Ruoka-allergia (lapset)

Luonnollinen kulku ja ennuste

• Lasten ruoka-allergioiden esiintyvyys Suomessa on noin 4 %. Yleisimmät allergiat ovat maito-, kananmuna- ja pähkinäallergia.
• Riskitekijöitä ovat perheenjäsenten allergiset sairaudet, lapsen atooppinen ihottuma ja kiinteiden ruokien antamisen myöhäinen aloitus.
• Suurin osa maito-, vehnä- ja kananmuna-allergioista väistyy kouluikään mennessä. Pähkinäallergiassa osuus on paljon pienempi.
• Suuret IgE-pitoisuudet ja herkistyminen stabiileille ruoka-allergeeneille tai usealle ruoka-aineelle liittyvät hitaampaan toipumiseen.

Patofysiologia

• IgE-välitteisessä ruoka-allergiassa elimistö muodostaa tietyille ruoka-allergeeneille spesifisiä IgE-vasta-aineita (herkistyminen), jotka sitoutuvat syöttösolujen ja basofiilien pintaan. Kun ruoka-allergeeni kiinnittyy näihin vasta-aineisiin, solut vapauttavat välittäjäaineita (esim. histamiini, tryptaasi), jotka aiheuttavat nopeasti ilmaantuvat allergisen reaktion oireet.
• Herkistyminen ruoka-allergeenille ei kuitenkaan aina johda oireisiin eikä pelkkä IgE-vasta-aineiden löytyminen merkitse allergiaa.
• Ei-IgE-välitteiset ruoka-allergiat ovat harvinaisia. Oireet kehittyvät tuntien tai päivien viiveellä. Taustalla on yleensä soluvälitteinen immunologinen prosessi.

Diagnostiikka

• IgE-välitteisen ruoka-allergian diagnoosi perustuu ruoka-aineen syömisen jälkeen ilmeneviin oireisiin, allergeenispesifisen IgE:n osoittamiseen sekä valvottuihin ruoka-altistuksiin.
• Huolelliset esitiedot ovat tärkein yksittäinen diagnostinen keino.
• IgE-tutkimukset kohdennetaan vain niihin ruoka-aineisiin, joiden epäillään aiheuttaneen välittömiä allergisia oireita.
• Tarpeetonta IgE-seulontaa ilman ruoka-allergian oireita ja ruokavalion rajoittamista ainoastaan IgE-pitoisuuksien perusteella tulee välttää.
• Molekyyliallergologia tarkentaa allergioiden diagnostiikkaa tutkimalla herkistymistä yksittäisille allergeenimolekyyleille. Esimerkiksi maidon kaseiini (Bos d 8), kananmunan ovomukoidi (Gal d 1) ja pähkinöiden varastoproteiinit ovat stabiileja, mikä tarkoittaa, että allergeenin IgE:tä sitova rakenne säilyy muuttumattomana sekä kuumennettaessa että ruoansulatuskanavassa. Herkistyminen näille proteiineille ennustaa vaikeampaa ja pysyvämpää allergiaa.
• Pienet tai negatiiviset kaseiini- ja ovomukoidi-IgE-pitoisuudet viittaavat kuumennetun maidon ja kananmunan sietokykyyn.
• Altistus keskeisille ruoka-aineille tehdään erikoissairaanhoidossa diagnoosin varmistamiseksi sekä allergian vaikeusasteen, oirekynnyksen ja vältön asteen arvioimiseksi.
• Lievät, paikalliset reaktiot tai siitepölyherkistymiseen liittyvät suun ja nielun oireet eivät vaadi jatkotutkimuksia.

Hoito

• Ensiapulääkkeenä käytetään nopeavaikutteista antihistamiinia (setiritsiini tai levosetiritsiini).
• Epäiltäessä anafylaksiaa annetaan adrenaliinia viivyttelemättä. Potilas ohjataan erikoissairaanhoitoon jatkoselvittelyihin ja hänelle opastetaan adrenaliini-injektorin käyttö.
• Vaikean ruoka-allergian ensisijainen hoito on tarkka välttämisruokavalio ja adrenaliini-injektorin käyttö mahdollisen vahinkoaltistuksen yhteydessä.
• Ruoka-aineen asteittainen käyttöönotto kypsyysastetta ja annosta säätelemällä (ruokatikapuut) tukee lieväoireisessa ruoka-allergiassa sietokyvyn kehittymistä.
• Vaikeissa tai pitkittyneissä allergioissa (maito, muna, maapähkinä) harkitaan siedätyshoitoa erikoissairaanhoidossa.

Ennaltaehkäisy

• Uusien ruoka-aineiden käytön aloituksen viivyttämiselle ei ole tieteellisiä perusteita.
• Varhainen kiinteiden ruokien käytön aloitus (ennen 6 kuukauden ikää) vähentää ruoka-allergioiden riskiä, erityisesti maapähkinä- ja kananmuna-allergioiden osalta.

Suolistokanavaan liittyvät ruoka-allergiat

• Suolisto-oireinen lehmänmaitoallergia on harvinainen lasten vatsavaivojen syy. Diagnoosi edellyttää valvottua sokkoutettua altistuskoetta erikoissairaanhoidossa.
• Ravinnon proteiinin aiheuttama enterokoliitti (FPIES) on ei-IgE-välitteinen ruoka-allergia, joka ilmenee voimakkaana oksenteluna, kalpeutena ja väsymyksenä 1–4 tunnin kuluttua ruoka-aineen nauttimisesta. Tyypillisesti oireet alkavat varhaislapsuudessa ja häviävät useimmiten 3 ikävuoteen mennessä.
• Eosinofiilinen esofagiitti on harvinainen ruokatorvitulehdus, jonka taustaa ei täysin tunneta. Tyypillisiä oireita ovat syömisvaikeudet, pahoinvointi, oksentelu ja vatsakivut.
• Hoitona käytetään yleensä protonipumpun estäjiä sekä suun kautta otettavaa paikallista kortikosteroidia. Epäiltäessä ruoka-allergiaa vältetään tarvittaessa oireita aiheuttavaa ruoka-ainetta.

Diagnostiikan, hoidon ja seurannan porrastus

• Ennen koulun alkua neuvolassa arvioidaan, onko välttämisruokavalio edelleen tarpeen.
• Perusterveydenhuollossa selvitetään lapsen ravintoanamneesi ja oireet, seurataan kasvua sekä hoidetaan mahdolliset ihottumat. Lievissä allergiaepäilyissä ohjataan kotikokeilut ja tarvittaessa puretaan välttämisdieetti. Vaikeissa ruoka-allergioissa varmistetaan seurannan toteutuminen.
• Erikoissairaanhoitoon ohjataan lapset, joilla epäillään anafylaksiaa, jotka tarvitsevat ruoka-altistuksen, saavat kohtalaisia tai vaikeita oireita keskeisistä ruoka-aineista (esim. maito, vehnä, muna) tai joilla ilmenee pitkäkestoisia tai vaikeita iho- tai suolisto-oireita.
• Lisäksi erikoissairaanhoitoon ohjataan lapset, joiden ruokavalio on supistunut allergiaepäilyn seurauksena ja joiden välttämisruokavalion purkaminen ei onnistu perusterveydenhuollon keinoin.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry:n asettama työryhmä

Mika Mäkelä (puheenjohtaja)

Péter Csonka

Varpu Elenius

Aino Hyry

Kaija-Leena Kolho

Kati Palosuo

Aleksi Raudasoja (Käypä hoito -toimittaja)

Susanna Salmivesi

Terhi Savinko

Ursula Schwab

Helena Voutilainen