, Pilots- ja Pubmed-tietokannoista 54 prospektiivista pitkäaikaistutkimusta posttraumaattisesta stressistä tavoitteena selvittää ennen traumatapahtumaa olemassa olevien riskitekijöiden merkitystä PTSD:n synnylle. Asetelmalta edellytettiin, että ennen traumatapahtumaa mukanaolijat oli arvioitu sellaisten muuttujien osalta, jotka kirjallisuuden perusteella liittyivät PTSD-oireiluun (esimerkiksi syntymäkohorttiasetelma, kognitiiviset kyvyt ja persoonallisuudenpiirteet tutkittu) ja traumatapahtuman jälkeen arvioitiin, oliko kehittynyt traumaperäinen stressihäiriö. Mukaan otettujen tutkimusten otoskoko vaihteli välillä 27–22 630. Yhdeksän tutkimuksista kohdistui lapsiin. 48 tutkimuksessa oli raportoitu sukupuoli, 73,9 % osallistujista oli miehiä. 14 tutkimusta käytti DSM-III- tai DSM-IV-kriteereitä traumaperäisen stressihäiriön diagnostiikassa. Traumatapahtuma liittyi yleisimmin sodanomaisiin olosuhteisiin (war or military related trauma exposure; 21 tutkimusta) tai ensivastetehtäviin (muun muassa poliisit ja palomiehet; 11 tutkimusta). Tutkimuksessa ryhmiteltiin pretraumaattiset tekijät seuraavasti: kognitiiviset tekijät, coping-mekanismit ja reagointitapa, aiempi psyykkinen oireilu, fysiologiset vastereaktiot ja ympäristötekijät. Kognitiivinen kapasiteetti, negatiiviset asenteet ja reagointitapa, neuroottisuus ja vihamielisyys, aiempi psyykkinen oireilu ja eräät sosiaaliseen ympäristöön liittyvät tekijät liittyvät myöhempään PTSD-oireiluun.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentit:

Molemmissa meta-analyyseissä «Brewin CR, Andrews B, Valentine JD. Meta-analysis ...»1, «Ozer EJ, Best SR, Lipsey TL ym. Predictors of post...»2 kullakin riskitekijällä oli heikko yhteys traumaperäisen stressihäiriön kehittymiselle, eikä toisaalta kummassakaan tutkimuksessa arvioitu komorbiditeetin vaikutusta riskitekijänä PTSD:n synnylle.

Eri tutkimuksissa on osoitettu useita yksittäisiä traumaperäisen stressireaktion kehittymistä ennustavia riskitekijöitä. Niiden ennustearvo yksittäisen henkilön kohdalla ei kuitenkaan ole riittävä ennustamaan myöhempää oirekehitystä. Riskitekijöiden pohjalta ei voida ennustaa stressioireilun kehittymistä. Tästä syystä suositellaan käytettäväksi oirepohjaisia seulontamenetelmiä ja tarvittaessa huolellista yksilöllistä kliinistä arviointia.

Kirjallisuutta

  1. Brewin CR, Andrews B, Valentine JD. Meta-analysis of risk factors for posttraumatic stress disorder in trauma-exposed adults. J Consult Clin Psychol 2000;68:748-66 «PMID: 11068961»PubMed
  2. Ozer EJ, Best SR, Lipsey TL ym. Predictors of posttraumatic stress disorder and symptoms in adults: a meta-analysis. Psychol Bull 2003;129:52-73 «PMID: 12555794»PubMed
  3. Bryant RA. Acute stress disorder as a predictor of posttraumatic stress disorder: a systematic review. J Clin Psychiatry 2011;72:233-9 «PMID: 21208593»PubMed
  4. DiGangi JA, Gomez D, Mendoza L ym. Pretrauma risk factors for posttraumatic stress disorder: a systematic review of the literature. Clin Psychol Rev 2013;33:728-44 «PMID: 23792469»PubMed