Takaisin Tulosta

Ympäristötekijöiden vaikutus eturauhassyövän riskiin

Lisätietoa aiheesta
Mika Matikainen
24.3.2014

Ulkoisten tekijöiden merkityksen puolesta eturauhassyövässä puhuvat tutkimukset, joissa matalan eturauhassyöpäesiintyvyyden maista korkean eturauhassyöpäesiintyvyyden maihin muuttavien miesten eturauhassyöpäriski lisääntyy merkitsevästi «Zaridze DG, Boyle P, Smans M. International trends...»1.

Ympäristötekijöillä vaikuttaisi olevan suurempi merkitys eturauhassyövän synnyssä kuin periytyvillä tekijöillä vaikka kaksostutkimusten perusteella eturauhassyövässä periytyvien tekijöiden selitysosuus on jopa 42 %. Pohjoismaisessa kaksosrekisteritutkimuksessa (Ruotsin, Tanskan ja Suomen kaksosrekisterit) «Lichtenstein P, Holm NV, Verkasalo PK ym. Environm...»2 selvitettiin 44 788 kaksosparin syöpäriskiä ja mahdollisen periytyvän alttiuden ja ympäristötekijöiden osuutta syövän synnyssä. Vähintään yksi syöpä todettiin 10 803 henkilöllä 9 512 kaksosparin joukossa. Mikäli toisella dizygoottisista kaksosista oli eturauhassyöpä, toisen kaksosen riski sairastua siihen ei ollut merkitsevästi korkeampi. Sen sijaan monozygooteilla kaksosilla eturauhassyöpään sairastumisriski oli selkeästi suurempi. Kohonnut syöpäriski todettiin eturauhassyövän lisäksi mahasyöpään, paksunsuolen syöpään, keuhkosyöpään, rintasyöpään ja eturauhassyöpään sairastuneiden kaksossisaruksilla. Perintötekijöiden merkitys todettiin vahvimpana eturauhassyövässä, jossa se oli 42 % (95 % luottamusväli 29–50 %). Seuraavaksi vahvin perintötekijöiden merkitys oli paksunsuolen syövässä, 35 % (95 % luottamusväli 10–48 %) ja rintasyövässä, 27 % (95 % luottamusväli 4–41 %).

Saman pohjoismaisen kaksosrekisterin jatkotutkimuksessa arvioitiin, että geneettisten tekijöiden selitysosuus eturauhassyövässä oli 16–45 %, rintasyövässä 12–30 % ja kolorektaalisyövässä 8–27 % «Baker SG, Lichtenstein P, Kaprio J ym. Genetic sus...»3. Tutkimuksessa arvioitiin, että geneettisellä alttiudella on vain vähäinen tai enintään kohtalainen vaikutus syövän kokoinaisinsidenssiin näissä syöpätyypeissä.

Suomen kaksosrekisteriin pohjautuvassa tutkimuksessa eturauhassyövän riski monotsygoottisilla kaksosilla oli 1,10 (95 % CI 0,79–1,49) ja dizygoottisilla kaksosilla 0,90 (95 % CI 0,70–1,14) «Verkasalo PK, Kaprio J, Koskenvuo M ym. Genetic pr...»4. Näin perimältään identtisillä kaksosilla oli hieman suurempi riski siihen, että molemmat sairastuvat eturauhassyöpään.

Ulkoisista tekijöistä ruoan kulutus, seksuaalikäyttäytyminen, alkoholin kulutus, ultraviolettisäteilyaltistus, krooninen tulehdus sekä työperäiset altistukset on tutkimuksissa liitetty eturauhassyöpäriskiin «Nelson WG, De Marzo AM, Isaacs WB. Prostate cancer...»5.

Ruokavalio ja eturauhassyöpä

Ravintotekijöistä energiansaannin (BMI:n perusteella), ravinnon rasvojen, kypsennetyn lihan, hivenaineiden (kalsium, seleeni) ja vitamiinien (karoteeni, retinoidi, vitamiinit A, C, D ja E), hedelmien ja vihanneksien ja fyto-estrogeenien (isoflavonoidit, flavonoidit) sekä kolesterolin on esitetty vaikuttavan eturauhassyöpäriskiin. Runsas rasvan käyttö ja lihavuus lisäävät eturauhassyövän vaaraa «Lophatananon A, Archer J, Easton D ym. Dietary fat...»45, «De Pergola G, Silvestris F. Obesity as a major ris...»46 ja niiden on esitetty lisäävän myös eturauhassyövän etenemisriskiä.

Laajassa 1997 julkaistussa katsausartikkelissa kirjoittajat referoivat 72 julkaisua ruokavalion ja eturauhassyövän suhteesta «Gilels G, Ireland P. Diet, nutrition and prostate ...»6. Kokonaisrasvan, eläinrasvan, lihan ja maitotuotteiden käytön ja eturauhassyövän suhteen oli yhteensä 39 retrospektiivistä tutkimusta, joissa oli positiivinen korrelaatio eturauhassyövän suhteen, ja joista kahdessatoista löydös oli myös tilastollisesti merkitsevä. 22 prospektiivisessä tutkimuksessa saman asian suhteen viidessätoista oli positiivinen ja näistä 6:ssa tilastollisesti merkittävä positiivinen odotusarvo eturauhassyövän suhteen.

Vihannesten käytöllä oli kahdessatoista retrospektiivisessä tutkimuksessa negatiivinen korrelaatio eturauhassyöpään. Kahdessa tulos oli tilastollisesti merkittävä. Neljässä retrospektiivisessä tutkimuksessa tulos vihannesten suhteen oli positiivinen, mutta yhtään tilastollisesti merkittävää positiivista tulosta ei ollut. Yhdeksässä prospektiivisessa tutkimuksessa neljässä oli negatiivinen ja näistä kahdessa tilastollisesti merkittävä negatiivinen korrelaatio eturauhassyöpään.

Yhdysvaltalainen tutkimus käsittää yhteensä 1 655 tutkimuspotilasta ja 1 645 kontrollipotilasta jakaantuneena 531 mustaihoiseen, 515 valkoihoiseen, 283 kiinalaisamerikkalaiseen ja 326 japanilais-amerkikkalaiseen tutkimuspotilaaseen ja vastaaviin samansuuruisiin kontrollipotilasryhmiin «Whittemore AS, Kolonel LN, Wu AH ym. Prostate canc...»7. Tutkimuksessa saatiin positiivinen korrelaatio eturauhassyövän ja tyydytettyjen rasvojen runsaan käytön välille kaikissa tutkimusryhmissä, mutta erityisesti Yhdysvalloissa syntyneille ja runsaasti tyydytettyjä rasvoja käyttäville (OR 3,3, p < 0,05) Myös USA:ssa yli 25 vuotta asuneet, runsaasti rasvaa käyttäneet muut etniset ryhmät omasivat korkean odotusarvon 5,1, p < 0,05. Eturauhassyövän riski ei ollut suurempi suhteessa valkuaisen, hiilihydraattien, alkoholin, A-vitamiinin käyttöön.

Tuoreemmassa katsausartikkelissa «Dagnelie PC, Schuurman AG, Goldbohm RA ym. Diet, a...»8 kirjoittajat kävivät läpi 37 prospektiivista kohorttitutkimusta ja neljä interventiotutkimusta eturauhassyöpäriskiin vaikuttavien ravintotekijöiden osalta. Tutkimukset oli julkaistu vuosien 1966 ja 2003 välisenä aikana. Tutkimukset antoivat tukea seleenin ja mahdollisesti E-vitamiinin ja tomaatin / lykopeenin roolille eturauhassyövän ehkäisyssä. Lihan, kananmunien, kasvisten, hedelmien, kahvin, teen, karotenoidien, ja vitamiinien A, C ja D kokonaiskulutuksen ei todettu yhtenevästi liittyvän eturauhassyöpäriskiin. Interventiotutkimusten perusteella beta-karoteeni ei vähentänyt eturauhassyöpäriskiä, paitsi hieman miehillä, joilla lähtötilanteessa oli matala beta-karoteeni taso. Lihatuotteiden, alkoholin, meijerituotteiden, rasvan ja ruumiinrakenteen osalta kohorttitutkimusten tulokset olivat ristiriitaisia, eturauhassyöpäriski oli hieman kohonnut tai yhteyttä eturauhassyöpäriskiin ei todettu. Erittäin korkean kalsiumin saannin (> 2 000 mg/vrk) todettiin kahdessa kohorttitutkimuksessa liittyvän kohonneeseen eturauhassyöpäriskiin.

2011 julkaistussa katsausartikkelissa «Hori S, Butler E, McLoughlin J. Prostate cancer an...»9 kirjoittajat kokosivat yhteen merkittävimpien eturauhassyöpäriskiin ja eturauhassyövän riskiin ja etenemiseen liittyvien ravintotutkimusten tulokset. Tutkimusten perusteella oli jonkin verran näyttöä, että vihreästä teestä, isoflavonoideista, lykopeenista, vihanneksista ja omega-3-polytyydyttymättömistä rasva-hapoista voisi olla hyötyä eturauhassyövän ehkäisyssä ja/tai eturauhassyövän etenemisen estossa. Tutkimusten perusteella oli myös näyttöä, että runsas rasvan, lihan (erityisesti hyvin kypsennetyn lihan) ja monivitamiinivalmisteiden käyttö voi liittyä kohonneeseen eturauhassyöpäriskiin.

Alfa-linoleinihapon (ALA) saannin ja eturauhassyöpäriskin tutkimuksista kootussa meta-analyysissä «Carayol M, Grosclaude P, Delpierre C. Prospective ...»10 tutkijat vertasivat viiden prospektiivisen tutkimuksen tuloksia. Verrattaessa korkeimman ja matalimman ALA saannin ryhmiä riskisuhde oli 0,97 (95 % CI:0,86–1,10) mutta yhteys eturauhassyöpäriskiin oli vaihteleva. Vertailtaessa yksilökohtaisia eroja ALA saannissa tutkijat totesivat, että henkilöillä, jotka käyttivät ALAa yli 1,5 g/vrk verrattuna niihin jotka käyttivät ALAa alle 1,5 g/vrk eturauhassyöpäriski oli alhaisempi (RR = 0,95; 95 % CI:0,91–0,99). Meta-analyysin tulos tuki alfa-linoleinihapon runsaan saannin heikkoa eturauhassyövältä suojaavaa vaikutusta.

Kasvikset ja eturauhassyöpä

Runsas soijan ja tomaatin käyttö voi vähentää eturauhassyövän riskiä. Kasvisten runsaan käytön ruokavaliossa on ajateltu pienentävän eturauhassyövän riskiä. Erityisesti soijan käytöllä on katsottu olevan eturauhassyövän riskiä pienentävä vaikutus. Vuonna 2005 julkaistu meta-analyysi sisälsi 5 amerikkalaista tutkimusta ja 3 aasialaista tutkimusta «Badger TM, Ronis MJ, Simmen RC ym. Soy protein iso...»11. Tutkimukset olivat joko kohorttitutkimuksia tai tapaus- verrokkitutkimuksia. Näiden tutkimusten riskit vaihtelivat välillä 0,3–0,95 eikä missään tutkimuksessa ollut riskiarvoa yli 1,0. Tulokset olivat tilastollisesti merkittäviä 3 tutkimuksessa. Vahva näyttö hyödystä kuitenkin puuttuu.

Tomaatin runsaan käytön on todettu useissa tutkimuksissa vähentävän eturauhassyövän riskiä. Tomaatin ja lykopeenin vaikutusta eturauhassyöpäriskiin selvittäneiden tutkimusten meta-analyysissä «Etminan M, Takkouche B, Caamaño-Isorna F. The role...»12 oli mukana 11 tapaus-verrokki- ja 10 kohorttitutkimuksessa. Tomaattia runsaasti käyttävillä henkilöillä eturauhassyövän suhteellinen riski oli 0,81 (0,71–0,92 ). Jos tomaattia käytettiin vain kohtuullisesti (200 g/päivä ), riskin vähenemä oli pienempi. 2011 julkaistussa Cochrane katsauksessa todettiin, että tähän asti on julkaistu vain kolme satunnaistettua kliinistä tutkimusta lykopeenin käytöstä eturauhassyövän ehkäisyssä. Näiden tulosten perusteella ei voida vetää vahvoja johtopäätöksiä lykopeenin käytön yhteydestä eturauhassyöpäriskiin «Ilic D, Forbes KM, Hassed C. Lycopene for the prev...»13.

Ravintotekijät eturauhassyövän uusiutumisessa

2008 julkaistussa laajassa katsausartikkelissa tarkasteltiin ravinnon ja ravintolisien kliinisiä satunnaistettuja tutkimuksia eturauhassyövän uusiutumisen ehkäisyssä «Van Patten CL, de Boer JG, Tomlinson Guns ES. Diet...»14. 32:sta tietokannoista löytyneestä tutkimuksesta 9 oli satunnaistettuja lumekontrolloituja tutkimuksia. Tutkimuspotilailla oli todennettu eturauhassyöpä ja koholla oleva tai nouseva PSA arvo. Merkitsevä PSA arvon lasku todettiin joissakin tutkimuksissa, joissa käytettiin vähärasvaista kasvisravintoa, soijajuomia tai lykopeenilisiä. Lykopeenin käytön todettiin myös pidentävän PSA:n kahdentumisaikaa yhdessä tutkimuksessa ja vähentävän eturauhassyöpäkuolleisuutta kastroiduilla eturauhassyöpäpotilailla.

Vitamiinit, hivenaineet ja eturauhassyöpä

A-vitamiinin ja eturauhassyövän suhteen on neljä prospektiivistä tutkimusta, joista kahdessa oli positiivinen, tilastollisesti merkittävä ja kahdessa negatiivinen korrelaatio eturauhassyöpään «Gilels G, Ireland P. Diet, nutrition and prostate ...»6. Kuudessa retrospektiivisessä tutkimuksessa neljässä oli positiivinen tilastollisesti merkityksetön ja kahdessa negatiivinen korrelaatio eturauhassyöpään. Laajassa prospektiivisessa syövän ehkäisytutkimuksessa, jossa mukana oli lähes 30 000 miestä, todettiin, että miehillä, joilla oli korkea seerumin A-vitamiinipitoisuus (retinoli) oli kohonnut eturauhassyöpäriski. A-vitamiinialtistuksen pituus korreloi myös eturauhassyöpäriskiin «Mondul AM, Watters JL, Männistö S ym. Serum retino...»15. Aiemmissa tutkimuksissa korkean A-vitamiinitason on esitetty liittyvän matalampaan riskiin saada aggressiivinen eturauhassyöpä «Schenk JM, Riboli E, Chatterjee N ym. Serum retino...»16. Myös negatiivisia tuloksia A-vitamiinin eturauhassyöpäyhteydestä on esitetty «Gilbert R, Metcalfe C, Fraser WD ym. Associations ...»17.

Beetakaroteeni lisää sairastuvuutta ja kuolleisuutta eturauhassyöpään. E-vitamiini ja alfatokoferoli pienentävät sairastavuutta ja kuolleisuutta eturauhassyöpään. Laajassa syövän ehkäisytutkimuksessa «Heinonen OP, Albanes D, Virtamo J ym. Prostate can...»18 seurattiin yhteensä 29 133 tupakoivan miehen sairastuvuutta keskimäärin 6,1 vuoden ajan antamalla koehenkilöille 50 mg alfa-tokoferolia, 20 mg beetakaroteenia, molempia ja lumelääkettä. Seuranta aikana todettiin 246 uutta eturauhassyöpätapausta ja 62 kuolemaa eturauhassyöpään. Verrattaessa potilaita, jotka saivat alfa-tokoferolia ryhmään joka söi lumelääkettä todettiin 32 % matalampi eturauhassyövän insidenssi alfa-tokoferolia saaneilla verrattuna lumeryhmään (95 % luottamusväli = -47 % - 12 %). Myös kuolleisuus oli 41 % pienempi (95 % luottamusväli = -65 % -1 %) alfa-tokoferoliryhmässä. Sen sijaan beta-karoteenia saaneilla eturauhassyövän insidessi oli 23 % korkeampi ja kuolleisuus 15 % suurempi kuin kontrolliryhmässä ( 95 % luottamusväli -30 %-89 %).

Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor (KIHD) tutkimuksen «Karppi J, Kurl S, Ronkainen K ym. Serum carotenoid...»19 yhteydessä tutkittiin 997 miehen eturauhassyöpäriskiä. Miehillä, joilla oli korkeimmat seerumin beetakaroteenipitoisuudet (ylin tertiili) oli 2,3 kertainen eturauhassyöpäriski alhaisimman tertiilin miehiin verrattuna. Alfatokoferolin ja retinolin pitoisuuksien ei todettu korreloivan eturauhassyöpäriskiin. Tutkimuksen perusteella korkeat beetakaroteenipitoisuudet keski-ikäisillä miehillä altistavat eturauhassyövälle.

Yhdysvaltalaisessa SELECT tutkimuksessa «Klein EA, Thompson IM Jr, Tangen CM ym. Vitamin E ...»20 tutkittiin seleenin ja E-vitamiinin käyttöä eturauhassyövän ehkäisyssä. Yhteensä 35 533 miestä Yhdysvalloista, Canadasta ja Puerto Ricosta osallitui tutkimukseen. Heidät satunnaistettiin saamaan seleeniä (200 μg/d / L-selenomethionine), E-vitamiinia (400 IU/d / rac-α-tocopheryl acetate) tai vastaavia lumetabletteja. Tutkimuksessa todettiin 1,6 kertainen eturauhassyöpäriski E-vitamiinin käyttäjillä ja tutkimus keskeytettiin ennenaikaisesti. Vuonna 2010 julkaistussa meta-analyysissä «Jiang L, Yang KH, Tian JH ym. Efficacy of antioxid...»21 antioksidatiivisten vitamiinien ja seleenin ei todettu vähentävän eturauhassyövän ilmaantuvuutta eikä kuolleisuutta. Myöskään Cochrane-katsauksessa «Bjelakovic G, Nikolova D, Gluud LL ym. Antioxidant...»22, jossa selvitettiin antioksidanttien (beta-karoteeni, A-, C- ja E-vitamiinien ja seleenin) käyttöä syövän primaari tai sekundaaripreventiossa satunnaistetussa prospektiivisissa kliinisissä tutkimuksissa, ei todettu hyötyä antioksidanttien käytöstä. Sen sijaan A-vitamiinin, betakaroteenin ja E-vitamiinin todettiin mahdollisesti lisäävän kuolleisuutta.

D-vitamiini ja eturauhassyöpä

Plasman matala D-vitamiinipitoisuus vaikuttaa lisäävän eturauhassyöpäriskiä. Helsinki Heart Studyssa «Ahonen MH, Tenkanen L, Teppo L ym. Prostate cancer...»23 mukana olleista valittiin 19 000 keski-ikäistä miestä, joilla tutkimukseen tullessa ei ollut eturauhassyöpää. Heitä seurattiin 13 vuoden ajan. Suomen syöpärekisterin tietojen perusteella heistä sairastui seuranta-aikana 149 eturauhassyöpään. Heille valittiin saman ikäiset ja muutenkin vertailukelpoiset kontrollit. Tutkimuksen alussa oli kaikilta määritetty seerumin 25 (OH)-D-vitamiinipitoisuudet. Tutkimuksessa todettiin, että miehillä, joiden D-vitamiinipitoisuudet olivat alle mediaanin (alle 40 nmol/l), riski sairastua eturauhassyöpään oli 1,7-kertainen muihin verrattuna.

D-vitamiinin ja eturauhassyöpäriskin yhteydelle on viime vuosina saatu tukea useissa tutkimuksissa, joissa sekä D-vitamiinin saannin vähäisyys että D-vitamiinin aineenvaihduntaan vaikuttavien geneettisten muutosten on todettu lisäävän riskiä sairastua eturauhassyöpään «Ahn J, Albanes D, Berndt SI ym. Vitamin D-related ...»24, «Shui IM, Mucci LA, Kraft P ym. Vitamin D-related g...»25.

Seleeni ja eturauhassyöpä

Aikaisemmin on raportoitu plasman alhaisen seleenipitoisuuden lisäävän eturauhassyövän riskiä «Brooks JD, Metter EJ, Chan DW ym. Plasma selenium ...»26. Toisaalta 2005 julkaistussa meta-analyysissä runsaan seleenin käytön on todettu vähentävän eturauhassyövän riskiä. Meta-analyysissa poimittiin vuodesta 1966 vuoteen 2005 julkaistut asiaa käsittelevät tutkimukset, joista 16 hyväksyttiin loppuanalyysiin (11 kohorttitutkimusta ja 5 tapaus-verrokkitutkimusta). Eturauhassyövän yhdistetty riski kohorttitutkimuksissa kohtalaisen seleenin käytön ryhmässä oli 0,72 (0,61–0,84) ja tapaus-verrokkitutkimuksissa 0,74. Tutkimusten yhteenvetona todettiin runsaan seleenin käytön vähentävän eturauhassyövän riskiä «Etminan M, FitzGerald JM, Gleave M ym. Intake of s...»27. 2011 julkaistussa Cochrane katsauksessa «Dennert G, Zwahlen M, Brinkman M ym. Selenium for ...»28 tutkijat kävivät läpi 49 prospektiivista seurantatutkimusta ja kuusi satunnaistettua kliinistä tutkimusta, jotka käsittelivät seleenin ja eturauhassyövän yhteyttä. Epidemiologisten tutkimusten perusteella yleinen syövän ilmaantuvuus oli vähäisempi miehillä, joilla seleenin saanti oli korkea. Kliinisissä tutkimuksissa ei saatu merkitsevää eroa syöpäriskin vähentämisessä. Tutkimusten taso oli kuitenkin hyvin vaihteleva. Yhteenvetona tutkijat esittivät, että nykyisen tutkimustiedon valossa seleenillä ei ole syövältä suojaavaa vaikutusta.

Fyysinen aktiivisuus ja eturauhassyöpä

Fyysisen aktiivisuuden merkitys eturauhassyövän ehkäisyssä ei ole selvä mutta fyysinen aktiivisuus näyttäisi vähentävän syövän uusiutumista ja etenemistä. Kanadassa tehdyssä väestötutkimuksessa, jossa mukana oli 988 eturauhassyöpäpotilasta ja 1 063 kontrollipotilasta, selvitettiin mm. koko elämän ajan liikunnan merkitystä riskiin saada eturauhassyöpä «Friedenreich CM, McGregor SE, Courneya KS ym. Case...»29. Liikunnan yhteyttä eturauhassyöpäriskiin ei todettu (OR= 0,87, 95 % luottamusväli 0,65–1,17). Tutkimuksessa todettiin erittäin runsaan liikunnan kuitenkin laskevan riskiä (OR=0,70, 95 % luottamusväli 0,54–0,92). Hyvin laajassa (47 620 miestä) ja pitkäkestoisessa (14 vuotta) Yhdysvalloissa tehdyssä prospektiivisessa tutkimuksessa todettiin hyvin runsaan liikunnan laskevan yli 65-vuotiailla miehillä laskevan eturauhassyöpäriski «Giovannucci EL, Liu Y, Leitzmann MF ym. A prospect...»30. Mukana oli 47 600 miestä, joista 2 891 miehelle tuli 14 vuoden seuraamisaikana eturauhassyöpä. Yli 65-vuotialla miehillä reipas liikunta alentaa riskiä sairastua eturauhassyöpään (RR 0,33; 95 % luottamusväli 0,17–0,62). Miehillä, joilla todettiin eturauhassyöpä ja jotka harrastivat runsaasti liikuntaa, oli vähemmän huonosti erilaistuneita syöpiä. Hollannissa tehdyssä väestötutkimuksessa, jossa oli mukana 58 279 miestä iältään 55–69 vuotta ja seuraamisaika keskimäärin 9,3 vuotta, ei todettu liikunnalla olevan vaikutusta eturauhassyöpäriskiin «Zeegers MP, Dirx MJ, van den Brandt PA. Physical a...»31.

Meta-analyysiin koottiin tiedot 88 294 henkilöstä yhteensä 19 kriteerit täyttävästä kohorttitutkimuksesta ja 24 tapaus-verrokki tutkimuksesta «Liu Y, Hu F, Li D ym. Does physical activity reduc...»32. Kun tiedot kaikista tutkimuksista yhdistettiin fyysinen kokonaisaktiivisuus assosioitui merkitsevästi vähentyneeseen eturauhassyöpäriskiin (suhteellinen riski RR 0,90; 95 % luottamusväli 0,84–0,95). Pienentynyt eturauhassyöpäriski todettiin sekä työhän että vapaa-aikaan liittyvän liikunnan osalta. Pienempi eturauhassyöpäriski todettiin aktiivisesti liikuntaa harrastavilla ikäluokissa 20–45 vuotta (RR 0,93) ja 45–65 vuotta (RR 0,91) mutta ikäluokissa < 20 v ja > 65 riskin pienentymistä ei todettu. Myös ikääntyvien miesten kuitenkin kannattaa ylläpitää säännöllistä liikuntaa. Syitä liikunnan positiiviseen vaikutukseen syöpäriskin alentamisessa ei toistaiseksi tiedetä. Hormonaalisilla tekijöillä saattaa olla merkitystä.

Tupakointi ja eturauhassyöpä

Tupakointi näyttää lisäävän eturauhassyövän riskiä ja eturauhassyövän etenemisriskiä. Tupakoitsijoiden vaara kuolla eturauhassyöpään on suurentunut. Myös heikko annos-vastesuhde on havaittavissa.

Laajassa epidemiologisessa tutkimuksessa selvitettiin tupakoinnin, iän ja rodun ja eturauhassyövän välistä yhteyttä «Coughlin SS, Neaton JD, Sengupta A. Cigarette smok...»33. Tutkimukseen kuului 348 874 miestä, joilta selvitettiin tupakoinnin määrä ja kolesterolipitoisuus. Seuranta aika oli 16 vuotta. Sinä aikana kuoli 826 miestä eturauhassyöpään. Tilastollisesti merkitsevä yhteys todettiin eturauhassyöpäkuolemaan tupakoinnilla siten, että 1–25 tupakkaa/päivä polttaneilla suhteellinen riski oli 1,21 (p < 0,04), ja henkilöillä jotka polttivat ≥ 25 savuketta/ päivä riski oli 1,45 (p < 0,0003). Tutkijat päätyivät tulokseen, jossa katsoivat tutkimuksen vahvistavan käsitystä tupakasta eturauhassyöpäkuolleisuutta lisäävänä tekijänä. Tutkimuksessa selvitettiin myös iän ja rodun vaikutusta ja todettiin iällä olevan 7,88 (p < 0,001) suhteellinen riski ja mustalla rodulla (2,70, p < 0,001) suhteellinen riski eturauhassyöpäkuolemaan.

Epidemiologisessa kohorttitukimuksessa tupakoinnilla ja eturauhassyövän insidenssillä ei ollut yhteyttä, mutta nyt tai aikaisemmin tupakoivilla eturauhassyöpäpotilailla oli suurempi riski kuolla eturauhassyöpään ensimmäisen 10 vuoden aikana (rate ratio 2,75; 95 % luottamusväli 1,13–6,74) «Hsing AW, McLaughlin JK, Schuman LM ym. Diet, toba...»34.

Tupakointi vaikuttaisi lisäävän myös aggressiivisen eturauhassyövän riskiä «Rohrmann S, Genkinger JM, Burke A ym. Smoking and ...»35. Tupakoinnin on todettu liittyvän myös eturauhassyövän nopeampaan etenemiseen. Useissa prospektiivisissa kohorttitutkimuksissa tupakoinnin on todettu lisäävän eturauhassyöpäkuoleman riskiä noin 30 % ei tupakoiviin eturauhassyöpäpotilaisiin verrattuna nähden. Tupakointi on hyvin todennäköinen eturauhassyövän etenemisen riskitekijä «Zu K, Giovannucci E. Smoking and aggressive prosta...»36.

Alkoholi ja eturauhassyöpä

Alkoholin käytöllä ei vaikuttaisi ole merkitystä eturauhassyövän synnyssä.

Alkoholin suhteesta eturauhassyöpään on tehty 10 retrospektiivistä tutkimusta, joista viidessä oli positiivinen, yhdessä tilastollisesti merkittävä, ja viidessä negatiivinen korrelaatio eturauhassyöpään «Gilels G, Ireland P. Diet, nutrition and prostate ...»6. Prospektiivisissa samaa asiaa selvittävissä kolmessa tutkimuksessa kahdessa oli positiivinen ja yhdessä negatiivinen korrelaatio, mutta kummassakaan ei tilastollisesti merkittävää tulosta. Kahdessa julkaistussa meta-analyysissä ei myöskään todettu yhteyttä alkoholin kulutuksen ja eturauhassyöpäriskin välillä «Bagnardi V, Blangiardo M, La Vecchia C ym. A meta-...»37, «Rota M, Scotti L, Turati F ym. Alcohol consumption...»38.

Tulehdukset ja eturauhassyöpä

Sukupuolitaudit näyttävät lisäävän eturauhassyövän riskiä «Taylor ML, Mainous AG 3rd, Wells BJ. Prostate canc...»39, «Nelson WG, De Marzo AM, Isaacs WB. Prostate cancer...»5, «MacLennan GT, Eisenberg R, Fleshman RL ym. The inf...»40. Seksitautien eturauhassyöpää lisäävästä riskistä on kirjallisuudessa 2 kattavaa meta-analyysiä. Viimeisimmässä 2005 tehdyssä analyysissä «Taylor ML, Mainous AG 3rd, Wells BJ. Prostate canc...»39 on koottu vuodesta 1966 kaikki potilas-verrokki tyyppiset tutkimukset seksitautien osuudesta eturauhassyövän riskiin. Yhteensä 29 tutkimusta todettiin. Yhteensä materiaali käsitti 6 022 eturauhassyöpätapausta ja 7 320 kontrollia. Tilastollisesti merkittävä yhteys eturauhassyöpään todettiin ylipäätään seksitaudeilla, odotusarvo 1,48, 95 % luottamusväli 1,26–1,73. Erityisesti tippurin tai papilloomavirusinfektion sairastaneilla 1,35 (1,05–1,83) ja 1,39 (1,12–2,06). Samansuuntaisen tulokseen päätyy aikaisempi meta-analyysivuodelta 2002 «Dennis LK, Dawson DV. Meta-analysis of measures of...»41. 2006 julkaistussa tutkimuksessa todettiin mustilla amerikkalaisilla 1,78 (1,13–2,79) kertainen eturauhassyövän riski sairastetun tippurin jälkeen ja 4,93 (2,79–8,74) - kertainen prostatiitin jälkeen «Sarma AV, McLaughlin JC, Wallner LP ym. Sexual beh...»42. Mekanismina tuodaan esiin seksitautien aiheuttama eturauhasen tulehdus ja sitä kautta alttius eturauhassyöpään. 2009 julkaistussa tutkimuksessa tutkittiin sukupuolitautien ja eturauhassyövän yhteyttä tapaus-kontrolli asetelmassa. Tutkimuksessa ei todettu serologista osoitusta sukupuolitaudin sairastamisen ja eturauhassyövän yhteydelle. Kuitenkin aiemmin HSV-2 infektion sairastaneilla potilailla eturauhassyöpäriski oli 1,6 kertainen (95 % luottamusväli 1,05–2,44) «Dennis LK, Coughlin JA, McKinnon BC ym. Sexually t...»43.

Tulehdukselliset sairaudet näyttävät jo sinällään lisäävän eturauhassyövän riskiä «Taylor ML, Mainous AG 3rd, Wells BJ. Prostate canc...»39, «Nelson WG, De Marzo AM, Isaacs WB. Prostate cancer...»5, «MacLennan GT, Eisenberg R, Fleshman RL ym. The inf...»40. Krooninen eturauhastulehdus ja muut eturauhasen tulehdustilat voivat altistaa eturauhassyövälle «Dennis LK, Lynch CF, Torner JC. Epidemiologic asso...»44.

Kirjallisuutta

  1. Zaridze DG, Boyle P, Smans M. International trends in prostatic cancer. Int J Cancer 1984;33:223-30 «PMID: 6693200»PubMed
  2. Lichtenstein P, Holm NV, Verkasalo PK ym. Environmental and heritable factors in the causation of cancer--analyses of cohorts of twins from Sweden, Denmark, and Finland. N Engl J Med 2000;343:78-85 «PMID: 10891514»PubMed
  3. Baker SG, Lichtenstein P, Kaprio J ym. Genetic susceptibility to prostate, breast, and colorectal cancer among Nordic twins. Biometrics 2005;61:55-63 «PMID: 15737078»PubMed
  4. Verkasalo PK, Kaprio J, Koskenvuo M ym. Genetic predisposition, environment and cancer incidence: a nationwide twin study in Finland, 1976-1995. Int J Cancer 1999;83:743-9 «PMID: 10597189»PubMed
  5. Nelson WG, De Marzo AM, Isaacs WB. Prostate cancer. N Engl J Med 2003;349:366-81 «PMID: 12878745»PubMed
  6. Gilels G, Ireland P. Diet, nutrition and prostate cancer. Int J Cancer 1997;10:13-7; PMID: 9209014
  7. Whittemore AS, Kolonel LN, Wu AH ym. Prostate cancer in relation to diet, physical activity, and body size in blacks, whites, and Asians in the United States and Canada. J Natl Cancer Inst 1995;87:652-61 «PMID: 7752270»PubMed
  8. Dagnelie PC, Schuurman AG, Goldbohm RA ym. Diet, anthropometric measures and prostate cancer risk: a review of prospective cohort and intervention studies. BJU Int 2004;93:1139-50 «PMID: 15142129»PubMed
  9. Hori S, Butler E, McLoughlin J. Prostate cancer and diet: food for thought? BJU Int 2011;107:1348-59 «PMID: 21518228»PubMed
  10. Carayol M, Grosclaude P, Delpierre C. Prospective studies of dietary alpha-linolenic acid intake and prostate cancer risk: a meta-analysis. Cancer Causes Control 2010;21:347-55 «PMID: 19921446»PubMed
  11. Badger TM, Ronis MJ, Simmen RC ym. Soy protein isolate and protection against cancer. J Am Coll Nutr 2005;24:146S-149S «PMID: 15798082»PubMed
  12. Etminan M, Takkouche B, Caamaño-Isorna F. The role of tomato products and lycopene in the prevention of prostate cancer: a meta-analysis of observational studies. Cancer Epidemiol Biomarkers Prev 2004;13:340-5 «PMID: 15006906»PubMed
  13. Ilic D, Forbes KM, Hassed C. Lycopene for the prevention of prostate cancer. Cochrane Database Syst Rev 2011;:CD008007 «PMID: 22071840»PubMed
  14. Van Patten CL, de Boer JG, Tomlinson Guns ES. Diet and dietary supplement intervention trials for the prevention of prostate cancer recurrence: a review of the randomized controlled trial evidence. J Urol 2008;180:2314-21; discussion 2721-2 «PMID: 18930254»PubMed
  15. Mondul AM, Watters JL, Männistö S ym. Serum retinol and risk of prostate cancer. Am J Epidemiol 2011;173:813-21 «PMID: 21389041»PubMed
  16. Schenk JM, Riboli E, Chatterjee N ym. Serum retinol and prostate cancer risk: a nested case-control study in the prostate, lung, colorectal, and ovarian cancer screening trial. Cancer Epidemiol Biomarkers Prev 2009;18:1227-31 «PMID: 19336558»PubMed
  17. Gilbert R, Metcalfe C, Fraser WD ym. Associations of circulating retinol, vitamin E, and 1,25-dihydroxyvitamin D with prostate cancer diagnosis, stage, and grade. Cancer Causes Control 2012;23:1865-73 «PMID: 22926301»PubMed
  18. Heinonen OP, Albanes D, Virtamo J ym. Prostate cancer and supplementation with alpha-tocopherol and beta-carotene: incidence and mortality in a controlled trial. J Natl Cancer Inst 1998;90:440-6 «PMID: 9521168»PubMed
  19. Karppi J, Kurl S, Ronkainen K ym. Serum carotenoids reduce progression of early atherosclerosis in the carotid artery wall among Eastern Finnish men. PLoS One 2013;8:e64107 «PMID: 23700460»PubMed
  20. Klein EA, Thompson IM Jr, Tangen CM ym. Vitamin E and the risk of prostate cancer: the Selenium and Vitamin E Cancer Prevention Trial (SELECT). JAMA 2011;306:1549-56 «PMID: 21990298»PubMed
  21. Jiang L, Yang KH, Tian JH ym. Efficacy of antioxidant vitamins and selenium supplement in prostate cancer prevention: a meta-analysis of randomized controlled trials. Nutr Cancer 2010;62:719-27 «PMID: 20661819»PubMed
  22. Bjelakovic G, Nikolova D, Gluud LL ym. Antioxidant supplements for prevention of mortality in healthy participants and patients with various diseases. Cochrane Database Syst Rev 2008;:CD007176 «PMID: 18425980»PubMed
  23. Ahonen MH, Tenkanen L, Teppo L ym. Prostate cancer risk and prediagnostic serum 25-hydroxyvitamin D levels (Finland). Cancer Causes Control 2000;11:847-52 «PMID: 11075874»PubMed
  24. Ahn J, Albanes D, Berndt SI ym. Vitamin D-related genes, serum vitamin D concentrations and prostate cancer risk. Carcinogenesis 2009;30:769-76 «PMID: 19255064»PubMed
  25. Shui IM, Mucci LA, Kraft P ym. Vitamin D-related genetic variation, plasma vitamin D, and risk of lethal prostate cancer: a prospective nested case-control study. J Natl Cancer Inst 2012;104:690-9 «PMID: 22499501»PubMed
  26. Brooks JD, Metter EJ, Chan DW ym. Plasma selenium level before diagnosis and the risk of prostate cancer development. J Urol 2001;166:2034-8 «PMID: 11696701»PubMed
  27. Etminan M, FitzGerald JM, Gleave M ym. Intake of selenium in the prevention of prostate cancer: a systematic review and meta-analysis. Cancer Causes Control 2005;16:1125-31 «PMID: 16184479»PubMed
  28. Dennert G, Zwahlen M, Brinkman M ym. Selenium for preventing cancer. Cochrane Database Syst Rev 2011;5:CD005195 «PMID: 21563143»PubMed
  29. Friedenreich CM, McGregor SE, Courneya KS ym. Case-control study of lifetime total physical activity and prostate cancer risk. Am J Epidemiol 2004;159:740-9 «PMID: 15051583»PubMed
  30. Giovannucci EL, Liu Y, Leitzmann MF ym. A prospective study of physical activity and incident and fatal prostate cancer. Arch Intern Med 2005;165:1005-10 «PMID: 15883238»PubMed
  31. Zeegers MP, Dirx MJ, van den Brandt PA. Physical activity and the risk of prostate cancer in the Netherlands cohort study, results after 9.3 years of follow-up. Cancer Epidemiol Biomarkers Prev 2005;14:1490-5 «PMID: 15941961»PubMed
  32. Liu Y, Hu F, Li D ym. Does physical activity reduce the risk of prostate cancer? A systematic review and meta-analysis. Eur Urol 2011;60:1029-44 «PMID: 21802197»PubMed
  33. Coughlin SS, Neaton JD, Sengupta A. Cigarette smoking as a predictor of death from prostate cancer in 348,874 men screened for the Multiple Risk Factor Intervention Trial. Am J Epidemiol 1996;143:1002-6 «PMID: 8629606»PubMed
  34. Hsing AW, McLaughlin JK, Schuman LM ym. Diet, tobacco use, and fatal prostate cancer: results from the Lutheran Brotherhood Cohort Study. Cancer Res 1990;50:6836-40 «PMID: 2208150»PubMed
  35. Rohrmann S, Genkinger JM, Burke A ym. Smoking and risk of fatal prostate cancer in a prospective U.S. study. Urology 2007;69:721-5 «PMID: 17445658»PubMed
  36. Zu K, Giovannucci E. Smoking and aggressive prostate cancer: a review of the epidemiologic evidence. Cancer Causes Control 2009;20:1799-810 «PMID: 19562492»PubMed
  37. Bagnardi V, Blangiardo M, La Vecchia C ym. A meta-analysis of alcohol drinking and cancer risk. Br J Cancer 2001;85:1700-5 «PMID: 11742491»PubMed
  38. Rota M, Scotti L, Turati F ym. Alcohol consumption and prostate cancer risk: a meta-analysis of the dose-risk relation. Eur J Cancer Prev 2012;21:350-9 «PMID: 22095143»PubMed
  39. Taylor ML, Mainous AG 3rd, Wells BJ. Prostate cancer and sexually transmitted diseases: a meta-analysis. Fam Med 2005;37:506-12 «PMID: 15988645»PubMed
  40. MacLennan GT, Eisenberg R, Fleshman RL ym. The influence of chronic inflammation in prostatic carcinogenesis: a 5-year followup study. J Urol 2006;176:1012-6 «PMID: 16890681»PubMed
  41. Dennis LK, Dawson DV. Meta-analysis of measures of sexual activity and prostate cancer. Epidemiology 2002;13:72-9 «PMID: 11805589»PubMed
  42. Sarma AV, McLaughlin JC, Wallner LP ym. Sexual behavior, sexually transmitted diseases and prostatitis: the risk of prostate cancer in black men. J Urol 2006;176:1108-13 «PMID: 16890703»PubMed
  43. Dennis LK, Coughlin JA, McKinnon BC ym. Sexually transmitted infections and prostate cancer among men in the U.S. military. Cancer Epidemiol Biomarkers Prev 2009;18:2665-71 «PMID: 19755645»PubMed
  44. Dennis LK, Lynch CF, Torner JC. Epidemiologic association between prostatitis and prostate cancer. Urology 2002;60:78-83 «PMID: 12100928»PubMed
  45. Lophatananon A, Archer J, Easton D ym. Dietary fat and early-onset prostate cancer risk. Br J Nutr 2010;103:1375-80 «PMID: 20082736»PubMed
  46. De Pergola G, Silvestris F. Obesity as a major risk factor for cancer. J Obes 2013;2013:291546 «PMID: 24073332»PubMed