Takaisin Tulosta

Seksuaalirikoksista

Lisätietoa aiheesta
Käypä hoito -työryhmä Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn tutkiminen
16.4.2013

20 Luku, Hallituksen esitys/HE 6/1997 vp

Ennen nykyisten säännösten (RL 20) voimaantuloa lainvalmistelussa todettiin tulevaisuutta silmällä pitäen seuraavaa:

6 § Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

Pykälä sisältää niin sanottua seksuaalista suojaikärajaa koskevan säännöksen (1 momentti), nuorten keskinäisiä sukupuolisuhteita koskevan rangaistavuuden rajoituksen (2 momentti) ja erityisen rangaistussäännöksen eräistä perhesuhteissa tapahtuvista sukupuolisuhteista (3 momentti).

1. momentti

Lapsen seksuaaliseksi suojaikärajaksi ehdotetaan 15 vuotta. (Lakia säädettäessä yleinen suojaikäraja nostettiin 16 vuoteen.) Säännöksen tarkoituksena on ehkäistä ikäeroon tai kypsyydessä olevaan eroon perustuvan vahvemmuuden hyväksikäyttäminen lapsen saamiseksi sukupuoliyhteyteen tai momentissa tarkoitettuun seksuaaliseen tekoon. Lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön voisi syyllistyä periaatteessa kuka tahansa rikosoikeudellisen vastuuikärajan ylittänyt henkilö, mutta pykälän 2 momentista ilmenee, että rangaistavuutta on rajoitettu silloin, kun osapuolten iässä tai henkisessä ja ruumiillisessa kehityksessä on vain vähäinen ero. (Lakia säädettäessä perheen sisäiseksi suojaikärajaksi määriteltiin 18 vuotta. Perustuslaissa säädetty yksityis- ja perhe-elämän suoja ei näin ollen ulotu tilanteisiin, joissa on syyllistytty lapsen (törkeään) hyväksikäyttöön.)

Säännös koskisi yhtä hyvin lapsen sukulaisia, myös omia vanhempia tai sisaruksia, kuin ulkopuolisiakin. Jos hyväksikäyttäjä on oma vanhempi, tulee kuitenkin ilmeisesti yleensä kysymykseen teon katsominen törkeäksi ehdotetun 7 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella. Vanhemman ja hänen alle 15-vuotiaan (16-vuotiaan) lapsensa sukupuolisuhteessa pykälän 2 momentin mukainen rajoitussäännös ei ikä- ja kypsyyseron vuoksi voi tulla sovellettavaksi. Sisarusten välisissä sukupuolisuhteissa säännös ulottaisi rangaistavuuden sellaisiin tapauksiin, joissa ikäero tai kypsyysero ei ole vähäinen.

Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskeva säännös koskee ensinnäkin 10 §:n määritelmän mukaista sukupuoliyhteyttä lapsen kanssa. Sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan 10 §:n mukaan seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon. Rangaistavaa olisi siis niin hetero- kuin homoseksuaalinenkin sukupuoliyhteys.

Toiseksi säännös koskee lapseen kohdistuvia seksuaalisia tekoja, jotka ovat omiaan vahingoittamaan hänen kehitystään. Nykyisestä laista poiketen säännöksellä ei enää pyritä laajentamaan sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan käyttäytymisen rangaistavuutta, vaan sen tavoitteena on lapsen suojeleminen häntä vahingoittavilta seksuaalisilta teoilta. Kysymykseen tulevien tekojen kuvaaminen lakitekstissä on erityisen vaikeata, koska ulkoisesti samanlaisena ilmenevällä teolla on muun muassa teko-olosuhteista sekä tekijän ja kohteen henkilöstä ja suhteesta riippuen seksuaalisesti hyvinkin eri tavoin värittynyt sisältö. Esimerkiksi omat vanhemmat kohdistavat lapsiinsa hellyydenosoituksia, jotka ovat ainakin laajasti ymmärrettynä seksuaalisia, mutta eivät tähtää seksuaalisen tyydytyksen saamiseen.

Lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä rangaistava teko on rajattu edellyttämällä teon olevan luvun 10 §:n 2 momentin määritelmän mukaan seksuaalinen ja lisäksi sellainen, että teko on omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä. Useimmiten tällainen teko ilmenee lapsen kosketteluna, minkä vuoksi tämä tekotapa on nimenomaan mainittu. Toisaalta teon ei välttämättä tarvitse merkitä puuttumista toisen ruumiilliseen koskemattomuuteen, vaan muukin loukkaavuudeltaan vastaava tapa voi tulla kysymykseen.

Lapsiin kohdistettava tavanomainen ystävällinen koskettelu ei sinänsä sisällä sellaista seksuaalista merkitystä, jota säännöksessä tarkoitetaan. Seksuaalisesti olennaisena voidaan yleensä pitää sellaista koskettelemista, joka kohdistuu sukupuolielimiin tai muihin seksuaalisesti erityisen herkkiin kohtiin. Seksuaalinen olennaisuus vaihtelee myös lapsen ruumiillisen ja henkisen kypsyyden johdosta. Pienellä lapsella seksuaalisesti olennainen koskettelu edellyttänee yleensä sukupuolielimiin kohdistuvaa tekoa, mutta lähempänä sukukypsyyttä olevalle lapselle voi myös muunlainen koskettelu olla seksuaalisesti olennainen.

Esimerkkinä muunlaisesta seksuaalisesti olennaisesta teosta voisi olla lapsen houkutteleminen katsomaan masturbointia tai sukupuoliyhdyntää tai niitä kuvaavia filmejä. Myös seksuaalisesti latautuneiden tapahtumien kertominen lapselle saattaa jossakin tilanteessa olla säännöksessä edellytetyllä tavalla seksuaalisesti olennainen teko.

Rangaistavaa olisi myös se, että tekijä saa lapsen ryhtymään kysymyksessä olevaan tekoon. Tällaisesta teosta on kysymys esimerkiksi silloin, jos tekijä saa lapsen masturboimaan tekijää. Myös lapsen saaminen ryhtymään itsetyydytykseen tekijän nähden ylittänee yleensä asetetun vaatimuksen teon seksuaalisesta olennaisuudesta.

Edellytys siitä, että teon on oltava omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä, ilmaisee koko säännöksen perustavoitteen. Se rajoittaa säännöksen soveltamisalaa monessa suhteessa. Tunnusmerkin täyttymisen kannalta on suuri merkitys niin teko-olosuhteilla kuin osapuolten iällä ja heidän keskinäisellä suhteellaan. Jos lapsi esimerkiksi houkutellaan outoon ja pelottavaan ympäristöön, josta hän ei kykene itse poistumaan, häneen kohdistuva seksuaalinen teko lienee yleensä vahingollisempi kuin turvallisessa ympäristössä tehty vastaava teko. Lapsen kehitykselle aiheutuvan vahingon kannalta on olennaista se, minkä ikäisestä ja kuinka kehittyneestä lapsesta on kysymys.

Säännöstä sovellettaessa on otettava huomioon myös se, että tekojen seksuaalisuus ja myös niihin liittyvä uhka lapsen kehitykselle on paljolti sidoksissa tapoihin. Teko, joka toisessa kulttuurissa tai ympäristössä on seksuaalisesti merkittävä, voi olla toisessa kokonaan vailla seksuaalista latausta. Suomessa esimerkiksi saunan yhteyteen liittyy sellaista alastomana esiintymistä, jota jonkin toisen elämäntavan näkökulmasta voitaisiin pitää seksuaalisesti merkittävänä, mutta joka meillä ei sisällä tätä piirrettä.

Säännöksen soveltaminen ei edellytä toisen taivuttamista tai tietyn aseman hyväksikäyttämistä. Säännöksessä lähdetään siitä, että kun ikäero tai ero henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä on selvä, sukupuoliyhteys tai momentissa tarkoitettu seksuaalinen teko alle 15-vuotiaan (16-vuotiaan) kanssa on aina lapsen seksuaalista hyväksikäyttämistä. Momentti soveltuukin esimerkiksi sekä sellaisiin tapauksiin, joissa alle 15-vuotias (16-vuotias) on itse halunnut sukupuoliyhteyttä tai jopa tehnyt siitä aloitteen, että tapauksiin, joissa hänet on houkuteltu, painostettu tai pakotettu sukupuoliyhteyteen. Teon paheksuttavuutta arvioitaessa on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota myös siihen, onko sukupuoliyhteyden tai seksuaalisen teon aikaansaamiseksi käytetty jonkinasteista painostusta tai houkutusta taikka selvää henkistä vahvemmuutta. Tällaiset seikat tulee ottaa huomioon rangaistusta määrättäessä. Jos lapsi on pakotettu sukupuoliyhteyteen, sovelletaan lisäksi luvun 1 3 §:ää. Jos kysymys on pakottamisesta seksuaaliseen tekoon, sovelletaan lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan pykälän lisäksi 4 §:ää.

Teon rangaistavuuteen ei vaikuta myöskään se, onko asianomaisella alle 15-vuotiaalla (16-vuotiaalla) ollut aikaisempia sukupuolisuhteita. Rangaistavaa on esimerkiksi sukupuoliyhteys alle 15-vuotiaan (16-vuotiaan) prostituoidun kanssa.

Teon kohteena olevan henkilön ikä vaikuttaa sen arvioimiseen, kuinka paheksuttavana tekoa on pidettävä. Pykälän 2 momentin säännös sisältää osapuolten ikään osaksi liittyvän rangaistavuuden rajoittamisen ja lisäksi törkeää tekomuotoa koskevassa 7 §:ssä on otettu huomioon kohteena olevan henkilön ikä. Lapsen iällä on vaikutusta rangaistuksen määräämiseen myös perusasteikon rajoissa. Mitä nuorempi teon kohteena oleva henkilö on, sitä vakavampana hyväksikäyttöä voidaan lähtökohtaisesti pitää, ainakin kun kysymys on sukupuoliyhteydestä. Momentissa tarkoitetun seksuaalisen teon suhteen iän vaikutus ei ole kaikissa tilanteissa yhtä selvä. Esimerkkinä voidaan mainita pornografisen elokuvan näyttäminen lapselle. Se tuottanee vähemmän vahinkoa aivan pienelle ja näkemäänsä ymmärtämättömälle lapselle kuin sen jo ymmärtävälle. Myöhemmin tällaisen teon vahingollisuus saattaa taas vähentyä, sillä lähellä sukukypsyyttä oleva lapsi, joka tuntee seksuaalisuuden kaupallista hyödyntämistä, ei ole yhtä altis kärsimään vahinkoa pornografisen esityksen nähdessään kuin nuorempi ja kypsymättömämpi lapsi. Iän lisäksi täytyy ottaa huomioon myös asianomaisen henkilön kehittyneisyys.

Teon rangaistavuus edellyttää tahallisuutta. Tekijän tulee olla tietoinen siitä, että hän on sukupuoliyhteydessä tai tekee momentissa tarkoitetun seksuaalisen teon alle 15-vuotiaan (16-vuotiaan) kanssa. Jos tekijä esimerkiksi lapsen kehitysvaiheen tai tapaamisolosuhteiden taikka muiden seikkojen perusteella on ymmärtänyt tämän olevan alle 15-vuotias (16-vuotias), tahallisuusvaatimuksen asettama edellytys tekijän tietoisuudelle täyttyy. Tällöin tekijän tahallisuutta ei poista esimerkiksi pelkästään se, että kumppani ilmoittaa hänelle olevansa 15 vuotta (16 vuotta) täyttänyt.

Kun kysymyksessä on seksuaalinen teko, tekijän on tahallisuusvaatimuksen mukaan miellettävä, että kysymyksessä on 10 §:n 2 momentissa tarkoitettu teko ja että se käsillä olevissa olosuhteissa on omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä. Tekijän on täytynyt ymmärtää tekonsa merkitys yleistä mittapuuta käyttäen arvosteltuna.

Lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä samalla teolla voidaan syyllistyä myös raiskaukseen (1 tai 2 §), sukupuoliyhteyteen pakottamiseen (3 §), pakottamiseen seksuaaliseen tekoon (4 §) tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön (5 §). Mainitut pykälät voivat tulla sovellettaviksi yhtä aikaa 6 §:n kanssa. Jos tekijänä on lapsen biologinen vanhempi tai isovanhempi, tekoon soveltuu myös ehdotetun 17 luvun 23 § sukupuoliyhteydestä lähisukulaisten kesken.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö olisi virallisen syytteen alainen rikos (11 §).

Rangaistukseksi sukupuoliyhteydestä lapsen kanssa voitaisiin tuomita vankeutta enintään neljä vuotta. Nykyisin sakkorangaistus on mahdollinen, jos kuusitoista vuotta täyttänyt henkilö on sukupuoliyhteydessä tai harjoittaa siihen verrattavissa olevaa haureutta neljätoista vuotta täyttäneen henkilön kanssa, jos asianhaarat ovat erittäin lieventävät. Teko on kokonaan rankaisematon, jos 15-vuotias on sukupuoliyhteydessä toisen 15-vuotiaan tai 14-vuotiaan kanssa. Sakko on nykyisin mahdollinen myös 20 luvun 6 §:n mukaisesti. Sen mukaan rangaistaan, jos kuusitoista vuotta täyttänyt henkilö koskettelee kuuttatoista vuotta nuorempaa henkilöä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavalla tavalla tai käyttäytyy tätä kohtaan muuten sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti.

Säännöksessä tarkoitettujen tekojen ala on laaja. Se ulottuu teoista, joissa tekijä on selvästi lasta vanhempi, aina pykälän 2 momentin kokonaan rankaisemattomiin tekoihin, joissa osapuolten iässä tai kypsyydessä ei ole suurta eroa. Eräissä tapauksissa tekoa esimerkiksi asianosaisten ikä, kehitystaso ja keskinäinen suhde huomioon ottaen voidaan pitää vähäisenä suhteessa ehdotettuun rangaistusasteikkoon, vaikka 2 momentissa tarkoitettu tilanne ei olisikaan käsillä. Kohtuuttoman rangaistuksen välttämiseksi olisi tällöin sovellettava rangaistussäännöksestä poikkeamista koskevaa 3 luvun 5 §:n 2 momenttia.

2. momentti

Tavoite suojata lasta seksuaaliselta hyväksikäytöltä ei vaadi rajoittamaan nuorten keskinäisiä sukupuolisuhteita silloin kun ne eivät sisällä toisen hyväksikäyttämistä. Tämän mukaisesti 2 momentti rajoittaa rangaistavuuden ulkopuolelle sukupuoliyhteyden tai 1 momentissa tarkoitetun seksuaalisen teon alle 15-vuotiaan (16-vuotiaan) kanssa, jos osapuolten iässä tai henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa. Riittää siis, että joko ikäero tai kypsyysero ei ole suuri.

Säännöksessä ei ole mainittu, kuinka monen vuoden ikäeroa olisi pidettävä suurena. Tähän on päädytty sen vuoksi, että ikäeron suuruutta on syytä tarkastella paitsi laskennallisena ikäerona myös suhteessa kummankin osapuolen ikään. Jos alle 15-vuotias (16-vuotias) on hyvin lähellä suojaikärajaa, hänen ja hänen kumppaninsa ikäeroa ei voi pitää suurena, vaikka se olisikin jonkin verran suurempi kuin silloin, kun teon kohteena on selvästi alle 15-vuotias (16-vuotias) ja tekijänä 15-vuotias (16-vuotias). Useiden vuosien ikäeroa ei ensiksi mainitussakaan tapauksessa voida pitää vähäisenä.

Osapuolten henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä olevat erot ovat säännöksen tarkoituksen kannalta vielä tärkeämpiä kuin ikäero, koska juuri kehityseron vähäisyys on olennainen tasavertaisen aseman saavuttamiselle seksuaalisuhteessa. Kehityserolla tarkoitetaan tässä muutakin kuin seksuaalista kypsyyttä. Sen arvioinnissa olennaista on myös asianomaisen kyky itsenäiseen päätöksentekoon ja hänen elämänkokemuksensa.

3. momentti

Momentti koskee perhepiirissä tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä tai 1 momentissa tarkoitettua seksuaalista tekoa yli 15-vuotiaan (16-vuotiaan) lapsen kanssa. Momentin mukainen suojaikäraja on 18 vuotta. Jos lapsi on alle 15-vuotias (16-vuotias), sovellettaisiin 1 momenttia.

Tekijänä voi olla lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden oleva henkilö. Kummassakin tapauksessa edellytetään, että hän asuu lapsen kanssa samassa taloudessa. Jos tekijä on biologinen vanhempi tai isovanhempi ja kysymys on sukupuoliyhteydestä, tekoon sovelletaan myös ehdotettua 17 luvun 23 §:n säännöstä sukupuoliyhteydestä lähisukulaisten kesken.

Vanhempaan rinnastettavassa asemassa ovat yleensä ottovanhempi, lapsen isäpuoli tai äitipuoli samoin kuin hänen sijaisvanhempansa silloin, kun lapsi on sijoitettu sijaiskotiin. Säännös voi koskea muitakin vanhempaan rinnastettavassa asemassa olevia, kun nämä asuvat lapsen kanssa samassa taloudessa. Tällaisessa asemassa voi olla esimerkiksi lapsen biologisen vanhemman kanssa avioliitonomaisissa olosuhteissa elävä henkilö.

Asuminen samassa taloudessa viittaa sellaiseen asumiseen, joka on tyypillistä tavanomaisissa perhesuhteissa. Henkilö asuu jonkun kanssa samassa taloudessa, vaikka hän työn, matkan tai muun sellaisen syyn takia asuisi välillä pitkiäkin aikoja muualla. Merkitystä on myös lapsen ja kysymyksessä olevan henkilön suhteella. Jos asianomaisella on lapseen vanhempaan rinnastuva auktoriteettiasema, hänen asemansa rinnastuu vanhempaan todennäköisemmin kuin jos hän on lapsiin nähden ulkopuolinen. Tilannetta on kuitenkin arvioitava kokonaisuutena eikä yhden vanhemmuuteen kuuluvan piirteen ilmeneminen tai jonkin puuttuminen ole ratkaisevaa.

Teon muiden tunnusmerkkien osalta voidaan viitata siihen, mitä 1 momentin perusteluissa on lausuttu. Samoin rikosten yhtymistä koskevia säännöksiä on sovellettava 1 momentin perusteluissa esitetyllä tavalla.

4. momentti

Myös yritys ehdotetaan rangaistavaksi. Nykyisen lain mukaan lapseen kohdistuvan haureuden ja törkeän lapseen kohdistuvan haureuden yritys on rangaistava. Sen sijaan yritystä ei ole säädetty rangaistavaksi nykyisessä 20 luvun 6 §:ssä, joka koskee sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaa käyttäytymistä lasta kohtaan.

7 § Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

1. momentti

Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevat säännökset ehdotetaan porrastettaviksi teon vahingollisuuden tai tekotavan perusteella. Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä voitaisiin pitää törkeänä silloin kun rikos lapsen iän tai kehitystason vuoksi on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle (1 kohta), kun se tehdään erityisen nöyryyttävällä tavalla (2 kohta) tai kun rikos lapsen tekijää kohtaan tunteman erityisen luottamuksen tai hänen muuten tekijästä erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle (3 kohta). Momentissa ei edellytetä, että todellista vahinkoa olisi tapahtunut. Riittää, että tällainen vahinko tyypillisesti liittyy kysymyksessä olevan kaltaiseen tekoon.

Ehdotus täsmentäisi ja laajentaisi törkeän tekomuodon soveltamisalaa nykytilanteeseen verrattuna. Voimassa olevan 20 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan lapseen kohdistuva haureus on törkeää, jos se tapahtuu erityistä raakuutta tai julmuutta osoittavalla tavalla, ja sitä on mainituissa tai muissa tapauksissa kokonaisuudessaan pidettävä törkeänä. Ehdotetun laajennuksen vuoksi osa teoista, joista nykyään rangaistaan lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevan perussäännöksen mukaan, siirtyisi arvosteltaviksi törkeää tekomuotoa koskevan säännöksen mukaisesti.

Törkeä tekomuoto voi tulla sovellettavaksi myös 6 §:n 3 momentissa tarkoitettuun 15 (16) mutta ei 18 vuotta täyttäneeseen lapseen kohdistuneeseen hyväksikäyttöön.

Momentin 1 kohdan ankaroittamisperuste liittyy siihen, että sukupuoliyhteyden tai 6 §:ssä tarkoitetun seksuaalisen teon kohteeksi joutuneelle lapselle aiheutuu teosta yleensä niin ruumiillisesti kuin henkisestikin sitä suurempi vahinko, mitä nuorempi ja kehittymättömämpi hän on. Ei kuitenkaan voida sanoa tiettyä ikää, jossa teon vahingollisuus lapselle olennaisesti lisääntyisi. Eräissä seksuaalisissa teoissa, kuten pornografisten elokuvien näyttämisessä, voi lapsen nuoruus ja kehittymättömyys jopa vähentää teon vahingollisuutta hänelle.

Säännös onkin kirjoitettu tapauskohtaista harkintaa edellyttävään muotoon. Useita vuosia suojaikärajaa nuoremmalle lapselle sukupuoliyhteys ja useimmat seksuaaliset teot yleensä ovat omiaan aiheuttamaan sellaista vahinkoa, johon pykälässä viitataan. Lapsen kehitystason vuoksi joissakin tapauksissa myös selvästi vanhemman lapsen hyväksikäyttö voi olla omiaan aiheuttamaan yhtä suurta vahinkoa lapselle. Jos teko liittyy lasten keskinäiseen seurusteluun, se ei ole lapselle henkisesti niin ristiriitainen kuin jos tekijä on selvästi vanhempi henkilö, ja siten sen vahingollisuus nuoremmalle osapuolelle on myös yleensä vähäisempi.

Momentin 2 kohdan ankaroittamisperuste koskee rikoksen tekotapaa. Törkeimmät tekotavat johtavat yleensä myös muiden säännösten soveltamiseen. Jos lapsi näet pakotetaan sukupuoliyhteyteen tai seksuaaliseen tekoon taikka taivutetaan siihen asemaa hyväksikäyttäen, voidaan soveltaa luvun 1 5 §:n säännöksiä. Lapsi ei kuitenkaan aina kykene vastustamaan tai rohkene vastustaa sukupuoliyhteyttä tai seksuaalisia tekoja, jolloin mainittujen säännösten soveltaminen ei aina ole mahdollista. Tosin lapsen ollessa kohteena ehdotetun 1 §:n 2 momentissa tarkoitettu pelkotila syntyy helpommin kuin aikuisen ollessa kohteena. Mutta myös rikoksen tekotapa voi olla lapselle erityisen nöyryyttävä ja sellaisena edellyttää ankaraa rangaistusta. Nöyryyttävä tapa ei kuitenkaan tarkoita pelkästään sukupuoliyhteyden tai seksuaalisen teon suorittamistapaa, vaan tekotavan nöyryyttävyyttä on arvosteltava teko-olosuhteita kokonaisuutena arvioiden.

Momentin 3 kohdan ankaroittamisperusteessa on kysymys siitä, että lapselle erityisen vahingollista on yleensä joutua läheisen ihmisen hyväksikäyttämäksi. Jos lapsi tuntee rikoksentekijää kohtaan erityistä luottamusta tai on tästä erityisen riippuvainen, seksuaalinen hyväksikäyttö on omiaan aiheuttamaan hänelle vaikeita ristiriitoja ja hyvin pitkäaikaista vahinkoa. Tilannetta edelleen kärjistää se, jos lapsi ei voi hakea tukea läheisiltään, koska tekijä on juuri se henkilö, johon lapsen tulisi voida turvautua.

Lapsen vanhemmat tai muut hänen kasvatuksestaan huolehtivat henkilöt ovat yleensä säännöksessä tarkoitetussa asemassa, mutta myös kodin ulkopuolinen henkilö on voinut saavuttaa tällaisen aseman. Erityisen riippuvainen asema voi perustua myös henkiseen sitoutumiseen, jollainen voi liittyä esimerkiksi uskonnolliseen tai muuhun vakaumukseen. Joskus lapsi voi olla erityisen riippuvainen vanhemmasta henkilöstä muidenkin olosuhteiden johdosta, esimerkiksi harrastuksensa vuoksi.

Rikoslain kokonaisuudistuksessa omaksutun kirjoitustavan mukaisesti rikoksen tulee myös kokonaisuutena arvostellen olla törkeä.

Rangaistukseksi törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ehdotetaan vankeutta vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi. Ankaraa asteikkoa puoltaa se, että tällaisesta teosta usein voi aiheutua poikkeuksellisen pitkäaikaista ja vakavaa vahinkoa rikoksen kohteeksi joutuneelle lapselle.

2. momentti

Yritys ehdotetaan rangaistavaksi niin kuin vastaavan rikoksen yritys nykyisinkin on.