Takaisin Tulosta

AntiFXa-määritysten käyttö

Lisätietoa aiheesta
10.6.2010

Lähde: Tiedote 21.10.2003, HYKS 47/2003 (Riitta Lassila, osastonylilääkäri, hematologian klinikka, hyytymishäiriöyksikkö; Martti Syrjälä, ylilääkäri, kliininen kemia, hematologia ja kliininen farmakologia)

  • Pienimolekyylisten hepariinien (LMWH, Low-Molecular Weight Heparin, enoksapariini ja daltepariini) annostelu ei yleensä vaadi laboratoriomonitorointia. Annostelussa tulee pyrkiä ruiskukokojen mukaan mahdollisimman tasaiseen lääkkeen antoon, tukosalttiilla potilailla 2-pistoshoito on suositeltavaa. Munuaisten vajaatoiminnassa (kreatiniini yli 120 M) annosta on vähennettävä 30–50 %. Iäkkään potilaan kreatiniini ei välttämättä osoita munuaisten toiminnan vajauksen astetta.
  • Monitorointi on aiheellista vain ongelmatilanteissa, joita ovat tukokset vuotavalla ja vuotoalttiilla potilaalla, munuaisten vajaatoiminnassa ja dialyysien yhteydessä sekä toteutettaessa tukosprofylaksia tai hoitoa raskauden aikana. Myös trombolyysihoidon jälkeen ja antitromboottisten kombinaatiolääkitysten yhteydessä ajoittainen mittaus voi olla avuksi vuoto-ongelmien välttämiseksi.
  • LMWH:n annossa pyritään aamu- ja ilta-pistoksiin. Tilanteissa, joissa hoito joudutaan aloittamaan muina aikoina esimerkiksi leikkaukseen liittyen tai päivystyspoliklinikalla, LMWH:n pistosajankohtia muutetaan 2–4 tunnin jaksoissa aamu- ja ilta-aikoihin. AntiFXa määritysten laboratoriotilaukset kannattaa ajoittaa aamunäytteisiin eikä päivystysaikaan. Yleensä tukoksen hoitoannoksen tavoitearvot ovat 0,3–0,5 antiFXa U/ml 10 t kohdalla (eli kun näyte otetaan ennen seuraavaa pistosta 2-pistoshoidon yhteydessä). Neurologit tutkivat maksimipitoisuuksia eli 3–4 tuntia pistoksesta (1 mg/kg enoksapariinin tai 100 U/kg daltepariinin vaste on 0,7–1,0). Punktioita tai muita invasiivisia toimenpiteitä tehtäessä edellisestä pistoksesta tulee olla kulunut vähintään 12 tuntia ja seuraava annos voidaan antaa 2–4 tuntia toimenpiteen jälkeen, ellei ole vuoto-ongelmia.
  • Rutiininomaiset antiFXa määritykset eivät ole tarpeen yllä mainittujen komplisoituneiden tilanteiden seurannassa, kun kliininen tila on stabiloitunut (ei anemisoitumista, trombosytopeniaa, ei etenevää munuaisten tai maksan vajaatoimintaa tai voimakasta inflammaatiota).