Kohonnut verenpaine

Keskeinen sanoma

• Kohonnut verenpaine on maailmanlaajuisesti merkittävin terveiden elinvuosien menetyksiä aiheuttava riskitekijä.
• Suomalaisten verenpainetaso on laskenut merkittävästi 1970-luvun alusta. Myönteinen kehitys on kuitenkin 2000-luvulla hidastunut ja 2020-luvulla pysähtynyt.
• Lähes joka toisella suomalaisella aikuisella on joko verenpainelääkitys tai kohonnut verenpaine, mikä tarkoittaa yli kahta miljoonaa henkilöä. Verenpaine on hoitotavoitteessa alle 50 %:lla lääkehoidetuista.
• Kohonneen verenpaineen tärkeimpiä muutettavissa olevia riskitekijöitä ovat suolan (natriumin) liiallinen saanti, runsas alkoholinkäyttö, vähäinen fyysinen aktiivisuus, ylipaino ja nikotiinituotteiden käyttö.
• Pienen riskin potilaiden kohonneen verenpaineen vähimmäishoitotavoite on vastaanottomittausten perusteella < 140/90 mmHg (kotitaso < 135/85 mmHg).
• Hoitotavoite on < 130/80 mmHg vastaanotto- ja kotimittauksissa, jos tautiriski on suuri ja tavoite voidaan saavuttaa haitoitta.
• Ensisijaisia lääkeryhmiä kohonneen verenpaineen hoidossa ovat ACE:n estäjät tai ATR-salpaajat, kalsiumkanavan salpaajat ja diureetit.
• Jotta hoitotavoitteet saavutetaan tehokkaasti, lääkehoito on yleensä syytä aloittaa pieniannoksisella yhdistelmähoidolla, jos systolinen tai diastolinen verenpaine on yli 10 mmHg tavoitepainetta korkeampi.
• Seurantatiheys suunnitellaan potilaskohtaisesti lääkityksen, kohde-elinvaurioiden ja muiden sairauksien mukaan.

Diagnostiikka

• Lääkärin ja hoitajan on varmistettava, että mittaukset tehdään validoidulla verenpainemittarilla oikeaa mittaustekniikkaa noudattaen.
• Vastaanottomittauksia käytetään ensisijaisesti seulonnassa.
• Kotimittaus on suositeltavin ja useimmiten riittävä tapa varmistaa diagnoosi ja seurata verenpainetta.
• Perustutkimuksissa selvitetään muut sairaudet, sekundaarisen hypertension mahdollisuus, lääkkeiden käyttö, elintavat, kohde-elinvauriot ja muut sydän- ja verisuonitautien vaaratekijät.

Kohonneen verenpaineen ehkäisy ja elintavat

• Kohonneen verenpaineen tärkeimpiä muutettavissa olevia riskitekijöitä ovat suolan (natriumin) liiallinen saanti, runsas alkoholinkäyttö, vähäinen fyysinen aktiivisuus, ylipaino ja nikotiinituotteiden käyttö.
• Koko väestöön jo varhaislapsuudesta asti kohdistuvien toimenpiteiden avulla pyritään estämään verenpaineen iänmukainen nousu.

Hoidon aiheet

• Lääkehoito aloitetaan, jos verenpaine pysyy kolmen kuukauden elintapahoidosta huolimatta kohonneena eli
  • vastaanottomittauksissa systolinen paine ≥ 140 mmHg tai diastolinen paine ≥ 90 mmHg «Lääkehoito suositellaan aloitettavaksi, jos verenpaine on elintapahoidosta huolimatta toistuvissa vastaanottomittauksissa lievästi kohonnut (systolinen painetaso 140–159 mmHg tai diastolinen painetaso 90–99 mmHg) ja kohonnut painetaso on varmistettu kotimittauksen tai pitkäaikaisrekisteröinnin avulla.»A
  • kotimittauksissa systolinen paine ≥ 135 mmHg tai diastolinen paine ≥ 85 mmHg.
• Lääkehoidon aloitusta tulee harkita yksilöllisesti jo alemmalla vastaanotto- tai kotiverenpainetasolla systolinen ≥ 130 mmHg tai diastolinen ≥ 80 mmHg, mikäli potilaalla on oireinen sydän- ja verisuonitauti «Kohonneen verenpaineen alentamisesta lääkkein on hyötyä, mikäli verenpaine on korkea normaali, jos potilaalla on oireinen sydän- ja verisuonitauti.»C.
• Lääkehoito aloitetaan odottamatta elintapaohjauksen vaikutuksia seuraavissa tapauksissa:
  • kotona mitattu systolinen paine ≥ 145 mmHg tai diastolinen paine ≥ 90 mmHg
  • kotona mitattu systolinen paine ≥ 135 mmHg tai diastolinen paine ≥ 85 mmHg, ja potilaalla on sydän- ja verisuonitauti, sydämen vasemman kammion hypertrofia, krooninen munuaistauti tai diabetes
  • vastaanotolla mitattu systolinen paine ≥ 200 mmHg tai diastolinen paine ≥ 130 mmHg.

Hoidon tavoite

• Pienen riskin potilaiden kohonneen verenpaineen vähimmäishoitotavoite on vastaanottomittausten perusteella < 140/90 mmHg (kotitaso < 135/85 mmHg) «Kohonneen verenpaineen vähimmäishoitotavoite on vastaanottomittausten perusteella alle 140/90 mmHg.»A.
• Hoitotavoite on < 130/80 mmHg vastaanotto- ja kotimittauksissa, jos tautiriski on suuri (sydän- ja verisuonitauti, kohde-elinvaurio, krooninen munuaistauti, diabetes tai > 10 %:n riski FINRISKI-laskurilla) ja tavoite voidaan saavuttaa haitoitta «In hypertensive individuals with high cardiovascular risk (prevalent CVD, kidney disease, diabetes, or several risk factors), a systolic blood pressure target of 130 mmHg results in lower CVD risk compared to a target of 140 mmHg. The incidence of serious adverse events is mainly similar in the treatment groups.»A, «Verenpaineen hoitotavoite on < 130/80 mmHg kroonista munuaistautia sairastavalla potilaalla (eGFR < 60 ml/min/1,73 m2) tai jos diabeettiseen tai ei-diabeettisen munuaistautiin liittyy albuminuria (U-Aalb > 300 mg/vrk tai Uu-AalbK/krea > 30 mg/mmol) ja tavoite on haitoitta saavutettavissa.»B.
• Verenpaineen lääkehoidossa ei tule pyrkiä alle 120/70 mmHg:n painetasolle, sillä toistaiseksi näyttö sen hyödyistä suhteessa haittavaikutuksiin on rajallinen «In hypertensive individuals with high cardiovascular risk (prevalent CVD, kidney disease, diabetes, or several risk factors), a systolic blood pressure target of 130 mmHg results in lower CVD risk compared to a target of 140 mmHg. The incidence of serious adverse events is mainly similar in the treatment groups.»A.

Lääkehoito

• Lääkevalintoihin vaikuttavat kohonneen verenpaineen vaikeusaste, elinvauriot, lääkehoidon kustannukset, potilaan toiveet sekä muut samanaikaiset riskitekijät, sairaudet ja lääkitykset, ks. taulukko «Esimerkkejä suositeltavista verenpainelääkkeistä eri sairaustiloissa ja erityistilanteissa. Mahdollinen ensisijainen vaihtoehto on lihavoitu....»1.
• Jos systolisen tai diastolisen verenpaineen lähtötaso on yli 10 mmHg tavoitepainetta korkeampi, lääkehoito on syytä aloittaa suoraan pieniannoksisella yhdistelmähoidolla.
• Suositeltavia kahden lääkkeen yhdistelmiä ovat ACE:n estäjä tai ATR-salpaaja yhdistettynä kalsiumkanavan salpaajaan tai diureettiin.
• Beetasalpaajien käyttöä ensisijaisena lääkkeenä suositellaan, jos se on muiden sairauksien vuoksi aiheellista. Toissijaisena lääkkeenä beetasalpaajia voi käyttää.

Seuranta

• Verenpainelääkkeen aloituksen tai muutoksen jälkeen suositellaan 1–2 kuukauden välein tehtäviä arvioita, kunnes verenpaineen hoitotasapaino on saavutettu.
• Kun verenpaine on tavoitetasolla, verenpainetaso on syytä arvioida vähintään vuosittain.
• Seurantatiheys suunnitellaan potilaskohtaisesti lääkityksen, kohde-elinvaurioiden ja muiden sairauksien mukaan.
• Osasta arvioista voi vastata sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja, jos työnjaosta on niin sovittu. Myös puhelinkontakteja ja digitaalisia asiointikanavia voidaan hyödyntää.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Verenpaineyhdistys ry:n asettama työryhmä

Teemu Niiranen (puheenjohtaja)

Daniel Gordin

Maria Hagnäs

Tarja Kaipainen

Ilkka Kantola

Tiina Laatikainen

Jari Laukkanen

Eero Mervaala (Käypä hoito -toimittaja)

Pasi Nevalainen

Markku Pentikäinen

Jukka Putaala

Timo Strandberg

Aapo Tahkola

Ilkka Tikkanen