Takaisin Tulosta

Ihon, hiusten ja kynsien sieni-infektioiden laboratoriodiagnostiikka

Lisätietoa aiheesta
Markku Koskela
9.3.2010

Perinteisiä, natiivimikroskopia- ja viljelymenetelmiä käsittelevässä katsausartikkelissa vuodelta 2008 «Robert R, Pihet M. Conventional methods for the di...»1 kirjoittajat pohtivat sekä iho-, hius- ja kynsinäytteiden ottamiseen että niiden tutkimiseen liittyviä teknisiä sekä menetelmien ja menettelyjen herkkyyteen ja tarkkuuteen vaikuttavia tekijöitä. Katsaustaan varten he ovat käyneet tarkasti läpi aikaisemman kirjallisuuden ja referoivat sitä kriittisesti. Geenitekniikkaan perustuvista menetelmistä katsauksen laatija toteaa, että ne ovat lupaavia, mutta vaativat vielä lisää tutkimista ja ovat tekniikaltaan vaativia ja kalliita.

Näyte on otettava ennen sienilääkityksen aloittamista sairaan ja terveen sieni-infektiovyöhykkeen rajalta, jotta laboratoriotutkimuksia varten saadaan edustava näyte. Näytettä on oltava myös riittävästi kaikkiin osatutkimuksiin. Kynsinäytteen ottamisessa mikroporasta voi olla hyötyä, mutta se on teknisesti hankala menetelmä. Lähetetiedoissa on ilmaistava perustietojen lisäksi muun muassa seuraavat asiat: onko potilas ulkomaista alkuperää tai asunut pidempään ulkomailla, onko hän työskennellyt eläinten parissa tai harrastaa sieni-infektiolle altistavaa urheilulajia tai onko hänellä vastustuskykyä alentava perussairaus. Katsauksessa annetaan selkeät ohjeet iho-, kynsi- ja hiusnäytteiden ottamisesta. Suomalainen käytäntö vastaa tätä käytäntöä.

Vaikka natiivinäytteen mikroskopiassa saadaan arviolta 5–15 % vääriä negatiivisia tuloksia näytteen laadun ja tulkitsijan kokemuksen mukaan, sitä pidetään tehokkaana seulontamenetelmänä, joka antaa hoitopäätöstä varten viiveittä kliinikolle oleellisen tiedon todennäköisestä silsainfektiosta. Näyte on kirkastettava kemiallisella käsittelyllä ennen mikroskopointia. Näytteen värjääminen lisää tulkinnan herkkyyttä. Patologien käyttämää PAS-värjäystä pidetään sienivärjäysten kultaisena standardina, mutta se on monivaiheisuutensa vuoksi työläs. Calco-fluor white -värjäysmenetelmä (CW) on hyvän työkokemuksen omaavien työntekijöiden käyttämänä lähes yhtä hyvä kuin PAS-värjäys, mutta vaatii hyvän ja hankintakustannuksiltaan kalliin fluoressenssimikroskoopin. Katsauksessa todetaan, että myös kaupalliset Mycetcolr- ja Mycetfluo-värjäysmenetelmät toimivat hyvin.

Sieniviljely on tärkeä natiivitutkimuksen jatkotutkimus – varsinkin silloin, kun mikroskopialöydös on niukka tai ei ole tyypillinen. Lisäksi viljely on välttämätön löytämään ne tapaukset, joissa natiivinäytteen mikroskopointi jää negatiiviseksi, mutta viljelyllä löytyy selvä silsapatogeeni. Katsauksessa annetaan selkeät ohjeet ja perusteet, miten viljely on suoritettava. Jotta hitaasti kasvavat dermatofyytit saadaan esille, elatusalustaan on lisättävä aineita, jotka estävät mahdollisen näytteessä olevan bakteeri- ja homekontaminaation kasvun alustalla. Toisaalta muistutetaan, että näytteessä voi olla lisäaineille herkkiäkin patogeeneja, joten lisäaineeton sienien kasvua suosiva alustakin on syytä olla kattavassa viljelyssä mukana. Viljelmiä inkuboidaan tavallisesti 20–25 °C:ssa ad 4 viikkoa. DTM-aluslasiviljelyn käyttökelpoisuus yksityisvastaanottotoiminnassa tuodaan artikkelissa esille, mutta samalla todetaan muihin tutkimuksiin vedoten, että niiden tulkinta on vaikeaa, ja ilman asianmukaisia jatkoviljelyjä ne antavat sekä vääriä negatiivisia että positiivisia tuloksia.

Katsauksessa tuodaan esille ennen näytteenottoa aloitetun sienilääkityksen vaikutus viljelyn epäonnistumiseen ja mainitaan alustavista tutkimuksista uudella elatusaineella, jossa sienilääkkeiden vaikutusta on yritetty vähentää.

Homeiden osalta todetaan, että mikäli epäillään homeella todella olevan osuutta esimerkiksi kynsi-infektiossa, se on pystyttävä toistetusti viljelemään uusista, samasta kynnestä otetuista näytteistä.

Asianmukainen lajitunnistus lisätutkimuksineen (hiustestit yms.) on tehtävä toimivilla elatusalustoilla ja testeillä, ja perehtyneiden mikroskopoijien toimesta. Artikkelissa muistutetaan, että kaupallisissa elatusalustoissa voi esiintyä laatueroja. Biokemiallisten testien vähyys todetaan.

Kirjallisuutta

  1. Robert R, Pihet M. Conventional methods for the diagnosis of dermatophytosis. Mycopathologia 2008;166:295-306 «PMID: 18478359»PubMed