Takaisin

Liikunnan vaikutukset rintasyövän sairastaneiden naisten kokonaiskuolleisuuteen ja rintasyöpäkuolleisuuteen

Näytönastekatsaukset
Liisa Pylkkänen
30.10.2015

Näytön aste: B

Rintasyöpäpotilailla fyysinen aktiivisuus ennen diagnoosia ja diagnoosin jälkeen vähentää ilmeisesti kokonaiskuolleisuutta sekä rintasyöpäkuolleisuutta.

Järjestelmällisessä kirjallisuuskatsauksessa ja meta-analyysissä (World Cancer Research Fund, Continuous Update Project, 2014) «World Cancer Research Fund. Continuous Update Proj...»1arvioitiin ravitsemuksen ja liikunnan merkitystä rintasyövän sairastaneiden kokonaiskuolleisuuteen ja rintasyöpäkuolleisuuteen. Kaiken kaikkiaan analyysi käsitti 213 artikkelia PubMed ja Embase -tietokannoista.

Fyysinen aktiivisuus ennen rintasyöpädiagnoosia ja kokonaiskuolleisuus

Analyysiin valituista tutkimuksista kahdessa selvitettiin kaikenlaisen fyysisen aktiivisuuden merkitystä ennen rintasyöpädiagnoosia (yhteensä 505 potilasta) potilaiden kokonaiskuolleisuuteen. Annosvastearviota ei voitu tehdä. Eniten liikkuvien kokonaiskuolleisuus oli 17 % alhaisempi verrattuna vähiten liikkuviin (RR = 0,83; 95 % CI:0,62–1,12), mutta tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Kahdeksassa tutkimuksessa arvioitiin ennen rintasyöpädiagnoosia harrastetun vapaa-ajan liikunnan merkitystä kokonaiskuolleisuuteen (yhteensä 2 892 potilasta). Annosvastearviota ei voitu tehdä. Eniten liikkuvien kuoleman riski oli merkitsevästi vähäisempi verrattuna vähiten liikkuviin (RR = 0,74; 95 % CI 0,67–0,83).

Fyysinen aktiivisuus rintasyöpädiagnoosin jälkeen ja kokonaiskuolleisuus

Kolmessa tutkimuksessa arvioitiin rintasyöpädiagnoosin jälkeisen liikunnan vaikutusta kokonaiskuolleisuuteen (yhteensä 514 potilasta). Verrattaessa eniten liikkuvia vähiten liikkuviin, kuolemanvaara oli eniten liikkuvilla merkitsevästi pienempi (RR = 0,63; 95 % CI: 0,41–0,97). Annos-vaste analyysi tehtiin käyttämällä raja-arvona 10 MET- tuntia viikossa. Kuolemanriski oli 10 MET-tuntia viikossa kohden vähentynyt (RR = 0,90; 95 % CI: 0,79–1,03), mutta tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Viidessä tutkimuksessa (yhteensä 2 337 potilasta) arvioitiin vapaa-ajan liikunnan merkitystä kokonaiskuolleisuuteen. Annos-vaste analyysissä käytettiin raja-arvona 10 MET-tuntia viikossa. Kuolemanriski oli 10 MET-tuntia viikossa kohden merkitsevästi vähentynyt (RR= 0,81; 95 % CI: 0,73–0,90). Kun tulokset stratifioitiin menopaussistatuksen mukaan, todettiin tilastollisesti merkitsevä kuoleman vaaran väheneminen postmenopausaalisilla naisilla (RR=0,74; 95 % CI:0,59–0,93; 902 potilasta), 10 MET-tuntia viikossa kohden.

Fyysinen aktiivisuus ennen rintasyöpädiagnoosia ja rintasyöpäkuolleisuus

Kahdessa tutkimuksessa arvioitiin rintasyöpädiagnoosia edeltävän liikunnan vaikutusta rintasyöpäkuolleisuuteen (yhteensä 338 potilasta). Verrattaessa eniten liikkuvia vähiten liikkuviin, kuolemanvaara oli 0,80 (95 % CI 0,59–1,10). Tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Seitsemässä tutkimuksessa arvioitiin ennen rintasyöpädiagnoosia harrastetun vapaa-ajan liikunnan merkitystä rintasyöpäkuolleisuuteen (yhteensä 1 750 potilasta). Kuolemanvaara oli eniten liikkuvilla merkitsevästi vähentynyt vähiten liikkuviin verrattuna (RR= 0,76; 95 % CI 0,61–0,95).

Fyysinen aktiivisuus rintasyöpädiagnoosin jälkeen ja rintasyöpäkuolleisuus

Kahdessa tutkimuksessa arvioitiin fyysisen aktiivisuuden vaikutusta rintasyöpäkuolleisuuteen (yhteensä 392 potilasta). Verrattaessa eniten liikkuvia vähiten liikkuviin, kuolemanvaara oli 0,81(0,48–1,36). Tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Kahdessa tutkimuksessa selvitettiin vapaa-ajan liikunnan vaikutusta rintasyöpäkuolleisuuteen. Laajassa (2987 potilasta käsittävässä) seurantatutkimuksessa todettiin liikunnalla olevan rintasyöpäkuolleisuuden suhteen riskiä vähentävä vaikutus yli 9-14.9 MET-tuntia viikossa liikkuvilla. Kuolemanvaara oli 40 % vähäisempi, kun verrattiin ≥ 24 MET-tuntia viikossa liikkuvia < 3 MET-tuntia viikossa liikkuviin (RR=0,60; 95 % CI 0,40–0,89).

Liikunnan intensiteetin vaikutus kuolleisuuteen

Ennen rintasyöpädiagnoosia harjoitetun liikunnan vaikutus kuolleisuuteen on samaa tasoa liikunnan intensiteetistä huolimatta. Kohtuukuormitteista liikuntaa harrastavilla kuolemanvaara oli 0,72 (95 % CI 0,57–0,91) ja kuormittavaa liikuntaa harrastavilla riski 0,75 (95 % CI 0,57–0,99), kun verrattiin eniten ja vähiten liikuntaa harjoittavia keskenään.

Kohtuukuormitteinen liikunta rintasyöpädiagnoosin jälkeen vähentää kokonaiskuolleisuutta

(RR = 0,47; 95 % CI 0,34–0,65) ja kohtuukuormitteinen – kuormittava liikunta yhdessä arvioituna

vähentää kokonaiskuolleisuutta (RR= 0,57; 95 % CI 0,41–0,78).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Muut tutkimustulokset

Tämän edellä kuvatun tuoreen meta-analyysin tulokset ovat yhdenmukaiset aikaisemmin vuonna 2012 julkaistun meta-analyysin kanssa «Beasley JM, Kwan ML, Chen WY ym. Meeting the physi...»2, jossa todettiin, että vähintäänkin 10 MET-tuntia viikossa harjoitettu liikunta oli yhteydessä 27 %:n vähenemään kokonaiskuolleisuudessa (HR 0,73, 95 % CI: 0,66–0,82) ja 25 % vähenemään rintasyöpäkuolleisuudessa (HR 0,75, 95 % CI:0,65–0,85) verrattuna niihin naisiin, jotka liikkuivat alle10 MET-tuntia viikossa).

Raportoidut tutkimukset ovat pääosin kohorttitutkimuksia tai tapaus-verrokkitutkimuksia. Edellä esitetyn meta-analyysin jälkeen on julkaistu alustavia laajan suomalaisen satunnaistetun tutkimuksen tuloksia. Tutkimuksessa kaikkiaan 573 rintasyöpäpotilaista satunnaistettiin joko liikunta- tai kontrolliryhmään 12 kuukautta adjuvanttihoidon jälkeen.

Tutkimusryhmien välillä ei ole alustavissa analyyseissä todettu eroja fyysistä aktiivisuutta tai elämänlaatua mittaavissa mittareissa, mutta fyysisen aktiivisuuden ja kohentuneen elämänlaadun välillä on voitu todeta merkitsevä korrelaatio interventioryhmästä riippumatta (p=0,006) «Saarto T, Penttinen HM, Sievänen H ym. Effectivene...»3. Liikunta myös esti luun mineraalikatoa reisiluun kaulassa premenopausaalisilla naisilla «Saarto T, Sievänen H, Kellokumpu-Lehtinen P ym. Ef...»4. Kuolleisuustietoa tästä laajasta suomalaisesta satunnaistelusta tutkimuksesta ei ole vielä käytettävissä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti:

Fyysinen aktiivisuus ennen rintasyöpädiagnoosia vähentää kokonaiskuolleisuutta ja rintasyöpäkuolleisuutta. Vaikka World Cancer Research Fund on arvioissaan arvioinut näytön rajalliseksi, on näyttö yhdenmukaista.

Fyysinen aktiivisuus rintasyöpädiagnoosin jälkeen vähentää kokonaiskuolleisuutta. Kokonaiskuolleisuuden ja liikunnan välillä on myös näyttöä annosvasteisuudesta. Vaikka näyttö on arvioitu rajalliseksi, on se yhdenmukaista.

Vakuuttavaa näyttöä liikunnan vaikutuksesta rintasyöpäkuolleisuuteen ei vielä ole, vaikka viitteitä suotuisista vaikutuksista on olemassa.

Laajan satunnaistetun suomalaisen tutkimuksen (Saarto ym.) «Saarto T, Sievänen H, Kellokumpu-Lehtinen P ym. Ef...»4 tulokset kuolleisuuden osalta eivät vielä ole valmistuneet. Suomalaisessa monikeskustutkimuksessa 573 rintasyöpäpotilaista satunnaistettiin joko ohjattuun liikunta- tai kontrolliryhmään 12 kuukauden ajaksi hoitojen päättymisen jälkeen. Tutkimusryhmien välillä ei todettu eroja fyysistä aktiivisuutta tai elämänlaatua mittaavissa mittareissa, sen sijaan fyysisen aktiivisuuden ja kohentuneen elämänlaadun välillä voitiin todeta merkitsevä korrelaatio interventioryhmästä riippumatta «Saarto T, Penttinen HM, Sievänen H ym. Effectivene...»3. Liikunta myös esti luun mineraalikatoa reisiluun kaulassa premenopausaalisilla naisilla «Saarto T, Sievänen H, Kellokumpu-Lehtinen P ym. Ef...»4.

Tutkimustiedon valossa naisilla, jotka ovat fyysisesti aktiivisia sekä ennen että jälkeen rintasyöpädiagnoosin, on suurempi mahdollisuus selviytyä sairauden jälkeen. Muut syyt saattavat selittää tämän yhteyden, joten lisää tutkimustietoa tarvitaan erityisesti näiden mekanismien selvittämiseksi.

Kirjallisuutta

  1. World Cancer Research Fund. Continuous Update Project Report 2014. Diet, nutrition, physical activity and breast cancer survivors. http://www.wcrf.org/sites/default/files/Breast-Cancer-Survivors-SLR-2014.pdf (459 sivua)
  2. Beasley JM, Kwan ML, Chen WY ym. Meeting the physical activity guidelines and survival after breast cancer: findings from the after breast cancer pooling project. Breast Cancer Res Treat 2012;131:637-43 «PMID: 21935600»PubMed
  3. Saarto T, Penttinen HM, Sievänen H ym. Effectiveness of a 12-month exercise program on physical performance and quality of life of breast cancer survivors. Anticancer Res 2012;32:3875-84 «PMID: 22993332»PubMed
  4. Saarto T, Sievänen H, Kellokumpu-Lehtinen P ym. Effect of supervised and home exercise training on bone mineral density among breast cancer patients. A 12-month randomised controlled trial. Osteoporos Int 2012;23:1601-12 «PMID: 21892676»PubMed