Takaisin

Laskimotukoksen uusiutumisen arviointi D-dimeerin ja kompressiokaikukuvauksen avulla

Näytönastekatsaukset
Riitta Lassila
13.5.2015

Näytön aste: B

Suurentuneeksi jäävä D-dimeeripitoisuus ilmeisesti ennustaa laskimotukosten ja keuhkoembolian uusiutumisen riskiä, mutta kompressiokaikututkimuksessa havaittava residuaalitromboosi ilmeisesti ei.

Pieni D-dimeeripitoisuus voi identifioida potilaita, joilla on vähäinen riski saada uusiva laskimotukos ensimmäisen sairastetun laskimotukoksen jälkeen. D-dimeerin negatiivinen ennustearvo oli hyvä sulkemaan tukosresidiivin mahdollisuuden, kun D-dimeeri oli antikoagulaatiohoidon aikana viitealueella ja pysyi viitealueella, kun se testattiin 7, 15 ja 30 vuorokautta antikoagulaatiohoidon lopettamisen jälkeen «Ageno W, Cosmi B, Ghirarduzzi A ym. The negative p...»1. Jos D-dimeeri muuttui seurannassa positiiviseksi, antikoagulaatiohoito aloitettiin uudelleen. Tutkimus keskeytettiin, kun antikoagulaatiohoito oli aloitettu uudelleen 12,2 %:lle. Näiden potilaiden tukos oli kuitenkin distaalinen tai pinnallinen ja sen residiiviriskiä toisaalta pidetään vähäisenä. Niillä 39 potilaalla, joiden D-dimeeri pysyi viitealueella, proksimaalisten tukosten ilmaantuvuus oli samaa luokkaa kuin altisteisissa tukoksissa yleensä eli 5,65 tapausta 100 potilasvuotta kohti.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

296 perättäistä italialaista laskimotukospotilasta seurattiin tukoksen uusimisen ja ultraäänilöydöksen (residuaalitromboosi) sekä D-dimeerin suhteen «Cosmi B, Legnani C, Cini M ym. D-dimer and residua...»2. Alaraajalaskimoiden ultraäänilöydös kontrolloitiin K-vitamiinin antagonistilla toteutetun antikoagulaation lopettamisen aikaan. D-dimeeri mitattiin antikoagulaatiohoidon loputtua ja 30 vuorokauden kuluttua. Potilaita seurattiin 2 vuoden ajan. Ultraäänilöydös osoitti jäännöstukosta 45 %:lla. Antikoagulaatiohoidon loppuessa D-dimeeri oli yli 500 µg/l 11,6 %:lla, kun se oli 31 %:lla koholla kuukauden kuluttua. Tukos uusi useammin eli 5,1 %:lla, kun D-dimeeri oli koholla, verrattuna normaalin D-dimeerin ryhmän tukosresidiiveihin, joita oli 3,8 % (p < 0,02).

Residuaalitukos ei ennustanut residiiviä, mutta sen avulla voidaan hoidon lopussa havaita, onko tukos resoloitunut ja jos tulee uusia oireita, voidaan erottaa tukoksen uusiminen vanhan jäännöstukoksen aiheuttamasta laskimoiden vajaatoiminnasta.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Syöpäsairauden yhteydessä saatu syvä laskimotukos residivoi 2 vuoden seurannassa kaksi kertaa useammin eli noin 15 %:lla, jos D-dimeerin pitoisuus ylitti 3/4 persentiilin verrattuna potilaisiin, joilla D-dimeeri oli alle tämän pitoisuuden «Pabinger I, Thaler J, Ay C. Biomarkers for predict...»3.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Ageno W, Cosmi B, Ghirarduzzi A ym. The negative predictive value of D-dimer on the risk of recurrent venous thromboembolism in patients with multiple previous events: a prospective cohort study (the PROLONG PLUS study). Am J Hematol 2012;87:713-5 «PMID: 22488507»PubMed
  2. Cosmi B, Legnani C, Cini M ym. D-dimer and residual vein obstruction as risk factors for recurrence during and after anticoagulation withdrawal in patients with a first episode of provoked deep-vein thrombosis. Thromb Haemost 2011;105:837-45 «PMID: 21359409»PubMed
  3. Pabinger I, Thaler J, Ay C. Biomarkers for prediction of venous thromboembolism in cancer. Blood 2013;122:2011-8 «PMID: 23908470»PubMed