Vuonna 2016 julkaistussa Cochrane-katsauksessa «Simon ST, Higginson IJ, Booth S ym. Benzodiazepine...»1 selvitettiin bentsodiatsepiinien tehoa hengenahdistuksen palliatiivisessa hoidossa. Katsaukseen sisällytettiin kaikki pitkälle edennyttä syöpää, keuhkoahtaumatautia, sydämen vajaatoimintaa, motoneuronitautia tai keuhkofibroosia sairastavilla potilailla millä tahansa bentsodiatsepiinilla tehdyt kontrolloidut tutkimukset, jotka oli julkaistu elokuuhun 2016 mennessä.
Katsaukseen otettiin mukaan 8 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joihin osallistui yhteensä 214 keuhkoahtaumatautia (5 tutkimusta) tai syöpää (3 tutkimusta) sairastavaa potilasta. 5 tutkimuksessa bentsodiatsepiinin tehoa verrattiin lumeeseen ja 2:ssa morfiiniin. Hengenahdistuksen lievittymistä mitattiin VAS- tai numeerisilla asteikoilla, muun muassa NRS ja Borg (asteikko 0–10). Meta-analyysit tehtiin 7 tutkimuksesta.
5 lumekontrolloidun tutkimuksen (8–24 potilasta/tutkimus) meta-analyysissä bentosodiatsepiineja ei voitu osoittaa lumetta tehokkaammaksi hengenahdistuksen hoidossa: Standardised mean difference (SMD) -0,10 (95 % luottamusväli -0,42–0,21, p = 0,53). Bentsodiatsepiinit aiheuttivat lumetta enemmän uneliaisuutta. Myöskään 2 midatsolaamia ja morfiinia vertailevan tutkimuksen meta-analyysissä ei todettu eroa näiden valmisteiden kesken hengenahdistuksen lievittymisessä: SMD -0,68 (95 % luottamusväli -2,21–0,84, p = 0,38). Tosin näistä toisessa «Navigante AH, Castro MA, Cerchietti LC. Morphine v...»2 midatsolaami oli hieman tehokkaampaa kuin morfiini ja toisessa «Navigante AH, Cerchietti LC, Castro MA ym. Midazol...»3 morfiinin ja midatsolaamin samanaikainen käyttö lievitti hengenahdistusta hieman paremmin kuin kumpikin lääke yksinään.
Katsauksen tekijät toteavat johtopäätöksenään, ettei bentsodiatsepiinien hyödystä hengenahdistuksen hoitona ole tutkimusnäyttöä. Parempia tutkimuksia aiheesta tarvitaan, sillä selvä näyttö hyödyttömyydestäkin puuttuu. Tekijät kuitenkin toteavat, että bentsodiatsepiinejä voitaisiin yksilöllisesti kokeilla, jos ei-lääkkeelliset keinot ja opioidit eivät tuo riittävää lievitystä hengenahdistukseen.
Australiassa ja Uudessa-Seelannissa vuonna 2016 julkaistussa satunnaistetussa, sokkoutetussa, kontrolloidussa ja vaihtovuoroisessa tutkimuksessa «Hardy J, Randall C, Pinkerton E ym. A randomised, ...»4 selvitettiin intranasaalisen midatsolaamin tehoa hengenahdistuksen lievitykseen pitkälle edennyttä sairautta sairastavilla potilailla. Suurin osa tutkimuksen 75:stä potilaasta sairasti syöpää (67 %) tai keuhkosairautta (28 %). Kaikki potilaat käyttivät hengenahdistuskohtaukseen vuorotellen nenään suihkutettuna joko lumetta tai midatsolaamia 1,5 mg. Kaikille potilaille annettiin 5 suihkepulloa, joista 3:ssa oli lumetta ja 3:ssa midatsolaamia. Potilaat käyttivät eri päivien ensimmäiseen hengenahdistukohtaukseen kutakin pulloa. Vertailu tehtiin lume- ja midatsolaamiannosten välillä, vaikka alkuperäinen voimalaskelma oli tehty siten, että jokainen potilas olisi toiminut omana kontrollinaan.
Ensisijainen päätetapahtuma oli hengenahdistuksen lievittyminen NRS-asteikolla (0–10) 15 minuutin kuluttua ja toissijaisina päätetapahtumina hengenahdistuksen lievittyminen 5, 30 ja 60 minuutin kuluttua sekä sedaation ja ahdistuneisuuden määrä.
Hengenahdistuksen lievittymisessä ei todettu eroa missään aikapisteessä midatsolaamin ja lumeen välillä mitattuna keskimääräisellä NRS-arvon muutoksella tai merkittäväksi katsotun hengenahdistuksen lievittymisen (≥ 2/10) osalta. Yli puolet potilaista koki merkittävän hengenahdistuksen lievityksen 60 minuutin kohdalla riippumatta siitä, oliko potilas ottanut midatsolaamia vai lumetta hengenahdistukseensa.
Kommentit
«Simon ST, Higginson IJ, Booth S ym. Benzodiazepine...»1: Alkuperäistutkimusten laatu oli vaihteleva ja tutkimukset heterogeenisiä. Käytetyt bentsodiatsepiinit ja annostelumuodot vaihtelivat. Lumekontrolloitujen tutkimusten potilasmäärät olivat pieniä.
«Hardy J, Randall C, Pinkerton E ym. A randomised, ...»4: Midatsolaamin annostelumuoto poikkesi tavanomaisesta, ja annos saattoi olla liian pieni todellisen farmakologisen vaikutuksen saavuttamiseksi (myöskään ahdistuneisuus ei merkitsevästi muuttunut). Tutkimuksen voimalaskelma oli alun perin tehty siten, että jokainen potilas olisi toiminut omana kontrollinaan, mutta rekrytointiongelmien vuoksi tyydyttiin lääke- ja lumeannostelukertojen vertailuun.