Tutkimuksessa «Kämppi A, Päkkilä J, Tanner T ym. Validity of a qu...»1 Kämppi ym. 2014 validoi 10 kysymyksen kysymyssarjan, jota verrattiin yksilötasolla 8 529 varusmiehen (19–21-vuotiaita) kliinisellä seulontatarkastuksella saatuun korjaavan hoidon tarpeeseen (vähintään 1 korjaavaa hoitoa vaativa kariesvaurio). Kysymyssarjan 10 kysymystä valittiin alkuperäisen varusmiehille esitetyn 50 kysymyksen joukosta logistisen regressioanalyysin ja ROC-AUC-analyysin avulla. Kysymyssarjan jokaisella kysymyksellä oli merkitsevä yhteys korjaavan hoidon tarpeeseen (p < 0,05). Kysymyssarjan kysymykset (10) pisteytettiin, ja pistesumman avulla kysely pystyi erottelemaan hoidon tarpeessa olevat varusmiehet terveistä.
Kun pistemäärä oli 4/10 kyselyn sensitiivisyys oli 0,77 ja spesifisyys 0,57. Kun pistemäärä oli vähintään 8/10, ROC-AUC oli 0,75 ja pistemäärän 8 saavuttaneella varusmiehellä oli 69-kertainen riski kuulua korjaavaa hoitoa tarvitsevien ryhmään verrattuna terveisiin.
Levinin ym. tutkimuksessa «Levin L, Shpigel I, Peretz B. The use of a self-re...»2 460 varusmiehelle tehtiin kariestutkimus WHO:n tutkimusprotokollan mukaisesti ja otettiin bitewing-kuvat. Tutkimuksen perusteella laskettiin kullekin DMF-arvo. Tutkitut vastasivat 20 kysymykseen kattaen karieksen riskitekijöitä (sosioekonomiset tekijät, dieetti, tupakointi ja hammashoitokokemukset). 20 kysymyksen joukosta pystyttiin valitsemaan 10 kysymystä, joilla oli merkitsevin yhteys DMF:n kanssa. ROC/AUC analyysin perusteella 10 kysymyksen setti pystyi löytämää hoidon tarpeessa olevista 85,7 % (95 % CI 81,2–90,2 %).