Stabiilin keuhkoahtaumataudin lääkehoidossa säännöllinen inhaloitavan glukokortikosteroidin ja pitkävaikutteisen avaavan yhdistelmähoito (ICS/LABA) vähentää pahenemisvaiheen riskiä. Tärkeimmät pahenemisvaiheita laukaisevista tekijöistä ovat hengitystieinfektiot (60–80 % tapauksista). Pahenemisvaihe käynnistyy yleensä viruksen tai bakteerin aiheuttamasta ylähengitystietulehduksesta. Astmassa flunssan oireiden alkaessa pahenemisvaiheen estämiseksi ja hoidoksi usein riittää hoitavan inhalaatiolääkityksen lisääminen 1 tai 2 viikoksi omahoito-ohjeiden mukaan. Näyttö siitä, miten keuhkoahtaumataudissa hengitysinfektion alkaessa inhalaatiolääkityksen tehostaminen vaikuttaa potilaskeskeisiin päätetapahtumiin, muun muassa pahenemisvaiheen riskiin, puuttuu kokonaan.
Sveitsiläisessä tutkijalähtöisessä lumekontrolloidussa satunnaistetussa kaksoissokkoutetussa monikeskustutkimuksessa «Stolz D, Hirsch HH, Schilter D ym. Intensified The...»1 vuodelta 2018 selvitettiin inhalaatiolääkityksen kaksinkertaistamisen hyötyä flunssan aikana. Mukana oli 450 keskivaikeaa, vaikeaa ja erittäin vaikeaa keuhkoahtaumatautia sairastavaa potilasta. ICS/LABA-lääkkeen annostus joko pidettiin samana tai 2-kertaistettiin 10 vuorokaudeksi flunssan oireiden alkaessa. Päämuuttujana seurattiin pahenemisvaiheen ilmenemistä seuraavien 21 vuorokauden aikana.
Lääkityksen tuplaaminen vähensi mitä tahansa pahenemisvaiheita 23 % (HR 0,77; 95 % luottamusväli 0,46–1,33; p = 0,321) eli ei merkitsevästi. Kuitenkin vaikean pahenemisvaiheen riski pieneni 72 % (0,28; 95 % luottamusväli 0,11–0,74 %, p = 0,010), eli päivystyskäynnit ja sairaalahoidot vähenivät.
Monimuuttuja-analyysissä havaittiin selviksi hyötyjiksi potilaat, joiden obstruktio oli vaikea-asteinen (FEV1 alle 50 % va.) tai pahenemisvaiheiden riski oli suuri. Lisäksi lääkityksen tehostamisesta hyötyivät potilaat, joilla uloshengitysilman typpioksiditaso oli yli 15,5 ppb (viitaten eosinofiiliseen inflammaation) tai BODE-luokka korkeampi (huonompi ennuste).