Kattava meta-analyysi «Hawton K, Witt KG, Salisbury TLT ym. Psychosocial ...»1 kartoitti itsemurhayrityksen jälkeisen uuden yrityksen riskin vähentämiseen kohdennettujen psykososiaalisten interventioiden vaikuttavuutta aikuispotilailla. Meta-analyysi oli osa laajempaa Cochrane Collaborationin tutkimuskokonaisuutta, jossa kartoitettiin näitä interventioita erikseen eri ikäryhmissä. Meta-analyysin pohjana oli 2 aiempaa samaa aihepiiriä käsitellyttä meta-analyysiä vuosilta 1998 ja 2011, joista jälkimmäinen toimi perustana NICEn vuonna 2011 julkaistulle hoitosuositukselle.
Laajassa uudessa, vuodet 1998–2015 sisältäneessä, kirjallisuushaussa etsittiin ne interventiot, joista löytyi vähintään 3 erillistä, satunnaistettua ja kontrolloitua kliinistä koetta. Tutkimusten kohteena olivat henkilöt, jotka olivat yrittäneet itsemurhaa korkeintaan 6 kuukautta aikaisemmin. Primaarinen vastemuuttuja oli itsemurhayrityksen uusimisen todennäköisyys hoidon päätyttyä sekä 6, 12 tai 24 kuukauden seurannassa intention-to-treat-analysoituna. Erilaisia satunnaistettuja interventiotutkimuksia löydettiin kaikkiaan 55 kappaletta.
Kognitiivista käyttäytymisterapiaa (CBT) koskevia erillisiä kliinisiä kokeita löytyi näistä aineistoista kaikkiaan 18 kappaletta. Tutkimusten hoitovaiheen kesto vaihteli 3 viikon ja puolen vuoden välillä, ja hoito toteutui yleensä viikoittaisina tapaamisina.
CBT osoittautui tavanomaista hoitoa tehokkaammaksi keinoksi vähentää itsemurhayrityksiä 6 kuukauden (12 tutkimusta, Ntot = 1 317; Odds ratio 0,54; 95 % luottamusväli 0,34–0,85) ja 12 kuukauden seurannoissa (10 tutkimusta, Ntot = 2 232; OR 0,80; 95 % luottamusväli 0,65–0,98). Hoidolla oli myönteinen vaikutus myös sekundaarisiin päätetapahtumiin (depressio, toivottomuus, itsemurha-ajatukset sekä ongelmanratkaisu).
Tutkijat katsoivat kognitiivisen käyttäytymisterapian olevan tehokas interventio itsemurhayritysten ehkäisyssä.
Yhdysvaltain armeijan terveydenhuollossa toteutetussa kliinisessä kokeessa «Rudd MD, Bryan CJ, Wertenberger EG ym. Brief cogni...»2 rekrytoitiin itsemurhaa yrittäneitä tai vakavasti itsemurhaa ajattelevia potilaita (Ntot = 152), jotka olivat aktiivisessa palveluksessa olevia sotilaita. Heitä satunnaistettiin joko lyhyeen kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan tai tavanomaiseen hoitoon. Itsemurha-ajatuksia arvioitiin Beckin SSI-asteikon (Scale for Suicidal Ideation) avulla, ja itsemurhayrityksiä kartoitettiin strukturoidun haastattelun (Suicide Attempt Self-Injury Interview) avulla. Tutkimuksen primaarinen päätetapahtuma oli itsemurhayritys 24 kuukauden seuranta-aikana.
CBT-ryhmässä itsemurhayrityksiä oli seurannassa 8 potilaalla (14 %) ja tavanomaisen hoidon ryhmässä 18 (40 %) potilaalla (hazard ratio = 0,3; 95 % luottamusväli 0,16–0,87, p = 0,02; NNT = 3,88).
Kommentti:
Kognitiivinen käyttäytymisterapia on laajimmin tutkittu psykososiaalinen interventio itsemurhayrityksen uusimisen ehkäisyssä, ja hyöty tavanomaiseen hoitoon verrattuna näyttää selvältä. Sitä koskevia satunnaistettuja kliinisiä kokeita on noin parikymmentä, ja niissä on kaikkiaan yli 2 000 satunnaistettua potilasta seurattu vähintään 1 vuoden ajan. Hoitomuodon yleistä uskottavuutta vahvistaa vahva näyttö vaikuttavuudesta myös depression ja ahdistuneisuushäiriöiden hoitomuotona. Vaikuttavuus näyttäytyy vahvempana ensimmäisen puolen vuoden aikana kuin 1 vuoden seurannassa. Näyttö hyödyn pidempiaikaisesta säilymisestä on edelleen ohut.