Miktiokystografian asema lasten virtsatieinfektioiden diagnostiikassa

Älä rutiininomaisesti tee vesikoureteraalisen takaisinvirtauksen selvittämiseksi miktiokystografiaa lapselle, jolla virtsatieinfektion jälkeen virtsateiden ultraäänitutkimus on ollut normaali.

Lapsen virtsatieinfektion jälkeen tehtävien kuvantamistutkimusten tavoitteena on todeta merkittävät hoitoa vaativat rakennepoikkeavuudet ja synnynnäiset munuaisten kehityshäiriöt. Näiden diagnostiikassa miktiokystografiasta luopumista puoltavat seuraavat seikat:

1. Kroonisen munuaisenvajaatoiminnan synty lapsen virtsatieinfektion jälkeen on äärimmäisen harvinaista, jos lapsuuden ultraäänitutkimus on normaali.
2. Tutkimusten mukaan pitkäaikaisessa seurannassa lapsen munuaisfunktio ja verenpainetaso ovat normaalit, jos ultraäänitutkimus on normaali, riippumatta miktiokystografian tuloksista.
3. Pitkäkestoisen virtsatieinfektioiden mikrobilääke-estohoidon suuntaaminen vesikoureteraalisen takaisinvirtauslöydöksen mukaan ei vähennä munuaisarpien syntyä.
4. Vesikoureteraalisen takaisinvirtauksen kirurginen hoito ei vähennä lapsen munuaisvaurion syntyä verrattuna pelkkään antibioottihoitoon.
5. Refluksin tutkiminen miktiokystografialla on lapselle epämiellyttävä tutkimus ja aiheuttaa säderasitusta.

Miktiokystografiaa voidaan kuitenkin edelleen tarvita esimerkiksi lastenurologin tutkimuksissa vaikean kaikututkimuksella löydetyn virtsatieanomalian erotusdiagnostiikassa.