Takaisin Tulosta

Hiivat kynsipatogeeneina

Lisätietoa aiheesta
Markku Koskela
9.3.2010

Tasokkaassa minikatsauksessa «Jayatilake JA, Tilakaratne WM, Panagoda GJ. Candid...»1 kerrotaan viimeaikaisen (vuoteen 2006 mennessä julkaistun) kirjallisuuden pohjalta hiivojen (Candida albicans, muut kandidat) kynsilöydöksistä sekä hiivoista kynttä vaurioittavina patogeeneina, käydään läpi kliiniset tautimuodot sekä se, mihin perussairauksiin, potilaan elinympäristöön ja työtapoihin yms. ne liittyvät ja niiden diagnostiikka ja hoito.

Katsauksen alussa todetaan, että dermatofyytit ovat kynsisilsan primaariaiheuttajia ja että hiivat ovat toisen linjan kynsipatogeeneja tilanteissa, joissa potilaan yleinen tai paikallinen vastustuskyky on alentunut. Hiivat affisoivat useimmiten sormien ja dermatofyytit varpaiden kynsiä. Perinteisesti kynsien primaari hiivainfektio esiintyy harvinaista kroonista mukokutaanista kandidoosia sairastavilla potilailla. HIV:n, syöpähoitojen, holtittomien mikrobilääkehoitojen yms. johdosta sekundaariset hiivojen aiheuttamat kynsi-infektiot ovat lisääntyneet. Yksipuolinen, kosteudelle ja käsiä ärsyttäville kemikaaleille altistava maatalous-, pesula- yms. työ lisää käsien hiivainfektioiden esiintyvyyttä.

Candida-lajien patogeneesista todetaan soluvälitteisen immuniteetin tärkeys ja sen puutteiden hiiva-infektioille altistava vaikutus. Kynsimuutokset voivat olla ensimmäinen merkki HIV-infektiosta. Perusterveillä, käsin kosteuden kanssa toistuvasti tekemissä olevilla ihmisillä (käsin tiskaavat ja pyykkiä pesevät kotirouvat, maanviljelijät, kalastajat) taudin alkutekijänä on usein kynteen syntynyt trauma. Huonon hygienian on todettu altistavan kehitysmaiden lapset kynsien sieni-infektioille, mutta tilastollinen näyttö puuttuu.

Candidat tuottavat kynsiä heikentäviä entsyymejä (proteaaseja) ja erittävät paikallista immuunipuolustusta alentavia pigmenttejä (melaniinia), joilla arvellaan olevan merkitystä kynnessä olevan hiivainfektioon syntyyn.

Katsauksessa on esitetty hiivainfektion kliiniset manifestaatiot, niiden synty, eri muodot ja hoito. Diagnostiikassa korostetaan hyvää kliinistä tutkimusta, samanaikaisten sieni-infektiofokusten etsimistä muualta iholta, altistavien tautien etsimistä ja diagnosointia ja hiivatkin huomioivaa mikrobiologista laboratoriodiagnostiikkaa. Edellä mainittu taas edellyttää hyvää laboratoriolähetettä, jossa mahdollinen immuunipuutos tai muu altistava tekijä on mainittu.

Katsauksessa referoidaan muutamia laboratoriotutkimuksia, joissa elektronimikroskopialla on selvitetty, miten Candida-hiiva tunkeutuu kynteen muodostuneisiin onkaloihin.

Kirjallisuutta

  1. Jayatilake JA, Tilakaratne WM, Panagoda GJ. Candidal onychomycosis: a mini-review. Mycopathologia 2009;168:165-73 «PMID: 19484505»PubMed