Hollantilaisessa satunnaistetussa kaksoissokkoutetussa tutkimuksessa «de Jong YP, Uil SM, Grotjohan HP ym. Oral or IV pr...»1 verrattiin suun kautta ja suonensisäisesti annettua kortikosteroidia keuhkoahtaumataudin pahenemisvaiheen hoidossa. Ensisijaisena päätetapahtumana oli hoidon epäonnistuminen, joka tarkoitti kuolemaa, siirtymistä teho-osastolle tai lääkehoidon tehostamisen tarvetta 90 vuorokauden seurannan aikana. 435 keuhkoahtaumatautipotilasta sai pahenemisvaiheen hoitoon metyyli- tai prednisolonia suonensisäisesti tai suun kautta 5 vuorokauden ajan.
Molemmissa ryhmissä hoito epäonnistui yhtä usein. Lisäksi 1 viikon kohdalla hoidon aloituksesta havaittiin spirometriassa ja elämänlaadun kyselyssä samanlaisia paranemisia molemmissa ryhmissä.
Systemaattinen Cochrane-katsaus «Walters JA, Gibson PG, Wood-Baker R ym. Systemic c...»2, jossa selvitettiin suun kautta otetun tai suonensisäisesti annetun kortikosteroidin tehoa keuhkoahtaumataudin pahenemisen hoidossa, perustuu Cochrane RCT Registerin satunnaistettuihin lumelääkkeellä kontrolloituihin kaksoissokkotutkimuksiin ja katsausartikkeleihin (haku 05/2014 saakka). Mukaan otettiin 16 tutkimusta (n = 1 787), joissa verrattiin systeemistä kortikosteroidia plaseboon ja 4 tutkimusta (n = 298), joissa verrattiin kahta annostelutapaa, suun kautta vs. suonensisäisesti. Niistä tutkimuksista analyysiin hyväksyttiin 13 (n = 1 620) ja 3 (n = 239) tutkimusta, vastaavasti.
Hoidon epäonnistumisia oli merkitsevästi vähemmän kortikosteroidihoitoa saaneille potilailla kuin lumelääkitystä saaneilla (OR 0,48; 95 % luottamusväli 0,35–0,67). Kahden tutkimuksen perusteella kortikosteroidia saaneilla pahenemisvaiheen uusiutumisen riski oli myös pienempi (HR 0,78; 95 % luottamusväli 0,63–0,97). Kortikosteroidilla hoidetuilla NNT-luku oli 9 (95 % luottamusväli 7–14). Kontrolliin verrattuna kortikosteroidi hoito ei ole vähentänyt kuolleisuutta hoidon jälkeisessä seurannassa 30 vuorokauteen saakka (OR 1,0; 95 % luottamusväli 0,60 –1,66).
Kortikosteroidihoito paransi lumelääkehoitoon verrattuna merkitsevästi 72 tunnin aikana mitattuja FEV1-arvoja (keskimäärin ero 140 mL; 95 % luottamusväli 90–200). Myös sairaalahoidon pituus oli kortikosteroidihoitoa saaneilla merkitsevästi lyhyempi, keskimäärin -1,22 vuorokautta (95 % luottamusväli -2,26 – -0,18). Tämän suhteen teho-osastolla hoidetuilla potilailla merkitsevää eroa ei ole havaittu.
Kortikosteroidihoitoa saaneilla oli suurempi haittavaikutusten riski ylipäänsä (OR 2.33; 95% luottamusväli 1,59–3,43) ja NNH-luku oli 6 (95 % luottamusväli 4–10). Varsinkin hyperglykemian riski oli korkea kortikosteroidilla hoidetuilla (OR 2,79; 95% luottamusväli 1,86–4,19).
Yhteenvetona todettiin, että keuhkoahtaumataudin akuutissa pahenemisvaiheessa sekä suun kautta että suonensisäisesti annosteltuna kortikosteroidi parantaa hoidon onnistumista ja nopeuttaa pahenemisvaiheesta toipumista. Optimaalinen annos ja kuurin pituus jäivät epävarmoiksi.