Jordaniassa tehdyssä 4-vuotisessa tutkimuksessa «Al-Jundi SH, Hammad M, Alwaeli H. The efficacy of ...»1 selvitettiin koulussa toteutettavan kariesta ehkäisevän ohjelman vaikutusta. Tutkimukseen osallistuneet lapset olivat alussa 1. ja 6. luokalta (koe n = 436, kontrolli n = 420). Koeryhmän lapset osallistuivat 5 peräkkäisenä päivänä 30 minuutin ohjaukseen, joka sisälsi 10 minuutin luennon, 10 minuutin demonstroinnin malli leuoilla ja 10 minuuttia harjauksen harjoittelua. Ohjaukset toteutettiin joka syys- ja toukokuu. Lisäksi lapset harjasivat hampaansa koulussa päivittäin fluorihammastahnalla. Kontrolliryhmän lapset osallistuivat luentoon, mutta he eivät saaneet harjausopetusta.
4 vuoden jälkeen koeryhmässä oli tilastollisesti merkitsevästi vähemmän kariesta kuin kontrolliryhmässä niin 1. luokkalaisten (DMFT, keskiarvo 4,6, keskihajonta 3,2 vs. keskiarvo 5,25, keskihajonta 3,2, P = 0,001) kuin 6. luokkalaistenkin kohdalla (DMFT keskiarvo 1,7, keskihajonta 1,9 vs. keskiarvo 2,0, keskihajonta 1,9, P = 0,001). Laskelma suhteellisesta riskistä osoitti, että kontrolliryhmän lapsilla oli suurempi kariesriski: 3,1-kertainen (6. luokka) ja 6,4-kertainen (1. luokka).
Brasiliassa tehtiin satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, kontrolloitu tutkimus «Zanin L, Meneghim MC, Assaf AV ym. Evaluation of a...»2, jonka tarkoituksena oli selvittää 15 kuukauden mittaisen opetusohjelman vaikutusta suun terveyteen 6-vuotiailla kariesaktiivisilla lapsilla (n = 60). Kontrolliryhmän oppilaat (n = 30) saivat harjausohjausta ryhmässä ja fluorikäsittelyn 1 kerran vuodessa. Koeryhmän (n = 30) oppilaat osallistuivat ensimmäisen kuukauden aikana 4 kestoltaan 30 minuuttia kestävälle 10 hengen ryhmäluennolle. Luentojen aiheet olivat 1) suun anatomia, toiminta ja merkitys; ensimmäisten pysyvien poskihampaiden tunnistaminen, 2) tavallisimmat suun sairaudet, syyt ja seuraukset, 3) ruoka ja suuhygienia ja 4) oikea harjaustekniikka. Luennoilla käytettiin keskustelun lisäksi multimediaa ja nukketeatteria. Lisäksi koeryhmän oppilaat osallistuivat 3 kuukauden välein harjausohjaukseen ja erilaisiin motivaatiota aktivoiviin tapahtumiin.
Seuranta-ajan päättyessä kariesvaurioita esiintyi tilastollisesti merkitsevästi vähemmän koeryhmän oppilailla. Koeryhmässä 7 oppilaalla (16,6 %) oli yhteensä 8 kariesvauriota. Kontrolliryhmässä 12 oppilaalla (40 %) oli uusia kariesvaurioita yhteensä 23. Kontrolliryhmässä esiintyi myös enemmän dentiinikariesta (10/12) kuin koeryhmässä (3/7).
Ruotsissa tehtiin vuosina 1995–2000 RCT-tutkimus «Källestål C. The effect of five years' implementat...»3, jossa kohderyhmänä olivat kariesaktiiviset nuoret. Alkutilanteessa nuoret olivat 12-vuotiaita (n = 1 134).
Nuoret satunnaistettiin tutkimuksen alussa 4 ryhmään:
1) ryhmä, joka sai tietoa hampaiden harjaustekniikoista vuosittaisen tarkastuksen yhteydessä
2) ryhmä, jolle annettiin fluoritablettiresepti
3) ryhmä, jonka hampaat käsiteltiin fluorilakalla puolivuosittain ja
4) ryhmä, joka sai yksilöllistä suuhygienia- ja ravintoneuvontaa sekä hampaiston fluorilakkakäsittelyn joka 3. kuukausi.
5 vuoden seurannan jälkeen tutkimuksessa oli mukana 82 % tutkittavista. Tulosten mukaan DMFS-lisäyksessä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä.
Saksalaisessa RCT-tutkimuksessa «Zimmer S, Bizhang M, Seemann R ym. The effect of a...»4korkean kariesriskin omaavat 2. luokan oppilaat (n = 419) satunnaistettiin 2 ryhmään. Koeryhmä sai joka 3. kuukausi suuhygienianeuvontaa, jonka jälkeen heidän hampaansa puhdistettiin ja käsiteltiin fluorilakalla. Kontrolliryhmälle annettiin suuhygienianeuvontaa 1 kerran vuodessa. 74 % lapsista oli mukana 2-vuotisen tutkimuksen loppuun asti.
Koeryhmäläisillä oli lopputilanteessa uusia D-pintoja merkitsevästi vähemmän kuin kontrolliryhmäläisillä (4,0 vs 6,5, p < 0,001), mutta seurannan kuluessa tapahtuneessa DMFS-lisäyksessä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä.
Kommentit:
Koululaisille annettavalla suuhygieniaopetuksella on tärkeä rooli reikiintymisen ehkäisyssä, vaikka tutkimusnäyttöä asiasta on vaikea löytää. Jos tutkimusten kontrolliryhmissä olisi ollut koululaisia, joka eivät ole saaneet minkäänlaista neuvontaa tai fluorikäsittelyjä, olisi lopputuloksena saattanut olla merkitsevästi vähäisempi DMFS-lisäys neuvontaa saaneilla.