Takaisin

Paikallisen ei-pienisoluisen keuhkosyövän vartalon stereotaktinen sädehoito (SBRT) = stereotaktinen ablatiivinen sädehoito (SABR)

Näytönastekatsaukset
Mauri Kouri
12.8.2015

Näytön aste: B

Levinneisyysasteen IA/IB ei-pienisoluisessa keuhkosyövässä stereotaktinen sädehoito (SBRT/SABR) lienee tavanmukaista fraktioitua sädehoitoa tehokkaampi.

Concrane meta-analyysissä «Rowell NP, Williams CJ. Radical radiotherapy for s...»1 selvitettiin tavanmukaisen ulkoisen sädehoidon tuloksia levinneisyysasteen I/II ei-pienisoluisessa keuhkosyövässä. Satunnaistetussa tutkimuksessa, jossa verrattiin kahta sädehoidon jaksottelutapaa, kahden vuoden elossaolo-osuus oli parempi jatkuvan hyperfraktioidun sädehoidon jälkeen (CHART; 37 %) verrattuna tavanmukaiseen sädehoitoon (60Gy 30 fraktiossa kuuden viikon aikana; 24 %).

Tutkimuksessa oli mukana 26 ei-satunnaistettua retrospektiivista tutkimusta (2003 potilasta), joissa elossaolo-osuus kahden, kolmen ja viiden vuoden kohdalla vaihteli 33–72 %:n, 17–55 %:n ja 0–42 %:n välillä. Muiden kuin syöpäkuolemien osuus vaihteli 11–43 %:n välillä. Syöpäspesifi elossaolo-osuus kahden, kolmen ja viiden vuoden kohdalla vaihteli 54–93 %:n, 22–56 %:n ja 13–39 %:n välillä. Täydellinen hoitovaste saavutettiin 33–61%:lla ja paikallinen uusiutuma todettiin 6–70 %:lla potilaista. Etäpesäkkeitä ilmeni noin 25 %:lla potilaista. Hoitovaste oli parempi pienissä kasvaimissa ja suurilla kokonaisannoksilla. Hoitotulos oli huonoin heikkokuntoisilla ja merkittävästi laihtuneilla potilailla. Tutkimuksessa ei voitu selvittää hoidon aiheuttamia haittoja, eikä vaikutuksia elämänlaatuun tai oireiden helpottumiseen.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Referenssitutkimus tavanmukaisen ulkoisen sädehoidon tehosta levinneisyysasteen I /II ei-pienisoluisessa keuhkosyövässä.

Tutkijoiden Zheng ym. «Zheng X, Schipper M, Kidwell K ym. Survival outcom...»2 julkaisemassa meta-analyysissä verrattiin vartalon stereotaktisen sädehoidon (SBRT) hoitotuloksia leikkaukseen levinneisyysasteen I ei-pienisoluisessa keuhkosyövässä. Tutkimukseen haettiin vuosina 2000–2012 julkaistut artikkelit eri tietokannoista (PubMed, Medline, Embase ja Cochrane). Tutkimukseen hyväksyttiin 40 SBRT-julkaisua (n = 4 850) ja 23 kirurgista julkaisua (n = 7 071). Mediaani ikä ja seuranta-aika oli SBRT-ryhmässä 74 v ja 28 kk ja leikkausryhmässä 66 v ja 37 kk. Korjaamaton kokonaiselossaolo-osuus yhden, kolmen ja viiden vuoden kohdalla oli SBRT-ryhmässä 83,4 %, 56,6 %, ja 41,2 %, lobektomiaryhmässä 92,5 %, 77,9 %, ja 66,1 % ja resektioryhmässä 93,2 %, 80,7 % ja 71,7 %. SBRT-tutkimuksissa kokonaiselossaolo-osuus parani mitä enemmän mukana oli leikkaukseen soveltuvia potilaita. Kun huomioitiin leikkaukseen soveltuvien potilaiden osuus ja ikä, SBRT- ja leikkausryhmien välillä ei ollut enää eroa eloonjäämisessä eikä taudista vapaassa elinajassa. Tutkijoiden mukaan stereotaktisen sädehoidon ja leikkauksen välillä ei ole merkittäviä eroja hoitotuloksissa, kun ennustekijät huomioidaan.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Meta-analyysi perustuu ei-satunnaistettuihin tutkimuksiin ja potilasryhmät eroavat jo lähtökohdiltaan toisistaan. Toistaiseksi ei ole julkaistu yhtään satunnaistettua tutkimusta, joissa olisi verrattu stereotaktista sädehoitoa leikkaukseen. Tiedossa olevat kolme satunnaistettua tutkimusta on jouduttu keskeyttämään hitaan potilaskertymän vuoksi.

Hollantilaiset tutkijat Palma ym. «Palma D, Visser O, Lagerwaard FJ ym. Impact of int...»3 selvittivät Amsterdamin syöpärekisteristä elinaikatulokset leikatuilla, sädehoidetuilla tai radikaalihoitoon soveltumattomilla potilailla. Tutkimus käsitti kolme aikajaksoa: 1999–2001 (ennen stereotaktisen sädehoidon käyttöönottoa), 2002–2004 (osa potilaista sai stereotaktisen sädehoidon) ja 2005–2007 ( stereotaktinen sädehoito otettiin täysimääräisenä käyttöön). Tänä aikana diagnosoitiin 875 levinneisyysasteen I ei-pienisoluista keuhkosyöpää, joista 34 % leikattiin, 34 % sädehoidettiin ja 32 % ei saanut kumpaakaan hoitoa. Sädehoidon käyttö lisääntyi ensimmäisen ja viimeisen jakson aikana 26 %:sta 42 %:in (p < 0,01). Stereotaktinen sädehoito annettiin keskimmäisellä jaksolla 23 %:lle ja viimeisellä jaksolla 55 %:lle.

Mediaani kokonaiselinaika piteni tutkimusaikana ollen ensimmäisellä jaksolla 16 kk ja viimeisellä jaksolla 21 kk (logrank testi, p < 0,01; HR 0,65: 95 % luottamusväli 0,54–0,80). Kokonaiselinajan piteneminen nähtiin vain sädehoitoryhmässä, muissa ryhmissä merkittävää muutosta ei todettu.

Tutkijoiden mukaan SBRT:n käyttöönoton myötä sädehoidon käyttö lisääntyi 16 %, iäkkäiden potilaiden jättäminen hoidotta väheni ja kokonaiselinaika piteni.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimus osoitti SBRT:n käyttöönotto paransi leikkauksen soveltumattomien potilaiden elinaikatuloksia.

Hollantilaisten ja kanadalaisten tutkijoiden Palma ym. «Palma D, Lagerwaard F, Rodrigues G ym. Curative tr...»4 tutkimuksessa tutkittiin levinneisyysasteen I ei-pienisoluisen keuhkosyövän stereotaktisen sädehoidon tuloksia vaikeaa obstruktiivista keuhkosairaurautta (COPD GOLD III-IV tai FEV1 ≤ 40 %) potevilla potilailla (n = 176). Potilaat oli hoidettu hollantilaisessa VU University Medical Center – sairaalassa vuosina 2003–2010.

Mediaani seuranta-aika oli 21 kk ja mediaani elinaika 32 kk.

Kolmen vuoden paikalliskontrolli oli 89 %, yhden ja kolmen vuoden kokonaiselossaolo-osuus 79 % ja 47 %. COPD:n vaikeusaste korreloi elinaikaan.

Systemaattisessa katsauksessa oli mukana neljä muuta tutkimusta, kaksi leikkaus -ja kaksi SBRT-sarjaa. SBRT-sarjat olivat uudempia ja niissä potilaat olivat vanhempia kuin leikkaus-julkaisuissa. Keskimääräinen 30 vrk:n mortaliteetti oli SBRT-hoidetuilla 0 % ja leikatuilla 10 %. Paikallinen ja alueellinen kontrolli oli korkea (≥ 89 %) molemmilla hoidoilla. SBRT-hoidon jälkeen yhden ja 3 vuoden elossaolo-osuus vaihteli välillä 79–95 % ja 43–70 %. Vastaavasti leikatuilla yhden ja 3 vuoden elossaolo-osuus vaihteli välillä 45–86 % ja 31–66 %.

Tutkijoiden päätelmänä oli, että SBRT ja kirurgia eroavat merkittävästi 30 vrk:n mortaliteettiriskin osalta mutta yhden ja kolmen vuoden elossaololuvut ovat samankaltaiset.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimus osoitti, että vaikeaa obstruktiivista keuhkosairautta potevilla voidaan käyttää stereotaktista sädehoitoa kirurgian sijaan levinneisyysasteen I ei pienisoluisen keuhkosyövän hoidossa.

Hollantilaisten tutkijoiden Verstegen ym. «Verstegen NE, Oosterhuis JW, Palma DA ym. Stage I-...»5 artikkelissa verrattiin VATS-lobektomian (n = 86) ja stereotaktisen sädehoidon (n=527) tuloksia levinneisyysasteen I-II ei-pienisoluisessa keuhkosyövässä. VATS-lobektomialla hoidettujen potilaiden tiedot kerättiin kuuden eri sairaalan rekistereistä ja stereotaktisen sädehoidon saaneet yhden sairaalan rekisteristä. Potilaat kaltaistettiin kliinisen TNM-luokan, iän, sukupuolen, Charlsonin komorbiditeettiluokan, keuhkofunktioiden ja suorituskyvyn mukaan. Syövän uusiminen varmistettiin joko biopsialla tai PET-kuvauksella.

Kaltaistetuissa kohorteissa (propensity score matching) oli 64 stereotaktisen sädehoidon saanutta ja 64 VATS-lobektomialla hoidettua potilasta, joiden mediaaniseuranta-aika oli 30 kk ja 16 kk. Tutkimuksen mukaan stereotaktisen sädehoidon jälkeen paikalliskontrolli oli VATS-lobektomiaan verrattuna parempi yhden ja kolmen vuoden kohdalla (96,8 % ja 93,3 % vs 86,9 % ja 82,6 %, p = 0,04). Etäismetastasoinnissa tai kokonaiselinajassa ei todettu eroa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimustulos puoltaa hoitomuotojen vertailua satunnaistetussa tutkimusasetelmassa.

Amerikkalaisten tutkijoiden Cabtree ym. «Crabtree T, Puri V, Timmerman R ym. Treatment of s...»6 julkaisussa verrattiin kolmen eri prospektiivisen tutkimuksen perusteella stereotaktiseen sädehoitoon (RTOG 0236; n = 55), sublobaariseen resektioon (ACOSOG Z4032; n = 211) ja radiotaajuusablaatioon (ACOSOG Z4033; n = 51) liittyvää varhaista morbiditeettia. Radiotaajuusablaatiolla hoidetut potilaat olivat vanhempia (keski-ikä 75,6 v) verrattuna stereotaktisen sädehoidon saaneisiin (72,5 v) tai leikkauksella hoidettuihin (70,2 v). Ennen hoitoa FEV1 (predicted forced expiratory volume) oli 61,3 % ± 33,4 % sädehoidetuilla, 53,8 % ± 19,6 % leikatuilla ja 48,8 % ± 20,3 % radiotaajuusablaatiolla hoidetuilla potilailla (ei eroa ryhmien välillä).

Kokonaismortaliteetti 90 vrk:n oli stereotaktisen sädehoidon, leikkauksen ja radiofrekvenssiablaation jälkeen 0 %, 2,4 % (5/211) ja 2,0 % (1/51). Asteen 3 tai vakavampia haittatapahtumia ilmeni 30 vuorokauden kuluessa useammin leikatuilla kuin sädehoidetuilla (28 % vs 9,1 %, p = 0,004), mutta 90 vrk:n kohdalla hoitoryhmien välillä ei eroa enää havaittu. Hoitoryhmien kaltaistuksen jälkeen tilastollisesti merkittäviä eroja haittatapahtumissa ei enää havaittu.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimustulos puoltaa hoitomuotojen vertailua satunnaistetussa tutkimusasetelmassa erityisesti huomioiden eri riskiryhmät.

Amerikkalaiset tutkijat Crabtree ym. «Crabtree TD, Denlinger CE, Meyers BF ym. Stereotac...»7 vertailivat kliinisen levinneisyysasteen IA/IB ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoitotuloksia leikkauksen (n = 462, 2000–2006) tai stereotaktisen sädehoidon (n = 76, 2004–2007) jälkeen. Leikatut potilaat olivat nuorempia (p < 0,001), heillä oli pienempi komorbiditeetti-indeksi (p < 0,001) ja parempi keuhkofunktio (p < 0,001). Levinneisyysasteen IA syöpä oli 62,6 %:lla leikatuista ja 78,9 %:lla sädehoidetuista potilaista. Patologinen levinneisyysluokka muuttui suuremmaksi 35 %:lla leikatuista potilaista (161/462).

Kokonaiselossaolo-osuus oli leikatuilla potilailla 55 % viiden vuoden kohdalla ja sädehoidetuilla 32 % kolmen vuoden kohdalla. Levinneisyysasteessa IA kolmen vuoden paikalliskontrolli saavutettiin 89 %:lla sädehoidetuista ja 96 %:lla leikatuista potilaista (p < 0,04). Levinneisyysasteessa IB ei ollut eroa paikalliskontrollissa.

Kaltaistetuissa korkean leikkausriskin potilasryhmissä (57 korkean riskin leikkauspotilasta, 57 sädehoidettua potilasta) ei todettu enää merkittävää eroa paikalliskontrollissa (88 % vs 90 %), taudista vapaassa elossaolo-osuudessa (77 % vs 86 %) tai kolmen vuoden kokonaiselossaolo-osuudessa (54 % vs 38 %).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimustulos puoltaa hoitomuotojen vertailua satunnaistetussa tutkimusasetelmassa.

Amerikkalaisten tutkijoiden Varlotto ym. «Varlotto J, Fakiris A, Flickinger J ym. Matched-pa...»8 julkaisussa kerättiin kahdesta tietokannasta vuosina 1999–2008 lobektomialla (n = 132), sublobaariresektiolla (n = 48) tai stereotaktisella sädehoidolla hoidetut potilaat, joilla oli levinneisyysasteen I ei-pienisoluinen keuhkosyöpä. Mediaani 25,8 kk:n seuranta-aikana kokonaiselinaika oli merkittävästi huonompi stereotaktisen sädehoidon saaneilla ja se korreloi histologiaan, Charlsonin komorbiditeettiluokkaan, kasvaimen kokoon ja asetosalisyylihapon käyttöön. Syövän uusiutumisriski korreloi ainoastaan histologiaan. Syövän paikalliskontrollissa ei ollut eroa eri hoitomuotojen välillä. Monimuuttuja-analyysissä kokonaiselinaika korreloi ainoastaan Charlson komorbiditeettiluokkaan ja syövän uusiutumisriski histologiseen gradukseen.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimustulos puoltaa hoitomuotojen vertailua satunnaistetussa tutkimusasetelmassa erityisesti huomioiden eri riskiryhmät ja syövän biologinen profiili.

Japanilaisten tutkijoiden Onishi ym. «Onishi H, Shirato H, Nagata Y ym. Stereotactic bod...»9 tutkimuksessa selvitettiin 14 keskuksessa annetun stereotaktisen sädehoidon tuloksia levinneisyysasteen I ei-pienisoluisessa keuhkosyövässä leikkauksesta kieltäytyneillä potilailla (n =87). Mediaani 55 kuukauden seuranta-aikana 5 vuoden paikalliskontrolli oli T1 ja T2 -taudeissa 92 % ja 73 %. Astetta 2 pahempia keuhkokomplikaatioita todettiin yhdellä potilaalla (1,1 %). Viiden vuoden elossaolo-osuus oli asteissa IA ja IB 72 % ja 62 %. Yhdellä potilaalla paikallinen uusiutuma hoidettiin leikkaamalla.

Tutkijoiden mukaan elinaikatulokset stereotaktisen sädehoidon jälkeen ovat vertailukelpoiset leikkauksella saavutettaviin tuloksiin.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimustulos puoltaa hoitomuotojen vertailua satunnaistetussa tutkimusasetelmassa.

Saksalaisten tutkijoiden Widder ym. «Widder J, Postmus D, Ubbels JF ym. Survival and qu...»10 tutkimuksessa verrattiin prospektiivisesti kahta potilasryhmää, joilla oli T1-2N0M0 -levinneisyysluokan keuhkosyöpä. Potilaat oli hoidettu joko konformaalisella ulkoisella sädehoidolla (3D-CRT, 70Gy 35 fraktiossa 7 viikon aikana) tai stereotaktisella sädehoidolla (SABR, 60Gy kolmessa – kahdeksassa fraktiossa).

Kokonaiselinaika oli parempi SABR-hoidon jälkeen (HR 2,6: 95 % luottamusväli 1,5–4,8; p < 0,01). Paikallisen uusiutuman riski on suurempi tavanmukaisessa sädehoidossa SABR-hoitoon verrattuna (HR 5,0: 95 %:n luottamusväli 1,7–14,7; p < 0,01). Tutkimuksen mukaan kokonaiselinaika ja paikalliskontrolli ovat paremmat SABR-hoidolla verrattuna tavanmukaiseen ulkoiseen sädehoitoon.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Amerikkalaisten tutkijoiden Timmerman ym. «Timmerman R, Paulus R, Galvin J ym. Stereotactic b...»11 faasi II tutkimuksessa hoidettiin biopsialla varmennetut T1-T2N0M0 ei pienisoluista keuhkosyöpää sairastavat leikkaukseen soveltumattomat potilaat (n = 59) stereotaktisella sädehoidolla 54 Gy:n kokonaisannokseen kolmena fraktiona. Tutkimus tehtiin vuosina 2004–2006. Ensisijainen lopputulosmuuttuja oli 2 vuoden paikalliskontrolli. Toissijaiset lopputulosmuuttujat olivat tauditon elinaika, hoidon toksisuus ja kokonaiselinaika.

Julkaisuvaiheessa 55 potilasta oli evaluoitavissa (44 T1-astetta, 11 T2-astetta). Kolmen vuoden kohdalla primaari tuumori oli kontrollissa 97,6 %:lla (vain yksi primaarituumorin uusiutuma). Lisäksi kolmella potilaalla todettiin uusiutuma samassa lohkossa. Kolmen vuoden paikalliskontrolli saavutettiin 90,6 %:lla (95 %:n luottamusväli 84,3–99,7 %). Alueellinen tuumorikontrolli saavutettiin 87,2 %:lla (95 %:n luottamusväli 71,0–94,7 %). Etäpesäkkeet todettiin 3 vuoden seurannassa 22,1 %:lla (95 %:n luottamusväli 12,3–37,8 %). Kolmen vuoden tautivapaa elossaolo-osuus ja kokonaiselossaolo-osuus olivat 48,3 % (95 %:n luottamusväli 34,4–60,8 %) ja 55,8 % (95 %:n luottamusväli 41,6–67,9 %). Mediaanielinaika oli 48kk. Hoitoon liittyviä asteen 3 tai pahempia haittoja todettiin 7 potilaalla (12,7 %) ja asteen 4 haittoja 2 potilaalla (3,6 %).

Tutkijoiden mukaan stereotaktisella sädehoidolla saavutetaan suurella osalla potilaista paikalliskontrolli kohtuullisin haittavaikutuksin.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimus vahvistaa käsitystä, että stereotaktinen sädehoito on tehokas paikallisen keuhkosyövän hoito leikkaukseen soveltumattomilla potilailla.

Amerikkalaisten tutkijoiden Fakiris ym. «Fakiris AJ, McGarry RC, Yiannoutsos CT ym. Stereot...»12 prospektiivisessa faasi 2 tutkimuksessa hoidettiin 70 biopsialla varmennettua T1 (n = 34) tai T2 (n = 36; ≤ 7cm) ei-pienisoluista keuhkosyöpää stereotaktisella sädehoidolla 60–66 Gy:n kokonaisannokseen kolmessa fraktiossa. Mediaani 50,2 kuukauden seuranta-aikana kolmen vuoden paikalliskontrolli oli 88,1 %. Alueellinen uusiutuma tai etäpesäkkeet ilmeni 6:lla (9,6 %) ja 9:llä (12,9 %) potilaista. Mediaani elinaika oli 32,4kk ja kolmen vuoden elossaolo-osuus 42,7 % (95 %:n luottamusväli 31,1–54,3 %). Kolmen vuoden syöpäspesifi elossaolo-osuus oli 81,7 % (95 %:n luottamusväli 70,0–93,4 %). Potilailla, joilla oli T1-asteen syöpä, mediaanielinaika oli 38,7 kk (95 %:n luottamusväli 25,3–50,2) ja T2-asteen syöpä mediaanielinaika oli 24,5 kk (95 %:n luottamusväli 18,5–37,4; p = 0,194).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimuksen mukaan primaarikasvaimen koko on ennusteellinen tekijä stereotaktisen sädehoidon saaneilla potilailla.

Saksalaisten, ruotsalaisten, norjalaisten ja tanskalaisten tutkijoiden Baumann ym. «Baumann P, Nyman J, Hoyer M ym. Outcome in a prosp...»13 faasi II prospektiivisessa tutkimuksessa selvitettiin stereotaktisen sädehoidon vaikutus kolmen vuoden progressiovapaaseen elinaikaan levinneisyysasteen I ei-pienisoluisessa keuhkosyövässä (n = 57, T1N0M0 70 %, T2N0M0 30 %). Sädehoito toteutettiin 45 Gy:n kokonaisannokseen kolmessa fraktiossa. Annos määriteltiin 67 %:n isodoosille. Tutkimus toteutettiin vuosina 2003–2005.

Kolmen vuoden progressiovapaa elinaika oli 52 %. Kokonais- ja syöpäspesifi elossaolo-osuus yhden, kahden ja kolmen vuoden kohdalla oli 86 %, 65 %, 60 % ja 93 %, 88 %, 88 %. Mediaani 35 kuukauden seurannassa 47 % potilaista oli kuollut, 7/27 keuhkosyöpään ja 20/27 muuhun sairauteen. Paikallinen uusiutuma todettiin neljällä (7 %), alueellinen kolmella (5 %) ja eteispesäkkeet yhdeksällä (16 %) potilaalla. Syövän uusimisriski oli suurempi T2-taudissa (41 %) verrattuna T1-tautiin (18 %, p < 0,027).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimus vahvistaa käsitystä, että stereotaktinen sädehoito on tehokas paikallisen keuhkosyövän hoito leikkaukseen soveltumattomilla potilailla myös skandinaavisilla ja saksalaisilla potilailla. Kasvaimen koko on ennusteellinen tekijä stereotaktisen sädehoidon saaneilla potilailla.

Saksalaisten tutkijoiden Guckenberger ym. «Guckenberger M, Allgäuer M, Appold S ym. Safety an...»14 tutkimuksessa kerättiin stereotaktisen sädehoidon tulokset 13 keskuksessa (yhtä lukuun ottamatta kaikki akateemisia keskuksia), joissa oli hoidettu yhteensä 582 potilasta vuosina 1998–2011.

Keskimääräisen 21 kuukauden seurannan aikana kolmen vuoden paikallinen progressiovapaa elinaikaosuus ja kokonaiselinaikaosuus olivat 79,6 % ja 47,1 %. Sädehoidon kokonaisannos oli merkittävin ennustetekijä. Biologisesti ekvivalenttiannoksen ollessa yli 106 Gy kolmen vuoden paikallinen progressiovapaa elossaolo-osuus ja kokonais elossaolo-osuus oli 92,5 % ja 62,2 %. Tutkimuksessa ei havaittu oppimiskäyrän vaikutusta hoitotuloksiin. Huolimatta merkittävistäkin eroista eri akateemisten keskusten hoitotekniikoissa stereotaktinen sädehoito osoittautui tehokkaaksi ja turvalliseksi hoitomuodoksi.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimus vahvistaa käsitystä. että stereotaktinen sädehoito on oikein toteutettuna tehokas ja turvallinen hoitomuoto.

Kirjallisuutta

  1. Rowell NP, Williams CJ. Radical radiotherapy for stage I/II non-small cell lung cancer in patients not sufficiently fit for or declining surgery (medically inoperable). Cochrane Database Syst Rev 2001;1:CD002935 «PMID: 11406051»PubMed
  2. Zheng X, Schipper M, Kidwell K ym. Survival outcome after stereotactic body radiation therapy and surgery for stage I non-small cell lung cancer: a meta-analysis. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2014;90:603-11 «PMID: 25052562»PubMed
  3. Palma D, Visser O, Lagerwaard FJ ym. Impact of introducing stereotactic lung radiotherapy for elderly patients with stage I non-small-cell lung cancer: a population-based time-trend analysis. J Clin Oncol 2010;28:5153-9 «PMID: 21041709»PubMed
  4. Palma D, Lagerwaard F, Rodrigues G ym. Curative treatment of Stage I non-small-cell lung cancer in patients with severe COPD: stereotactic radiotherapy outcomes and systematic review. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2012;82:1149-56 «PMID: 21640513»PubMed
  5. Verstegen NE, Oosterhuis JW, Palma DA ym. Stage I-II non-small-cell lung cancer treated using either stereotactic ablative radiotherapy (SABR) or lobectomy by video-assisted thoracoscopic surgery (VATS): outcomes of a propensity score-matched analysis. Ann Oncol 2013;24:1543-8 «PMID: 23425947»PubMed
  6. Crabtree T, Puri V, Timmerman R ym. Treatment of stage I lung cancer in high-risk and inoperable patients: comparison of prospective clinical trials using stereotactic body radiotherapy (RTOG 0236), sublobar resection (ACOSOG Z4032), and radiofrequency ablation (ACOSOG Z4033). J Thorac Cardiovasc Surg 2013;145:692-9 «PMID: 23174176»PubMed
  7. Crabtree TD, Denlinger CE, Meyers BF ym. Stereotactic body radiation therapy versus surgical resection for stage I non-small cell lung cancer. J Thorac Cardiovasc Surg 2010;140:377-86 «PMID: 20400121»PubMed
  8. Varlotto J, Fakiris A, Flickinger J ym. Matched-pair and propensity score comparisons of outcomes of patients with clinical stage I non-small cell lung cancer treated with resection or stereotactic radiosurgery. Cancer 2013;119:2683-91 «PMID: 23605504»PubMed
  9. Onishi H, Shirato H, Nagata Y ym. Stereotactic body radiotherapy (SBRT) for operable stage I non-small-cell lung cancer: can SBRT be comparable to surgery? Int J Radiat Oncol Biol Phys 2011;81:1352-8 «PMID: 20638194»PubMed
  10. Widder J, Postmus D, Ubbels JF ym. Survival and quality of life after stereotactic or 3D-conformal radiotherapy for inoperable early-stage lung cancer. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2011;81:e291-7 «PMID: 21640503»PubMed
  11. Timmerman R, Paulus R, Galvin J ym. Stereotactic body radiation therapy for inoperable early stage lung cancer. JAMA 2010;303:1070-6 «PMID: 20233825»PubMed
  12. Fakiris AJ, McGarry RC, Yiannoutsos CT ym. Stereotactic body radiation therapy for early-stage non-small-cell lung carcinoma: four-year results of a prospective phase II study. Int J Radiat Oncol Biol Phys 2009;75:677-82 «PMID: 19251380»PubMed
  13. Baumann P, Nyman J, Hoyer M ym. Outcome in a prospective phase II trial of medically inoperable stage I non-small-cell lung cancer patients treated with stereotactic body radiotherapy. J Clin Oncol 2009;27:3290-6 «PMID: 19414667»PubMed
  14. Guckenberger M, Allgäuer M, Appold S ym. Safety and efficacy of stereotactic body radiotherapy for stage 1 non-small-cell lung cancer in routine clinical practice: a patterns-of-care and outcome analysis. J Thorac Oncol 2013;8:1050-8 «PMID: 23817193»PubMed