Takaisin Tulosta

Liikunnan hyödyt paksusuolen syövän sairastaneilla

Lisätietoa aiheesta
Liisa Pylkkänen
16.10.2015

Säännöllinen, vähintään kohtuukuormitteinen liikunta vähentää suolistosyövän sairastaneiden miesten ja naisten kuolleisuutta. Liikunta myös parantaa sydän- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä sekä fyysistä toimintakykyä.

Ylipainoisuuden, liikkumattomuuden ja erityisesti runsaasti punaista lihaa sisältävien dieettien merkityksestä suolistosyövän riskiin on viime vuosien aikoina julkaistu lukuisia raportteja. Kuitenkin vasta viimeisen kymmenen vuoden sisällä on julkaistu tutkimustuloksia siitä, mikä merkitys erilaisilla elämäntavoilla on suolistosyöpäpotilaiden selviytymiseen ja elämänlaatuun.

Prospektiivisissa seurantatutkimuksissa saadut tulokset

Systemaattisessa, vuonna 2014 julkaistussa kirjallisuuskatsauksessa ja meta-analyysissä «Schmid D, Leitzmann MF. Association between physic...»1 analysoitiin prospektiivissa seurantatutkimuksissa saatuja tuloksia yhteensä 7 522 suolistosyövän sairastaneen potilaan aineistossa. Runsas fyysinen aktiivisuus verrattuna vähäiseen fyysiseen aktiivisuuteen paransi suolistosyöpäpotilaiden kokonaiselossaoloaikaa 42 %:lla (HR = 0,58; 95 % CI, 0,48–0,70) ja elossaoloaikaa suolistosyövän suhteen 39 %:lla (HR = 0,61; 95 % CI, 0,4–0,90).

Artikkelissa myös arvioitiin, että vähintään 15 MET-tunnin viikoittainen fyysinen aktiivisuus (vastaa noin 5 tuntia normaalivauhtista kävelyä) on yhteydessä 38 %:n kokonaiskuolleisuuden alenemaan (HR=0,62; 95 % CI, 0,53–0,72) ja 35 %:n suolistosyöpäspesifisen kuolleisuuden alenemaan (HR=0,65; 95 % CI, 0,53–0,79).

Tällä hetkellä varmaa näyttöä siitä, miten suolistosyöpädiagnoosin jälkeen tapahtunut liikunta-aktiivisuuden muutos parantaa elossaoloa. Yhdessä tutkimuksessa, jossa oli yhteensä 573 stage I–III suolistosyöpään sairastunutta naista, voitiin todeta, että naisilla, jotka lisäsivät fyysistä aktiivisuuttaan suolistosyövän jälkeen oli 52 % pienempi riski kuolla suolistosyöpään kuin naisilla, jotka eivät muuttaneet fyysisen aktiivisuutensa määrää «Meyerhardt JA, Giovannucci EL, Holmes MD ym. Physi...»2.

Satunnaistetuissa kontrolloiduissa tutkimuksissa saadut tulokset

Vaikka prospektiivisissa seurantatutkimuksissa saadut tulokset fyysisen aktiivisuuden suotuisista vaikutuksista ovat yhdenmukaisia, toistaiseksi ei ole julkaistu yhtään satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, jossa olisi voitu osoittaa, että fyysinen aktiivisuus vähentää suolistosyöpäpotilaiden kuolleisuutta. Yksi laaja lähes tutkimus (tavoite 1 000 potilasta) on meneillään Kanadassa ja Australiassa «Courneya Ks, Vardy J, Gill S, et al. Update on the...»3, mutta tuloksia on odotettavissa vasta vuosien kuluttua.

Liikunnan vaikutuksia elämänlaatuun on sen sijaan tutkittu satunnaistetuissa tutkimuksissa. Vuosina 2003–2014 on julkaistu yhteensä kuusi satunnaistettua tutkimusta, joissa on ollut mukana myös suolistosyöpäpotilaita (yhteensä 221 suolistosyöpäpotilasta). Näitä tutkimuksia on arvioitu tuoreessa katsausartikkelissa «Van Blarigan EL, Meyerhardt JA. Role of physical a...»4. Johtopäätöksiä rajoittavat eri tutkimuksissa olleet erilaiset potilasryhmät, erilaiset tutkimusasetelmat ja liikuntasuositukset sekä erilaiset päätetapahtumat.. Tulokset ovat kuitenkin yhdenmukaisia ja osoittavat, että fyysinen aktiivisuus on turvallista taudin vaiheesta riippumatta, ja se myös parantaa sydän- ja verisuonielimistön toimintakykyä sekä fyysistä suorituskykyä «Van Blarigan EL, Meyerhardt JA. Role of physical a...»4.

Suorien vaikutusten lisäksi liikunta vaikuttaa potilaiden elossaoloaikaan epäsuorasti vähentämällä ylipainosuutta. Satunnaistetuissa, kontrolloiduissa tutkimuksissa on osoitettu, että ylipainoisuus huonontaa suolistosyöpäpotilaiden tautivapaata elossaoloaikaa ja kokonaiselossaoloaikaa «Sinicrope FA, Foster NR, Sargent DJ ym. Obesity is...»5.

Johtopäätökset

Prospektiivisissa seurantatutkimuksissa on yhdenmukaisesti voitu todeta, että fyysinen aktiivisuus suolistosyöpädiagnoosin jälkeen parantaa suolistosyöpäpotilaiden ennustetta. Sen sijaan toistaiseksi ei ole julkaistu yhtään satunnaistettua, kontrolloitua tutkimusta, jossa tämä olisi voitu vahvistaa.

Tehdyissä tutkimuksissa on kuitenkin voitu todeta, että fyysinen aktiivisuus, mukaan luettuna strukturoitu harjoittelu, on suolistosyöpäpotilaille turvallista taudin laajuudesta (paikallinen – metastasoinut) tai fyysisen aktiivisuuden ajankohdasta (hoidon aikana – hoidon jälkeen) riippumatta. Fyysinen aktiivisuus myös parantaa verenkierto- ja hengityselimistön suorituskykyä sekä parantaa fyysistä toimintakykyä.

Kommentti:

Edelleenkään ei ole riittävästi tietoa siitä, mikä merkitys fyysisen aktiivisuuden intensiteetillä ja liikuntasuoritusten kestolla on suolistosyöpäpotilaiden kokonaisolossaoloaikaan tai selviytymiseen suolistosyövästä. Esimerkiksi 18 MET-tuntia viikossa voi saavuttaa joko kävelemällä 6 tuntia tai juoksemalla 90 min. Näillä erilaisilla liikuntasuoritusten intensiteeteillä ja kestoilla saattaa olla erilaiset vaikutusmekanismit. Lisäksi useimmissa tutkimuksissa on luotettu potilaan omaan raportointiin eikä ole käytetty objektiivisia mittareita.

Jatkossa tarvitaan tutkimuksia, jotka arvioivat eri liikuntamuotojen, erilaisten intensiteettien ja kestoltaan erilaisten fyysisten suoritteiden sekä liikkumattomuuden merkitystä. Lisäksi tarvitaan objektiivisia mittareita potilaiden raportoimien muuttujien lisäksi.

Satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia tarvitaan, jotta voidaan tehdä lopullisia johtopäätöksiä liikunnan merkityksestä suolistosyöpäpotilaiden ennusteeseen.

Kirjallisuutta

  1. Schmid D, Leitzmann MF. Association between physical activity and mortality among breast cancer and colorectal cancer survivors: a systematic review and meta-analysis. Ann Oncol 2014;25:1293-311 «PMID: 24644304»PubMed
  2. Meyerhardt JA, Giovannucci EL, Holmes MD ym. Physical activity and survival after colorectal cancer diagnosis. J Clin Oncol 2006;24:3527-34 «PMID: 16822844»PubMed
  3. Courneya Ks, Vardy J, Gill S, et al. Update on the colon health and life-long exercise change trial: A Phase III trial of the impact of an exercise program on disease-free survival in colon cancer survivors. Curr Colorectal Cancer Rep 2014; 10:321-8.
  4. Van Blarigan EL, Meyerhardt JA. Role of physical activity and diet after colorectal cancer diagnosis. J Clin Oncol 2015;33:1825-34 «PMID: 25918293»PubMed
  5. Sinicrope FA, Foster NR, Sargent DJ ym. Obesity is an independent prognostic variable in colon cancer survivors. Clin Cancer Res 2010;16:1884-93 «PMID: 20215553»PubMed