Takaisin Tulosta

Kiinnitysmateriaalit ja niiden käyttöaiheet

Lisätietoa aiheesta
Kaija Hiltunen
28.5.2018
  • Kiinnittävän materiaalin eli suomeksi yleisimmin kiinnityssementin tehtävä on täyttää suun ulkopuolella tehdyn täytteen tai kruunun ja hampaan väliin jäävä tila sekä kiinnittää kruunu/täyte paikoilleen siten, että se kestää purennan aiheuttamia tai muita irrottavia voimia.
  • Kiinnityssementti on tarkoitettu joko lopulliseen tai väliaikaiseen kiinnitykseen, ja se on valittava tapauskohtaisesti kiinnitettävän paikka- tai kruunumateriaalin mukaan.
Taulukko 1. Esimerkkejä kiinnitysmateriaalien käyttöalueista (mukailtu artikkeleista «Hill EE, Lott J. A clinically focused discussion o...»1, «Edelhoff D, Ozcan M. To what extent does the longe...»2).
Kiinnitysmateriaali/sementti Metalli-vaippa-kruunu/onlay Metallokeraaminen kruunu Lasikeraaminen täyte taikruunu Oksidikeramiakruunu tai täyte Ominaisuudet
Polymerisoituvat kiinnitysmateriaalit
Yhdistelmämuovi X X X X + matala liukoisuus, hyvä puristuslujuus, sidostettavuus, ei lohkeile helposti
tekniikkasensitiivinen, saattaa ärsyttää pulpaa, ei anti-kariogeenisyyttä, ylimäärien poistaminen työlästä
Yhdistelmämuovivahvisteinen lasi-ionomeeri X X X + kohonnut elastisiteetti ja puristuslujuus, matala liukoisuus
hydrofiilinen, laajenee kosteudesta
Vesipohjaiset
Lasi-ionomeeri X X X + sidostuu hammas-kudokseen, vapauttaa fluoridia, ei hajoa helposti, bioyhteensopiva
- lyhyt työskentelyaika, lyhyt kovettumisaika, ei kuivasuisille, matala elastisiteetti, liukenee helposti
Sinkkifosfaatti X X + pitkä käyttökokemus, hyvät käyttöominai-suudet, toimii hyvin hyvissä olosuhteissa
- pulpa ärsytys, ei sidostettavuutta tai antikariogeenisyyttä, jauhe + neste, joiden sekoittaminen vaatii kliinistä osaamista

Kiinnitysmateriaaleja

a) Lopulliseen kiinnittämiseen tarkoitettuja:

  • Yhdistelmämuovisementit
  • Lasi-ionomeerisementit
  • Lasi-ionomeerimateriaalit, joihin on yhdistetty yhdistelmämuovikomponentti
  • Sinkkifosfaattisementti

b) Väliaikaiseen kiinnittämiseen tarkoitettuja:

  • Sinkkioksidieugenolisementti
  • Sinkkioksidinoneugenolisementti
  • Yhdistelmämuovisementti

Lopulliseen kiinnittämiseen tarkoitettuja materiaaleja

  • Yhdistelmämuovisementtien käyttö suun ulkopuolella tehtyjen täytteiden kiinnittämiseksi on lisääntynyt materiaalien monipuolisuuden ja kehittymisen myötä. Kehityspolun alussa materiaalien haitat, mm. kovettumiskutistuminen ja -lämpeneminen, on saatu poistettua. Materiaalin käyttöön oman haasteensa tuovat kovettumisen jälkeisen ylimäärän poiston vaikeus, materiaalin tekniikkasensitiivisyys, kiinnitettyä täytettä ei voi irrottaa sitä rikkomatta ja kiinnitysmateriaali on kallista. Kiinnitys perustuu kiilteen ja dentiinin sidostamiseen. Sidostaminen kiilteeseen tapahtuu ensin etsaamalla, jolloin saadaan aikaan mikromekaanista retentiota. Dentiinisidos perustuu suurimmaksi osaksi myös mikromekaaniseen retentioon, mutta kiillesidos on vahvempi kuin dentiinisidos. Etsaus poistaa dentiinin pinnasta hydroksiapatiittia, jonka jälkeen sidosaine pääsee tunkeutumaan dentiinitubuluksiin ja kollageeniverkostoon muodostaen hybridikerroksen. Yhdistelmämuovisementtien käyttöä on valmistajien toimesta pyritty yksinkertaistamaan ja vähentämään niiden tekniikkasensitiivisyyttä. Myös niiden käyttöaluetta on pyritty laajentamaan keraamien ja niihin liittyvän kehityksen myötä. Hammaslääkärin tulee tuntea kiinnitettävä materiaali ja sille sopivin kiinnityssementti.
  • Yhdistelmämuovisementit muodostavat polymeereja, eivätkä siten tarkasti ottaen ole sementtejä, vaikka niitä yleisesti sellaisiksi nimitetään. Ne jaotellaan tavallisimmin kovettumisen perusteella a) kemiallisesti kovettuviksi, b) valokovetteisiksi tai c) kaksoiskovetteisiksi. Valmistajan suositusten noudattaminen on tärkeää, jotta saavutetaan mahdollisimman hyvä kiinnitystulos. Täytemateriaalit, joiden kiinnittämiseen kuuluu fluorivetyhappokäsittely (ei oksidikeramiat), saattavat hyötyä myös sidosainekäsittelystä. Eugenolia sisältävän väliaikaismateriaalin käyttöä ei suositella. Tilanteissa, joissa valo saavuttaa kiinnittävän materiaalin epätäydellisesti, suositellaan käytettäväksi kemiallisesti kovettuvaa yhdistelmämuovisementtiä. Oksidikeraamisten paikkojen kiinnityksessä on suositeltavaa käyttää happamia monomeereja sisältäviä yhdistelmämuovisementtejä (ns. itse-etsaavat sementit, self adhesive cements).
  • Lasi-ionomeerisementin käyttö on perustunut helppokäyttöisyyteen, hyvään juoksevuuteen, hampaan pintaan kiinnittymiseen, antikariogeenisuuteen, läpikuultavuuteen, riittävään lujuuteen ja edullisiin kustannuksiin. Materiaalin lohkeilu kuivissa olosuhteissa ja pitkä kovettumisaika hankaloittavat sen käyttöä. Materiaalilla on matala pH-arvo, joka nousee nopeasti, mistä arvellaan pulpaärsytysoireiden johtuvan. Kiinnitysmateriaaliin on edellä mainittujen käyttöön liittyvien ongelmien vuoksi lisätty polymerisoituvia resiinejä, joiden ansiosta ominaisuuksien on arvioitu parantuneen selvästi.
  • Sinkkifosfaattisementin sanotaan olevan kiinnitysmateriaalien kultainen standardi, jonka ominaisuuksiin kaikkia muita sementtejä verrataan. Lopulliseen käyttöön se sekoitetaan jauheesta ja nesteestä, joten se on perinteinen sementti. Se sopii hyvin täytteisiin tai kruunuihin, joissa on ollut mahdollista toteuttaa hyvää retentiivistä hiontatapaa ja joissa pilarilla on riittävästi mittaa. Se on kustannustehokas materiaali, jonka sekoittaminen vaatii osaamista, jotta sen hyvät ominaisuudet saadaan toteutettua. Fosfaattisementin käyttö on huomattavasti vähentynyt yhdistelmämuovisementtien ominaisuuksien kehityksen myötä.

Viitteet «Hill EE. Dental cements for definitive luting: a r...»3, «Lung CY, Matinlinna JP. Aspects of silane coupling...»4, «Özcan M, Bernasconi M. Adhesion to zirconia used f...»5.

Kirjallisuutta

  1. Hill EE, Lott J. A clinically focused discussion of luting materials. Aust Dent J 2011;56 Suppl 1:67-76 «PMID: 21564117»PubMed
  2. Edelhoff D, Ozcan M. To what extent does the longevity of fixed dental prostheses depend on the function of the cement? Working Group 4 materials: cementation. Clin Oral Implants Res 2007;18 Suppl 3:193-204 «PMID: 17594382»PubMed
  3. Hill EE. Dental cements for definitive luting: a review and practical clinical considerations. Dent Clin North Am 2007;51:643-58, vi «PMID: 17586148»PubMed
  4. Lung CY, Matinlinna JP. Aspects of silane coupling agents and surface conditioning in dentistry: an overview. Dent Mater 2012;28:467-77 «PMID: 22425571»PubMed
  5. Özcan M, Bernasconi M. Adhesion to zirconia used for dental restorations: a systematic review and meta-analysis. J Adhes Dent 2015;17:7-26 «PMID: 25646166»PubMed